Matin blogi

Uskosta meditaatioon

Keskiviikko 23.7.2014 klo 16:10 - Matti Kuusela

Usko, rakkaus ja toivo ovat ihmisen kolme suurta sisäistä ravintoa, jotka vaikuttavat kukin omalla alueellaan. Usko vaikuttaa sieluruumiiseen, rakkaus on elämänruumiin voimiin ja toivo vaikuttaa aina fyysiseen kehoon saakka.

Kun haluaa näihin kolmeen voimaan tutustua, on hyvä muistaa, että ne ovat voimia, jotka voi kokea sellaisenaan. Niillä ei tarvitse välttämättä olla kohdetta, jotta ne voi kokea. Kokeile vaikka ensin uskoa. Sulje vain silmäsi ja ajattele keveästi sanaa usko. Sitten annat sen tapahtua, siis uskon voiman nousemisen esiin. Uskon :) että se onnistuu monelle, mutta ellei onnistu, niin ei hätää: tämä harjoitus vahvistaa sitä joka tapauksessa, aivan riippumatta siitä, saitko siitä juuri nyt mitään kokemusta.

Uskon voima

Jo tämä pieni harjoitus voi tuoda monelle esiin ainakin aavistuksena sen, miten valtavia nämä sisäiset voimat ovat. Jos yhtään pääsee kiinni siitä, mitä usko on voimana, niin hyvin aavistaa myös sen, miten sillä voi siirtää vuoria.

Uskon henkilökohtaisella aivan omalla kokemuksella on meidän aikanamme myös monia esteitä. Yksi on se, että uskomista on usein esitetty vaatimuksena erilaisten auktoriteettien suunnalta. Vaatimuksenomainen usko toisten sanomisiin on kuitenkin omiaan tuhoamaan uskon omaa voimaa: todellinen usko tai uskominen on sitä, mitä minä itse koen.

Jos tuo oma uskominen sitten kolahtaa paikalleen sopusointuun suurten maailmanvoimien kanssa, niin silloin ollaan pitkällä. Mutta uskoa voi harjoitella. Kun edellä kuvatulla tavalla sulkee silmänsä alkaa miettiä, mihin todella voin uskoa, niin kokee aika mielenkiintoisia tuntemuksia.

On erityyppisiä uskomuksia. Jos mielessä alkaa ensimmäisenä kaikua uskontunnustuksen lause "Minä uskon Isään jumalaan..." niin huomaa miten siinä pyhänä lauseena on aivan erityinen loiste, riippumatta siitä, onko aivan minun henkilökohtaisen älyllisen uskomiseni piirissä vai ei.

Toinen suunta on etsiä jotain ajatusta, johon todella uskon. Hullunkurista, mutta se voi aluksi olla vaikeaa. Uskonko siihen, että läppäri on edessäni tai tuoli on allani? Uskonko siihen että taivan on sininen? Tai että olen syntynyt tiettynä päivänä?

Nämä ovat yksinkertaisia harjoituksia, mutta erittäin voimistavia. Kun tätä harjoittelee muutamankin kerran, niin sisäinen uskomisen voima alkaa hiljalleen nostaa päätään esiin. Ja kun sen kanssa tulee tutuksi, se voi ihmeellisesti tuoda elämään uutta voimaa ja uusia sävyjä.

Uskonnot ja uskomukset

Uskomukset voivat olla omia, mutta useimmiten ne ovat ulkopuolelta napattuja arvostelmia: minä olen hyvä piirtäjä, mutta huono laulaja, tuo valtio on hyvä mutta tuo toinen huono. Tällaiset lauseet rajoittavat aina sisäistä todellisuutta ja sen elävyyttä, sisäisten voimien vapaata virtaa.

Meillä suomalaisilla rajoittavat uskomukset ovat yleensä kielteisiä, mutta yhtä hyvin myös usko esimerkiksi oman puolueen tai maan kaikkivoipaisuuteen tai omiin kykyihin voi olla rajoittavaa. Huomaa, miten on hienon hieno ero siinä, milloin uskominen esimerkiksi omiin kykyihin muuttuu kiinteäksi ja rajoittavaksi uskomukseksi, ja milloin se on avoin ja voimaannuttava, hyödyllinen. Avoin usko omiin mahdollisuuksiin taas on ihmeellisesti voimaannuttava kokemus.

