Matin blogi

Vastuu

Torstai 11.4.2013 klo 19:12 - Matti Kuusela

Suomen hallitus sai huokaista helpotuksesta, kun opettajakohu nousi peittämään sen veropoliittisia virheitä. Huomaan että minulle jäi edelleenkin epäselväksi, korjattiinko hallituksen päätöksen kaikkein suurin vääryys: pörssiin listaamattomien yritysten osinkojen verottomuus, vai miten se nyt meni. Siis ei mitään veroja, vaikka osinkoja olisi 150 000 euroa vuodessa.

Ihmiset jotka saavat suuria ja selvästi ylisuuria palkkioita esimerkiksi valtionyrityksiltä tai suoraan hallitukselta, eivät useinkaan oikein ymmärrä, mistä heidän rahansa tulevat. Usein he korostavat, että he ovat itse ansainneet sen vaikka 200 000 euroa.

Mutta jos katsoo, miten maailma toimii, niin se on mahdotonta. Joku voi saada 200 000  euroa ainoastaan pystymällä kanavoimaan itselleen toisten luomaa varallisuutta. Onko se silloin "ansaitsemista" on hieman tulkinnanvaraista, mutta missään tapauksessa sitä ei ole ansaittu "itse", vaan lukemattomien toisten ihmisten ja - jos katsomme asioita vielä laajemmin - luonnonhenkien avulla, siis olentojen jotka tekevät työtä meidän puolestamme yhä enemmän ja enemmän.

Vastuu

Varojen keskittyminen yhdelle ihmiselle asettaa hänelle henkisessä mielessä myös suuren vastuun. Hänelle tulee karmallista vastuuta myös niistä ihmisistä, joiden varoja hän itselleen kokoaa. Menneisyydestä tunnemme esimerkiksi sellaisia tehtaiden perustajia, jotka omasta ylelliseltä näyttävästä elämästään huolimatta todella huolehtivat työntekijöistään ja heidän perheistään.

Nykyään tällainen vastuu on ihmeellisesti kadonnut, Varmaan se on suuren murrosvaiheen merkki, mutta Alppilan koulukiistassa esimerkiksi siihen osallistuneet ensimmäinen ja toinen rehtori eivät selvästikään kantaneet omaa vastuutaan. He toimivat kyllä yleisen mielipiteen mukaan, joka ei uskalla selvittää oman pesän asioita itse, vaan siirtää vastuun suoraan poliisille ja syyttäjälle. Opettajakin erotettiin ymmärtääkseni niin nopeasti kuin se suinkin oli mahdollista, eli heti. Sillä tavoin kuviteltiin tietenkin, että saadaan vastuu pois omilta harteilta - mutta entä omasta karmasta?

Suuri hämmästys tämän nopean erottamisen lisäksi oli se, että myös erotetun opettajan palkanmaksu oli mahdollista lopettaa virkasuhteen katkaisemisella. Se on minusta jo aivan uskomatonta.

Ja myös Helsingin opetusvirasto ainakin iltapäivälehden mukaan oli iloisesti tämän erottamisen kannalla. Se on minusta uskomatonta piittaamattomuutta.

Pahan portit

Kirjoitin juuri äsken Astrosofisen kalenterin tekstiä perjantaita varten. Siinä kerrotaan, miten Pietari tunnistaa henkisesti Kristuksen jumalallisen olemuksen, ja miten Jeesus sitten antaa hänelle avaimet, joilla voidaan sekä avata että sulkea. Avata tie taivaaseen, sulkea tie aliseen pahan maailmaan.

Tämä paha näyttää olevan kovasti nyt esillä. Minun kokemuksesi mukaan on tietysti edelleen perinteellisiä pahoja asioita, mutta jotenkin koen kaikkein pahimpana Suomen läsnäolevasta pahasta tuon vastuuttomuuden: annetaan varakkaille etuja, jotka kustannetaan keräämällä veroja vähempituloisilta. Erotetaan kiireen vilkkaa opettaja, joka ainakin minun ymmärrykseni mukaan on toiminut juuri perusopetuslain mukaisesti. Toimitaan abstraktien muodissa olevien periaatteiden mukaan sen sijaan että katsottaisiin, mitä todellisuudessa tapahtuu tai tapahtui.

Suuri osa kaikista näistä väärinkäytöksistä tapahtuu kokouksissa aivan tavallisten jäsenien hyväksynnällä. Jos he eivät uskalla puolustaa sitä, minkä he kokevat henkilökohtaisesti oikeaksi ja kohtuulliseksi, ei vastuu päätöksistä ole tietenkään kokonaan niiden, jotka niitä omalla vallallaan ajavat läpi, muiden istuessa hiljaa ja hyväksyessä. Se hiljaa istuminen ja hyväksyminen on myös aikamoista vallankäyttöä, ja vallanantamista. 

Usko ja puhtaus

Usko ja puhtaus ovat niiden kahden Pietarin avaimen ominaisuuksia. Kuten jo astrosofisessa tarkastelussani kirjoitin, usko ei ole tiedon vastakohta. Uskomalla sellaiseen, mitä itse ei ole tavalla tai toisella todentanut joko ulkoisessa maailmassa tai omassa sisäisyydessään, vie aina harhaan.

