Matin blogi

Minä sanon teille... Vuorisaarnan uusi opetus

Tiistai 10.3.2015 klo 13:58 - Matti Kuusela

"Noihin aikoihin Johannes Kastaja tuli ja alkoi julistaa Juudean autiomaassa: 'Kääntykää, sillä taivaan valtakunta on tullut lähelle!'"

Autiomaa tarkoittaa henkisesti tilaa, jossa tosin on runsaasti sisältöä, mutta se on elottomassa muodossa. Johanneksen kehoitus kääntyä tarkoittaa syvää mielenmuutosta ja havahtumista. Ja jos ajattelemme tarkemmin, mistä juutalaiset voisivat kääntyä. Heidän koko olemassaolonsa päätehtävä on ollut fyysisen kehon valmistaminen Kristukselle. Sitä he ovat kansana valmistelleen jo parintuhannen vuoden ajan Aabrahamista lähtien, ja jos lähdemme Zarathustrasta, niin omistautui tuolle työlle jo tuhansia vuosia aikaisemmin.

Ja kun oletamme, että Johannes tiesi mistä puhui - hänhän oli aikaisemmin Elia, juutalaisten kansallisprofeetta tai myös kansansielu - niin voimme oivaltaa, miten Elia-sielu nyt Johanneksena, Kristuksen edelläkävijänä, tietää henkisesti että Kristus on jo läsnä, ja siksi mielensuunta on muutettava Kristuksen odotuksesta hänen läsnäolonsa kokemiseen.

Taivaitten valtakunta viittaa tietysti Kristuksen tuloon, mutta myös paljon enempään kuin vain hänen henkiseen läsnäoloonsa. Se viittaa siis siihen, että taivaitten valtakunta on tullut lähelle. On aivan kuin suuri esirippuolisi auennut: taivaitten valtakunta ei ole enää vain harvojen valittujen saavutettavissa vihkimyksen kautta, vaan maan päälle tulleen Kristuksen henkisen voiman avulla jokaiselle ihmiselle on avautunut mahdollisuus päästä yhteyteen henkisen maailman kanssa.,

Jeesuksen julistus

Hämmästyttävää on, että kun Jeesus kiusaustensa jälkeen sai kuulla, että Johannes oli vangittu, hän siirtyi Galileaan ja alkoi siellä julistaa täsmälleen samaa opetusta kuin Johannes: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!"

Alkutekstin kreikkalainen sana kääntymiselle tai katumiselle on metanoeite. Sitä on erikielisissä raamatuissa käännetty katukaa, muuttakaa mielenne, kääntykää. Jos katsoo itse kreikan sanaa, niin sen alku meta tarkoittaa ylempää tai kattavampaa näkökulmaa tai siihen kohoamista. Näin ollen Jeesuksen kehoitus siis tarkoittaa meidän kielellämme lähinnä: Kohottakaa tietoisuutenne, sillä henkinen todellisuus on tullut lähelle."

Kun nyt kaksituhatta vuotta myöhemmin kuulostelemme tuota opetusta, ja kysymme, miksi se kuulostaa niin tutulta, missä me olemme sen kuulleet, niin vastaus on: new age -tietoisuuden piirissä on puhuttu ja opetettu juuri tuota, jopa aivan samoilla sanoilla.

Kakstuhatta vuotta on kulunut valmisteluun, ja huomaamme, että Jeesuksen kehotus lopultakin soi maailmassa, uuden ajan henkisyydessä.

Emme tässä nyt kuitenkaan keskustele enempää uuden ja esimerkiksi kristillisten kirkkokuntien suhteista, vaan palaamme kappaleemme alkuun. Jostain englanninkielisestä tekstistä sattui silmiini lause, että Jeesus tuossa lauseessa toistaa Johannes Kastajan sanoman.

Toki, mutta se ei ole mitenkään tapahtuman idea, vaan se, että nyt kun Johannes on jo suorittanut oman tehtävänsä, hän on kastanut Jeesuksen Jordanilla ja hänet on vangittu, toisin sanoen hänen tehtävänsä fyysisessä ruumiissa on suoritettu, hänen valtava henkisyytensä siirtyy Jeesuksen käyttöön.

Joskus kauan sitten olemme jo puhuneet siitä, miten Jeesus syntyperänsä puolesta oli sekä juutalaisten kuningas (Matteus) että ylipappi (Luukas). Nyt hänen henkiseen olemukseen liittyy mukaan myös juutalaisten kansansielun ja korkeimman profeetan olemus Johannekselta.

Vasta sen jälkeen Jeesus voi sanoa, että hän on tullut toteuttamaan lain. Hänellä on omassa olemuksessaan lain kuninkaallinen, papillinen ja profeetallinen perusta.

Sitäkin ihmeellisemmältä tuntuu, kun hän tuon lain toteuttamisen lupauksen jälkeen jatkaa välittömästi: "Minä sanon teille..."

Hän ei siis perustakaan noille auktoriteeteille sitä mitä puhuu, vaan hän tuo puheensa lähteeksi aivan jotain uutta: Minä, minuus.

Ensimmäinen näistä suurista Minä sanon teille -lauseista kuuluu kokonaisuudessaan: "Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan."

Tie hengen maailmaan

Tällä yhdellä lauseella Jeesus kumoaa kaikki vanhat auktoriteetit. Lainopettajien ja fariseusten opetuksilla ei päästä lähemmäksi tulleen henkisen maailman yhteyteen, vaan jokaisen henkisen todellisuuden yhteyttä kaipaavan ihmisen on toteuttava jumalan tahtoa paremmin kuin he.

Ja samalla tuohon yhteen ainoaan lauseeseen sisältyy toteumus, että jokaisella ihmisellä on nyt mahdollisuus päästä yhteyteen henkisen todellisuuden kanssa. Ei kuuntelemmalla vanhoja auktoriteetteja, vaan sen avulla, mikä on uusi henkinen voima maailmassa, minä. Minä sanon teille. Se minä on myös jokaisessa ihmisessä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, Jeesus, Johannas Kastaja

Vuorisaarnan ohjelista: sydämen puhtaus

Sunnuntai 8.3.2015 klo 19:08 - Matti Kuusela

Olemme saaneet Vuorisaarnan autuuksien ohjeita avatuksi jo huomattavan pitkälle. Autuudet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, mitä me normaalisti autuudella tarkoitamme, vaan "Autuaita ovat" -lauseet on pikemmin ymmärrettävä siten, että niillä menee hyvin, jotka tekevät niin ja niin. Onko sen pohjalta iloinen, onnellinen, autuas tai tyytyväinen, jää jokaisen omaan varaan.

Varmaa myös on, että meille ihmisille kehittyy tulevaisuudessa vielä uusi tunteita.

On myös selvää, että autuuslista noudattaa ihmisen kehitystä. Olemme kehityksemme mukaisesti edenneet autuusautuudelta. Jokainen autuusvaihe kuvaa noin 2300 vuoden kehitystä, eli Rudolf Steinerin tarkoittamaa kulttuurikautta.

Nykyisin keskeinen autuus, jota harjoittelemme, on puhdassydämisyys. Se on Vuorisaarnassa se, mitä meidän kulttuurikaudeltamme odotetaan. Kristuksen maanpäällisen elämän aikana elimme edellisessä vaiheessa, jolloin hyveenä oli anteeksintamus.

Kalevala ja Vuorisaarna

Kalevalaisittain katsottuna me elämme nyt Lemminkäisaikaa, mikä tarkoittaa, että me ohjaudumme kukin omasta sisäisyydestämme käsin. Voimme tosin omaksua erilaisia uskomuksia läheisiltämme tai meitä lähellä olevilta yhteisöiltä, jopa yleisestä ilmapiiristä, mutta silti meidän jokainen vallassa on valita oman sisäisyytemme mukaan, mitä uskomuksia tahdomme toteuttaa.

Se merkitsee myös, että me jokainen olemme nyt täysin vastuullisia siitä mitä teemme. Jumala tai puolue tai esi-isät eivät enää määrää mitä ajattelemme tai teemme, vaan siinä mielessä me jokainen olemme vastuussa suoraan itsellemme tai jumalalle, tai enkelillemme. Siinäkään emme enää voi nimetä vain yhtä vastuullisuuden kohdetta. ja jos niin tahdomme tehdä, voimme ehkä lausua, että me olemme vastuullisia sen edessä, minkä koemme korkeimmaksi.

Ilmarisaika

Ennen nykyistä tietoisuussielun sydämen puuhtauden aikaa me elimme Ilmarisvaihetta. Se oli aikaa, jolloin me olimme vapautumassa jumalan ohjaamasta tietoisuudesta täysi-ikäiseen ihmisyyteen. Se oli vaihe, jolloin Kristus saattoi astua keskuuteemme, ja se oli myös aikaa, jolloin tuo sisäinen vastuu, jonka nykyaikana on siis pohjauduttava yhä enemmän sydämen puhtauteen, oli vasta kehittymässä.

Ilmarisajan lause oli: armahda toisia, niin sinut armahdetaan. Ihmisen oli alettava oivaltaa, että hänen omat tekonsa vaikuttavat hänen tulevaisuuteensa. Edellisenä Väinämöisaikakautena häneltä odotettiin vain jumalan kuuntelua. Se lupasi hänelle sisäisen ravinnon, jopa ulkoisenkin.

Nyt tuona aikana, joka alkoi suunnilleen kreikkalaisen kulttuurin kukoistuksen myötä, ihmisen oli opittava katsomaan itse, mitä tehdä. Kaikki ei kuitenkaan ollut pelkästään omien kokeilujen varassa, vaan tuona aikana ihmiskunnalle opetettiin yhä uudelleen ja uudelleen hyveiden merkitystä.

Hyveet olivat niitä toimintatapoja, jotka lupasivat maailmalta suotuisia vastauksia. Tuo aika kesti suunnilleen keskiajan loppuun. Nyt lemminkäismieli kapinoi hyveitä vastaan ja kokee ne usein vanhanaikaisiksi.

Silti hyveet toimivat edelleen elämämme perustana, samoin kuin väinömöisvaiheen vielä vanhempi vanhurskauden ja jumalan kuuntelun periaate, jonka Vuorisaarnan mukaan tulisi tuntua meissä yhtä luonnollisena kuin me koemme nälän ja janon fyysisessä ruumiissamme.

Suuri oivallus on se, että vaikka me kuljemme eteenpäin ja kehitämme jokaisena suurena kulttuurikautena yhtä uutta suurta askelta, meidän on "autuaiksi" tullaksemme jatkuvavasti päivitettävä ja pidettävä yllä myös vanhoja hyveitä.

Hyvin menee -ohjeet

Katsokamme vielä uudelleen mitä nuo onnellisuuden ja menestyksen ohjeet olivat:

1. Ole koko ajan avoin uudelle tiedolle niin, että voit koko ajan unohtaa vanhan: olet aina köydä tiedon kerjäläinen jokaisessa uudessa tilanteessa, jonka maailma sinulle antaa.

2. Ota avoimesti vastaan kaikki tunteesi ja kokemuksesi ja elä ne, myös hyvät tunteet. Sitä merkitsee "murehtiminen". Tunteet sinänsä eivät ole pahoja, mutta niiden vastustus tekee usein todella kipeää. Kun avaudet hankalille tunteille, hyvät tunteet nousevat luonnollisina esiin.

3. Opettele hallitsemaan mielenliikkeitäsi, tekojasi, edelliset kohdat muistaen. Silloin kuljet elämässäsi eteenpäin. Tälläkin kohtaa "hallitseminen" on ymmärrettävä avoimesti ja laajasti. Se on maltillisuutta, pitkämielisyyttä, sitä että olet valmis pohtimaan tekojasi niin kauan kuin se on tarpeen, kuukausia, vuosia, vaikka koko elämäsi. Et usko tai ole uskomatta vain vanhojen käsitystesi pohjalta, vaan työstät jokaista asiaa niin että sisäinen työsi lopulta lahjoittaa sinulle ymmärryksen.

4. Neljättä kohtaa on todella vaikea oivaltaa. Se tarkoittaa, että se jumalmaailman luova rikkaus, joka on aikaisemmin meitä elävöittänyt, on meidän nyt alettava löytää omasta sisäisyydestämme. Me kohtaamme tuon asenteen Vanhan testamentin patriarkoilta, kuten Aabrahamilta. Me kohtaamme sen Kalevalasta Väinämöiseltä. Tuota sielua elävöittävää asennetta kutsutaan vanhurskudeks, hurskaudeksi, oikeamielisyydeksi, oikeudenmukaisuudeksi, jumalan kuunteluksi, uskonnollisuudeksi... mutta nyt meidän on löydettävä tuo sielun henkinen perusvire omasta itsestämme, korkeimpa mitä voimme itsestämme tavoittaa. Silloin me tulemme sisäisesti ravituiksi.

5. Viides vaihe on oivaltaa, että minä olen maailmassa tasaveroisena olentona muiden kanssa. Se miten minä kohtelen mitä tahansa muista olentoja ja myös itseäni, määrittää elämäni. Se määrittää sen, miten maailma minulle vastaa. Ja se on prosessi, joka toimii yli maallisten elämien. Yhden elämän sisäisten asenteiden seuraukset voivat lopullisesti tulla esiin vasta useiden inkarnaatioiden kuluttua. Voidakseni todella ymmärtää syvästi tämän viidennen vaiheen minun on omaksuttava ensin neljäs.

6. Kuudennessa vaiheessa alan tajuta, että on vain yksi tie saavuttaa tasapaino maailman ja itsen välillä. Se on puhdassydämisyys. Se on sitä, mitä monet meidän aikamme kuvaavat edosta luopumisena, itsekkyydestä luopumisena. Mutta puhdassydämisyys ei ole vain jostain luopumista, vaan se on myös avatumista ottamaan vastaan kaikkea mitä elämä ja maailmankaikkeus meille ohjaavat. Kun sydän tulee puhtaaksi, maailmankaikkeuden rikkaus, kauneus, henkisyys ja viisaus solisevat vapaasti ja luovasti meidän kauttamme. Me emme pidä niitä itsellämme, vaan lähetämme ne jälleen eteenpäin oman rakkautemme ja luovuutemme kehittäminä ja sävyttäminä.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuorisaarna, elämänohjeet

Kohti puhdassydämisyyttä

Perjantai 27.2.2015 klo 18:53 - Matti Kuusela

Vuorisaarnan kuvaus päättyy Matteuksen evankeliumissa sanoihin, joissa kerrotaan että kansanjoukot olivat hämmästyksissään Jeesuksen opetuksista. He kokivat, että Jeesus puhui asioista, jotka hän tunsi. Se ei ollut vain selostusta, vaan ”hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta.” Kansa koki, että Jeesus puhui asioista, jotka hän tunsi henkilökohtaisesti.

