Matin blogi

Ystävämme puut

Keskiviikko 28.2.2018 - Matti Kuusela

Parantavat metsäkylvyt alkavat tulla monelle tutuksi, mutta puut ovat myös paljon muuta. Kun alamme tulla tietoiseksi siitä, että kaikki puut ovat hieman toisenlaisia, mutta yhtälailla tuntevia, tiedostavia ja tahtovia olentoja, se vaikuttaa takaisin myös meihin itseemme. Oma sielunelämä tulee eloisammaksi. Tuntee olevansa enemmän sisäisessä liikkeessä, yhteydessä maailman kanssa.

Saksalaisessa luonnonhenkikirjasarjassa puupaimen nimeltä Krone kertoo, miten kaikki puut ovat omalla tavallaan hereisiä. Suurten ja hiljaisten metsien puut, jotka huojuvat miljoonien ystäviensä kanssa samassa rytmissä, saattavat olla vähemmän hereisiä, mutta yksinäinen apinanleipäpuu savannilla voi olla erittäin hereinen. Se huolehtii yksin itsestään, näkee kauas ja on monenlaisten näkyvien ja näkymättömien olentojen keskuspaikkana ja huomion kohteena.

Puiden tietoisuus vastaa ehkä sitä tajuntaa, joka meille ihmisillä oli maan varhaisemmassa inkarnaatiossa, ei vielä edellisessä, vaan sitä edellisessä. Se oli planeettatila, jota kutsutaan vanhaksi auringoksi. Silloin ihmisen elivät valo- ja ilmamaailmassa suurina ja kauniina olentoina. Tietoisuus ja tunteet eikä elämäkään ollut vielä tiukasti yksilöllistä, vaan ne kaikki huuhtelivat meidän olemustamme.

Puulajeilla tosin on myös ihmistä vastaava minuus, mutta ne ei ole välittömästi läsnä, vaan ne ovat kauempana henkisessä maailmassa, aurinkovoimien piirissä. 

Puiden toiveet

Krone kertoo, miten erityisesti hereisemmillä puilla on toivomus, että ihmiset havaitsevat heidät! Toive voi ulottua niin pitkälle, että esimerkiksi puistoissa, toreilla ja pihoilla olevat istutetut puut odottavat, että kuumina päivinä ihmiset huomaisivat heidän janonsa ja antaisivat heille vettä.

Silloin kun ihmiset ovat tavallaan ottaneet heidät käyttöön, heisät tuntuu luonnolliselta, että ihmiset myös huolehtivat heistä. Heistä on myös hämmästyttävää, miten vähän ihmiset ymmärtävät maailmasta. Etenkin nuorille puille saattaa olla aikamoinen shokki, että ihmiset eivät yleensä tiedä, miten esimerkiksi maito syntyy lehmässä.

Puiden tietoisuus jakaantuu useammalle eri tasolle. Kuten jo tuli esiin, niiden minä on henkisessä maailmassa. Ja jokaisella yksittäisellä puulla on oma puunhenkensä, dryadi, joka huolehtii puusta samaan tapaan kuin meillä jokaisella ihmisellä on oma suojelusenkelimme. Vastaavasti jokaisella kukalla on keijunsa.

2 kommenttia . Avainsanat: Puut, tietoisuus, puunhenget, puupaimen, dryadi

Mammuttipuu - Atlantiksen perillinen

Perjantai 19.1.2018 klo 5:22 - Matti Kuusela

Kaukana Kiinan ja Tiibetin vuoristoissa elää ikivanha puulaji, jota on perinteinen nimi oli ikimammuttipuu. Se ei viihdy aivan laaksoissa, mutta ei korkeimmilla huipuillakaan. Hubein maakunnassa Kiinassa se voi kasvaa viisikymmenmetriseksi, ja Suomessakin sille on saatu mittaa muutaman metrin verran. Meillä sen nimi on kiinanpunapuu.

Tämä ihmeellinen puu tuli tutkijamaailman tietoisuuteen vasta 1940-luvulla.

Puun ryhmäsielu kertoo, miten tämä ikivanha puu saa edelleenkin ravintoa vanhan Atlantiksen energioista, Näitä vanhoja voimia ei hänen mukaansa ole etsittävä nykyiseen tapaan merten pohjista, vaan paremminkin Himalajalta,  jonka ylätasangoille ne ovat siirtyneet. 