Nykymaailmassa henki toimii niin, että se tukee vain yksilöllisiä totuuksia. Vain yksilö voi tietää totuuden, ja sehän on Kristuksen toimintaa meissä. On tärkeää muistaa, että hallitusten päätökset eivät ole totuuksia. Joskus ne voivat kohota kirkkaina yli kaiken sen, mihin yksityinen ihminen pystyy, mutta jos joku jättää noudattamatta omaa totuuttaan ja omaatuntoaan, silloin hän jättää tilaa juuri sille, mistä Pietarin avainten pitäisi meitä suojella.

Onhan toki niinkin, että yksityien ihminen voi olla väärässä, kuten usein on, mutta se ei riitä perusteluksi välinpitämättömyyden synnille. Jos teemme parhaamme, mihin kykenemme, se antaa monta virhettä anteeksi.

Tässä kirjoittaessani olen nähnyt koko ajan silmissäni kuvan vastuuta kantavasta ihmisestä sellaisena, joka seisoo jalat lujasti maan kamaralla ja lujana mutta samalla valppaan joustavana etsii omaa totuuttaan, joka välttämättä ei ole etukäteen valmis, vaan joka muotoutuu uudelleen aina silloin kun sitä tarvitaan.

3 kommenttia . Avainsanat: vastuu, hallitus, totuus

"Minä olen hyvä paimen"

Perjantai 21.9.2012 klo 11:02 - Matti Kuusela

Hei Enkelimaan ystävä,

Olen viime päivinä uudistanut Enkelimaan nettikauppaa. Huomasin ihmeekseni, että osa teksteistä oli aika eilisiä, joten nyt pitäisi kirjojen ja CD-äänitteiden profiilit olla paremmin tunnistettavissa.

Mukava uutuus on ystäväni Helge Salon tuleva kirja Haltiain kertomaa. Helge on jo pitkään pitänyt läheistä yhteyttä luonnonhenkiryhmäänsä, ja nyt luonnonhenkien viestejä on koottu oikeaksi kirjaksi, joka ilmestyy kuun vaihteessa.

Olen lukenut runsaasti luonnonhenkikirjoja, mutta aina olen kokenut, että niin hienoja kuin etenkin keskieurooppalaisten luonnonhenkien ja haltioiden viestit ovatkin, meidän tulisi saada myös suomalaista tietoa heidän maailmastaan. Niinkuin tiedetään, luonnonhenget ovat läheisessä yhteydessä Äiti maahan, ja kun maan energiat ovat erilaisia eri maissa ja eri seuduilla, ovat myös luonnonhenget erilaisia. Siksi on niin hienoa saada näitä lähiseutujen viestejä luettavaksi.

Tätä Haltiain kertomaa -kirjaa voi jo nyt tilata ennakkoon Enkelimaan nettikaupasta, niin silloin se saa kotiinsa pian ilmestymisen jälkeen. Ei ainakaan unohdu.

 

Maailman myllerrystä

Maailma myllertää nyt kovasti.
Tiedän, että kukaan ei haluaisihyva_paimen.jpg
kuulla tällaista, mutta luin juuri miten USA:n sisäisen puolustuksen voimat eli poliisit ovat tilaamassa lähiaikoina puolitoista miljardia ammusta käsiaseisiin. Se on aika paljon, ylittää armeijan tilausmäärät ja siitä riittää useampi luoti jokaista amerikkalaista kohden. Lisäksi on rakennettu valmiiksi satoja keskitysleirejä, jotka ovat toistaiseksi tyhjiä.

Mitä syyt sitten ovatkin, niin monet viestit kertovat kasvavasta kuilusta kansalaisten ja päättäjien välillä. Tämä aamuna luin myös jutun, jossa kerrottiin, että EU:n ulkoministerit ovat esittäneet EU:lle yhteistä armeijaa, jota johtaisi joku keskieurooppalainen paronitar, nimi ei jäänyt mieleen, enkä ole varma tuosta paronittarestakaan, joka tapauksessa joku ilmeisen varakkaan suvun yksityinen henkilö.

En sitten tiedä, onko Suomen ulkoministeri tässä hankkeessa mukana, mutta olisi todella hyvä tietää missä mennään.

Kaikki tämä kuitenkin puhuu siitä, että yhteisten asioiden hoidossa yksityinen henkinen voima on kadoksissa. Se on tietenkin hyvin pitkälle kristinuskon kriisi, sillä Euroopan henkisessä ilmastossa kristillisillä kirkoilla on ollut yli tuhannen vuoden aikana keskeisin henkisen kasvattajan rooli. Se on kuitenkin kadottanut varsinaisen kristillisen henkisen tietoisuusytimensä jo kauan sitten.

En näe tähän tilanteeseen muuta ratkaisua kuin uuden henkisen aallon, jossa kristillisen minä-käsityksen täysi voima ja merkitys pääsevät esiin.

Uudenajan piireissä on jo kauan koettu  Minä olen -lauseiden tärkeys, ja tieto Johanneksen evankeliumin Kristuksen seitsemästä Minä olen -lauseesta on leviämässä.

Nykyisin vallitsee kuitenkin kuitenkin selvä minuuden kriisi. Johdossa on ihmisiä, jotka ovat kovettaneet minuutensa, ja taas herkimmin kokevat ihmiset ovat kokonaan luopumasta egosta, alemmasta minuudesta.

 

Minuuden vahvistuminen

Henkisen tiedon mukaan juuri minuus on kuitenkin se suurin lahja, jonka ihminen on saanut tämän maapallon inkarnaation aikana. Itse näen niin, että koska minuus meissä on varsinaista henkistä aluetta, minuuden meissä on vahvistuttava. Mutta sen on vahvistuttava niin, että minuus ja rakkaus ovat tasapainossa, tai voima ja rakkaus ovat tasapainossa, kuten myös on sanottu.