Uskonnot taas ovat kokonaisia uskomusjärjestelmiä sellaisina kuin me ne nykyään yleensä ymmärretään. Mutta uutena uskonto voi olla aito ja tuore. Sillä on henkinen perustaja, jonka kautta elämään virtaa uutta voimaa ja tietämystä, mutta kaikki inhimilliset elämänmuodot myös vanhenevat ja jäykistyvät. Siksi myös uskonnot tarvitsevat jatkuvasti uudistumista jokaiselta jäseneltään voidakseen olla aitoja ja eläviä yhteyksiä henkiseen todellisuuteen.

Steiner lausuu:

Lyhyesti sanottuna vain uskon voimat voivat antaa meille sen elämän, jonka tulee raikkaana pulputa sielussamme.

Tuo on erinomainen lause meditoida, kuunnella sisäisesti.

Oma usko, oma meditaatio

Kun tässä kirjoittaessani kokeilin tuota uskon lauseen sisäistä kuulemista, niin sain aika mielenkiintoisen ajatuksen meditaatiosta. Tiedättehän, että olen aina ollut kiinnostunut meditaatiosta, olen kirjoittanut siitä ja olen harjoittanut sitä, mutta silti en koskaan ole oikein löytänyt sitä omaa meditaatiota, jota henkiset lähteet suosittelevat. Ne kun puhuvat usein siitä, miten tärkeäksi meditaatio voi muodostua, ja miten ne ovat todellista sisäistä ravintoa, josta ei mitenkään tahdo luopua.

Myös monet läheiset ovat kertoneet tällaisista kokemuksista. Mutta nyt sain sisäisen tuntemuksen: löydä oma meditaatiosi! Sellainen, jonka todella tunnet omaksesi. Se voi olla melkein mitä tahansa, sellainen ajatus, tunne, kokemus, kohde, johon keskittyminen saa sinut kokemaan jotain sellaista sisäistä yhteyttä, mihin mikään muu ei samalla lailla johdata.

Ja kun sinulla on tällainen oma luontais-henkinen tukipiste, sitten voit laajentaa kirjallisuudesta tai muista opetuksista löytämiisi meditaatiohin.

Totta kai tämä voi mennä toisinpäinkin. Voit todella saada paljon siitä, mitä joku toinen sinulle antaa tai opettaa. Tällaista vuorovaikutusta elämä on. Älä unohda omaa itseäsi, vaikka sinulla olisi ympärilläsi miten hienoja opetuksia tahansa. Elämä tarvitsee yhä enemmän vuorovaikutusta: myös uskoa omaan itseen!

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: usko, uskonto, uskomukset, meditaatio, sieluruumis, voimaantuminen

Anteeksiannon voima

Tiistai 14.12.2010 klo 14:53 - Matti Kuusela

Eilen illalla Turussa meditoimme anteeksiantoa. Sisäisessä maailmassa anteeksianto on suuri voima, joka on verrattavissa rakkauteen. Se saa erillään olleet asiat jälleen työskentelemään yhdessä ja tukemaan toisiaan. Siksi anteeksiannon ei tarvitse keskeisesti kohdistua joihinkin tapahtumiin, vaan anteeksiannosta tulee yhä enemmän kehittymään jatkuva ja aktiivinen tila, joka koko ajan uudistaa todellisuutta ja vapauttaa sen luovia voimia.


Anteeksianto on maailmaa muuttava voima

Kun suljet silmäsi ja tunnet miten annat anteeksi maailmalle ja ihmisille, silloin myös maailma alkaa jälleen vaikuttaa sinuun myönteisellä tavalla. Sinun omat voimasi vahvistuvat, ja myös maailma kehittyy siihen suuntaan minkä sinä koet oikeaksi.

Mitä useampi ihminen tekee näin, sitä parempaan suuntaan asiat kehittyvät, kaikkien kannalta. Kun sallii anteeksiannon edetä ajatustasolta tunnetasolle, sen vaikutus syvenee.

Hyvin pian myös mahdollisen tuskan kokeminen alkaakin tuntua miellyttävältä. Siunaukselliselta.

Kun rakastat, koet myötätuntoa tai annat anteeksi, se ei lisää tuon kohteen huonoja ominaisuuksia, vaan se tekee juuri päinvastoin. Anteeksianto ja rakkaus parantavat. Ne ovat ehetyttäviä ja kokoavia voimia, jotka tuovat sekä saajan että antajaa lähemmäksi korkeampaa voimaansa. Siksi ei tarvitse pelätä rakkauden, hyväksymisen tai anteeksiannon antamista.

