Matin blogi

Sakramentit ja ihminen

Perjantai 31.7.2015 klo 0:42 - Matti Kuusela

Hei ystävät, viime keskiviikon workshopissa me tutuistumme viimeisenä asiana sakramentteihin. Muistat varmaan sanonnan seitsemän sakramenttia, vaikka esimerkiksi luterilaisessa kirkossa niitä ei niin montaa olekaan. Seitsemällä on kuitenkin oma merkityksensä.

Samoin kirkollisilla toimituksilla on yhteiskunnassamme niin suuri merkitys, että niiden henkistä taustaa on hyvä tuntea, kuuluipa mihin kirkkoon tai millaisen henkisen vakaumuksen piiriin tahansa.

Sakramenttiosuutemme oli siis hyvin lyhyt workshopissamme, koska paljon muuta oli jo keskusteltu ja käyty läpi. Avoin ja vapaa keskustelu on tärkeää, koska viimeistään nyt olen tajunnut sen, että uusia henkisiä asioita on käytävä läpi usein, monesta eri suunnasta ja eri aikoina, jotta ne tulevat todellisuudeksi.

Sakramentit ja Vuorisaarna

Yksi mukavia asioita henkisessä tutkimuksessa on, että eri asiaryhmiä voi asettaa rinnakkain ja vertailla niitä keskenään, jolloin ne alkavat paljastaa useinkin aivan uskomattoman syviä salaisuuksia.

Tämä mahdollisuus perustuu siihen, että jos meillä on jokin todellisuus, joka jäsentyy seitsemään vaiheeseen, niin maailmankaikkeus on muodostunut niin, että kaikki muutkin seitsenjäsennykset ovat ikäänkuin sukua keskenään. "Seitsemän" on pohjimmiltaan henkinen tosiasia. 

Käytännössä tämä seitsenyhteys tarkoittaa, että me voimme tarkastella rinnakkain esimerkiksi ihmisen olemuspuolia, sitä miten ne tulevat esiin Vuorisaarnassa, ja sitä miten sakramentit suhtautuvat niihin. Voimme tutkia miten sakramentit ovat yhteydessä kukin omaan olemuspuoleensa. Ja tarvittaessa voimme luoda näkymän siihen, mitä Vuorisaarnassa tulee esiin samasta kohtaa.

Kaste

Kun seuraamme ihmisen ajallista kehitystä, on ensimmäisenä sakramenttina eli pyhityksenä kaste. Sana sakramentti tulee juuri sanasta pyhä. Se merkitsee henkisenä toimituksena sitä, että maan maailmassa olevilla olennoilla ei enää luonnostaan ole suoraa ja välitöntä yhteyttä henkeen. Se on välttämätöntä ihmisen vapaan kehityksen takia.

Mutta on elämässä on sellaisia käännekohtia, jotka kaipaavat hengen yhteyttä. Ensimmäinen on se, jolloin ihminen on juuri astunut tähän maailmaan fyysisessä ruumiissaan ja häntä ympäröi valtava määrä erilaisia voimia, joihin hänen on tutustuttava.

Silloin kaste lujittaa ihmisen henkistä yhteyttä fyysiseen maailmaan. Se auttaa häntä tulemaan maan piirissä omaksi henkilökohtaiseksi itsekseen. Se on fyysisen ruumiin pyhitys. 

kurjenmiekka.jpg

Konfirmaatio

Toinen pyhä henkinen toimitus on konfirmaatio. Se on yhteydessä elämänvoimaruumiin eli eetteriruumiin avautumiseen. Kaikki tietoisuus rasittaa ihmisen elämänvoimia ja erityisen merkittäväksi tämä sielullisten virikkeiden taakka eetteriruumiille tulee puberteetin herätessä. Silloin eetteriruumiin pyhitys eli liittäminen lujemmin hengen yhteyteen tukee ihmisen sielullisen kehityksen itsenäisyyttä, kaikkine mahdollisine myrskyineen.