Olen tosi pitkään miettinyt mitä tehdä maailman ongelmien kanssa. Jos niihin haluaa, vaikuttaa, ne on tiedostettava. Mutta mitä sitten. Henkiset oppaat suhtautuvat kovin varauksella valittamiseen, tai suorastaan sysäävät sen syrjään.

Tänään sitten keksin sen! Kuuntelin muutama päivä sitten äänitettä, jossa Brian Tracy mainitsee, että 3% korkeimmin palkatuista ihmistä kokee asemastaan riippumatta olevansa koko ajan oman firmansa johdossa. Ja eilen tuo sama tuli esiin toisessa yhteydessä, jossa puhuttiin henkilökohtaisesta karismasta: karismaattinen ihminen on sellainen, joka kokee olevansa vastuuhenkilö kaikissa tilanteissa - tietysti ystävällisesti, lämpimästi ja henkilökohtaisesti, ei hyppien kenenkään varpaille.

Tajusin, että tämä pätee myös maailman suuriin ongelmiin. Minä käyttäydyn kuin johtaja tai itsenäisesti vastuussa oleva johtaja! En enää asetukaan noiden toisten uhriksi!

 

Henkinen minävoima

Se on henkistä minävoimaa. Jos amerikkalainen poliisilaitos hamstraa tuhansin miljoonin panoksia, niin minä sanon mielessäni, että ei se käy. On etsittävä toisia teitä ja kuljettava ongelmien juurille. Meidän on tarkoitus olla maailman vapain valtio, meidän on tarkoitus olla maailman edelläkävijä - niinhän amerikkalaiset kokevat, ainakin parempiaosaiset - nyt me olemme rakentaneet ympäri maata keskitysleirejä miljoonalle ihmiselle. Hei pojat ja tytöt, ajatelkaa vähän, nyt pelko ohjaa teitä, jonkin tuntemattoman pelko, mutta meidän pitää olla positiivisia ja etsittävä rakentavia ratkaisuja, meidän on mentävä juurille ja luotava sieltä uutta. Meidän historiassamme on lukuisia suuria henkiä, joilta voimma ottaa oppia, Lincolmista ja Ben Franklinistä alkaen. Menkää ja miettikää uudelleen, miettikää sellaista ratkaisua, joka muuttaa kokemanne ongelman uudeksi mahdollisuudeksi. Muistakaa Fordia! Hän halusi saada V6-moottorin rungon yhdestä osasta, ilman valusaumaa. Hänen insinöörinsä sanoivat, että se on mahdotonta. Kuuden kuukauden kuluttua insinöörit sanoivat edelleen, että se on mahdotonta. Mutta lopulta he onnistuivat.

Suomessa on potilastietojärjestelmien luomisesta kehittynyt aivan häpeällinen sotku. Voi sanoa, että jopa vuosikymmenestä toiseen it-firman ovat vedättäneet virkamiehiä ja virkamiehet päättäjiä, täysin häpeämättömästi.

Luodaan erillisiä ja hankalia ja keskeneräisiä järjestelmiä, joita korjataan sydämen kyllyydestä tuntiveloituksella. Se on aivan suunnaton rahasampo, sillä kukaan ei halua sanoa mitään vastaan, kun kysymys on terveydestä. Toisaalta maan tavan mukaan aina kun halutaan kierrättää rahaa väärään osoitteeseen, aletaan leikkamaan yksinhuoltajaäitien, vanhusten ja muiden vähäosaisten rahoja. Sillä tavalla saadaan kansa mukavasti pysymään hallinnassa.

Näinhän se menee. Nyt it-firmat aikovat hoitaa ongelman korjaamisen samalla valtavasti rahaa syövällä tavalla, jolla se on luotu...

Siis ongelma, ja suuri ongelma. Nyt ymmärrän entistä paremmin, miksi Suomea koskevan meditaatiosarjan ensimmäiseksi tuli Hallitysmysteeri 1: Oma voima. Meidän on korkeamman itsemme tuella kyettävä tulemaan minässä niin avoimen vahvoiksi, että uskallamme nähdä tilanteet, puuttua niihin, puhua ja ajatella niitä - loputa aivan suuttumatta, kuin Maan Äiti tai Isä, meistä jokainen. Se on myös kurkkuchakran alueen tehtävä, se että minuutemme voimin meistä jokaisesta alkaa kehittyä yhä enemmän Hyvä Paimen. "Minä olen Hyvä Paimen".

 

Millainen on Hyvä paimen?

Etsin sitten kuvia Kristuksesta hyvänä paimenena, ja huomasin hämmästykseni, että käytännössä kaikissa maalauksissa hän vaikenee! Ja kuitenkin hyvä paimen on kurkkuchakran eli meidän ilmaisuchakramme ominaisuus. Olla hyvä paimen on olla aktiivinen, se ei ole sisäänpäin kääntymistä.

Toki hyvä paimen voi johtaa myös sanattomasti, jos kaikki silläkin ohjauksella kulkevat oikeaan suuntaan. Mutta kyllä ihmisten hyvä paimen puhuu. Hän ajattelee ja kertoo totuuden niinkuin sen ymmärtää ja kertoo sen muille! Hän ei ehkä aina vaadi tiettyjä suorituksia, mutta kun hänen äänensä kaikuu, ihmiset alkavat tajuta. Onko meidän kasvettava nyt hyviksi paimeniksi toisillemme?