Matteuksen ”vallaksi” suomennettu kreikan sana on eksousias, joka on myös enkelihierarkian nimi. Sanalla Vallat tarkoitetaan niitä samoja enkeleitä tai jumalia , jotka Ensimmäisen Mooseksenkirjan alussa päättävät luoda ihmisen ja joista yksi on Jehova. Heitä kuvataan myös nimellä elohim.

Lause siis tarkoittaa, että kansa koki Jeesuksen puhuvan ensin ”autuuksista” ja sitten vanhojen käskyjen merkityksestä samalla vallalla ja voimalla kuin Jehova oli puhunut niistä Moosekselle noin tuhat vuotta aikaisemmin. Sen on täytynyt olla valtava kokemus.

Kristus ja Jehova

Yksi syy, minkä tähden monet raamatunkohdat ovat meidän aikanamme vaikeita ymmärtää, on se, että henkiset olennot esiintyvät niissä erilaisissa yhteyksissä toisiinsa. Nykyään me odotamme, että sama yksilöllisyys esiintyy aina samalla tavalla ja samoissa yhteyksissä. Raamatussa niin ei kuitenkaan ole, vaan esimerkiksi Jeesus tai Kristus, tai Jeesus Kristus, esiintyi useilta erilaisilta näkökannoilta.

Ajatelkaamme Vuorisaarnan yhteyttä siihen, miten Mooses otti Siinain vuorella vastaan Jumalan kymmenen käskyä. Näillä kahdella tapahtumalla on yhteistä jo se, että kumpikin tapahtuu vuorella, lähellä jumalaa tai henkistä maailmaa. Ja kummassakin annetaan juutalaisille tai ihmiskunnalle uusi ajanmukainen henkinen opetus.

Aikaisemmin kuvittelin, että Siinain jumala oli yksiselitteisesti Jehova, mutta myöhemmin aloin oivaltaa, että Jehovan taustalla oli Kristuksen opetus. Kun nyt luin jälleen Vuorisaarnaa, jossa Jeesus autuuksien jälkeen palaa Kymmenen käskyn opetuksiin ja esittää ne uudella tavalla, ei enää käskyinä vaan selostaen niiden merkitystä, niin asia käy selväksi. Jo kymmenen käskyä olivat lähtöisin Kristukselta itseltään, mutta hänen on esitettävä ne Jehovan kautta.

Vuorisaarnan aikaan Kristus on tullut maan päälle, ihmisten keskuuteen, ja nyt hän kykenee esittämään käskyt uudella tavalla, ihmisten tasolla. Ja silloin ihmiset kokevat, että hänessä on sama elohim- eli luojajumalien tai Jehovan voima kuin siinä tapahtumassa, jossa käskyt aikanaan annettiin.

Mielenkiintoista on sitten se, että juutalaiset tunnistivat tämän saman henkisen voiman runsaan tuhannen vuoden takaa.

Vallat – elohim - muodonhenget

Rudolf Steiner käytti Valloista tai elohim-olennoista nimitystä muodonhenget. Yksi heistä, joka siirtyi vaikuttamaan auringosta kuuhun, oli Jehova.

Muodonhenget ovat niitä, jotka ovat luonnon taustalla olevia voimia. He muotoavat luonnon ja kaikki olennot, ja Raamatussa he ovat aina läsnä silloin, kun luonnonvoimat järkkyvät, kun myrskyää, salamoi tai maa järisee. Silloin ukkosti ja salamoi, kun käskyt annettiin ensimmäisen kerran.

Mooseksen saadessa käskynsä vuorella oli juuri tällainen suuri luonnonmyrsky, mutta ihmeellistä on, että Vuorisaarnan aikana mitään myrskyä ei ole, vaan luonto tuntuu esiintyvän ihmeellisessä rauhassa. Kristuksen aurinko-olemus loistaa rauhaa maan päälle. Nyt hän on itse paikalla. Nyt hän ei enää ilmesty Jehovan kautta. Hän kertoo tulleensa täyttämään lain, ei kumoamaan sitä.

Ihmiskehityksen uusi suunnitelma

Palatkaamme jälleen Vuorisaarnan alkuun, jossa Kristus kertoo ihmiskehityksen uudesta suunnitelmasta yhdeksäntasoisena kokonaisuutena. Siinä jokainen taso vastaa yhtä ihmisolemuksen tasoa. Näistä yhdeksästä vaiheesta me olemme hengentieteen mukaan kulkemassa nyt vasta kuudetta, joten puuhaa meillä riittää tulevaisuudessakin.

Ohjelman kuudes lause kuuluu Uuden testamentin suomennoksessamme: ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä jumalan.”

Tämä on siis meitä varten: kun puhdistamme sydämemme, niin henkinen katseemme avautuu!

Tästä henkisestä puhdistumisesta on varmaan monella sisäinen kokemus. Tärkeää siinä on kuitenkin oivaltaa, että puhdistumisen merkitys on vanhatestamentillisissa ja uusitestementillisissa uskonnoissa hyvin erilainen. Vanhoissa uskonnoissa todella puhdistettiin itseä niin erilaisin henkisin menetelmin kuin rituaalisilla pesuilla ja puhdistusmenoilla.

Nyt puhdistuminen tarkoittaa Kristuksen avulla koettua sisäistä voimaa. Puhtaus on ennen kaikkea sitä, miten me toimimme. Se sisäinen asenne, se on henkilökohtaista elämää ja toimintaa. Sen pohjalta lauseen voi kirjoittaa esimerkiksi:

Puhdistakaa sydämenne oman henkenne voimasta, Kristusta etsiessänne, niin sisäiset silmänne avautuvat.

Vuorisaarnan opastukset

Koko sarjan ensimmäinen ohje kuuluu, että ne joilla on hengen nälkä, saavat nyt oman itsensä kautta tyydytyksen. Hengen kerjäläinen ilmentää vastapainoa sille rikkaalle miehelle, joka ei kyennyt kulkemaan neulansilmän kautta tai astumaan taivasten valtakuntaan.

Saadakseen todellista tietoa on ihmisen kyettävä ensin vapautumaan vanhasta.

Toinen ohje kuuluu, että meidän on kuunneltava tunteitamme, meidän on hyväksyttävä niin murheemme kuin ilommekin. Meidän on tunnettava tunteemme, jotta me niiden kautta kulkea siihen täyttymykseen, jota evankeliumissa kuvataan lohdutukseksi.

Ensimmäinen kohta oli fyysistä tasoa varten, toinen eetterikehoa eli elämänvoimakeholle. Kolmas lause kertoo astraaliruumiin kehityksestä: maltilliset perivät maan. Se tarkoittaa, että ihmisen on opittava itse hallitsemaan omia sisäisiä voimiaan kyetäkseen suorittamaan loppuun maan antaman koulutuksen, toteuttaakseen maan kehitystarkoituksen.

Vanhurskauden arvoitus

Neljännessä lauseessa etenemme varsinaiselle sielulliselle tasolle. Ensimmäistä sielun kehitysvaihetta nimitetään aistimus- tai tuntosieluksi. Se on vielä hyvin kosminen sielunalue. Sitä kehittivät varsinaisesti muinaiset egyptiläiset, jotka rakensivat pyramidinsa ja temppelinsä kosmisten mittasuhteiden ja tähtivoimien mukaan. He kokivat ne vielä suoraan sielussaan. Kalevalassa tätä kehitysvaihetta edustaa Väinämöinen.

Meidän Raamatussamme neljännen lauseen keskeinen käsite on vanhurskaus, erikoinen sana, josta ainakin minulle tulee mieleen Aabrahamin suhde jumalaan, mutta siihenpä se jääkin. Lause kuitenkin lupaa, että ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, tulevat ravituiksi.

Edessäni olevassa englantilaisessa käännöksessä sana on kuitenkin oikeamielisyys tai oikeudenmukaisuus. Kun muuttaa vanhurskauden tilalle oikeudenmukaisuuden, niin lause selvenee välittömästi: ne joilla on oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano, he saavat... niin, mitä he saavat? Heidät ravitaan, he saavat täyttymyksen.

Käsittääkseni se tarkoittaa, että ne joilla on syvä kosminen oikeudenmukaisuuden taju ja tarve, he myös täyttyvät kosmisille jumalvoimilla.

Vanha vanhurskaus tai jumalmielisyys tarkoitti sitä, että jumala palkitsi ihmisen. Nyt Kristuksen aikana meidän on tunnusteltava tätä ajatusta vielä hieman pidemmälle. Kristuksen kautta maailmanviisaus on muuttunut. Se on kehittynyt eteenpäin niin, että emme voi enää henkisessä tiedossamme tyytyä siihen mitä on ollut, vaan nyt maan piirissä läsnäolevan Kristuksen kautta myös maanviisaus on jatkuvassa kehitystilassa. Siksi uusi ja sisäisesti ravitseva henkisyys meissä voi olla vain sellaista, jossa me koemme maailman kaikkein korkeimman oivaltamamme viisauden mukaisesti.

Armahtaminen

Viidennessä lauseessa me tulemme yhä lähemmäksi nykyajan henkistä opetusta: ne, jotka armahtavat, ne armahdetaan.

Se tarkoittaa, että katseemme suuntautuu jumalmaailmasta yhä enemmän toisiin ihmisiin ja maailmaan ympärillemme. Aivan kuin me vasta tällä kohden tulisimme todella läsnäoleviksi tässä maailmassa. Tulemme nyt ensi kertaa täysikasvuiseksi siinä mielessä, että voimme tehdä itsenäisiä päätöksiä. Armahtaessamme me otamme vastuun itsellemme, teemme jotain mikä aikaisemmin kuului vain jumalalle. Ja se on mahdollista juuri Kristuksen kautta. Kristus minussa antaa minulla todellisen mahdollisuuden antaa anteeksi.

Rudolf Steinerin mukaan tämä merkitsee, että ihminen nyt saa mahdollisuuden oppia, että maailma vastaa hänelle samalla tavalla kuin hän suhtautuu maailmaan. Sen mitä teet maailmalle tai toisille ihmisille, se palaa sinulle takaisin. Tässä huomaa myös, että tämä omien tekojen ja maailman tekojen vastaavuus ei toimi mekaanisena fyysisen maailman lakina, vaan se on maailman sisäisemmän tason lainomaisuus, jonka oikea ymmärtäminen edellyttää myös oikeaa mielenlaatua.

Tässä armahtamisen ja anteeksiannon rinnalle kuuluvat myös hyveet. Ne kertovat asenteista, jotka ovat sopusointuisessa suhteessa maailman kanssa.

Puhdassydämisyys

Näin olemme tulleet kuudennen lauseen puhdassydämisyyteen ja nykyaikaan saakka. Kuudes lause lupaa, että sydämeltään puhtaat saavat nähdä jumalan.

Käytännössä puhdassydämisyys on sitä, että kielteiset värähtelyt eivät jää kiinni sydämiimme. Se ei Kristuksen mielessä ole sitä, että me suljemme ulkopuolelle kaikki epämieluisat tuntemukset, vaan puhdassydämisyys on sitä, että me otamme vastaan kaiken mitä maailma meille tarjoaa, ja sydämme säilyvät puhtaina siitä huolimatta.

Rakkaudella

Matti



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, Rudolf Steiner, vallat, elohim, Jehova, nykyaika, oikeamielisyys, vanhurskaus

Vuorisaarnan opetusohjelma

Maanantai 23.2.2015 klo 21:23 - Matti Kuusela

Hei ystävät, Vuorisaarnan alkua voi pitää evankeliumien sisällysluettelona. Vuorisaarna kertoo siitä, miten ihmisen olemuksen yhdeksän tasoa tulevat kehittymään meidän uutena aikanamme Kristuksen vaikutuksesta.

Aivan olennaisen tärkeää on myös ymmärtää, että vanha kiista siitä, kumman teot vaikuttavat enemmän, Kristuksen vain ihmisen, on täysin vanhanaikainen. Vanhan testamentin uskonnollisuudessa tuollaista olisi voinut kysyä, mutta meidän aikanamme kysymys on yhteisroiminnasta. Kristus tekee kaiken sen minkä voi, ja loppu jää meidän huoleksemme. Se on niin yksinkertaista.

Mutta meidän kannaltamme se loppu, on aina alku. Meidän on oltava aktiivisia: meidän on todellakin pelastettava itse itsemme, koska kukaan muu ei sitä tee. Kristus on tehnyt ja tekee koko ajan oman osuutensa.

kristus_s.jpg

Kristuksen tietoisuus

Voi olla hyvä koettaa asettua hetkeksi Kristuksen asemaan. Siinä missä meillä on maallinen tietoisuus, hänen tietoisuutensa on kosmista. Hän on esimerkiksi täysin tietoinen siitä, miten meidän elämämme kullakin on sujunut eri inkarnaatioissa tähän saakka. Hän näkee selvästi, miten meidän kunkin on tehtävä tulevissa elämissämme saavuttaaksemme tasapainon omissa kehitysvoimissamme.

Hän näkee miten maanvoimat ja planeettavoimat ja kiintotähtivoimat vaikuttavat. Ja hän elää meidän kosmisena veljenämme, ja tämä on mielenkiintoista: hän on tavallaan itse samassa minäkehityksen vaiheessa kuin me ihmiset, mutta kosmisessa mittakaavassa.

Kuvitellaan, että me olemme kansakoulussa käymässä läpi tiettyä kehitysohjelmaa. Kristus käy läpi samaa kehitystä, mutta yliopisto- tai jatko-opiskelijatasolla.

Hän ei määrää meitä, vaan hän kulkee meidän edellämme, tai toisella tavalla katsottuna yhtä jalkaa meidän kanssamme.

Koska Kristus siis kulkee samassa tahdissa meidän kanssamme, mutta valtavasti korkeammalla tasolla, hän kykenee kertomaan meille jo ennalta kaikista tulevista opintovuosistamme, mikä on niiden jokaisen olennainen kehitystehtävä.

Vuorisaarnan opetusohjelma

Se on Vuorisaarnan alku. Sitä tarkoittavat autuudet. Te suoriudutte hienosti fyysisen kehon tasosta, kun olette avoimia kaikille uudelle tiedolle. Sillä tavoin te saatte perusymmärryksen siitä, miten kaikki toimii.

Toisen opetuksen idea on, että kun te hyväksytte ja käytte rauhassa läpi kaikki tunteenne ja tuntemuksenne, silloin ne kaikki tulevat työstetyiksi ja voitte olla onnellisia ja tyytyväisiä.

Kolmanneksi teidän on oltava maltillisia. Oppikaa ohjaamaan omia sisäisiä voimianne, niin saatte käytyä koulunne loppuun ja saatte hyvän todistuksen.

Tämä oli kaikki tavallaan ulkoista. Nyt katsomme sisäisiä voimianne. Etsikää itsestänne aina sellainen sisäinen asenne, että olette innostuneita ja avoimia kaikelle mitä kohtaatte. Silloin teidän voimamme pysyvät vireessä ja kykenette oppimaan kaiken mitä ikinä tarvitsette. Kun te olette tällä tavoin avoimia ja innostuneita ja kiinnostuneita, niin mitä te opiskeletta ja kohtaatte, ravitsee teitä.