Mammuttipuu on lajina niin vanha, että se eli jo liitukaudella, yli sata miljoonaa vuotta sitten, samanaikaisesti kuin kuuluisa hirmulisko, tyrannosaurus rex.

MetasequoiaGlyptostroboides.jpg

Mammuttipuu

Ehkä käytän tässä saksankielen mukaista nimitystä mammuttipuu. Se kertoo, ettei se ole kovinkaan kiinnostunut ihmisistä, vaan enemmän meille näkymättömistä olennoista. 

On kuitenkin yksi ihminen, josta mammuttipuu kokee läheiseksi, nimittäin Dalai Lama. Se kertoo, että niin kauan kuin maan päällä on olemassa Dalai Lama, niiin kauan myös mammuttipuut viipyvät täällä. Sillä Dalai Lama on viimeinen elävä atlantislainen, ja hän tarvitsee mammuttipuita.

Jos olet lukenut joskus vuosia sitten kirjoittamiani puiden ja eläinten tarkasteluja, tämä ei ehkä kuulosta niin ihmeelliseltä. Monet kasvit ja eläimet kertovat muuttavansa sekä ajallisesti että tilallisesti aina sinne, missä niitä tarvitaan, jopa menneisyyteen.

Vaikka mammuttipuu on kotoisin vanhan Atlantiksen pehmeästä maaperästä, se tulee hyvin toimeen nykyisessä kovassa ja tiivissä fyysisessä maailmassa, joka ei sitä paljoa kosketa.

Kasvaako puu ylöspäin vai alaspäin

Mammuttipuu kertoo, miten nykyaikana useimmat puulajit ovat alkaneet kokea ihmisen tavoin, että niiden kruunu tai latva kasvaa ylöspäin. Alkuperäisesti puut ovat kokeneet että niiden tietoisuus ja kruunu kasvat maan sisällä, kohti maan keskustaa. Hyvin itsenäisenä puuna mammuttipuu on säilyttänyt tämän ikivanhan puukokemuksen. Sen seurauksena ne esimerkiksi näkevät, miten ihmiset, tai Dalai lama, kulkee maan pinnalla pää alaspäin.

Rudolf Steinerin esitelmistä me tiedämme, että puun ja yleensäkin kasvikunnan varsinainen tietoisuus on juuristossa, sen mineraalitoiminnoissa. Mammuttipuun runko alkaa leventyä alaspäin jonkin matkaa maanpinnan yläpuolelta, ja puun itsensä mukaan sen juuristo alkaa juuri siitä, maanpinnan yläpuolelta meidän katsantokannaltamme.

Puun mukaan sen varsinainen juuristo ulottuu tällä tavoin hieman maanpinnan yläpuolelle, tai alapuolelle heidän suunnaltaan katsottuna. Se tapahtuu siksi, että muuten meidän ihmisten ja mammuttipuun tietoisuudet eivät voisi lainkaan kohdata.

Vanhemmiten puun lehdistö muuttuu kiilamaisesta yhä pallomaisemmaksi, ja tuon pallomuodon keskustasta sen olemusvoimat virtaavat periferiaan, ja tuohon keskustaan virtaavat myös sille periferian ravitsevat voimat. Tässä voisi puhua myös eetterisistä voimista: kaikilla kosmisilla olennoilla on keskipiste ja periferia eli ulkopiiri, ympäryskehä tai "äärettömyys", joiden välillä niiden eetterivoimat virtaavat kumpaankin suuntaan. Niin tapahtuu esimerkiksi meidän aurinkokunnassamme auringon suhteen, tai miksei myös jokaisen ihmisolemuksenkin kohdalla.

Kommunikointi

Koska mammuttipuut eivät ole kovin seurallisia, ne eivät normaalisti seurustele toisten puiden kanssa suoraan, vaan ne käyttävät välittäjinä jokaisella puulla olevaa haltijaa, dryadia, tai sitten puuhaltijaa. Saksaksi tällaista tietyn elueen puiden hyvinvoinnista huolehtivaa olentoa kutsutaan puupaimeneksi.