Kun me tulemme sekä hyviksi hyviksi lampaiksi että hyviksi paimeniksi, ehkä silloin suuren paimenen sanat alkavat kuulua meille ja kaikua meissä.

1 kommentti . Avainsanat: henkinen, vastuu, minuus, haltiain kertomaa

Vastuun lahja - ja kirkkaus

Torstai 1.9.2011 klo 8:12 - Matti Kuusela

Hei ystävät! Eilen keskiviikkona oli hoitopäivä Tampereella. Yksi hoidoista oli erityisen hauska. Selvitimme muun muassa suomalaisen keihäänheiton salaisuuden, eli sen, miksi Zelezny ja Thorvaldsen päihittivät ja päihittävät lahjakkaat suomalaiset keihässankarimme yhä uudelleen ja uudelleen.

Miten Thorvaldsen valmistautuu arvokisoihin. No, lepäilee!

Kaikki tämä oli yhteydessä aivan oikeisiin hoitoasioihin. Joskus on helpompi oivaltaa asioita ja yhteyksiä vertauskuvien kautta, ja asiakkaalla oli oikea olkapää ja käsi oikein hyvässä menossa lähtiessään :)

 

Erikoinen juttu

Tuo oli sitä, mistä olin suunnitellut
kirjoittavani, mutta elämä muuttaa
useinrauhankilpi_200.jpg asioita. Kaikki tietävät sen
tamperelaisen Katriina-tytön katoamisen. Minulla oli sen yhteydessä jo muutaman viikon kumma tunne, että jotain pitäisi tehdä. Katselin lehdistä katoamisalueen karttaa, jota niin moneen kertaan julkaistiin. Yksi kohta siellä kiinnitti joka kerta huomiota.

Jos Tampere olisi lähempänä tai olisi ollut aikaa, olisin käynyt siellä jo aikaisemmin. Eilen yritin keksiä verukkeita. Siellä sataa. On sandaalit jalassa. Entä jos joku ihmettelee, mitä siellä katselen, entä jos... ja niin edelleen. Kuitenkin lähdin sinne viimeisen hoidon jälkeen, ja ainoa mitä löysin, oli pitkiä vanhoja juoksuhautoja mäen päällä.

Eilen oli hoitojen ulkopuolella vähän levoton olo, ja levotonta oli yölläkin. Heräsin viiden tienoissa ja aloin ho'oponoponottaa eilistä kokemusta ja etenkin sitä mäkeä. Siellä varmaan oli ollut kansalaisodan aikaisia taisteluja, ja ainakin oli joukko sieluja, jotka lähtivät mielellään taivaaseen menevään linja-autoon.

Energia ei ollut millään vapautua. Toki jo Marko Pogacnik opetti kymmenen vuotta sitten, miten luonnonhenget eivät itse kykene muuttamaan energioitaan, etenkin jos ihmisen ovat tehneet paikalla jotakin väärää. Silloin ihmisten on pyydettävä anteeksi niiden ihmisten ja koko ihmiskunnan puolesta.

 

Aloin tajuta

Silloin aloin tajuta, mitä olen tekemässä. Kuten jo olemme kertoneet, havaijilaisen ho-o-ponoponon (suomalaisittain kirjoitettuna) perusmenetelmä on lausua asioille neljä lausetta:

Minä rakastan sinua.
Olen pahoillani.
Pyydän anteeksi.
Kiitos.

Kestää kuitenkin jonkin aikaa tajuta, mitä on tekemässä. Tajusin, että oikeastaan on aloitettava toisesta rivistä: kerron luonnonhengille ja paikallisille energioille, että otan heidät huomioon. Lausun sekä itseni, että tekijöiden että koko ihmiskunna puolesta: Olen pahoillani! Olen pahoillani siitä, että me ihmiset olemme menneet sellaista tekemään.

Sitten pyydän reippaasti anteeksi, jälleen sekä omasta puolestani että muiden ja ihmiskunnan edustajana.

Sitten kiitän heitä (näitä energioita, luonnonhenkiä, maailmankaikkeutta, kaikkea) siitä että he ovat täällä kanssamme, että saan olla yhteydessä heidän kanssaan...

Ja sitten olen vapaa sanomaan, että - tapahtuipa tai olipa tapahtunut mitä tahansa - minä rakastan teitä!

Rakastamiseen liittyy huomio, että lapsena me koemme (toivottavasti), että meitä rakastetaan. Se on enkelien ja suurten henkisten ystävimme työtä. Enkelit tuovat rakkauden lapsen ympärille.

Mutta mitä vanhemmiksi me tulemme, sitä enemmän meidän on ryhdyttävä itse enkeleiden kaltaisiksi: rakkaudesta ja rakastamisesta tulee meidän aktiivinen valintamme. Minä itse luon sen, että rakastan. Ei tarvitse välttämättä odottaa, että se tulee maailmasta vastaan, vaan rakkaus voi olla minun vapaa lahjani ja valintani.

 

Vastuu

Sitten minulle alkoi kirkastua, että tämä on jälleen sitä, mistä Rudolf Steiner puhuu, sitä mistä Vitale ja Len puhuvat Ei rajoja -kirjassaan  - jota Enkelimaan nettikauppa urhoollisesti myy :)  - ja minkä itsekin aina joskus oivallan, jossain määrin. Nyt se tuli paljon kirkkaammin.

Sinä olet - tai minä olen korkeammassa ja syvemmässä mielessä aivan henkilökohtaisesti vastuussa jokaisesta tilanteesta, jonka koet tai jossa olet mukana. Sitä ei oikein normaaliajattelulla pysty kokemaan, mutta silloin kun sen kokee henkisesti, se on aivan selvä ajatus.