Huomatkaa, että niin tärkeitä kuin aidot lapsenomaiset ihmisyyden voimat ovatkin teidän kasvussanne, niin te olette myös osaltanne aikuisia: teidän on ymmärrettävä vastuunne maailmanhenkisyyden suhteen. Se merkitsee, että aikuisina te ja maailma toimitte vuorovaikutuksessa keskenänne. Olette kuulleet esimerkiksi anteeksiannosta. Maailma toimii jokaiselle ikäänkuin hänen omana henkisenä peilikuvanaan. Kun esimerkiksi annat anteeksi lähimmäisillesi, kuten olen opettanut, maailma antaa anteeksi ja vapauttaa sinut. Sama pätee kaikkiin niin ominaisuuksiin, joita on kutsuttu hyveiksi. Jokainen hyve, jota noudatat on suora enkelivoima, joka virtaa sinulle takaisin. Kun sinä armahdat, sinut armahdetaan. Se toimii kaikilla elämänalueilla.

Kaikki nämä ovat valmistusta siihen, että voit elää elämääsi puhtain sydämin. Kun olet työstänyt ja vapauttanut sisäisesti kaikki vanhat jännitykset, sinua lähestyy aika, jossa aivankuin valmistut ylioppilaskirjoituksiin. Alat nähdä millä tavoin asiat sulautuvat yhteen, millä tavoin se mitä olet opiskellut, liittyy siihen mitä maailmassa tapahtuu. Se tarkoittaa, että kun olet oppinut läksysi niin, että alat nähdä näiden opetusten taakse, kaikki avautuu sinulle uudessa valossa, alat nähdä Jumalan, kuten Vuorisaarna sanoo. Tämä on se taso, jolla me nyt työskentelemme, ja siksi sen merkitys, mitä Jumalan näkeminen todellisuudessa on, on vielä useimmille verhottu.

Silloin kun ihminen saavuttaa puhdassydämisyyden, vasta silloin hänestä voi alkaa kehittyä maailmassa todellinen rauhantekijä. Jo nyt te voitte harjoitella tuota seuraavan luokan tehtävää, valmistautua ja pyrkiä siihen, mutta ymmärrätte, että todellinen rauhatekijä voi olla vasta silloin, kun kaikissa asioissa kykenee luottamaan täydellisesti oman sydämensä puhtauteen ja puolueettomuuteen.

Tämän jälkeen on vielä kaksi luokkaa, mutta niitä ei todellisuudessa voi vielä ymmärtää. Niistä voi saada jonkinlaisen aavistuksen niin, että niissä rauhantekijän viisaus muuttuu ensin elämäksi ja sitten todellisuudeksi. Siksi näissä kahdessa viimeisessä Vuorisaarnan ohjeessa sanotaan, että ihminen tulee vainotuksi: hän siirtyy omasta yksilöllisestä elämästään koko ihmiskunnan ja maan elämään, ja pääsee kohtaamaan ne kaikkine hyvine ja raskaine puolineen.

Kristuksen kuva

Jotta me voimme todella ymmärtää edellisen, tajusin että meidän on muutetteva sisäistä Kristus-kuvaamme niin, että se vastaa tätä opetusta. Yllä oleva kuvasta Steiner sanoi, että juuri tuollaisena hän näki Kristuksen. Se on selkeästi hyvin moderni kuva, siinä ei ole vanhan ajan painolastia.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Vuorisaanen merkitys, Rudolf Steiner, Kristus

Puhdassydämisyys

Sunnuntai 22.2.2015 klo 10:23 - Matti Kuusela

Minulla on kauan ollut Jehovan todistajien interlineaarinen Uusi testamentti, jossa on teksti alkukielellä kreikaksi, sitten sana sanalta käännös englanniksi ja vielä varsinainen käännös. Siinä Vuorisaarnan ensimmäinen lause on suomennettuna "Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia henkisestä tarpeestaan, sillä taivaitten valtakunta kuuluu heille."

Mutta jos katsoo sana sanalta käännöstä, niin silloin loppu kuuluu paremminkin "...sillä heistä on taivaitten valtakunta".

Kun nyt jälleen katsomme Vuorisaarnan kokonaistilannetta Matteuksen evankeliumin mukaan, niin asiathan ovat edenneet seuraavasti. Jeesus on jo Jordanin kasteen jälkeen kokenut kiusaukset, mikä merkitsee, että hänen Kristus-olemuksensa on kohdannut maan viettelevät ja harhaanjohtavat voimat, mutta hän on kulkenut voittajana niiden läpi.

Kun hän kuuli, että Johannes Kastaja oli vangittu, hän ei jäänyt enää vanhaan kotikyläänsä Nasaretiin, vaan siirtyi Kapernaumiin Genetsaretin järven rannalle, elämän veden äärelle, voimme sanoa. Ja hyvin yksinkertaisesti kerrotaan, että hän alkoi julistaa "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle."

Suomenkielisessä käännöksessä on hyvä tuo kääntykää-sana, sillä siinä on käytetty myös katukaa-ilmaisua. Kreikaksi sana on metanoia, joka ymmärtääkseni merkitsee mielenmuutosta. Siis aivan ensimmäinen Jeesuksen opetuslause, se mistä kaikki muu Uudessa testamentissa lähtee liikkeelle, on kehotus suureen ja kokonaisvaltaiseen tietoisuuden muutokseen.

Ja miksi tietoisuuden muutosta tarvitaan? Siksi että taivasten valtakunta eli henkinen maailma on nyt hänen kauttaan tullut ihmisiä lähemmäksi. Jeesus tietää mistä opettaa, koska hän itse on se muutos.

Kaikessa mitä Jeesus opettaa ja puhuu, on juuri tuo elementti: hän tietää, mitä opettaa, koska tuo muutos, josta hän puhuu, on hän itse. Siksi keskeistä Jeesuksen toiminnassa on se, mitä hän tekee. Opetus on sitä, että hän kertoo mitä tekee. Se ei siis ole varsinaisesti mitään oppia, vaan syvimmiltään kuvausta siitä, mitä on tapahtumassa.

Rannalta vuorelle

Sitten Jeesus vaeltaa Galileanmeren rannalla, toisin sanoen maan ja veden raja-alueella. Siellä hän kutsuu ensimmäiset opetuslapsensa ja kulkee sitten joka puolella Galileaa. Nyt kerrotaan, miten hän opetti seudun synagogissa, julisti ilosanomaa eli evankeliumia ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat.

Evankeliumi siis tarkoittaa ilosanomaa, ja samasta lähteestä, josta tuo iloinen sanoma virtasi, virtasivat myös parantavat voimat ihmisille niin, että kaikki taudit ja vaivat paranivat.

Paraneminen oli täysin konkreettista ja samalla viesti koko ihmiskunnan tulevaisuudesta. 

Ja on hyvä muistaa tuo ilon sanoma, sillä me otamme henkiset asiat sielullisesti hieman liian vakavasti. Suuria ja tärkeitä ja keskeisiä ne ovat, mutta jos Jeesus puhuu niistä ilosanomana, niin kelvatkoon se niin meillekin.

Mutta iloon liittyy myös toinen puoli. Kun tuon jälkeen suuret kansanjoukot kokoontuivat ja seurasivat Jeesusta vuorelle, niin kuulemme siis jatkoa tuolle aivan kuin otsikkona mainitulle ensimmäiselle lauseelle, että teidän on muutettava koko tietoisuutenne, sillä henkinen maailma on nyt aivan lähellänne.

Ja niin Vuorisaarnan ensimmäinen lause kertoo, että yhteyden tuohon henkiseen maailmaan voi saavuttaa oman itsensä kautta jokainen, joka siihen pyrkii. Kysymys ei siis ole mistään romanttisesta köyhyyden ihannoimisesta, vaan siitä, että ihmisessä herää hengen etsimisen sisäinen toiminta.

Ilon ja murheen sanoma

Mutta heti kun tässä ilosanomassa eli evankeliumissa etenemmä toiseen lauseeseen, se antaa ymmärtää, että "lohdutus" maan päällä eläville ihmisille ei tule pelkästään hengentiedosta, vaan ihmisen on pystyttävä elämään myös tunteissaan. Olivat nuo tunteet sitten iloa tai surua, nyt niiden voittamiseen ei enää tarvits ulkopuolista apua, vaan ihminen löytää (Kristuksen avulla) itsestään ne voimat, jotka muuntavat surun ja murheen lohdutukseksi.

Näin onnellisuus syntyy siitä, että kohtaa kaikki tunteensa ja aidosti sallii itsensä tuntea ne. Tai vielä enemmän, en ainoastaan salli tunteitteni tulla luokseni, vaan aivan "murehdin", kuljen niiden kanssa ja niiden läpi ja siitä siis syntyy eetteriruumiin tasolla se tila, jota evankeliumi kuvaa kreikan sanalla makarios.

Tiivistettynä ilosanoma on siis tällä kohden se, että kaikki murheeni nyt Kristuksen tuotua uusia kosmisia voimia maan päälle voivat muuttua onneksi, kun vain yhdessä tuon Kristus-voiman kanssa kaikessa rauhassa tunnen nuo tunteeni.

Sillä tavoin "murehtiminen" muuttuu aivan joksikin muuksi kuin surun tai apatian valtaan joutuminen tai voimattomuus.

Ilon ja murheen vuorovaikutus

Vanha kansa tiesi hyvin, että mäki velkansa maksaa. Toisien sanoen, että ilo ja murhe vuorottelevat tässä maailmassa eläessämme. Se olennainen muutos, joka on tapahtunut nykyiseen moderniin elämään siirryttäemme on se, että meidän sielullinen elämämme on ohentunut niin, että meidän sisäinen tunteitten kokemisen voimamme on heikentynyt.

Tunteet täyttävät tehtävänsä elämässä vain kun me tunnemme ne. Mutta yhä enemmän ja enemmän on käynyt niin, että siirrämme tunteita syrjään aina kun niitä ilmenee. Tahdomme torjua niitä.

Yhä syvemmin ja syvemmin olen vakuuttunut siitä, että aikuisina useimmat meistä voivat kokea todellista iloa, kun suostumme kokemaan myös aallokon toisen puolen, surun.

Kun suruja miettii, huomaa myös, että itse suru ei olekaan niin paha. Sen saavat meille ikäväksi ennen kaikkea ne tunteet, jotka syntyvät surun vastustamisesta. Se tekee kipeää. Ilosanoma siis kertoo: tunne surusi, niin myös ilosi vahvistuu. 

Ja sama toimii myös päinvastoin: mitä enemmän iloa, sitä helpompi meidän on kulkea kaikkien tunteittemme kautta. Ja oppia niistä.

Surusta oppiminen

Steiner jopa sanoo niin voimakkaasti, että kaikki meidän viisautemme on peräisin aikaisemmissa elämissämme kokemistamme suruista.

Tästä toisesta eli tuntemisen lauseesta eteenpäin opimme käyttämään pyhää minävoimaamme maltillisena olemiseen, sitten siirrymme sielulliselle alueelle, jossa meitä kehotetaan sielunperustoilla etsimään alue, jossa voimme kokea "vanhurskauden" tarvetta aivan kuin fyysinen keho tahtoo ravintoa. Tämän vanhurskauden - mitä ikinä se tarkoittaakin - janoaminen on siis sielua ravitseva perusvoima.

Voi kuvitella, että ilman tätä vanhurskauden tunnetta sielunvoimamme todellakin kuivuvat ja kuihtuvat tai köyhtyvät. Masennus, eikö se ole juuri sitä, mikään sielussani ei enää tunnu elävältä ja kiinnostavalta.

Seuraavassa lauseessa siirrymme ensi kertaa siihen, että meidän on itse tehtävä jotain maailman suhteen. Aikaisemmat lauseet ovat kertoneet siitä, miten suhtautua elämään. Nyt ensimmäinen henkisen tien aktiivisen toiminnan ohje on antaa anteeksi. Tässä olemme tulleet henkiseen aikuisuuteen: emme enää ano jumalalta, vaan toimimme itse maailmassa vastuullisina olentoina. Siksi ymmärrämme, että se mitä minä teen maailmalle, samalla tavoin maailma vastaa minulle.

Puhdassydämisyys

Anteeksianto ja muut hyveet kuuluvat tämän opetukset mukaan jo varsinaisesti ihmisen sielunkehityksen varhaisempaan vaiheeseen, joka loppui uuden ajan alkaessa, jo satoja vuosia sitten.

Siitä johtuu, että kulttuurisesti me usein koemme anteeksiannon ja hyveellisyyden opetukset vanhanaikaisina. Sehän on aivan oikea tunne, mutta tosiasiassa hyveiden ja anteeksiannon opetusten kuuluisi meidän aikanamme jo olla asioita, joiden noudattaminen on itsestään selvää. Se on jo historiallisesti vanha opetusta, joka meidän tuli hallita, mutta onneksi niitä jälleen opetaan: jokaisessa elämässämme meidän on kohotettava Vuorisaarnan kaikki ohjeet itsessämme uudelle tasolle!

Nyt keskiajan jälkeen me elämme tietoisuussielun aikaa, joka lupaa meille Vuorisaarnan mukaan jumalan näkemistä, vaikkapa seuraavasti ilmaistuna:

"Onnellisiksi ja tyytyväisiksi tulevat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä jumalan."

Tätä siis meiltä nykyaikana odotetaan, pyrkimystä puhdassydämisyyteen ja jumalan näkemiseen. Aluksi se voi tuntua kovin suurelta, mutta voimme muistaa myös sen, että Rudolf Steiner koki tehtäväkseen valmistaa ihmiskuntaa Kristuksen näkemiseen 1930-luvulla.

Mehän kuljimme siitä ohi 30-luvun hyrskeissä ja ryhdyimme sitten sotimaan maailmanlaajuisesti. Onhan myös Kristus jumala, ja voimme siis varmasti tietää, että ainakin henkisessä maailmassa tätä "jumalan näkemistä" jo valmisteltiin. Ihmiskuntana me päätimme siivuuttaa sen ja voimme vapaasti taas luoda itsellemme uuden kuvan siitä, mitä jumalan näkeminen on.

Rudolf Steiner kirjoittaa tästä ajasta Matteuksen evankeliumi -esitelmäsarjassa näin:

"Nyt elämme ajassa, jolloin tietoisuussielun tulisi herätä ja ihmisen kohota jälleen henkiseen maailmaan. Tullessaan ensi tietoiseksi omassa itsessään, leimahtaessaan tietoiseksi älysielussaan, ihminen kehittää tietoisuussielussaan minänsä täyteen voimaan ja se kohoaa silloin takaisin henkisen maailman yhteyteen.
Ihminen, joka Kristuksen voiman vastaanottaen vuodattaa minuutensa tietoisuussieluun ja siellä kokee sen puhtaana, löytää näin jumalansa. Kokiessaan Kristuksen minässään aina tietoisuussielua myöten ihminen tapaa siellä jumalansa."