Näitä haastatteluja lukiessaan hämmästyy yhä uudelleen siitä, miten helppoa puille on kaikenlaisen tiedon käyttäminen. He ovat yhtä hyvin perillä Goethe-sitaateista kuin Kristuksesta tai Steinerin käyttämistä henkisistä käsitteistä.

Mammuttipuu kertoo esimerkiksi, miten iloinen hän on siitä, että pitkän kovettumisen jälkeen maailman eetterivoimat ovat alkaneet jälleen asteettain elävöityä Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen.

Tässä on hyvä muistaa, että "taivaaseen" astuminen ei tarkoita maan piiristä poistumista, vaan sitä että Kristus siirtyi oleellisesti maan eetteripiiriin, eli tuli itse asiassa koko ihmiskuntaa lähemmäksi.

Syksyllä mammuttipuu pudottaa neulasensa. Niiden värimuutokset ovat yhteydessä siihen, että luovuttaa kesällä kokoamansa valon maan ylemmille kerroksille.

Haastattelun lopuksi kiinanpunapuu kertoo ilonsa siitä, että saavat kokea ihmisten heidän olemassaolostaan kokeman ilon. Mammuttipuut eivät sittenkään ole täysin jäyhiä! He kehottavat meitä iloitsemaan siitä, että he ovat täällä läsnä!

Rakkaudella
Matti

Lähde: Gespräche mit Bäumen 3, Naturgeister 37, Flensburger Hefte 2017

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mammuttipuu, kiinanpunapuu, dryadi, puunhaltija, puupaimen, eetterivoimat, Kristus, elämänvoimat

Buddha ja rakkauden joulusanoma

Tiistai 26.12.2017 klo 20:52 - Matti Kuusela

Kukapa ei muistaisi jouluevankeliumin kauniita säkeitä, joissa enkelit laulavat kedon paimenille: 

Kunnia jumalalle korkeuksissa
ja maassa rauha ihmisten kesken,
joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.

Enkelikuoro.jpg

Kun näitä sanoja katsoo tarkemmin, huomaa että niiden suomennokset ovat vaihdelleet voimakkaasti eri aikoina. Uudemmassa suomennnoksessa rauhaa luvataan, ei hyvän tahdon mukaisesti, vaan ihmisille joita Jumala rakastaa. Se herättää kysymyksen, onko rauha vain niitä ihmisiä varten, joita Jumala erityisesti rakastaa. Katsokaamme asiaa hieman syvemmin.

Enkelten sanoma

Jouluevankeliumi on osa Luukkaan evankeliumia, sen toisen luvun ensimmäiset kaksikymmentä säettä, jotka on alunperin kirjoitettu kreikaksi. 

Kun katsoo näitä lauseita alkukielellä, huomaa, että siellä on kaksi ydinsanaa. Toinen on doxa ja toinen eudokias. Doxa on se, joka on useimmiten suomennetty kunniaksi, mutta usein se käännetään myös sanalla gloria. Se tarkoittaa henkistä loistoa tai auraa. Minun korvissani se kuulostaa myös hyvin samalta kuin henkinen tieto. Siitä tulee mieleen myös dogmi tai dogma.

Kreikankielisessä tekstissä sanotaan, että tämä doxa on taivaassa jumalalla, ja maan päällä taas on rauha ihmisissä, joilla on tuo toinen ominaisuus, eudokias.

Eudokias on myös kiinnostava sana. Käyttämäni interlineaarinen englanninkielinen Uusi testamentti antaa sille perusmerkityksen "hyvä ajattelu" tai "hyvin ajatteleva", englanniksi well thinking.

Tämä antaa säkeelle aivan uuden merkityksen. Rauha maan päällä ei koidu vain jumaltekona ihmisille, vaan nyt rauhasta ovat vastuussa ihmiset itse. Rauha syntyy ihmisessä, joka ajattelee hyvin ja kauniisti, sopusoinnussa maailmankulun kanssa. Eudokia-sanan eu merkitsee kaunista tai sopuisaa.

Rauha syntyy ihmisessä, kun hän luo sisimmässään kauniita ajatuksia, sellaisia  jotka ovat kauniissa yhteydessä jumalluomiseen.

Rauha ihmisissä

Suomennoksessa puhutaan rauhasta ihmisten kesken, mutta kreikkalaisessa alkutekstissä kerrotaan selvästi rauhasta ihmisissä, ihmisten sisäisyydessä.