Rippi

Konfirmaatio tarkoittaa siis elämänvoimien lujittamista ja harmonisoimista. Rippi taas on askel siitä eteenpäin. Olemme tulleet jo puberteetin sielullisen elämän piiriin, jossa tunteet ja niiden erilaiset aaltoilut ovat aivan toisella tavalla henkilökohtaisia kuin lapselle, jonka sielullista elämää leimaa vielä eräänlainen viattomuus. Hän ei ole vielä samalla lailla vastuussa omista tunteistaan kuin nuori, jonka astraaliruumis tai sieluruumis on herännyt itsenäisesti maailmaan ja nuori etsii teitä itsensä ymmärtämiseen kaikkien sisäisten viettiensä keskellä.

Tässä astraaliruumiin avautumisen vaiheessa rippi tarkoittaa, että luodaan yhteys varttuneeseen minuuteen, ihmisessä olevaan henkiseen voimaan, joka auttaa ihmisen omaa minuutta vapautumaan ja kasvamaan voimassaan ja selkeydessään.

Periaatteessa rippi on mahdollinen sen kautta, että suorittava ihminen toimii tässä pyhässä toimituksessa Kristus-minuuden tuella.

Viini_ehtoollinen.jpg

Ehtoollinen

Ehtoollisessä me tulemme yhteyteen ihmisolemuksen neljännen ja tällä hetkelle korkeimmat tason, minuuden kanssa. Niinkuin meidän on vaikea ymmärtää omaa minuuttamme, yhtä vaikeaa meidän on ymmärtää ehtoollisen todellista ja varsinaista henkistä olemusta, sillä kummankin havaitseminen ja ymmärtäminen edellyttää tosiasiassa sellaista henkisen näkemisen kykyä, jota meillä vielä ei ole.

Hyvin lyhyesti voimma sanoa, että Kristus toi maan päälle kosmisen minuuden, jota on kutsuttu myös makrokosmiseksi minäksi. Ihmisillä oli minuus jumalten lahjana jo aikaisemminkin, mutta se ei ollut vielä itsenäinen. Pappien, kuninkaiden, profeettojen, tietäjien ja muiden viisaiden oli kerrottava ihmisille, mitä jumalat heiltä kulloinkin odottivat.

Tämänkin kyky heikkeni vähitellen, ja se olisi täysin rapistunut, ellei Kristus olisi tuonut henkisen auringon piiristä maahan kosmisen minuuden voimaa, joka antoi jokaiselle yksityiselle ihmisminuudelle jatkuvat ja henkilökohtaisen mahdollisuuden totuuden tietämiseen.

Ehtoollisessa Kristus-minän voima täyttää tai pyhittää ihmisolemuksen aineellisuutta ja fyysisyyttä niin, että keho ihmisminän kotipaikkana puhdistuu ja meidän minuutemme tuntee olevansa täällä enemmän kotonaan.

Tässä kohtaa tahdon esittää yhden aivan käytännöllisen huomautuksen: alkoholin nauttiminen alttarin äärellä ei ole enää millään muotoa ajanmukaista. Uudessa testamentissa tosin puhutaan viinistä ja on ollut aikoja, jolloin viini on ollut vedellä ohennettuna aivan normaali juoma, mutta henkisessä mielessä viini on meidän aikanamme Kristuksen pyhittämä vesi, vesi joka on käynyt itsessään läpi kasvikunnan henkisen kypsymisen prosessin. Tällä hetkellä mehu sopivalla tavalla laimennettuna on sitä viiniä, josta Uusi testamentti puhuu.

Avioliittoon vihkiminen

Avioliittoon vihkimisen myötä me tulemme nyt alueelle, jota me ihmiset emme vielä ole varsinaisesti itse kehittäneet. Avioliiton sakramentti pyhittää kahden ihmisen yhteisen elämän henkiminän alueella, jota me olemme vasta hiljalleen kehittämässä.

Henkiminä on meissä se viisauden alue, jossa me olemme täysin epäitsekkäitä ja jossa enkeli nyt toimii meidän opastajanamme. 

Jo tästä voimme hyvin ymmärtää, miksi avioliitot ovat usein niin vaativia. Se voima, joka avioliittoa pitää henkisesti koossa on korkeampi minä tai käytännössä enkeli. Siksi avioliitto on pyhitettynä meidän enkeliopastuksemme kuuntelua ja seuraamista.