Siksi minä aina lausun kaikille tilanteille, joita haluan selvittää, että Olen pahoillani! Olen pahoillani siitä, että olen osa ongelmaa, olen ollut mukana hidastamassa energioita jossain tilanteessa.

Tämä on normaalia arkiajattelua korkeampi taso, eetteritason kokemus. Sillä ei ole tekemistä sen kanssa, olenko fyysisellä tasolla jotenkin syyllinen johonkin vai en, vaan eetteritasolla, jos olen kokemuksineni, tunteinenei, kehoineni, ajatuksineni, tai aivan miten vain jossain hankalassa tilanteessa, olen energeettisesti osa tuota ongelmaa!

Se on hieno rakenne, koska se antaa minulle karmallisesti mahdollisuuden ryhtyä parantamaan tuota tilannetta ja hoitamaan ja vapauttamaan sen energioita. Minulla on karmallisesti oikeus parantaa ja kehittää kaikkea sitä, missä itse olen mukana.

Ja hän, joka ohjaa minut näihin tilanteisiin, on minun korkeampi itseni, toinen itseni (tai enkelini). Hän kutsuu sinut korkemman suunnitelman mukaan työhön johtaessaan sinua hankaliin tilanteisiin!

 

Kivut

Niinpä. Tajusin sitten senkin, mistä jotkut jatkuvat kivut, vaivat tai väsymys voivat johtua: yksinkertaisesti siitä, että me monistakin syistä välttelemme viimeiseen saakka tuon vastuun tunnustamista! Ja tekemään ryhtymistä.

Monet meistä ovat kehityksessään astumassa tilanteeseen, jossa meistä pelkkien vastaanottajien sijasta tulee luovia, toimivia ja vastuullisia ihmisiä ja olentoja.

Tästäkin voisi kirjoittaa vielä pitkään, mutta aivan lyhyesti: On paljon kirkkaammpaa ottaa vastuu, kuin kärsiä ja vastustaa viimeisillä voimillaakin. Niin, muistan että tästäkin Vitale ja Len puhuvat myöskin. Mutta sitten sen vasta ymmärtää kunnolla, kun se oivallus nousuu omasta itsestä!

Ihanaa päivää Sinulle!
Rakkaudella
Matti

5 kommenttia . Avainsanat: Vastuu, henkinen vastuu, selkeys, kivut, rakkaus, rakastaminen

Minän vastuu ja luonnon katastrofit

Maanantai 14.3.2011 klo 23:02 - Matti Kuusela

Tänään on ollut outo tunne blogin kirjoittamisen kanssa, ja nyt juuri luulen ymmärtäneeni mistä se johtuu. Maan energiat ovat jollain lailla jumissa. Kun suuntaudun maata kohti hoitoenergioillani, se tuntuu olevan yhtä jumissa kuin ihminen, joka on todella voimakkaassa järkytystilassa.

Se saa muistamaan, että me ihmiset ja Maa olemme todellakin täällä yhdessä. Keskiajalla ja vielä 1800-luvun lopulla me ihmiset tunsimme Maan ja luonnon vastustajiksemme, vaikka erityisen kaunista luontoa olikin jo opittu ihailemaan. Luonnon epäpyhyyden kokemus vallitsi vahvana vielä 1960-luvun alussa, jolloin Ruusuvuoren suunnittelema Hyvinkään kirkko valmistui. Siinä oli alttarin sivulla ikkuna, josta näkyi mäntymetsää, ja sitä pidettiin yleisesti epäsoveliaana. Tuntuu oudolta ajatella, että tuosta ajasta on vain puoli vuosisataa. Nyt me koemme luonnon jälleen lähes jumalallisuuden symbolina, ei enää jumalasta erillisyyden tai jumalan vastaisuuden symbolina.

Aluksi hyvin erikoiselta kuulostava asia on, että me ihmiset olemme Maan tietoisuus. Onhan maalla oma henkinen tietoisuutensa, joka vastaa ihmisen korkeampaa sielun ja hengen tietoisuutta, mutta me ihmiset ja Maa kuulumme yhteen ja kun me katsomme Maata tällä fyysisellä tasolla, niin meidän ihmisten yhteinen tietoisuus on ja on myös Maan tietoisuus. Luonnonhenkien tietoisuus on siitä yksi ulottuvuus.

Maa ja luonnonhenget

Onhan luonnonhengillä oma tietoisuutensa, mutta heidän maailmassaan ihmistietoisuus vaikuttaa ehkä vähän samalla tavalla kuin sää meihin. Jos sataa, me toimimme tietyllä tavalla: sade auttaa jossain ja vaikeuttaa jossain toisessa työssä.

Kun tiedämme miten elävälle luonnolle vierasta meidän tietoisuutemme ja toimintamme on, voimme vain kuvitella, miten meidän luonnonhengille luomamme olosuhteet tekevät heidän työnsä vaikeaksi.

On aivan varmaa, että korkeammat luonnnolennto haluavat rauhaa ja sopusointua, ja muutenkin he ovat paljolti kuin entisajan ammattimiehet, jotka halusivat tehdä työnsä hyvin ja olivat työstään ylpeitä. Nyt ihminen tuo niin omaan työhönsä kuin luonnonolentojen työhän energeettisen epävarmuuden elementin.

