Matin blogi

Kosmoksen uudistuminen

Torstai 21.4.2011 klo 17:39 - Matti Kuusela

Yksi kevätajan suuria ihmeitä on minulle aina ollut, miten pääsiäisen kuolema sattuu juuri kevätaikaan, jolloin kaikki kasvu kukoistaa. Yksi vastaus luonnollisesti on, että kuolema ei olekaan poismenoa, vaan kuolema on aina syntymistä uudelleen korkeammalle tasolle.

Kukissakin tapahtuu niin. Ensin niiden varsi kohoaa ja lehdet kasvavat, mutta sitten tulee ihmeellinen vaihe, jossa kasvu pysähtyy. Varsi ei enää kasva korkeautta, uusia lehtiä ei enää synny. Kaikki tuntuu olevan paikallaan.

Mutta sitten yhtäkkiä puhkeaakin samanaikaisesti suuri joukko uusia lehtiä, ja kaikki ne ovat saaneet kauniit värit. Ne ovat muuntuneet kauniimmiksi terälehdiksi, jotka katsovat ylös kohti aurinkoa.

Ehkä me samalla tavalla voimme ymmärtää Kristuksen kuoleman. Se on välttämätön läpimenovaihe matkalla uuteen ihmisyyteen. Aikanaan me kaikki saamme ylösnousemuskehon, josta vanha aineellisuus on ravistunut pois, kun sisäinen olemus on kasvanut niin lujaksi ja puhtaaksi, että se pysyy koossa ilman aineellisuuden kahleita.

Lyhyessä ja dramaattisessa elämässään Aurinkohenki Kristus kävi läpi koko ihmiselämän tulevaisuuden hyvin nopeassa ajassa. Sillä tavalla hän loi meille kaikille uuden fyysisen kehon mallin.

 

Luojajumala Kristus

Aikaisemmin Kristus on aina ollut nähtävillä Maan ulkopuolella. Vihityt ovat katsoneet Kristukseen pois maasta, Auringon piiriin. Kun Kristus nyt kaksituhatta vuotta sitten astui alas Maan piiriin ja kävi läpi ihmiselämän aina kuolemaan ja sen voittamiseen saakka, ihmiskunta ja Maa oikeastaan syntyivät uudelleen.

Kun Kristus liitti itsensä Maan
olemukseen, hän on nyt aina
tavattavissa täällä. Ja sekristus_221_viim_ehtoollinen.jpg koskee myös henkisiä maailmoja. Myös henkisten maailmojen asukkaille Kristus on nyt nähtävissä Maan päällä, tai Maan yhteydessä.

Kristuksen liittyminen Maahan pääsiäisenä vuonna 33 merkitsi myös sitä, että kun kehitys oli aiemmin ollut jumaltoimintaa, muuntuu se nyt yhä enemmän ja enemmän ihmistoiminnaksi. Kun jumalallinen luova Sana, logos, on liittynyt Maan ja ihmiskunnan sisäisyyteen, itse asiassa jokaisen ihmisen sydämeen, tapahtuu kosmoksen uudistuminen nyt ihmiskunnan ja maan piiristä lähtien.

Siksi meidän luovuutemme ja rakkautemme ja vapautemme ovat niin tärkeitä. Luodaksemme uutta meidän on oltava vapaita. Ja todella vapaiksi me voimme tulla vain rakkauden avulla.

 

Viimeinen ja ensimmäinen ehtoollinen

Pääsiäisviikon torstai-iltana Kristus vietti opetuslastensa kanssa tunnetusti viimeisen ehtoollisen, mutta tauon jälkeen hän aloittikin uuden aterian, josta tuli ensimmäinen ehtoollinen.

Viimeinen ehtoollinen oli tavanomainen passah-ateria, mutta toinessa ehtoollisessa Kristus tarjosi pääsiäislampaan sijasta opetuslapsilleen leipää ja viiniä, jotka olivat ikivanhoja aurinkojumalan tunnusmerkkejä. Mutta nyt Kristus itse oli tuo Maan päälle tullut luojajumala, joka liitti aurinkojumaluutensa valon ja voiman näihin leipään ja viiniin. Se merkitsi koko maan ja ihmisyyden uutta alkua.

 

Kuoleman jälkeen

Myös kuoleman jälkeen me koemme Kristuksen vahvasti Maan piirissä. Se antaa meille intoa tulla tänne uudelleen, sekä luomaan uutta että tasoittamaan vanhoja epätäydellisyyksiä.

Michelangelon suurenmoisessa Viimeisessä tuomiossa oleva näky ei tarkoita, että Kristus tuomitsisi, vaan että hänen läsnäolonsa herättää meissä valtavan innon suurempaan olemassaoloon. Hän antaa meille mahdollisuuden herätä korkeampaan omaantuntoomme, kuuntelemaan oman enkelimme ääntä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pääsiäinen, Kristus, viimeinen ehtoollinen