Pappisvihkimys

Papiksi vihkimisen myötä me tulemme jo alueelle, jonka todellistuminen on vielä kaukaisessa tulevaisuudessa koko ihmiskuntaa ajatellen. Papit ovat sellaisten ihmisten edustajia nykymaailmassa, jotka eivät hallitse pelkästään omaa sielullisuuttaan, vaan myös omat elämänvoimansa.

Tätä voimaa ihmisessä edustaa arkkienkeli ja se tarkoittaa myös, että näiden pyhitettyjen elämänvoimien kautta papilla on läheinen yhteys Kristukseen. Siksi hän myös alttaritoimituksessa vaikuttaa reaalisesti seurakunnan elämänvoimiin.

Mutta on tärkeää ymmärtää, että tässä me puhumme jo asioista ja yhteyksistä, joihin on suhtauduttava äärimmäisellä herkkyydellä. Kun tavallisella ajattelulla tekee tästä sakramentista jonkin johtopäätöksen, se mitä luultavimmin on hyvin puutteellinen, sillä tässä me olemme Kristus-tasolla, jossa keskitien opetus tulee todelliseksi. Jokaisen ajatuksen, joka tällä tasolla tahtoo olla totuus, on otettava aina huomioon molemmat vastakkaiset maalliset totuudet ja sen on oltava se keskimmäinen voima, joka luo yhden korkeamman totuuden.

Tällä tasolla vesi on hyvä opettaja. Mitä ikinä tapahtuukin, vesi kulkee aina omaa joustavaa tosielämän tietään.

Viimeinen voitelu

Viimeinen voitelu on korkein toimitus, joka jälleen on kaikille mahdollinen, sillä meidän katoavainen fyysinen ruumiimme pitää sisällään korkeampaa ikuista fyysistä ruumista, joka sekin on ollut muodostumassa vasta Golgatan mysteerin jälkeen. Tämä keho on se, mitä Paavali tarkoittaa kirjeissään uudella Aatamilla.

Viimeisen voitelun tarkoitus on luoda puhdistavan hengen yhteys aina tähän uuteen ja kehittyvään fyysiseen ruumiiseen saakka niin, että sielun on helppo siitä irtaantua ja samoin niin, että tämä meidän ikuinen fyysinen ruumiimme saa kuoleman lähestyessä mahdollisimman oikean yksilöllisen muodon, vapaana ja selkeänä.

Sakramenttien käytäntö

Jo näistä lyhyistä kuvauksista oivaltaa, miten täynnä dramatiikkaa meidän ihmisten elämä on. On monenlaisia mahdollisuuksia, joista me kuitenkin käytämme vain niin vähän. Eri kirkkokunnilla on omat käytäntönsä, mutta mitä enemmän me tiedämme sakramenttien henkisestä merkityksestä, sitä paremmin niiden voima kuitenkin virrata kaiken sen kautta, mikä käytännössä on vielä kehittymätöntä.

Rakkaudella
Matti

Ensi workshopissa 19.8. jatkamme sakramentteihin ja etenkin ehtoollisen merkitykseen syventymistä. Olet tervetullut mukaan.

Kuva: Rudolf Steinerin taulupiirros kankaalle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sakramentit, Vuorisaarna, kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, avioliitto, pappisvihkimys, viimeinen voitelu

Henkiset tehtävät

Torstai 7.2.2013 klo 22:19 - Matti Kuusela

Viime sunnuntain Suomen henkistä tehtävää käsitelleen luentoni jälkeen tunnen vieläkin innostusta, ei pelkästään Suomen vaan koko maan henkistä tehtävää kohtaan. Vaikka siitä on omin ajatuksin helppokin saada henkevä idea, niin Rudolf Steinerin vuonna 1907 lausumat sanat saavat minut edelleen kohottuneeseen tilaan.

Vuonna 1907 Rudolf ja Marie Steiner järjestivät Münchenissä suuren eurooppalaisen teosofisen kongressin, jossa Steiner esitti oman henkisen ohjelmansa. Seuraavissa lainauksissa suomennan kuitenkin teosofisen aina jollain yleisinhimillisessä käsitteellä, niin niiden idea tulee uskoakseni paremmin ilmi.

Steiner lausuu, että aktiivinen henkinen elämä kysyy, miten me nousemme jälleen ylös fyysisen maailman sidoksista, ja mikä tämän fyysisyyteen laskeutumisen tehtävä on.