Erinomainen kuva ihmisen kehittämästä epämoraalisuudesta, joka vaikuttaa tuhoavasti elementaaristen voimien piirissä, on vaikkapa Idols-kilpailut. En tosin ole niitä katsonut, mutta sen mukaan mitä niistä olen iltapäivälehtien otsikoista seurannut, niin sadattuhannet ihmiset seuraavat miten kokelaita kohdellaan huonosti. Ja monet keskeyttävät. Siihen liittyvät tunteet luovat koko maan ilmakehään valtavaa epävarmuutta ja sekaannusta luonnonolentojen maailmassa.

Silloin, vaikka korkeammat luonnonhenget tekevät kaikkensa ylläpitääkseen tasapainoa ja ohjatakseen välttämättömät muutokset mahdollisimman rauhanomaisella tavalla, heidän mahdollisuutensa loppuvat, kun ihmiskunnan tuottamat suuren ajatus-, tunne ja tahtoenergioden saasteet kasvavat suunnattomiin mittoihin.

Silloin kielteiset energiat kerääntyvät maapallolla kohtiin, jotka ylittävät luonnonalueiden ja kansanhenkien rajat, ja katastrofi valikoituu jollekin alueelle, joka silloin on heikoimmalla.

Huonot energiat

Suurkatastrofit tuovat esiin ja laukaisevat
myös muata_pilari_net.jpgsuurten kielteisten olentojen toimintaa. WTT:n lieskoissa näkyi runsaasta vääristyineitä energiaolentoja. Japanista sain kuvan, jossa näkyy ainakin minulla kokonaan uusi musta pilari: musta aukko pilvessä ja musta pilari maan ja taivaan välillä.

On valtavan tärkeää, että me alamme kantaa tietoisuutta siitä, että Maa on elävä olento.

Me olemme jo hienosti sisäistäneet elämyksen Äiti Maasta, joka on vaikeuksissa ja kärsii. Nyt meidän on mielestäni päästävä vielä hieman pidemmälle ja alettava ymmärtää, että meidän ihmisten ja Maan välinen suhde on hyvin konkreettine. Maata ei rasita pelkästään se, mitä me teemme suoraan sitä vastaan saastuttamalla ja tuhoamalla, vaan myös kaikki se, mitä me sisäisesti teemme.

Menen esimerkkinä vielä Idolsiin. Joku tuomareista sanoi, että jos kokelaat eivät kestä kilpailun olosuhteita, hänellä on aivan väärä kuva laulajan ammatista. Mutta: meidän vanhempien tehtävä on tehdä kaikkemme luodaksemme uudelle sukupolvelle moraalinen maailma ja moraaliset käyttäytymissäännöt, sellaiset olosuhteet, jossa niin ihmiset, enkelit kuin luonnonhengetkin voivat elää kunnollista ja luovaa elämää.

On totta, että joissakin kilpailuissa, kuten American Talent, nähdään myös suunnattoman hienoja ja kohottavia suorituksia, mutta ne eivät mitenkään pysty tasapainottamaan sitä tuhoavaa sielullista energiaa, mitä me niin monessa yhteydessä tuotamme.

Me paheksumme helposti vanhoja roomalaisia, jotka kokoontuivat katsomaan gladiaattorikilpailuja. Uskon että me luomme nykyaikana vielä paljon pahempaa energiaa moraaliltaan epäkunnioittavilla ja sisäisesti epäeettisillä ohjelmilla - ja televisio-ohjelmat tietysti tässä ovat vain yksi, mutta vaikuttava esimerkki, kun niitä katsoessaan monet aivan kuin riisuvat yltään henkilökohtaisen moraalin vastuun: uskottelemme, että jos nuoria kilpailijoita kohdellaan huonosti, vastuu on jollakin muulla kuin minulla.

Minuuden vastuullisuus

Alan yhä enemmän oivaltaa, miten me Uuden ajan työntekijät, Enkelisielut ja kaikki vastuuta kokevat ihmiset tarvitsemme jälleen yhden uuden tason: minuuden vastuullisuuden.

Missä olenkin mukana, koen että MINÄ olen vastuussa. Mutta en vihaa (paitsi sen pienen hetken, joka saa minut kokemaan, mikä on väärin), vaan rakastan, olen omassa voimassani, olen myötätunto kaikkea inhimillistä kohtaan, sekä kaikkien enkelikuntien ja luonnonolentojen kuntia kohtaan.

On vaativaa olla henkisesti tiedostava, ja samalla olla omassa rakkaudessaan ja voimassaan, niin että rakkaus ja voima ovat tasapainossa, kuten Lynn niin hienosti on kirjoittanut.

Nykyaika on minuuden vastuullisuuden aikaa. On hyvää, hienoa ja oikein, että me liitymme toinen toisiimme tehdäksemme hyviä asioita näkyvässä maailmassa ja energiatasoilla, mutta vastuu on aina minun. En enää koskaan voi antaa vastuuta kenellekään muulle.

On poikkeustilanteita, joissa yksilön karmallinen vastuu pienenee suhteessa ryhmän johtajaan - vaikka leikkaussalissa tai sotilastehtävissä - mutta henkistä vastuuta mukanaolosta se ei poista. Uskon että meidän on siis opittava tämä ihmeellinen asia: kun koen muiden tekevän väärin, minun on rukoiltava heidän puolestaan ja rakastettava heitä. Minä rakastan kaikkea mitä ihmiskunta luo. Sillä tavoin voin muuntaa sitä, mitä me nyt ihmiskuntana teemme epätäydellisesti, viisaudeksi, rakkaudeksi ja voimaksi.