Tietoisuussielun ongelma

Noiden upeiden lauseiden ymmärtämisessä on yksi suuri ongelma, jonka koen tuossa nimityksessä tietoisuussielu. Muistan itse vierastaneeni koko asiaa tosi kauan, koska sisäisesti liitän tietoisuussielu-sanaan jotain vähän kapeaa, määräävää, ehkä ahdistavaakin, rajoittavaa.

Vasta nyt olen alkanut tajuta, että tietoisuussielu on aivan muuta. Kun siihen liittyvät esimerkiksi käsitteet hartaus ja puhdassydämisyys, kun se on tie Marian kohtaamiseen, niin tietoisuussielun on oltava jotain aivan muuta kuin se, mitä itse sanan perusteella olen niin kuvitellut.

Siksi saattaisi olla hyvä jopa vaihtaa koko sana, sillä jos minä olen kokenut sen harhaanjohtavana, on varmasti joku muukin joka on kokenut sen samalla tavoin. 

Kun minuus syttyy älysielussa, niin tässä nykyajan sielunlaadussa se kokee itsensä ja yhteytensä maailmaan tasapainoisesti, laajasti ja avarasti. Hänelle avautuu jälleen tie henkiseen maailmaan. Siksi rajoittumisen sijasta tämä sielullisuus antaa uutta runsautta ja täyteyttä, kokonaisvaltaisuutta. Runsaussielu, kokonaissielu... sitä voi vielä miettiä.

Ja harjoituksena miettikää, mieten sielun perusvoimien elävöittämisen sekä hyveiden mukaisen elämän jälkeen tulee puhdassydämisyyden kehityksen vuoro!

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna

Maltti ja kärsivällisyys

Lauantai 21.2.2015 klo 10:00 - Matti Kuusela

Mitä enemmän Vuorisaarnan autuuslauseisiin syventyy, sitä merkittävämmiltä ne vaikuttavat. Viimeksi puhuimme kolmannesta lauseesta, joka lupaa: autuaita kärsivälliset: he perivät maan.

Tämä lause kertoo, miten ihmisen astraaliruumis eli sieluruumis kehittyy uudella ajalla, jolloin Kristus on läsnä vaikuttamassa: kärsivällisyys tai maltillisuus on minävoimaa, joka pitää ihmisen sielullisuuden kohdallaan niin, että hän kykenee täyttämään maan kehitystarkoituksen. Sillä tavoin ihminen perii maan, kulkemalla kehitystietään yhdessä sen kanssa.

Maltti tässä tarkoittaa myös sitä voimaa, jolla ihminen omassa itsessään toteuttaa ja elää sen henkisen tiedon mukaan, jota hän ensimmäisen lauseen mukaan voi itsessään saavuttaa. Ja se on samaa tietoa - ja enemmänkin - mitä aikaisemmin saavutettiin mysteereissä.

Kaikki tämä saa ihmettelemään, että Kristuksella on aikamoinen ohjelma.

Tuntosielu

Seuraavaksi siirrymme tuntosieluun. Se on ihmisen vanhin sielullinen olemus, se joka on vielä läheisessä yhteydessä luontoon, tähtitaivaaseen, henkisiin olentoihin. Se on sielullisuutta, jossa ihmisellä ei vielä ole varsinaista selvää ja kirkasta yksilöllistä minuutta, vaan hän elää sielullisten ja henkisten vaikutteiden aallokossa - ja toisinaan myös selkeydessä, kuten vanha egyptiläinen kulttuuri osoittaa.

Egypti oli aistimussielun aikaa. Silloin ihmisen sielullisuus ulottui tähtimaailmaan saakka niin eksaktisti, että vieläkin ihmetellään, mistä Khufun pyramidin mitat oikein tulivat. Ihminen havaitsi nämä jumalajatukset.

Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, sillä heidät ravitaan. Sen voinemme ymmärtää niin, että että meidän ei tulekaan olla kaikilla sielunalueillamme pelkästään modernin fiksuja, vaan meidän on sallittava itsellämme uusimuotoisena tuo nälän ja janon kaltainen maailman henkisyyden kaipuu ja kokemus.

Kun löydämme oikean sisäisen suhteen tähtitaivaaseen tai meren aallokkoon, samoin kuin toisten ihmisten läheisyyteenkin, niin tuo yhteys ravitsee hyvin syvällä tavalla. Tähtitaivaalta ja luonnosta ja yhteisöllisyydestä virtaa meille täysin todellisia ravitsevia voimia, jotka eivät vaikuta pelkästään tähän elämään vaan myös seuraavaankin.

Ihmisen täytyy voida janota sielussaan samoin kuin fyysinen ruumis vaatii ruokaa ja juomaa, sanoo Rudolf Steiner. Se mitä ihminen hänessä asuvan Kristus-voiman ansiosta voi saavuttaa, on sitä, mitä ennen kutsuttiin laajemmassa mielessä vanhurskaudeksi.

Ajatelkaamme vaikkapa vanhaa Aabrahamia. Hän istuu Mamren tammikossa ja näkee kolmen enkelin lähestyvän tietä pitkin. Voimme hyvin kuvitella, että juuri tämä oli Aabrahamilla ajnakin osa sitä, mitä Raamatussa on kutsuttu vanhurskaudeksi. 

Mikä meillä on vastaavaa sisäistä sielunasennetta, jonka voimme saavuttaa kun Kristus asuu sielussamme?

Sekin on jotain sellaista, mitä on tunnusteltava ja etsittävä.

Älysielu

Älysielu tai tarkemmin sanottuna äly- ja tunnesielu on seuraava sielullisuuden taso, joka jo heräsi kreikkalaisessa ja roomalaisessa kulttuurissa. Siinä äly ja tunne eroavat toisistaan ja sen aiheuttama erillisyys antaa ihmiselle ensimmäistä kertaa mahdollisuuden kokea itsensä maailmassa todelliseksi, itsenäiseksi minäksi.

Silloin ihminen tulee myös ensimmäistä kertaa todella vastuulliseksi omista teoistaan, niin sisäisesti kuin ulkoisesti.

Aikaisemmissa vaiheissa ihmisen kehityshyveet olivat kuin lainassa jumalilta. Ihminen sai niitä käyttöönsä, mutta ne palasivat takaisin jumalille. Nyt älysielun aikaan ihmisen sisäinen suhde maailmaan kehittyy sellaiseksi, että hänen tekojensa vaikutukset palaavat maailmasta takaisin suoraan hänelle itselleen. Ja siitä, mitä ihminen nyt älysielussaan kehittää, siitä täytyy tulla erityisesti inhimillinen ominaisuus, lausuu Steiner.

Se merkitsee, että nyt ihminen ensimmäistä kertaa voi noudattaa hyveitä, joista hän ei pyydä palkkaa taivaalta, vaan hänen tekojensa palkka palaa hänelle itselleen.

Siksi voidaan sanoa, että autuaita ovat ne, jotka toisia armahtavat (tai tekevät jotain muuta hyveellistä), sillä heidät armahdetaan. Jotain virtaa ihmisestä ulos maailmaan, ja virtaa jälleen takaisin. Se on äly- ja tunnesielun kehitysperiaate.

Kolme sielunvoimaa

Seuraavaksi tulee tietoisuussielun vuoro, mutta siitä jatkamme ensi kerralla. Mikä on se sisäinen prosessi, joka Kristuksen myötä alkaa vaikuttaa meidän tietoisuussielussamme, siinä sielunosassa, jota me juuri nyt kehitämme?

Tuntosielussa meidän tuli kehittää vanhurskautta, mitä ikinä se tarkoittaakaan, jotain mikä pitää kosmisen sielunperustamme elävänä, sellaisena voi tuntea sielullista nälkää ja janoa. Sen kautta me voimme tulla sisäisesti ravituiksi. Mutta tosiasiassa tuo ravitsemus voi virrata aina fyysiseen kehoon saakka.

Älysielussa meidän on ymmärrettävä, että maailma vastaa nyt suoraan meille meidän teoistamme. On aika huumaavan suuri ajatus äkkiä oivaltaa, että me olemme tulleet täysi-ikäisiksi. 

Jumala ei olekaan enää se, joka ensisijaisesti palkitsee meitä hyvistä teoistamme, vaan nyt me saammekin palkkamme suoraan maailmalta. Se on aivan kuin siirtyminen kotoa omaan työpaikkaan.

Ja sitten tämä kolmas, nykyajan sielunvoima: autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä jumalan!

Mutta olen aika varma siitä, että nämä Vuorisaarnan ohjeet ovat koulutusjärjestälmä, jossa meidän on jokaisessa maallisessa inkarnaatiossa tarkistettava, että myös aikaisemmat vaiheet ovat kunnossa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna

Vuorisaarna ja maltillisuuden voima

Perjantai 20.2.2015 klo 10:00 - Matti Kuusela

Puhuimme jo Vuorisaarnan kahdesta ensimmäisestä autuus-lauseesta, jotka koskevat fyysistä tasoa ja eetterikehoa. Huomasimme, miten ensimmäinen lause koskettaa ensisijassa tiedon luonnetta: siinä miten Vanhan testamentin aikana ihmisen oli saatava oikea ja henkinen tieto ulkopuoleltaan, näkijältä, profeetalta tai vihityltä, hän nyt Uuden testamentin aikana saa kyvyn löytää totuuden itsestään.

Sen täydessä ymmärtämisessä meillä on vielä tekemistä. Eikä se tarkoita sitä, että toisten ihmisten kuuntelu ja opiskelu pitäisi lopettaa. Päinvastoin. Nyt kuunteleminen ja oppiminen tulevat entistä syvemmiksi, kun ihmisen ei enää tule arvioida kohtaamiaan asioita eri opetusten mukaan, vaan oman sydämen tuntonsa pohjalta.

Harjoittelemalla tuosta totuuden tunnosta tulee yhä objektivisempi, mutta samalla joustavampi ja sopeutuvampi. Me opimme tuntemaan totuudet yhä tarkemmin tilannekohtaisesti, erottamaan jonkin paikan ja ajan totuudet kosmisista ikuisista totuuksista.

Tuntemisen autuus

Toinen autuuslause käsittely murehtimista, tuntemista. Vuorisaarna lupaa, että ihmisellä on mahdollisuus löytää itsestään voima, jonka avulla hän kykenee muuntamaan ja vapauttamaan murheensa, saamaan lohdutuksen.

Jos ensimmäinen lupaus on suuri, niin on tämä toinenkin. Suosittelen, että alat heti harjoittelemaan sitä. Anna jonkin murheesi nousta esiin ja tunnustele, millainen sisäinen kosketus siihen voi saada sen muuntumaan.

Tämä on aivan harjoittelukysymys. Jokin murhe voi haihtua ja muuntua nopeasti. Toinen voi kestää kauan ja palata uudelleen. Kolmas mahdollisuus, jollaisia tunnen useitakin, on se että ihmisen oma korkeampi johdatus on tosiaankin päättänyt vapauttaa tässä inkarnaatiossa suuren määrän vanhaa murhetta ja kielteisiä energioita.

Tällaisessa (itse asiassa suurenmoisessa) kohtalollisessa tilanteessa ihmisellä on vahva taipumus yrittää sulkea nuo epämukavat kokemukset pois tietoisuudesta. Ja se saattaa tehdä kovasti kipeää. Parasta on, jos heti alkuun on tietoinen siitä, että paras tapa käsitelle vanhoja murheita on avautua niille heti, kohdata ne mahdollisesta kipeydestään huollimatta tyynesti ja sillä tavoin ne alkavat muuntua.

Käsittelemättömät ja kielteiset kokemukset ja tunteet niin tästä kuin aikaisemmista elämistä tarvitsevat vapautuakseen niiden kohtaamista.

Maltillisuus

Ensimmäinen lause kertoo, että ihmisellä on omasta itsestään käsin mahdollisuus päästä yhteyteen henkisen maailman kanssa, toinen, että ihminen voi työstää murheitaan ja vapautua niistä. Kolmas lausee puhuu astraaliruumiin tasosta ja se kertoo, että maltilliset voivat periä maan. Se tarkoittaa, että kun ihminen oppii hallitsemaan viettejään ja tuntemuksiaan omalla minävoimallaan, hän astuu tielle, joka ohjaa häntä kohti maan tarkoituksen toteutumista.

Juuri astraaliruumiissa eli sieluruumiissa asuu se meidän sisäinen viettelijämme, joka houkuttelee meitä pois päämäärästämme. Kuvittele miten ihminen seisoo suorana ja ryhdittäänä maan päällä, omassa minävoimassaan.

Aivan fyysinen pystyasento on se väline, joka auttaa ihmistä voittamaan huonot taipumuksensa. Enää meidän himomme ja viettimme eivät ole lainkaan sellaisia, kuin sadan vuoden takaisissa teosofisissa kirjoissa kuvataan, mutta silti meissä vaikuttaa sisäinen houkutus moneenkin suuntaan.

Yksi nykyjan houkutus on antautua median välittämille yhteisöllisille energioille. Meillä on niin suuri tarve luottaa johonkin korkeampaan, oli se sitten paavi, pääministeri, uutistenlukija tai lehden toimittaja. Mutta henkisellä tiellä Kristuksen mukaan, ja Vuorisaarnan mukaan, meidän todellinen kotimme on oma sisäinen totuuden tuntomme ja maltillisuutemme. Se että me minästämme käsin hallitsemme tunteitamme.

Kun se alkaa onnistua, me voimme luoda tuota uutta kotia yhä enemmän ympärillemme. Uusi koti, uusi maailma, uusi maa säteilee ja loistaa meidän ihmisten luomuksena maailmaan. 

Kristus ja enkelit

Kristus ja enkelit ovat aina kanssamme. Kristuksella, Sofialla, jokaisella enkelihierarkialla on oma kosketuksensa. Meidän tehtäväksemme tulee nyt yhä enemmän oppia tunnistamaan henkisiä olentoja, henkisten maailmojen ystäviämme. 

Aivan niin kuin me aikaisemmin opettelimme tuntemaan kasvilajaja ja eläinlajeja, meidän on nyt aika alkaa tuntea enkeleitä, tunnistamaan se, miten he ovat kanssamme.

Me elämme nyt upeaa aikaa, kun henkisen maailman ja henkisten ystäviemme tunnistaminen on vielä kokonaan meidän oman vapautemme varassa. Siksi on hyvä alkaa tuo työ juuri tässä elämässä.

Rakkaudella
Matti

Enkelimeditaatioita

Enkelien tuntemisessa voivat enkelimediaationi olla avuksi. Varsinaisia enkeleiden lähestymiseen ohjaavia meditaatioita ovat seuraavat. 

- ENKELITEMPPELI. Kuvaa enkeleiden, arkkienkeleiden ja suurenkeleiden luomaa kokonaisuutta, temppeliä, suhteessa ihmiseen.