Sitten hän puhuu siitä, ettei riitä, että me vain tiedämme. Meidän on omaksuttava kaikki tieto sieluumme. Ja henkinen elämä vaatii, että kaikki mitä sielussamme elää, muuttuu toiminnaksi!

Otan noista kongressin esitelmistä vain joitakin kohokohtia. Seuraava esiin kohoava lause: "Johanneksen evankeliumi on vihkimyksen menetelmiä käsittelevä vihkimyskirja, Johanneksen ilmestys taas tuon vihkimyksen sisältö."

Siinäpä miettimistä.

"Ruusuristiläinen vihkimys (jota Steiner itse edustaa) on sellainen, joka mahdollista ihmiselle kaikkien nykyajan kulttuurin välineiden käytön."

Siinä on vastaus niihin kysymyksiin, voiko henkisen tien kulkija käyttää nykyajan teknisiä välineitä. Mutta Steiner panee suuren painon myös sille, miten meidän sisäinen maailmamme ja ulkoinen maailma vastaavat toisiaan:

"Muodossa, kuvassa, värissä olisi ihmisen havaittava se, mikä hänen sielussaan elää. Ulkoapäin tulee meille loistaa sen, mitä sieluissamme elää. Silloin ihminen on työskennellyt maailmankehityksen merkeissä."

Ja toisessa esitelmässä edelleen: "Ulkoisen maailman tervehtyminen voi tapahtua vain sen kautta, että siitä tulee meidän sisäisimmän sieluntunnelmamme ilmaisu."

Henkisen tien periaate on johtaa henki maailmaan, antaa sielulle mahdollisuus hedelmälliseen työskentelyyn.

Kaiken perustana on tarkoitus kristallisoida henkisyys maailman rakenteeseen.

Henkisen liikkeen on kyettävä hedelmöittämään ihmiskunta uusilla henkisillä siemenillä.

On oltava selvillä siitä, ettei ainoastaan työstetä edelleen sitä, mikä on lähtöisin vanhasa isä-kosmoksesta, vaan että ihmiskuntaan on tultava kuin kaaoksen pohjalta uusia hengen taimia.

Vasta silloin tulee henkinen virtaus eläväksi, kun se ei virtaa ainoastaan ajatuksina ja sanoina, vaan kun se muotoaa kaiken mitä meitä ympäröi, kun se läpäisee kaiken maailmassamme.

Ja lopuksi vielä hieno lause: "Niin kuin kasvit pyrkivät sopusointuisesti kohti aurinkoa, niin tulevat ihmiset sopusointuisiksi, kun heissä vallitsevat samankaltaiset tunteet (kuin kasveissa tai kukissa)."

Tämän viimeisen lauseen merkityksen voi kuvata kuvata seuraavasti, myös meditaatiovihjeenä: ihminen tulee sisäisesti sopusointuiseksi ja tasapainoiseksi, kun hän omien sisäisten voimiensa avulla voittaa oman rauhattomuutensa tulemalla yhtä viattomaksi ja puhtaaksi kuin kasvi tai kukka.

Rakkaudella
Matti

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rudolf, Steiner, henkinen, tehtävä, elämä, Johanneksen, evankeliumi, vihkimys

Myötäluominen ja tulevaisuuden tahtominen

Lauantai 17.12.2011 klo 22:22 - Matti Kuusela

Hei hyvät ystävät. Lämmin jatkuu ja sää tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden henkiseen harjoitteluun. Jos tahtoo olla oikea henkisen tien kulkija, ei koskaan valita - ainakaan säästä.

Se voi tuntua aika rankalta, mutta niin se on. Jokainen valitus tekee aivan kuin reiän omaan voimakenttään ja päästää suuren osan energiasta ulos. Ja kehittyäkseen ihminen tarvitsee juuri sisäistä ylijäämäenergiaa, aivan kuin jonkin verran sisäistä painetta, joka tarjoaa kasvupohjaa eetterikehon ja chakrojen kasvulle ja muotoutumiselle.