Anteeksianto vahvistaa hyvällä tavalla niin sen saajaa kuin antajaa

3 kommenttia . Avainsanat: Anteeksianto, voimaantuminen, maailman muuttaminen

Anteeksianto ja voimaantuminen

Perjantai 3.12.2010 klo 1:18 - Matti Kuusela

Olin tänään Antroposofisen liiton nuorekkaamman väen Torstai-klubissa puhumassa enkelimaan ideasta. Ilta oli sympaattinen ja oli iloinen siitä että saatoin puhua hyvin vapaasti siitä mitä itse koin ja tunsin tulevani hyvin ymmärretyksi.

Yksi käsittelemistäni aiheista liittyi anteeksiantoon. Vanhemmilla henkisillä liikkeillä on ollut taipumusta kokea itsensä niin oikeassa oleviksi, että kaikki muut liikkeet tai uskonnot ovat tuntuneet vääriltä ja siksi jopa vihollisilta.

Tuosta vihollisuuden kollektiivienergiasta on ollut hyvin vaikea vapautua. Koin sen itse aivan lähiaikoina tutustuessani uudehkoon japanilaisen buddhalaisuuden liikkeeseen, jossa on runsaasti sympaattisia piirteitä, mutta jonka käsityksen Kristuksesta koin kovin puutteelliseksi. Aluksi olin siitä suorastaan vihainen.

Sitten vähitellen juuri anteeksiantomeditaatiossa tajusin, miten itse olen vuosia opettanut, että jos jonkun henkisen liikkeen tieto on puutteellista - oman näkemyksen mukaan - ei se välttämättä tarkoita totuuden vastustamista, vaan tietämättömyyttä. Silloin tehtävänä on olla itse totuuden lähteenä.

Välttämättä ei kannata mennä julistamaan muutamalle miljoonalle ihmiselle, että hei, te olette kaikki väärässä. Ensimmäinen tehtävä on antaa tuo tietämättömyys ja kaikki siihen liittyvät tuntemukset anteeksi niin muille kuin itselle. Sen jälkeen voi asettua kommunikoimaan näistä totuuksista sisäisillä tasoilla, rauhanomaisesti.

Rudolf Steiner huomauttaa Henkisen tiedon tie -kirjan alussa painokkaasti että hengenoppilas ei milloinkaan tyrmää mitään esitettyä ajatusta suoraan mahdottomana tai vääränä, vaan hän tutkii sitä ensin kaikessa rauhassa.

Tuo on ihmeellisen vaikeaa. Ensin tulee pelko siitä, että jos ajattelee sellaista, minkä kokee vääräksi, tuo vääryys tarttuu. Mutta pelätä ei tarvitse. Jos on aidoin mielin liikkeellä, palaa väistämättä omaan totuuteensa, jos se siis on itselle totuus.

Henkisessä mielessä ei ole merkitystä sillä, miten kauan tuon totuuden selvittäminen kestää, sillä kun sen on selvittänyt, on tehnyt suuren työn niin itsensä kuin muidenkin avuksi.

Pohjimmiltaan kaikki uskonnot tulevat yhtymään: ne ovat kaikki Kristuksen elämää tai hänen olemuksensa heijastuksia. Se tulee täysin selväksi, kun muistaa, miten Kristus kertoo olevansa kaikkia ihmistä varten, jokaista ihmistä.

Näitä henkisiä totuuksia on usein vaikea käsittää. Vaikka kuulemme sanat siitä, miten Kristus on jokaisen minän kanssa, mielemme alkaa kuitenkin niin sujuvasti jaottelemaan vuohia lampaista, että se tuntuu aivan oikealta ja oikeutetulta. Siis todella: Kristus on kaikkien ihmisten kanssa, ei vain meidän mukavien ja samoin ajattelevien.

Sama pätee anteeksiantoon. Henkisen tien oppilaan on annettava anteeksi, ei jostain oudosta periaatteesta, vaan siksi, että korkeampaa tietoisuutta ja rakkautta ei voi saavuttaa niin kauan, kuin jaottelee ihmisiä vastakkaisiin ryhmiin.

Vasta kun me kykenemme tuntemaan rakkautta todella joka ikiseen ihmiseen, jota tulemme ajatelleeksi, aukeaa korkeampi tie, joka on voimaantumisen tie. Silloin emme enää ole elämän voimattomia uhreja. Olemme elämän oppilaita.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: anteeksianto, voimaantuminen, totuus, henkinen kasvu, rakkaus, Kristus, uskonnot