- BONAVENTURAN PYHÄT ENKELIHIERARKIAT. Bonaventura oli Fransiskus Assisilaisen työn jatkaja ja tuottelias henkinen kirjoittaja. Tässä meditaatiossa lähestymme erästä hänen opetustaan enkelikuntien yhteyteen johtavista sisäisistä laaduista.

- ENKELIVIHKIMYS. Erittäin sympaattinen meditaatio, joka ohjaa hellävaraisesti enkeliyhteen.

- RAKKAUDEN ENKELIT.

- ENKELIMEDITAATIO

- ENKELIYHTEYS

- ARKKIENKELIMEDITAATIO

- SUURENKELIT

- SERAFIT JA KERUBIT. 

- SUURENKELIT- ELÄMÄN UUDISTUMINEN

Meditaatioita voit tilata Enkelimaan verkkokaupasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna,

Vuorisaarnan suuret opetukset

Torstai 19.2.2015 klo 10:06 - Matti Kuusela

On ihmeellistä, miten Vuorisaarnan avautuminen tapahtuu hitaasti, kohta kohdalta. Se on aivan kuin katsoisi kukan avautumista hidastetulta videolta, terälehti terälehdeltä.

Kuvitellaan vielä, miten Jeesus kauniissa ja aurinkoisessa Galileassa nousee vuorelle, istuutuu ja alkaa opettaa opetuslapsiaan ja kansaa. Tämä on hänen ensimmäinen opetuksensa Matteuksen evankeliumissa, hänen ohjelmajulistuksensa uudesta opista ja aikojen muutoksesta.

Toki kreikkalaiset olivat jo aloittaneet filosofian harjoituksen, mutta juutalaisilla vallitsi edelleen vanha syvä vakaumus siitä, että aitoa henkistä tietoa on saatavissa vain jumalilta, Jahvelta. Se oli mahdollista vihkimyksessä, uutta tietoa oli mahdollista saada profeetoilta, jotka tosin olivat vaienneet Johannes Kastajaa lukuunottamatta. Luultavasti myös divinaation tie oli jo tuohon aikaan sulkeutunut, eli menetelmä, jossa jumala antaa papeille viestinsä kirjain kirjaimelta.

Samoin ennen Golgataa henkinen yhteys jumalaan oli mahdollista lähinnä yöaikaan, yötietoisuudessa. Niin Nikodeemuksestakin kerrotaan, miten hän tuli Jeesuksen luo yöllä. Se tarkoittaa että Jeesus keskusteli tämän juutalaisten vihityn kanssa yön henkisessä tilassa.

Vuorella

Nyt Jeesus siis opettaa täydessä päivänvalossa, vuorella, lähellä aurinkoa. Hän opettaa myös kansalle, mikä ilmeisesti oli ennenkuulumatonta. Opetuslapset ja kansa kuulevat ensimmäisinä, että ajat ovat muuttuneet. Vanha mysteeritie on kuljettu loppuun ja nyt ihmisen on mahdollista saada itse, itsessään, oman minuutensa kautta kaikki se, mitä hän ennen sai mysteereissä ja niihin perustuvissa henkisissä toimituksissa.

Nyt alkoi aika, jolloin jokaisen ihmisen on mahdollista tavoittaa henkinen maailma omassa itsessään, omassa sydämessään. Siitä kertoo ensimmäinen Vuorisaarnan autuuslause. Ja kun puhutaan autuudesta, niin sa tarkoittaa, että ihminen voi siis saada omaa tietään saman ja enemmänkin kuin aikaisemmin mysteeritietä.

Ja vaikka muistamme, että Vuorisaarnan lyhyiden autuuslauseiden suomennokset ovat puutteellisia, niin silti me voimme sieltä kuin sanojen takaa etsiä totuutta, sellaista totuutta joka soi sieluissamme.

Todella ymmärtää

Mutta miten vaativaa meidän on edelläänkään ymmärtää ja luottaa siihen, että Kristuksen julistus todella pitää paikkansa. Sehän merkitsee, että myös sitä, että meidän ainoa totuuden kriteerimme löytyy meistä itsestämme, omasta sisäisyydestämme.

Ja se tarkoittaa, että henkisen tien kulkija ei voi koskaan hyväksyä mitään väitettä, ei ainoatakaan, ennen kuin hän on sen itse sisimmässään todentanut. Se on oikeastaan juuri se kohta, josta varsinainen henkinen koulutus voi alkaa.

Päästäksemme edes lähelle alkua meidän on jollakin tavalla herättävä, niin että kohoamme irti arjen ajatuksista ja oivallamme jonkin suuremman olevaisuuden.

Voi kulkea monien teiden kautta ennen kuin alkaa ymmärtää, miten merkittäviä ovat ne monet vanhat henkiset opetukset, joiden on jo luullut vanhentuneen: hyveet, totuus, kauneus, moraalisuus... Jossain vaiheessa alkaa kokea, että ne eivät olekaan vain sanoja, vaan ne ovat läsnäolevia henkisiä voimia.

Käsitteiden elävöityminen

Kun ajatukset alkavat ikäänkuin hidastua ja elävöityä, kun alkaa kokea niiden voiman ja tunteen, niin samalla alkaa lähestyä autuuksien toista lausetta. Se lupaa lohdutusta niille, jota murehtivat.

Tämän voi helposti sivuuttaa. Mutta miten usein ihmiset murehtivat, miten usein itse murehtii jotain? Ja heti ohjelmansa toisessa kohdassa Kristus lupaa jokaiselle lohdutuksen - itsensä kautta. Se sana vain on jätetty suomennoksissa pois.

Se "itse" tarkoittaa jokaista ihmistä. Ja se tarkoittaa samalla Kristuksen itseä, jonka kautta tämä uusi yhteys maailmaan on mahdollinen, että kärsivät saavat omassa itsessään lohdutuksen tuskaansa, kun he etsivät Kristuksen myötä itselleen uutta totuutta.

Tuo on hämmästyttävän suuri lause. Nyt ihmettelen, että vaikka olen niin pitkään näidenkin lauseiden kautta kulkenut, niin en ole aikaisemmin tajunnut, että tuon lohdutuksen saamisen voi ja saa käsittää läsnäolevana todellisuutena.

Harjoitus

Mieleeni kohoaa nyt harjoitus. Muistele miten olet joskus aikaisemmin kärsinyt, surrut, tuntenut ahdistusta, pelkoa tai muuta vastaavaa. Muistele nyt miten tuo tila on päättynyt. Tai ellei se ole, niin kuvittele miten se voisi päättyä.

Ehkä juuri tällä kohtaa mahdollista päästä vanhasta ja enemmän tai vähemmän tyhjästä ajattelusta sellaiseen uuteen sisäiseen kosketukseen, joka voi antaa sen yhteyden ja voiman, jota Matteuksen suomennos nimittää lohdutukseksi.

4 kommenttia . Avainsanat: Vuorisaarna, Rudolf Steiner, Kristus, lohdutus, totuus

Vuorisaarnan kulku

Maanantai 16.2.2015 klo 20:32 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Edellisessä Vuorisaarna-blogissa päädyimme siihen, miten Vuorisaarnan ensimmäinen autuaaksijulistus on käännettävissä kutakuinkin seuraavasti: elämäänsä tyytyväisiä tulevat olemaan ne, jotka etsivät henkeä itsestään, sillä he saavat yhteyden jumalan valtakuntaan eli henkiseen maailmaan, henkiseen todellisuuteen.

Tuo oli Jeesuksen Uuden testamentin opetusten valtava alkutahti, sillä se oli jotain täydellisesti uutta, jotain sellaista mitä tuskin kukaan oli koskaan tullut ajatelleeksi. Siihen saakka jumalallinen totuus oli aina annettu ihmisille joka pappien tai profeettojen kautta tai sitten jumalalta itseltään.

Nyt äkkiä tulee opettaja, joka aloittaa opetuksensa julistamalla, että jokainen ihminen voi saavuttaa totuuden oman itsensä kautta, omasta sisimmästään. Jokainen voi omasta sydämestään löytää jumalan valtakunnan, henkisen maailman.

Oma totuus ja enkelit

Jos tuo henkisen totuuden löytäminen oman itsensä kautta oli vaikea asia ymmmärtää kaksi tuhatta vuotta sitten, on se sitä yhä edelleenkin. Ja vaikka sen ajatuksena ymmärtäisikin, on siitä silti vielä pitkä matka siihen, että todella kokee sen itse elämän todellisuudeksi.

Olin lauantaina kokoontumisessa, jossa oli muitakin entisajan nuoria hengenetsijöitä. Ja äkkiä tajusin, että vuosikymmenten henkisten harrastusten jälkeen emme edelleenkään puhu edes keskenämme niin, että siitä soi läpi henkisen maailman todellisuus. Se oli aikamoinen yllätys.

Tajusin miten vaativaa meille ihmisille on astua sellaiseen elään, jossa me koemme henkisten olentojen läsnäolon itsestään selvänä, niin että kuuluu meidän puheestamme ja näkyy meidän käyttäytymisestämme.

Niin pitkälle kuin moni on päässytkin, niin hämmästyttävän vähän saatoin kokea sen enempää itsessäni kuin muissa elämystä, että tuossa puhuu ihminen josta voi kokea, miten vuosikymmenien henkinen etsintä on tehnyt hänen jollakin tavoin enkelten kaltaiseksi. On kuin enkelien puhu tai enkelten ajattelu ja voima soisi hänestä.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

Enkelitodellisuus

Meille on siis enkelitodellisuus, johon voimme katsoa sisäänpäin. Meillä on myös toinen enkelitodellisuus, johon voimme katsoa aisteillamme. Steiner on paljon muun ohella sanonut, että nykyihmisen tie henkeen käy aistien kautta.

Ja sitten on tuo enkelitodellisuus, jonka hämmästyksekseni tajusin vasta lauantaina: me voime antaa enkelin olla osa itseämme.

Miten vahvasti meihin jääkään kiinni vanha etsijän asenne: tavoittelen ja tavoittelen enkelitietoa vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen, enkä koskaan tajua että se on jo läsnä. Että minun ei tarvitse muuta kuin antaa enkelin olla itsessäni.

Minä takia tuo enkelitodellisuus on niin tärkeä? Siksi että ensimmäisen autuuslauseen mukainen hengen kerjäläisyys ja etsintä ei voi saada täyttymystään ilman enkelin apua.

Enkeli meissä on se, joka asettelee ajatuksemme sisäisesti paikoillaan niin että siitä tyytyy elämän täyteyttä ja viisautta. Ilman enkelin apua meillä ei ole juuri mitään mahdollisuuksia saada henkisiä ajatuksia elämään itsessämme niin, että itse tai lähimmäisemme voivat tuntea sen uudeksi henkiseksi todellisuudeksi ja elämäksi.

Miten paljon kiiruhdammekaan sisäisesti jonnekin pois itsestämme, sen sijaan että olisimme juuri tässä, hengelle avoimina ja läsnäolevina, tietäen että henki elää minussa itseni kautta, mutta apuna on enkeli. Ja enkelien taustalla ovat nuo suuret luomisolennot, Kristus ja Sofia.

Enkeli meissä

Olen itsekin ajatellut niin monesti, että meidän on kutsuttava enkeliä lähemmäksi. Joskus olen oivaltunut, että me voimme tietoisesti sallia enkelin olla läsnä. Mutta nyt alan tajuta, että onkin niin, että enkeli on jo monella meistä aivan läsnä, meissä itsessämme.

Ja meitä itseämme on estänyt hänet huomaamisessaan ainoastaan ajattelumme. Ajatus luo väistämättä etäisyyttä, kokeva tunne tuo läheisyyttä ja yhteyttä. Silloin voi kokea, että enkeli on juuri tuo pehmeä läsnäolo, joka on kutsunut minua niin kauan, mutta jonka olen kiertänyt ja torjunut.

Heti Vuorisaarnan toisessa lauseessa kerrotaan, että autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Se muistuttaa, että vanhojen mysteereiden aikana ihminen saattoi monin eri tekniikoin irtaantua ruumiistaan ja saada apua henkisestä maailmasta.

Nyt Kristuksen suuri sanoma on, että tullessaan Kristuksen ja enkelinsä avulla uuteen yhteyteen maailman kanssa ihminen saattaa kokea lohdutuksen itsessään. Tunteet ja todellakin kaikki tunteet tulevat tuon uuden parantavan voiman vastaanottajiksi ihmisessä itsessään.

Rudolf Steiner tiivistää tämän muutoksen seuraavasti:

"Kärsivät eivät enää voi tulla autuaiksi pelkästään eläytymällä henkiseen maailmaan ja avautumalla selvänäköisessä tilassa sen virtauksille, vaan he saavat omassa itsessään lohdutuksen kaikkeen tuskaansa, kun he Kristusta etsien täyttävät itsensä uudella totuudella."

Ihmisen kolme kehollisuutta

Ensimmäinen autuuslause on yhteydessä fyysisen ruumiin todellisuuteen ja tuo toinen autuuslause, jossa puhutaan murheellisista, kertoo eetteriruumiin eli elämänruumiin todellisuudesta.

Kristuksen elämänruumiiseemme tuoma uusi voima antaa meille mahdollisuuden tuntea itse aidosti jokainen tunteemme, niin että se voi parantua ja voimme siten tulla lohdutetuiksi, jos haluamme tällaista tunnepohjaista sanaa käyttää.

Mutta alan myös ymmärtää yhä enemmän, että meidän ei enää tarvitse pitäytyä vain vanhoihin ajatussanoihin, vaan meillä on ja ainakin meille tulee uusi voima käyttää myös tunnesanoja tasapainoisella tavalla. Niiden ei enää tarvitse viedä meitä pois itsestämme, vaan nyt voimme uusin voimin kokea tasopainoisen ja harmonisen sisäisen läsnäolomme myös tunteiden alueella.

Nyt tulemme jännittävään kohtaan lähestyessämme kolmatta lausetta. Se kertoo nykyisessä raamatun suomennoksessa, että autuaita ovat kärsivälliset; he saavat periä maan.

Tässäkin on puhu oman minuuden uudesta voimasta, joka alkaa kohota yhä loisteliaammin esiin. Steiner kertoo, miten aikaisemmin ihmisen täytyi anoa korkeampien voimien apua sielunsa turmelevien tai vanhojen voimien voittamiseksi. Nyt Kristuksen Golgatan teon ansiosta ihminen saa ja on jo saanut minäänsä uuden voiman hallita astraaliruumiinsa pyyteitä.

Siksi tuon kolmannen lauseen tulee astraali- eli sieluruumiin suhteen kuulua: Autuaita ovat ne, jotka oman minänsä voimasta ovat maltillisia, sillä he ovat niitä, jotka saavat periä maan.

Maan tarkoitus

Mitä maan periminen tarkoittaa? Tuo kysymys voi johtaa pitkällekin, mutta sen vastauksen voimme tiivistää Steinerin seuraten seuraavasti: Joka hallitsee sieluruumiinsa, joka on tasapainoinen ja luja sisimmässään, hän on todella täyttävä maan tarkoituksen!