Rakkaudella

Matti

4 kommenttia . Avainsanat: Luonto, ihminen, ihmiskunta, vastuu, luonnonhenget, luonnonolennot, rakastaminen, vastuu, myltätunto, huonot energiat

Totuudet ovat yksilöllisiä

Lauantai 26.2.2011 klo 13:49 - Matti Kuusela

Totuus ja vastuu ovat viime aikoina askarruttaneet mieltäni. Pari päivää sitten koin voimakkaasti, miten totuus voi olla vain yksilöllinen asia - nykyaikana. Ja koska totuus on yksilöllinen, niin myös vastuu on yksilöllistä.

Uusi Aika on aina korostanut sitä, miten jokainen on itse vastuussa elämästään ja luo oman elämänsä. Se on voimistava ajatus, ja joskus kovin ärsyttävä. Jos on loppuun väsynyt, rahat loppu... ja kaikki varmasti tiedätte mitä tarkoitan, ei ole mitenkään hauskaa lukea, että sinä itse olet sen luonut.

Mutta tässä on enemmänkin. Jos ajattelemme enkeliopastuksen kannalta, niin nykyaikana me olemme oman enkelin ohjauksessa. Enkeli välittää meille meidän totuudellisuutemme perustan - kylläkin yhdessä Kristuksen kanssa, niin kuin olen ymmärtänyt.

Menneisyydessä on ollut aikoja, jolloin johtajina olivat arkkienkelit. Silloin totuudet olivat yhteisöllisiä: perhe, suvun päämies, kilta, kirkko ja uskonto, papit, heimojen johtajat ja sellaiset määrittivät totuudet, ja silloin kun tuo järjestelmä oli vielä voimissaan ja oikeutettu, he saivat asemassaan yhteisön johtajana nuo totuudet arkkienkeleiltä. Ja silloin ne olivatkin voimakkaita totuuksia, jotka fysiologisesti elivät tunteissa, hengityksessä, verenkierrossa.

Vielä sittä ennen oli aika, jolloin aika alkeellisia yksityisten ihmisten tietoisuuksia ohjasivat mahtavat suurenkelit, joiden voima ulottui aina tahtoon saakka. He yksinkertaisesti siirsivät opetuksensa suoraan ihmisen tahto-olemukseen, niin että kansat ja heimot siirtyivät heidän ohjauksessaan sinne mihin pitikin jumalallisten tarkoitusten mukaan.

Jälkiä tästä suurenkeleiden ohjausvaiheesta on vielä edelleenkin sellaisissa yhteisöissä, joissa on saatava suuret ryhmät toimimaan yhteisen tarkoituksen mukaan.

 

Uudet ja vanhat totuudet

Selkeästi voi huomata, miten totuuksien luonne muuttuu kun siirrytään Vanhasta testamentista uuteen. Vanhassa testamentissa totuuden määräsivät johtajat, ja kun heidän henkisyytensä alkoi hajota, profeetat ilmoittivat heille suoraan jumalan tahdon. Ja he kuuntelivat.

Kristus korostaa sen sijaan vallankumouksellisesti ihmisminuutta. Lause Minä olen kaikuu yhä uudelleen, etenkin Johanneksen evankeliumissa. Vanhassa testamentissä tuo Minä olen tuli esiin vain ihmisen ulkopuolella, luonnossa, palavassa pensaassa.

Kristus siis korostaa, että hän on jumala, joka tukee jokaisen ihmisen yksilöllistä minuutta ja totuutta.

Tässä kirkko ja papit ovatkin mielenkiintoisessa tilanteessa. Kristushan ei mitenkään korostanut kirkkojen tai pappien merkitystä, mutta nyt pappien olisi saarnattava ja opetettava, että yksityiset ihmiset eivät ole riippuvaisia mistään ulkoisesta auktoriteetista, ei papeista, ei kirkoista, ei uskonnoista, ei maallisista auktoriteeteista, ei kollektiivisista uskomuksista, vaan yksinomaan siitä hengen äänestä, jonka hän kokee omassa sisimmässään.

Vaikeaa. Kristillinen opetus tässä mielessä osoittaa, että jokainen lause "Kirkko opettaa näin", ei voi koskaan kertoa totuutta mistään asiasta, koska totuus nykyaikana on juuri yksilöllinen luonteeltaan.

Jos joku piiri kokoontuu päättämään totuudesta, se totuus, jonka se julistaa, ei tämän mukaan ole eikä koskaan voi olla oikea totuus.

Toki on yleispäteviä totuuksia, kuten matematiikka. Olemme aika yksimielisiä siitä, että matematiikka toimii. Mutta se, minkä me omaksumme vain meille ulkoapäin opetettuina laskukaavoina, ei oikeastaan olekaan vielä mikään totuus.

Henkiseksi totuudeksi matematiikka muuttuu vasta silloin, kun yksilö omakohtaisesti siitä jotain oivaltaa! Ja siinä on valtava ero.

Miksi Pythgoras olisi uhrannut kaksisataa härkää vain keksittyään jonkin laskukaavan! Hän uhrasi ne, koska hän koki henkisesti, miten suorakulmaisen kolmien sivujen suhteessa ilmenee jumalten eli korkeiden enkeliolentojen toiminta.

Samalla tavalla meidän tulisi nykyaikana oivaltaa asiat. Hämmästyä - sillä hämmästys avaa meidän sielumme niin, että se mitä me tiedämme, voi avautua meille yhteytenä jumalten työhön.