Joka kerran kun jotain valittaa, päästää itsestään ulos niitä energioita, jotka muuten olisivat vapaat käytettäväksi henkiseen kasvuun. Tuossa juuri kasvu on hyvä sana, koska aivan oikeasta kasvusta on kysymys. Se mitä me nimitämme henkiseksi kasvuksi, ei ole ainoastaan henkistä, vaan se on todella myös meidän eetterikehomme eli elämänvoimakehomme muotoutumista.

 

Rakentaminen ja luonnonhenget

Valittamisella on paljon muitakin ulottuvuuksia kuin omien eetterivoimiemme menetys ja astraalikehon eli sielukehon herkkien muotojen sekä hajoaminen että kovettuminen. Siksi kaiken valittamisen kanssa on oltava todella tarkkana.

Ei siis koskaan valittaa, vaan aina puhua tai toimia rakentavasti. On siinä haastetta. Itse olen nyt miettinyt vuosia tätä valittamisen ongelmaa, enkä ole sitä vielä kokonaan ymmärtänyt. Nimittäin kun näkee jotakin, mikä ei ole kunnossa tai mikä menee väärin, niin luotava ja rakennettava uutta.

Mitä se merkitsee sään suhteen? Luulen, että luononhengillä on sään luomisessa jonkin verran valinnanvaraa, ja jos me osaamme osallistua sään kokemiseen ja tahtomiseen oikealla tavalla, siitä voi olla ja varmasti onkin apua sekä luonnonhengille että meille itsellemme. Olen vakuuttunut siitä, että luonnonhenget kokevat käytännössä samankaltaisen sään mukavaksi kuin mekin.

Mutta kasvit tarvitsevat kosteutta, ja ihmisten luomat epäsuotuisat energiat tarvitsevat purkautumistietä. Sille ei voi mitään.

Eikä sillekään voi mitään, että jos me ihmiset niin normaaliin tapaan valitamme säästä, se tekee luonnonhengille heidän työskentelynsä helposti epämiellyttäväksi. Herän tekevätä säässä sitä, mikä on tarpeellista.

Silti luulen, että jos me osaamm katsoa säätä oikein, olla kiitollisia ja vahvistavia, niin me voimme edistää sään tasapainoisuutta.

 

Myötäluomisesta tulevaisuuden tahtomiseen

Me alamme tulle yhä tietoisemmiksi siitä, että nyt jo on alkanut ja hyvää vauhtia alkamassa se, mikä vain tulevaisuudessa vahvistuu: se mitä enkeliolennot aikaisemmin tekivät luonnon ja ihmiskunnankin hyväksi, tulee yhä enemmän meidän omalle vastuullemme.

Meidän on opittava olemaan vastuussa esimerkiksi säästä - ja paljon monesta muustakin, mikä vielä on meidän käsityskykymme ulkopuolella. Mutta sään ja luonnon kanssa voi hyvin jo alkaa kevyesti harjoitella luonnon ja todellisuuden myötä tahtomista: minä tahdon sitä, mikä on.

Ja siitä voi varovasti kokeilla, millainen tahtominen rakentaa hyviä asioita, ilman että se hajoittaa sitä, mitä on tai mikä on jostain syystä välttämätöntä.

Tässä todella tulee esiin uusia ajatuksia.

On hyvin kaunista kuvitella, että minä tahdon ja luon vaikkapa ihanan valkeaa lumisadetta, pilven liikettä taivaalla, auringonlaskun värejä.

Todella luodessani ymmärrän, että en voi vain katkaista joitakin sellaisia toiminnan säikeitä, joista itse en pidän. En saa koskaan puuttua toisten ihmisten vapauteen, en saa estää sellaista, mikä karmallisesti on jollekin ihmiselle tai ihmisryhmälle välttämätöntä.

Ja silti me olemme opiskelemassa tulevaisuuden tahtomista.

 

Vanha ja uusi vihkimys

Vanha vihkimys oli liittymistä siihen maailmankehityksen suuruuteen ja valtavuuten joka jo on ja joka kumpuaa menneisyydestä.

Uusi vihkimys on jotain mikä virtaa meille tulevaisuudesta. Se on nykyhetkeen asettumista sillä tavoin, että tulevaisuuden tahtominen totuuden, kauneuden ja hyvyyden lakien mukaan tulee mahdolliseksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkinen kasvu, vanha vihkimys, sää, valittaminen, tahtominen, myötäluominen, uusi vihkimys,