1 kommentti . Avainsanat: Vuorisaarna, autuudet, fyysinen ruumis, eetteriruus, astraaliruumis, Rudolf Steiner, lohdutus, enkelit

Vuorisaarnan viesti

Tiistai 10.2.2015 klo 22:29 - Matti Kuusela

Hämmästyttävästi Vuorisaarnan autuaiksi julistusten ymmärtäminen on ollut yksi viime vuosien vaativimpia projekteja. Olen palannut siihen yhä uudelleen, ja aina sen kokonaisuus tahtoo kadota. 

Paljon Vuosisaarnan merkityksestä toki saa irti, kun ottaa siitä esille vain lauseiden ensimmäiset osat: autuaita ovat hengellisesti köyhät, autuaita ovat surevat... mutta katsotaan jälleen näiden yhdeksän lauseen merkitystä ja kuten niin usein, käyttäkäämme apuna Steinerin esitelmiä. Tällä kertaa Matteuksen evankeliumi -esitelmäsarjasta.

Vuorisaarnan kieli

Kun Vuorisaarnaa lähtee miettimään, niin aivan ensimmäiseksi on otettava huomioon, että näiden julistusten käännökset ovat puutteellisia. Se ei varsinaisesti ole kenenkään syy, sillä silloin kun suuria henkisiä käänteitä kiteytetään lauseiksi, on niiden merkitys ymmärrettävä, jotta käännös voi onnistua.

Vuorisaarna sijaitsee ensimmäisen evankeliumin aivan alussa, heti kiusausten jälkeen ensimmäisenä varsinaisena opetuksena, voi hyvin lähteä siitä, että se sisältää Kristuksen koko työskentelyn alkutahdit, suunnitelman, ohjelman. 

Jeesuksen perässä kulkee Galileassa suuri kansanjoukko. Kun Jeesus katsoo kaikkia näitä ihmisiä, hän nousee vuorelle. Opetuslapset tulevat hänen ympärilleen ja Jeesus istuutuu opettamaan. 

Vuorisaarnaa kuvaavissa maalauksissa Jeesus yleensä seisoo kansanjoukkojen keskellä, mutta on aivan eri asia istua ja opettaa kuin julistaa seisaallaan. Kun istuu ja puhuu, silloin puhuu niin että ihmiset ymmärtäisivät. Seisaallaan julistettaessa taas pyritään saamaan ihmiset vakuuttuneiksi. Silloin käytetään voimaa.

Ensimmäinen autuus

Heti alkuun lause "Autuaita ovat hengessään köyhät..." tuntuu vieraalta. Jeesus on koonnut oppilaansa yhteen vuorelle, hengen läheisyyteen, ja hän tahtoo kertoa heille, mitä hän on opettamassa. Sen tulee olla jotain dynaamista, jotain sellaista mikä on ja mikä kantaa kauas ihmiskunnan tulevaisuuteen.

Se mikä vastakohtana Vanhan testamentin ajalle tulee luonnehtimaan ihmiskunnan kehitystä, ei mitenkään voi olla vain autuasta. Sen täytyy olla sellaista, mikä kantaa ihmisen yksilöllistä kehitystä eteenpäin. Sopivaa yhtä sanaa tuohon ei kyllä löydy, mutta voimme alustavasti sanoa: Onnellisiksi ja tyytyväiseksi voivat itsensä nyt ja tulevaisuudessa kokea ihmiset, jotka... nyt ovat henkisesti köyhiä.

Tässä köyhyys tarkoittaa samaa asiaa, joka tulee myöhemmin esiin rikkaan nuorukaisen kohtalla. Tämä nuorukainen, eli Lasarus, oli rikas maallisestikin, mutta erityisen rikas on hän oli henkisesti. Kristuksen mukaan oli kuitenkin tultu aikaan, jolloin vanha perinnöllinen mysteeriviisaus ei enää toimi, vaan siitä on luovuttava voidakseen ottaa vastaan uutta tietoa.

Ja mistä tuo uusi tieto tulee? Vanhoissa mysteereissä ja Vanhan testamentin aikaan ihmisen minuus oli vielä rakentunut niin, että se oli tavalla tai toisella siirrettävä syrjään, jotta jumalallisen viisauden vastaanottaminen oli mahdollista. Siksi profeetat välittivät kuninkaille viestejä, siksi käytettiin erilaisia henkisten viestien vastaanottomenetelmiä ja siksi myös mysteerien vihkimyksissä kokelaan minuus siirrettiin syrjään varsinaiseksi vihkimysajaksi.

Nyt uusi aika, uusi opetus merkitsee sitä, että ihminen itse oman hengenkipinänsä, oman minuutensa kautta tulee kykeneväksi ottamaan vastaan ja luomaan totuutta.

Itse!

Kun katsoo alkuperäistä kreikkalaista tekstiä, niin siellä on sana autoon, joka on sama sana kuin meidän "autossamme". Alunperin sana oli automobiili, joka tarkoitti "itse liikkuvaa". Nyt siitä on jäänyt jäljelle vain tuo "itse". 

Näin lause voidaan kääntää esimerkiksi näin:

Onnellisia saavat olla ne, jotka ovat hengen suhteen köyhiä, sillä he saavat itsessään kokea taivasten valtakunnan.

Tuo itse-sana on säännönmukaisesti aina jätetty pois, koska ei vanhojen kirkollisten näkemysten mukaan ei ole ollut mitenkään suositeltavaa rohkaista ihmisiä omakohtaiseen henkiseen tietoon tai henkiseen ylpeyteen. Saattaa olla niinkin, että todella ei ole ymmärretty sitä Kristuksen tuomaa valtavaa muutosta, että ihminen itse, eli ihminen oman minuutensa kautta voi alkaa tavoittaa henkisiä totuuksia.

Ja voidakseen ottaa vastaan ja tosiasiassa luoda uutta totuutta ihmisen on välttämättä oltava köyhä, sillä vain köyhän mielessä on vapaata tilaa uudelle. Toki on mahdollista olla viisas ja tietäväinen, mutta silloinkin on pystyttävä siirtymään sisäisen köyhyyden tilaan tavoittaakseen uusia henkisiä oivalluksia.

Autoon ei tässä julistuksessa merkitse vain itsessään, vaan myös itse tai itsensä kautta, oman toimintansa kautta.

Taivasten valtakunta

Loppu onkin jo helppoa. Kun sanotaan, että heidän on taivasten valtakunta, niin se tarkoittaa henkistä tietoa taivaallisista valtakunnista.

Niillä ihmisillä, jotka pystyvät puhdistamaan sielunsa vanhasta ja muiden jakamasta tiedosta, jotka itse luovat uudelleen tai uuden tiedon, heillä on nyt uutena aikana mahdollisuus päästä yhteyteen taivaallisia valtakuntia koskevat henkisen tiedon kanssa. He saavat olla onnellisia tai ainakin tyytyväisiä.

Tämä oli ensimmäinen taso niistä yhdeksestä, joista Jeesus kertoi oppilailleen, ei siis vielä kansalle. Sen jälkeen seuraa vielä se, mitä Kristuksen uusi oppi merkitsee seuraaville ihmisen olemuspuolelle, kun oletamme että tämä ensimmäinen julistus koski fyysistä tasoa tai fyysistä kehoa.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristus, vuorisaarna

Puhdassydämisyys

Torstai 29.1.2015 klo 11:03 - Matti Kuusela

Vuorisaarnan asema evankeliumeissa on vaikuttava jo asen aseman vuoksi. Se sijaitsee ensimmäisen eli Matteuksen evankeliumin alussa, heti Kristuksen toiminnan alettua kiusausten jälkeen.

Vuorisaarna on saanut nimensä juuri siitä, että Jeesus on kiivennyt vuorelle ja antaa sieltä ensimmäiset suuret opetuksensa. Matteuksen evankeliumin erityisyys on se, että sen näkökulma on fyysinen ruumis, tai itse ihmisyys. Vuorisaarnassa tämä Jeesus kohoaa vuorelle eli henkisen tiedon korkeuteen ja esittää ohjelmansa ihmisen tulevasta kehityksestä, joka on oleva minäkehitystä, minän tai minuuden kehitystä.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

Autuudet

Varsinaiset Vuorisaarnan ydin ovat autuaaksijulistukset, kuten evankeliumissa kerrotaan, mutta autuus ei ole kovin hyvä suomennos. Kun Jeesus kertoo, miten autuaita ovat hengessään köyhät, se tarkoittaa, että vanhan testamentin ja vanhojen mysteereiden aika on ohi. 

Vanha jumalallinen tieto tuli ihmiselle vihkimyksen, näkyjen, opetusten tai profeettojen kautta, aina niin, että silloisen ihmisminuuden oli enemmän tai vähemmän astuttava syrjään, jotta ihminen saattoi ottaa tuon opetuksen vastaan.

Nyt uusi opetus tapahtuu minuuden kautta. Kristus tuo maan päälle henkisen tai makrokosmisen minän, mikä antaa mahdollisuuden siihen, että oikean henkisyyden perusta ei enää ole opetuksissa, vaan jokaisella ihmisellä on oma ainutlaatuinen kykynsä oivaltaa mikä on totta ja oikein.

Eikä mitään muuta totuuden kriteeriä enää ole olemassa kuin se, minkä ihminen itsessään kokee oikeaksi. Voihan toki sanoa, että jotkut on totuuksia, jotka ovat ihmisestä riippumattomia, kuten matemaattiset totuudet. Totta, mutta silti ihmisen on nekin hyväksyttävä totuudeksi, itse. 

Köyhyyden autuus tässä tarkoittaa sitä, että ihmisen on oltava vapaa ottamaan vastaan uutta ja tunnustelemaan sen totuus omassa ajattelussaan ja omassa sydämessään, oman minänsä voimin.

Tuosta voi hyvin huomata, että autuus on liian passiivinen sana kuvaamaan sitä ihmisen tiedon ja totuuden omakohtaista kokemusta, josta tässä on kysymys. Mutta enpä minäkään keksi siihen parempaa sanaa. Voisi ehkä sanoa, että kysymys on sisäisen aktiivisen tasapainoisesta ja jatkuvasti kehittyvästä tilasta.

Tällaisessa tilassa voivat olla ihmiset, jotka eivät tukeudu vain vanhaan, vaan ovat valmiit joka hetki kulkemaan eteenpäin.

Viides kulttuurikausi

Rudolf Steinerin mukaan me elämme nyt viidettä atlantiksenjälkeistä kulttuurikautta, jonka sisäisenä tehtävänä on tietoisuussielun kehittäminen. Kun katsomme asetamme rinnakkain yhdeksänosaisen ihmisolemuksen ja yhdeksään autuutta, huomaamme että tietoisuussielu on ihmisen kuudes olemusosa. Ja vastaavasti kuudes autuuslause kuuluu: Autuaita ovat puhdassydämiset...

Tämä on mielenkiitoista: tietoisuussielun hyve tai päämäärä tässä on siis puhdassydämisyys.

Kun me ajattelemme käsitettä tietoisuussielu, niin siitä tulee ainakin minulle vanhastaan vaikutelma jostain hyvin tiiviistä ajatuksesta, joka ohenee ja ohenee... Ja josta voi myös tulla aika ankara ja pakotta.

Mutta jos tietoisuussielun päämääränä on puhdassydämisyys, niin se ei voi olla vain ajattelu vanhassa mielessä, vaan sen on otettava huomaansa koko ihmisolemus tuntemuksineen ja tahtoineen.

Ihmisen on opittava tulemaan tietoiseksi koko sisäisestä elämästään. Eikä siinäkään tietoisuus voi tarkoittaa vain ohutta ajatustietoisuutta, vaan jotain paljon runsaampaa, jotain runsaampaa. Koen koko sielunelämäni runsauden.

Siinä mielessä kuvaavampi sana tietoisuussielulle voisi olla kokonaisuussielu tai kokonaissielu. Myös runsaussielu kuulostaa tällä kohden hauskalta ja kannustavalta nimitykseltä.

Kun Steiner vielä yllättävänkin tuntuisesti on maininnut tietoisuussielun kehityksen perusvireeksi hartauden, niin huomaamme olevamme alueella, joka kulkee aivan toiseen suuntaan kuin nykykulttuurin päälinja.

Suhtauden hartaudella kaikkiin kokemuksiini niin, että sydämestäni tulee puhdas.

Hartaus

Tähän hartauteen liittyy nykytietoisuudelle suuri sudenkuoppa. Miten helposti käsitämmekään sen niin, että oikein suhtautua hartaasti kaikkeen sellaiseen, minkä itse kokee hyväksi. Mutta siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että suhtautuu hartaasti, myötätunttoisesti ja rakasti kaikkiin kokemuksiinsa!

Vain sitä voi täysin ymmärtää, mitä rakastaa. Vain silloin voi saada todellista, viisaudeksi kehittyvää tietoa, kun tutkii kohdettaan täysin puhtaalla sydämellä.

Seuraava autuus kehittyy sitten tämän puhdassydämisyyden pohjalta niin, että se ei jää vain sisäiseksi toiminnaksi, vaan se muuttuu toiminnaksi.

Rakkaudella
Matti

Kuva Vuorisaarnasta: Cosimo Rosselli

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristus, Jeesus, Vuorisaarna, Matteuksen evankeliumi, autuudet, tietoisuussielu

Vuorisaarnan siunaukset - yhdeksän henkistä ohjetta

Lauantai 7.6.2014 klo 21:00 - Matti Kuusela

Hei rakkaat ystävä,

Kehimme vielä auki Vuorisaarnan salaisuutta, sitä miksi tuo suuri opetus kohoaa kuin henkisenä vuorena ensimmäisen evankeliumin alkuosassa. Kun normaalisti ensimmäinen julistus suomennetaan "Autuaita ovat hengellisesti köyhät" - tai kuten jossain englanninkielisessä käännöksessä, onnekkaita - niin oikeampi suomennos kreikan sanalle makarioi on siunattuja: Siunattuja ovat... Ja sen voi täydentää: Siunattuja ovat ne, jotka ovat avoimia uudelle henkiselle tiedolle ja kokemukselle.

Mutta Tomberg ei näe tässä köyhyydessä pelkästään autuutta, vaan hän käsittää sen niin, että "ihmiskunnan positiivinen karma muodostuu, ei pakona kärsimyksestä ja tuskasta, vaan uudenlaisen kärsimyksen ja tuskan kokemisesta."

Hänen mukaansa Kristuksen vaikutus voi loistaa ihmisen kärsimykseen - ja siitä muodostuu Golgatan mysteerin jälkeen ihmiskunnan positiivinen karma.

Karma ja koko ihminen

Kun meidän aikanamme usein kerrotaan, että ihmisen tulevaisuus, menestys ja onni ovat täysin seurausta hänen ajattelustaan, niin se on hyvin kapea näkemys. Luulet että jokaisen oma todellinen elämänkokemus jo kertoo, että me kohtaamme paljon muuta kuin mitä meidän ajattelumme on luonut. 