 

Valtajärjestelmät ja henkisyys

Yhteiskunnallisissa valtajärjestelmissä ja jokaisess yhteisössä, jossa joku pyrkii saamaan valtaa muiden yli, käytetään edelleen näitä vanhoja ja vanhatestamentillisen totuuden menetelmiä. Vedotaan aatteen tai tieteen puhtauteen ja sen puolustamiseen.

Mutta on hyvä tietää ja muistaa, että kaikkialla missä niin tehdään, viedään ihmiskehitystä taaksepäin. Eteenpäin voi viedä vain sellainen henkisyys, joka lähtee jokaisen mukanaolijan omakohtaisen henkisyyden tunnusamisesta.

Totta silti on sekin, että me elämme murroskautta, emmekä heti voi kaikessa siirtyä yhteisiin päätöksiin, mutta joillakin aloilla, kuten henkisillä, uskonnollisilla ja terveyden aloilla omakohtaisen totuuden ja siihen liittyvän omakohtaisen vastuun merkitys on ääretön.

Ne jotka pitävät vallasta, tahtovat mielellään korostaa, että antakaa meille työrauha, älkää huolehtiko, me päätämme kaiken teidän puolestanne.

Mutta sopeutuessaan siihen ihminen luopuu kaikkein arvokkaimmasta mitä hänellä henkisesti on, itseydestään!

 

Rakkaudella
Matti

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Totuus, Kristus, yksilöllisyys, enkeli, arkkienkeli, vastuu, kuka on vastuussa, minä olen

Luomisen oppitunti - ja vastuu

Perjantai 25.2.2011 klo 1:30 - Matti Kuusela

Hei Ystävät, lisäsin Enkelimaa Suomi -osastoon Steinerin Suomi-lausuntojen lisäksi myös Dina Reesin lainauksia. Dina kävi Suomessa 80-luvulla ja hänen tilaisuuksillaan oli voimakkaasti koettava vaikutus. Suoraan kansanhenkeen.

Olen pohtinut tätä kansanhenkijuttua, ja olen voimakkaasti sitä mieltä, että meidän yhteinen elämänlaatumme ei voi kehittyä kunnolla, ellemme me kaikki ala kantaa vastuuta, koko elämästä, Suomesta, kaikesta mitä täällä tapahtuu.

Mitä sitten vastuun kantaminen on? Kun poliitikko sanoo, että hän ottaa jostain virheestä täyden vastuun, hän ehkä tarkoittaa, että asia on hänen osaltaan loppuun käsitelty ja hän tekee mieluummin jotain aivan muuta.

 

Vastuun kantaminen

Vastuun kantaminen henkisesti ei tarkoita, että meidän kaikkien pitäisi mennä johonkin valtuuskuntaan, vaan se on sitä, että tuumailen hetken niitä asioita, joita kohtaan, myös yhteiskunnallisia.

Jotta se on mahdollista, joutuu ensin kohtaamaan kaikki esille nousevat tunteet. Olivatpa me minkälaatuisia tahansa, tunne niitä kohtaan myötätuntoa, ajan mittaan oikein tunteella. Aluksi tuo on vaikeaa, koska useimmilla meillä on niin voimakkaita patoutuneita tunnelatauksia, että niiden käsittelyyn menee kauan.

Mutta ei se haittaa, sillä tässä ei ole mitään kiirettä. Omiin tunteisiin tutustuminen ja niiden hyväksyminen ja rakastaminen omiksi ystäviksi on kaikkein tärkeimpiä töitä, mitä me ikinä tässä elämässä voimme tehdä. Jos sinulla on erittäin vaikeita traumoja, valitse ensin joitakin helpompia tunteita käsiteltäväksi. Ei ole niin tärkeää, mistä aloittaa tai eteneekö järjestelmällisesti vai tilanteen mukaan, kaikki viel eteenpäin

Vasta kun pystyn todella hyväksymään esiin kohoavat tunteeni jonkun asian suhteen, voin luontevasti siirtyä toiseen kohtaan, joka on uusien ajatusten luominen, ehkä yhden uuden mielikuvan luominen tilanteesta. Jos ajatellaan metsiä, tuo kuva voi olla vaikkapa hyvin täyteläisen luonnon kokeminen, sellaisen jossa ihmisen, luonnonhenkien ja enkelten työ tapahtuu sopusoinnussa.

Tällaisia luovia mielikuvia voi toki luoda ilman että ensin on lukenut jotain asiaan liittyvää myönteistä tai kielteistä.

 

Koe itsessäsi se mitä tahdot luoda

Jotta tällainen luova mielikuva voi vaikuttaa hyvää tekevällä tavalla myös henkiseen maailmaan, on tärkeää, että me emme yritä pakottaa sitä todellisuuteen, vaan luomme tämän kuvan itsessämme niin avoimeksi ja kauniiksi, että se suorastaan kutsuu henkisiä ystäviämme mukaansa toteuttamaan sitä, niin luonnonhenkiä kuin enkeleitäkin, muista henkisistä ystävistämme puhumattakaan.

Kun pysymme itsessämme emmekä varsinaisesti lähetä mitään, silloin parantava ja vahvistava vaikutus säteilee meistä hyvää luovalla tavalla maailmaan ja toisille ihmisille. Jokainen vastaa edelleen itsestään, mutta saa niin paljon apua, kuin pystyy ottamaan vastaan.

Rakkaudella
Matti

 

Saat aina välittää Enkelimaaviestejä myös ystävillesi!

8 kommenttia . Avainsanat: luoda, luominen, henkinen luominen, vastuu, vastuun kantaminen