Meidän on hyvä herätä ajattelun valtavalle merkitykselle, mutta meidän elämämme ja varsinkin karmamme on paljon muuta. Jos ajatellaan karmaa elämästä elämään, niin se ei muotoudu vain sen mukaan, mitä me ajattelemme, vaan vielä vahvemmin tulee mukaan se, mitä tunnemme ja valitsemme tuntea, ja vielä vahvempana vaikuttaa tulevaisuuteen se, mitä me olemme tehneet ja tahtoneet, siis se mikä todellistuu meidän käsiemme ja jalkojemme kautta, vaikka toki voimme tehdä asioita ilman niitäkin.

Näin Vuorisaarnan julistuksen yhdeksän kohtaa ovat ymmärrettävissä henkiseksi muistilistaksi siitä, mitkä asiat vaikuttavat henkiseen kasvuumme, tai laajemmin: mitkä asiat saavat karman virrassa henkisen tuen ja siunauksen. 

Voimme nyt katsoa yhdeksää ohjetta tältä kannalta:

1. Avoimuus hyväksyä omat kokemuksemme.
2. Murhe - se että kokee tunteissaan myös muiden ihmisten ja olentojen kohtalon.
3. Kärsivällisyys - se että jaksaa aina tehdä sen mihin kulloinkin kykenee, itsensä, läheistensä tai maailman hyväksi.
4. Nälkä ja jano - avautuminen henkiselle ravitsemukselle.
5. Anteeksianto - vapautuminen menneen, tulevan ja nykyajan kokemusten itsekkyydestä.
6. Puhdassydämisyys - avautuminen viisaudelle.
7. Rauhantekeminen - tässä astutaan jo aktiiviseen toimintaan maailmankehityksen hyväksi.
8. Joita vanhurskauden tähden vainotaan - kyky vastata omasta sisäisestä todellisuudestaan.
9. Joita minun tähteni vainotaan - kyky toimia puhtaasti oman henkisen minuutensa. pohjalta ajattelusta ja tunteista aina tekoihin saakka.
Ei myöskään voi välttyä ajatukselta, että nämä ohjeet ovat niitä, joita Kristus itse todellisti omassa olemuksessaan, mutta jotka Vuorisaarnassa ilmentyivät alkumuodossaan henkisenä tai jumalallisena sanana.
Koen myös, että nämä ohjeet ovat täysin esimerkiksi omasta uskonnosta riippumattomia. Oman elämän ja omien kokemusten hyväksyminen kehityksen lähtökohtana on riippumatonta uskonnoista, ja samoin kasvu ja kehitys kohti yksilöllisen minuuden henkistymistä, siinäkin ihminen tavallaan kasvaa kohti universaalia ihmisyyttä, jossa hän tulee sisäisesti yhdeksi koko maan ja sen kaikkien olentojen kanssa, jopa aurinkokuntamme kanssa, sillä myös kaikkien planeettojen kehitysvoimat aaltoavat meissä.
Maa merkitsee tuloa sopusointuun neljän elementin kanssa, aurinko ja kiertotähdet merkitsee sopusointua seitsemän chakramme ja niiden kunkin välittämän kosmisen yhteyden kanssa.
Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: vuorisaarna, autuudet, chakrat, karma, Kristus, Valentin Tomberg,

Myönteisen karman vahvistuminen

Perjantai 6.6.2014 klo 21:00 - Matti Kuusela

Hei ystävät, ihmeellistä miten Jeesuksen Vuorisaarna saattaa innostaa. Puhuimme jo siitä, miten sen kuulijat kokivat Jeesuksessa ja hänen äänessään ja puheessaan jumalallisen läsnäolon.

Vuorisaarnan aikaan Kristus ei mitenkään ollut vielä kokonaan maan päällä, vaan hänessä virtasi vielä läheinen Auringon muodonhenkien eli elohimin maailmaan. Ja siltä tasolta Kristuksen puheessa kaikui ihmisen karman kosminen opetus maanpäälliseen todellisuuteen.

Vaikka emme nyt tässä käsittele tarkemmin noita Vuorisaarnan autuusjulistuksia, niin käy selväksi, miten ne ovat täysin ymmärrettävissä, kun ne tajutaan henkisen maailman äänen kautta. Silloin on mahdollista ymmärtää, miten esimerkiksi köyhyys muuttuu siunaukseksi. Jos ajatellaan yksin maanpäällistä elämää ja sen logiikkaa, niin se ei oikein toimi koko totuutena.

Ei kuten kirjanoppineet

Kuulijoiden kokemuksen mukaan Jeesus ei puhunut kuten kirjanoppineet ja fariseukset. Kuten Tomberg kirjoittaa, hän ei julistanut uutta moraalista lakia eikä tulkinnut vanhaa uudella tavalla, vaan sanansa kautta hän todellisti ihmiskunnan myönteisen karman tulevaisuutta varten.

Tämä karman vahvistaminen oli se, mitä Vuorisaarnan aikana työstettiin, ihmisen ravitsemista leivällä ja kalalla, eli henkistä ravitsemusta, joka ulottuu aina fyysiseen ja eetteriruumiiseen saakka. Se merkitsee ihmisminuuden vahvistamista ja kehittämistä niin, että se ei kykene hallitsemaan ainoastaan astraalikehon sielullisuutta eli lähinnä omia ajatuksia ja tunteita, vaan se kykenee sisäisyydestä lähtien ohjaamaan myös eetterikehon elämänvoimia sekä fyysistä kehoa.

Käytännössä se merkitsee hyvin pitkän ajan kehitystä. Me työstämme edelleenkin omia sisäisiä minävoimia astraaliruumiin kehityksen kanssa. Mietimme onko meidän oltava positiivisia vai ei, ihmettelemme kokemiamme tunteita ja sitä miten tulla toimeen niitten kanssa.

Toisaalta stressi ja masennus kertovat myös siitä, että meidän olisi aika oppia todella jo hallitsemaan elämänvoimiamme.

Vuorisaarnassa ei siis ollut kysymys opista ja symbolismista, vaan Kristuksen voiman virratuksesta ihmisten ja ihmiskunnan piiriin. Ja jos me hyväksymme tuon ajatuksen, sehän merkitsee, että me voimme palata sisäisesti Vuorisaarnan tilanteeseen ja meditoidessamme sitä me voimme ottaa vastaan tuota leipää ja kalaa, fyysisen kehon ja eetterikehon henkistä ravintoa.

Tomberg lisää, että tässä Kristuksen voima toimi vastaavalla tavalla kuin kauan sitten ihmiskehityksen alkuaikoina muodonhenkien hengitys heidän hengittäessään elämän voimaa alkuihmiseen. Vuorisaarnasta lähti liikkeelle toinen alku.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristus, vuorisaarna, meditaatio,

Vuorisaarnan alkuperä ja ihmisen karma

Torstai 5.6.2014 klo 21:00 - Matti Kuusela

Hei rakkaat ystävät,

Mitä enemmän olen perehtynyt Jeesukseen ja kaikkeen häneen liittyvään enemmän tai vähemmän henkiseen tietoon, sitä enemmän nousee ainakin kaksi, ehkä kolme piirrettä esiin.

Ensimmäinen on se, että me tiedämme hänestä paljon enemmän kuin usein kuvitellaan. Olen saanut sen vaikutelman, että mukavampaa ja helpompaa sanoa, että me emme tiedä, kuin todella tutkia ja sisäistää kaikkea sitä aineistoa, jota on saatavilla.

Toinen piirre on se, että Jeesus ei suinkaan ollut tietämätön eikä yksinkertainen puuseppä. Siitä kertoo jo hänen kaksitoistavuotiaana Jerusalemin temppelissä antamansa opetus, joka sai kaikki kuulijat, myös kirjanoppineet ja fariseukset ja monien eri alojen asiantuntijat hämmennyksiin. Hän selosti myös juutalaisten perimmäistapojen ja kirjoitusten henkistä alkuperää, joka tuohon aikaan oli jo suurelta osin unohtunut.

Ja kolmas on se, että Jeesus ei ollut vain opettaja, vaan hänen kauttaan virtasi henkinen voima. Se tarkoittaa, että kun hän puhui jostain aiheesta, sitä vastaava henkinen voima ja todellisuus virtasi samalla hänen kauttaan, ei vain hänen sen hetkisille kuulijoilleen, vaan ilmeisesti koko maan piiriin.

Lopuksi Jeesuksen elämässä opetus vaimenee kokonaan, ja kaikki keskittyy tekoon: kuolema ristillä ja ylösnousemus olivat puhdas tahdon ja rakkauden teko.

Kun alkaa ymmärtää tätä henkisen läsnäolon, opetuksen ja teon välistä muuntumista, se helpottaa myös sen ymmärtämistä, miten Uuden testamentin tapahtumat voivat olla meditaation tai rukouksen kohteena.

Mutta katsotaan nyt, mitä muun muassa jo tiedämme Jeesuksen elämästä ja toiminnasta Vuorisaarnan aikaan.

Vuorisaarnan tapahtumia

Toimintansa ensimmäisenä vuonna, meidän ajanlaskumme mukaan vuonna 30, tiistaina marraskuun 28. päivänä Jeesus purjehti opetuslasten kanssa yli Genetsaretin järven. Astuttuaan veneestä ja nousivat lähellä Beetsaidaa ja Juliusta olevalle vuorelle, jolle oli kokoontunut runsaasti ihmisiä kuuntelemaan Jeesuksen opetusta.

Täällä tapahtui Vuorisaarna, josta kertovat sekä Matteus että Luukas. Tämä saarna kesti noin neljätoista päivää, mutta sen päätöksen Jeesus antoi vasta kolme kuukautta myöhemmin. Aluksi Jeesus kertoi ensimmäisestä julistuksesta, mikä kesti koko päivän.

"Autuaita ovat henkisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta."

Seuraavana päivänä, keskiviikkona, Jeesus puhui toisesta julistuksesta. Läsnä oli viisi pyhää naista, muun muassa Neitsyt Maria, Maria Kleofas ja Nainin Maroni, sekä ne kaksitoista opetuslasta, joista myöhemmin tuli apostoleita. Saarnan jälkeen Jeesus opetti erikseen opetuslapsia, kuten Matteus kertoo evankeliuminsa 5. luvussa, 14-20. 

"Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen."

Torstaina Jeesus jatkoi toisen julistuksen käsittelyä ja selitti monia profeettojen opetuksia.

Perjantaina Jeesus puhui kolmannesta julistuksesta. Mutta koska sapatti oli tulossa, hän lähti aikaisin ja purjehti Kapernaumiin. Siellä hän opetti lähellä Eteläporttia olevassa talossa, jonka Pietari oli vuokrannut. Täällä tapahtui myös halvaantuneen parantaminen, mistä sekä Markus 2, 1-2, Luukas 5, 17-26 että Matteus 9, 1-9 kertovat.

"Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat periä maan."

Sen jälkeen Jeesus meni synagoogaan, jossa hän sai opettaa ilman keskeytyksiä. Myös Jairus, jonka tyttären Salomen Jeesus oli herättänyt kuolleista, oli siellä. Jeesuksen ollessa lähdössä Jairus lähestyi häntä ja pyysi apua, sillä Salome oli jälleen kuolemaisillaan. Jeesus lupasi auttaa, mutta heidän ollessaan matkalla tuli tieto Salomen kuolemasta.

Silti he jatkoivat ja tässä yhteydessä tapahtui myös Kesarean filippiläisen Enuen parantaminen. Hän oli leskirouva, joka oli kärsinyt kärsinyt verenvuodosta kaksitoista vuotta, kuten sekä Matteus 9, 20-22, Markus 5, 25-34 että Luukas 8, 43-48 kertovat. 

Kun Jeesus oli päässyt Jairuksen kotiin, hän herätti Salomen jälleen kuolemasta, mistä sekä Matteus, Markus että Luukas kertovat. Lähdettyään talosta häntä lähestyi Kapernaumin kaduilla kaksi sokeaa miestä, jotka hän paransi, Matteus 9, 27-30. Sen jälkeen Jeesus paransi riivatun Joas Fariseuksen, Matteus 9, 32-34.

Ja katsotaan vielä koko ensimmäinen viikko Robert A. Powellin mahtava kirjan Chronicle of the Living Christ eli Elävän Kristuksen kronikka mukaan:

Lauantaina eli sapattina Jeesus vieraili sadanpäämies Corneliuksen luona. Sieltä hän meni Jairuksen luo ja kehotti Salomea seuraamaan Jumalan sanaa. Sapatin päättyessä hän opetti synagoogassa. Fariseukset lähtivät varhain, ja Jeesus jatkoi opetusta opetuslapsille, kuten Matteus kertoo 5, 27-37. Sitten fariseukset palasivat takaisin mukanaan mies, jonka käsi oli kuivettunut. Hänet Jeesus paransi.

Sunnuntaina Jeesus opetti jälleen Eteläportin lähellä olevassa talossa ja jatkoi Vuorisaarnan julistuksien opetusta.  Kuulijoiden joukossa oli Lea. Hän oli sen Enuen käly, jonka Jeesus oli parantanut kaksi päivää aikaisemmin. Kun Jeesus oli lausumassa kuudetta julistusta, "Siunattuja ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan", Maria ja neljä muuta pyhää naista saapuivat paikalle. Silloin Lea huusi: "Siunattu olkoon kohtu joka sinua kantoi, ja rinnat joita sinä imit!" 

"Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan."

Jeesus vastasi: "Siunattuja ovat paremminkin ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja pitäytyvät siinä!" Luukas 11, 27-28. Myöhemmin Jeesus opetti järven rannalta olevasta veneestä. Silloin hän lausui sanat, jotka Luukas mainitsee 9. luvussa 59-62. Sen jälkeen hän purjehti Suuren Korazinin alueelle.

Maanantaina Jeesus jatkoi jälleen vuorisaarnaa alkuperäisellä vuorella, neljännestä julistuksesta. Siellä hän antoi kahdelletoista voiman karkoittaa epäpuhtaita henkiä ja illalla hän siirtyi Magdalaan, jossa hän paransi muutamia riivattuja. Samoin tekivät Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes.

"Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan."

Jeesuksen elämää

Minusta on kiehtovaa lukea, miten intensiivistä Jeesuksen elämä oli, jatkuvaa parantamista, opettamista ja siirtymistä paikasta toiseen. Kiehtovaa on myös miettiä, miten tieto Jeesuksen opetustilaisuuksista on kulkenut ihmisille ennen internetin ja painettujen ohjelmalehtisten aikaa.

Me siis tunnemme nykyään Jeesuksen elämäntapahtumat päivän tarkkuudella. On aika hämmästyttävää huomata, miten vähän se kuitenkaan kiinnostaa edes ammattilaisia. Ehkä kysymys on ainakin osittain siitä, että on niin paljon mukavampaa olla tietämättä.

Ja kuitenkin, totuuden ja viisauden rakkauden tulisi henkisellä tiellä olla aivan keskeisenä pyrkimyksenä. Uskaltaaksemme tietää me tarvitsemme rakkautta. Rakkauden avulla tieto kehittyy viisaudeksi. Ja viisaudesta kehittyy todellinen uusi rakkaus, se joka aikanaan loistaa maasta ja ihmiskunnasta maailmankaikkeuteen.

vuorisaarna_2_cosimo_rosselli.jpg

Henkisen opetuksen kaiku

Ja kuten aikaisemmin oli puhetta Tombergin mukaan, Jeesus opetti nyt maan päällä sellaista, mikä aikaisemmin oli kuultavissa ainoastaan henkisessä maailmassa, kuoleman jälkeen, tai vielä osuvammin, ennen syntymää.

Sehän selvittää paljon, sillä kuten varmasti moni on todennut, Vuorisaarnan opetusta ei ole mitenkään helppo ymmärtää maallisen logiikan mukaan. Mutta jos ajattelee, että nuo julistusten mahtavat lauseet kaikuvatkin alkuperäisesti henkisessä maailmassa ihmisen karman opetuksena, silloin ne saavat aivan uuden merkityksen, joka ulottuu yli yksittäisten maallisten elämien.

Rakkaudella

Matti

Oheisessa Vuorisaarna-maanlauksessa Cosimo Rosselli saa hyvin esiin sen, miten Kristuksen opetus ja vaikutus ei virtaa ainoastaan älyllisen tai edes tunnepohjaisen puheen kautta, vaan koko olemuksen välittävänä voimana, joka ulottuu aina fyysiseen kehoon saakka.

4 kommenttia . Avainsanat: Jeesus, Jeesuksen elämä, vuorisaarna, Jairuksen tytär, Robert A. Powell, Chronicle of the Living Christ, karma

Elohim ja sanan voima

Tiistai 3.6.2014 klo 16:42 - Matti Kuusela

Hei ystävät, lämmin kiitos teille kaikille jotka olette seuranneet viime päivien tutkielmia monasti niin arvoituksellisesta Sofiasta. Tuntuu että Sofian tai Maria Sofian merkitys sisäisessä kasvussa on tulossa yhä suuremmaksi. Henkinen työ, jossa Sofian lämpö on mukana, luo pohjaa kaiken muunkin ymmärtämiselle, myös Kristuksen.

Maailma myös lähtee lämmöstä jos ajattelemme elementtejä. Siinä meidän ihmisten sisäinen tehtävä on tuon lämmön sieluttaminen ja sisäistäminen. Myös innostuminen on mukana samassa kokonaisuudessa. Pieni lapsi innostuu luonnostaan, koska enkelivoimat vaikuttavat hänessä suoraan. Meidän aikuisten on puolestamme opittava innostumaan itse. Se on meidän henkistä koulutustamme.

Vuorisaarna

Enkelit kanssamme -kirjassani käsittelen melko paljon Vuorisaarnaa enkelikuntien kannalta. Katsokaamme sitä nyt toiselta kannalta, ja jälleen Valentin Tombergin Uuden testamentin tutkielmia seuraten.

Tomberg kertoo, miten Jeesuksen Vuorisaarnan sanat eivät olleet tarkoitettuja pelkästään niille ihmispersoonille, jotka olivat läsnä, vaan heidän syvemmälle olemukselleen, sille joka kulkee inkarnaatiosta inkarnaatioon. Ja se meissä, joka aina on kanssamme, elämästä elämään, on meidän minämme. Jeesuksen puheella oli voima puhutella ihmisen kaikkien kehollisten kerrosten läpi suoraan ihmisminää, kulkea fyysisen, eetterisen ja astraalikehon läpi.

Minuus meissä on myös se sisäinen elin, joka voi tajuta totuuden. Toki totuuden arvioimiseksi voi käyttää monenlaisia apukeinoja, mutta voima totuuden tajuamiseksi meillä on juuri siinä, mikä meissä on henkistä läsnäoloamme. 

Me voimme arvioida eetterikehollamme värimuotoja ja astraalikehollamme sointimuotoja, mutta varsinainen totuuden tajuaminen on Tombergin ja Steinerin mukaan geometrisen kuvion kaltainen sisäinen liike. Siinä ei ole värejä, se ei soi.

Jos sinulla on ollut onni opiskella koulussa geometriaa, olet saattanut saada kokemuksen siitä ihmeellisestä sisäisestä liikkeestä, jonka saattaa tuntea kun oivaltaa miten geometrinen teoreema tulee todistetuksi. Se on ainutlaatuinen kokemus, vaativa myös ja joskus sisäisesti vaivalloinen, koska siinä joutuu käyttämään niin suoraan omia sisäisiä voimiaan:

"Kaikkein tärkein Vuorisaarnan vaikutus oli sentähden minuuden sisäisten voimien henkinen, yliaistinen aktivointi."

Tomberg tarkentaa: "Tämä stimulaatio oli tulosta tiettyjen täsmällisten moraalis-henkisten sisäisten viivojen liikkeestä, jonka Kristus Jeesus niin mahtavasti esitti ihmisolemuksen sisäisimmän ytimen edessä."

Mitä viivoja? Jos olet lukenut Steinerin Henkisen tiedon tien, niin siinä hän kertoo miten selvänäköisyyden yhdessä aika varhaisessa vaiheessa yliaistinen sisältö ilmenee viivoina ja linjoina. Ne tulevat esille myös uusimmassa kirjassani, ja luulen että itse asiassa aika moni asettelee miettiessään näitä sisäisiä linjoja uusin suhteisiin keskenään. Sitä ei vain niin helposti huomaa, etenkään jos ei ole kuullut mistä siinä on kyse.

Elohim

Sitten Tomberg jatkaa siitä, mistä tuo Kristuksen Vuorisaarnan puheen voima oli peräisin:

"Keskeisesti Kristus Jeesuksesta virtaava vaikutus oli luonteeltaan samankaltaista mikä aikoinaan virtasi muodonhengiltä (vallat,elohim, joihin myös Jehova kuului), ihmisen minä-olemuksen henkisiltä vanhemmilta, sillä ikialussa muodonhenget painoivat ihmisen minä-luontoon ihmiskunnan maanpäällisen tehtävät muodot."

Ja sitten Tomberg jatkaa, miten Jeesus nyt vuorella teki jotain sellaista, minkä ihminen voi normaalisti kokea vain henkisessä maailmassa kuoleman ja uuden syntymän välisenä aikana:

"Mutta sen, minkä muodonhenget toivat esiin henkisessä maailmassa ennen ihmisen astumista uuteen elämään, sen Kristus Jeesus suoritti nyt ruumiillisessa tilassa maan päällä Vuorisaarnassa."

Sitten Tomberg kuvaa, miten ihmiskunta oli jo unohtanut taivaallisten Isien antaman "nimen", ja sen hän nyt antoi ihmiskunnalle takaisin. Valtakuntaa koskevassa saarnassa hän muistutti ihmiskuntaa tästä alkunimestä.

"Ihmiskunnan unohtunut kosminen tehtävä syttyi jälleen heidän sielujensa syvyydessä heidän kaikkein keskeisimpänä ikimuistonaan, Kristuksen valtakuntaa koskevien sanojen mahtavien muotojen herättämänä."

enkeli_2014.jpg

Sanan voima

Tämän puheen erityistä voimaa kuvaa esimerkiksi Luukas seuraavasti: "...ja ihmiset olivat hämmästyksissän hänen opetuksistaan, sillä hän puhui niin kuin puhuu se, jolla on valta." Kirjaimellisesti se tarkoittaa, sillä hänen sanassaa oli voima, tai vielä tarkemmin: hänen puheensa oli lähtöisin valloista, mikä taas tarkoittaa muodonhenkien eli elohim-olentojen hierarkiaa, sitä jonka tunnemme hyvin jo Vanhasta testamentista.

Raamatussa on useita kohtia, joiden sanoihin on kuin kätketty enkeli- tai jumalaolentojen nimiä. Voimat, vallat, mahdit ovat kaikki tällaisia, samoin viisaus, herra ja paljon muuta. Laitan tähän varmuuden vuoksi vielä luettelon enkelikunnista ihmisestä näihin valtoihin saakka - joista Jehova oli yksi.

- Vallat, mahdit, elohim, muodonhenget, elämänhenget, suuri henki
- Suurenkelit
- Arkkienkelit
- Enkelit 
- Ihminen

Enkelikunnilla on runsaasti eri aikoina ja eri oppisuunnissa kehittyneitä nimiä, myös heidän eri tehtäviään kuvaavia nimiä, mutta niitä on hyvä vain rauhassa opetella, sillä jokainen nimi kertoo jotain merkittävää. Jumalina ovat eri kansoille ja kulttuureille toimineet kaikkien enkelikuntien olennot, mutta silloin kun normaalisti puhumme esimerkiksi persoonallisesta jumalasta tai Israelin jumalasta, niin kysymys on juuri näistä Valloista.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elohim, muodonhenget, Kristus, sana, vuorisaarna, Tomberg, selvänäköisyys, jumalat, sana

Autuaita ovat ...

Perjantai 26.4.2013 klo 16:33 - Matti Kuusela

Vuorisaarna on ollut yksi Uuden testamentin suuria arvoituksia. Suomessa Pekka Ervast kohotti sen omassa opetuksessaan korkeaan asemaan. Mitä tuo vuorella pidetty saarna oikein merkitsee?

Rudolf Steiner kertoo Matteuksen evankeliumia käsittelevässä esitelmäsarjassaan ihmiskunnan kehitykseen kuuluvan totuuden, jonka koko merkitystä sen kaikesta yksinkertaisuudesta huolimatta on yllättävän hankala hahmottaa. Varhaisina ja siis vielä Vanhan testamentin loppuaikoihin saakka ihmiset olivat luonnollisella tavalla selvänäköisiä, vaikka tuo selvänäköisyys heikkeni ja rapistui. 

Kun nuo ihmiset tahtoivat kokea autuutta tai jumalan valtakunnan eli henkisen maailman, heidän oli yksinkertaisesti poistuttava fyysisestä kehostaan, kohottava sen yläpuolella. Aikaisemmin kun ihmisen kehollinen rakenne oli paljon pehmeämpi kuin nykyään, se oli täysin mahdollista. Siihen kuitenkin tarvittiin temppeleitä tai vihkimysmenoja, guruja tai muita menetelmiä, sillä alkuperäisen vapaan selvänäköisyyden kadotessa ihmisellä ei ollut luontaista omaa voimaa tuohon kohoamiseen - joitakin mestareita lukuunottamatta.

Autuaat kerjäläiset!

Kun raamattu kirjoittaa, että "autuaita ovat hengen kerjäläiset", Steiner selittää sen
 näin:

Katsokaa entisiä aikoja. Silloin ihmiset saattoivat nähdä henkiseen maailmaan, heille tarjoutui vanhan henkisen selvänäön avulla koko henkisen maailman rikkaus. Mutta nyt ovat ne, jotka kehityksen kuluessa ovat menettäneet kyvyn nähdä henkiseen maailmaan, tulleet köyhiksi hengestä, hengen kerjäläisiksi.

Kristus on tuonut maailmaan salaisuuden, että minään, myös fyysisellä tasolla elävään ihmisminuuteen, voivat virrata taivastan valtakunnan voimat. Sen ansiosta voivat myös ne, jotka ovat kadottaneet muinaisen selvänäön ja sen mukana henkisen maailman aarteet, kokea itsessään hengen, tulla autuutetuiksi.

Siitä lähtien voidaankin lausua nuo suurenmoiset sanat: autuaita eivät tästä lähtien ole ainoastaan ne, jotka vanha selvänäkö tekee rikkaiksi hengestä, vaan myös ne, jotka ovat köyhiä hengestä, hengen kerjäläisiä, sillä heidän minuuteensa virtaa nyt se, mitä voimma sanoa taivasten valtakunnaksi, kun Kristus on avannut heille tien.

Ajatusten ja tunteiden maailmat

Henkiseltä kannalta katsottuna ihmisen fyysinen keho
on siis tullut tiiviimmäksi jasermononthemount_bloch.jpg kovemmaksi, vaikka sitä ei varsinaisesti ulkoisesti voi todetakaan. Se on kuitenkin hyvin ymmärrettävissä ihmiskunnan tietoisuuden kehityksen kannalta. Mitä kovemmaksi fyysinen keho ja sen myötä fyysiset aivot ovat tulleet, sitä paremmin ihmisen tietoisuus on yltänyt ymmärtämään fyysisen aistimaailman lainomaisuuksia. Ja sitä vieraammiksi ja hankalammin hallittaviksi ja ymmärrettäväksi on samalla tullut tunteiden maailma.

Rudolf Steiner jatkaa tästä, miten tuo edellinen pätee nimenomaan fyysiseen kehoon, ja hän jatkaa siten osoittamalla, miten ihmisen jokainen olemuspuoli - tässä kaikki yhdeksän - voivat tulla uudella tavalla autuaiksi.Elämänvoimissa tapahtuu toisenlainen prosessi, joka liittyy kärsimyksiin ja sairauksiin ja lohdutukseen, sielukehon tasolla taas puhutaan omien sielunvoimien tyynnyttämisestä, mutta niihin palaamme myöhemmin.

Tämän ensimmäisen "autuaaksi julistamisen" merkitys siis oli: Vaikka ihmiskunnalla oli jumalsyntyinen minä jo kauan ennen Kristuksen tuloa maan päälle, hän ei kuitenkaan kyennyt itse hallitsemaan sitä täysin, vaan ihmistä ohjasivat ryhmäenergiat, suvun, kastin, ammattikunnan, uskonnollisten tai muiden ryhmien tai sukupuolen yhteisenergiat olivat yksilöllistä minää voimakkaampia.

Vasta Kristus muuttaa tilanteen tuomalla jokaisen yksityisen minän käyttöön korkeammat kosmisen minuuden voiman, joka mahdollistaa jokaiselle ihmiselle oman tien autuuteen eli taivasten valtakuntaan eli henkiseen maailmaan. Toki me olemme vasta aivan tämän tien alussa, mutta matkalla kuitenkin, kohti sitä voiman ja rakkauden tasapainoa, jota tarvitaan autuaaksi tulemiseen.

Tosin tuolla sanalla autuus on nyt hieman uudempi merkitys. Silloin kun ihmisillä ei vielä ollut nykyisen kaltaista aktiivista ja toimeliasta henkilökohtaista minuutta, pelkkä rauhallinen autuus ja vapautuminen fyysisen maailman rasituksista saattoi käydä tavoitteesta. Nykyisin meidän olisi etsittävä omaa autuuttamme siitä, miten voimme olla harmoniassa henkisen maailman kehitysvoimien ja toiminnan kanssa niin, että se vastaa meille samaa mitä autuus aiemmin.

2 kommenttia . Avainsanat: Rudolf Steiner, vuorisaarna, taivasten valtakunta, minuus, Pekka Ervast, Kristus

« Uudemmat kirjoitukset