Kun enkelit laulavat Jeesus-lapsen syntymästä, sen voi nyt ymmärtää niin, että maailmaan on syntynyt lapsi, jonka tehtävä liittyy jumalajatuksen heräämiseen ihmisajattelussa:

Jumalalla taivaassa on doksa, ja maan päällä rauha ihmisissä, joilla on sisimmässään eu-dokias.

Näin ymmärrettynä enkelten julistus alkaa saada korkeampaa ja loogista merkitystä. Todellinen rauha syntyy siitä, että ihmiskunta Jeesuksen avulla hiljaa, vuosituhansien aikana, kehittää itsessään ajattelua, joka on sopusoinnussa taivaallisen jumalajattelun ja ihmiskunnan suuren kehitystarkoituksen kanssa.

Buddhan odotus

Mutta enkelten taivaalliseen lauluun liittyy myös muuta. Baselissa 1909 pitämässään Luukkaan evankeliumia käsittelevässä esitelmäsarjassaan Steiner kertoo, miten se valo, jossa enkelit ilmestyvät, on itse asiassa Buddhan astraaliruumis, tai sanskriitiksi nirmanakaaja.

Tässä tulemme suureen salaisuuteen, jonka on jo aika tulla laajempaan tietoisuuteen. Ennen vanhaan joulukuusessa käytettiin usein koristeena nauhaa, jossa eri maiden liput kiertävät kuusen ympäri. Se kuvaa sitä, miten kansansielut, arkkienkelit, vapautuvat jouluaikana tavallisista tehtävistään ja kiertävät kuin piirinä maan ympäri.

Mutta sama liittyy myös uskontoihin, tai oikeastaan niihin henkisiin voimiin, joiden kuvastusta maan päällä uskonnot ovat. Henkisellä tasolla Kristus, Buddha tai Krishna ovat yhteistyössä. He toimivat kaikki yhdessä ihmiskunnan hyväksi, ja paljon läheisemmin kuin osaisi kuvitellakaan.

Steiner kuvaa Luukkaan evankeliumi -esitelmissään, miten Buddha oli ensimmäinen, joka kykeni ilmaisemaan ajatuksin ihmisen aseman maailmassa, erityisesti omassa sisimmässään. Buddha oli myös se, joka toi opin rakkaudesta ja myötätunnosta. Kristus on se, joka ei varsinaisesti tuonut uutta oppia, vaan hän toi rakkauden ja myötätunnon elävän voiman henkisiltä alueilta maan päälle.

Jotta kosmisen rakkaus oli mahdollista tuoda elävänä voimana maan päälle, sen oli liityttävä siihen ajatukseen, siihen oppiin, jonka Buddha ensimmäisenä oli muotoillut maan päällä viisisataa vuotta aikaisemmin.

Siksi Buddhan oli liityttävä astraaliruumiillaan siihen ihmiskehoon, jonka tuleva tehtävä oli ottaa vastaan Kristuksen rakkauden elävä voima.

Ajattelun merkitys

Kalevala kuvaa hyvin sitä, miten vaativaa jumalkipinän vastaanottaminen ihmiskunnan piiriin oli. Se kertoo, miten tuo jumaltuli aluksi riehui hallitsemattomana maailmassa ja aiheutti suurta tuhoa. Vasta pitkien ponnistelujen jälkeen suomalaisten kansanrunojen kuvaamat sielunvoimat, Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen, kykenivät saamaan tämän kosmisen tulen hallintaan.

Palestiinassa samaan piti kyetä yhden ihmisen. Siksi Jeesus-lapseen tarvittiin sielunperustana mukaan Buddhan ylevä ja vahva ajatusvoima.

Gautama Buddha oli jo ennen buddhaksi tuloaan suorittanut suuria kehitystehtäviä ihmiskunnan hyväksi. Rakkauden ajatuksen muotoaminen oli hänen viimeinen suuri työnsä, jonka jälkeen hänen ei enää tarvinnut inkarnoitua fyysiseen ruumiiseen, vaan hän saattoi jatkaa työtään henkisellä tasolla, astraaliruumis alimpana kehollisena tasonaan.

Siksi hän saattoi tulla mukaan Nasaretin Jeesus-lapsen olemukseen. Paimenet todistivat hänen laskeutumistaan lapsen olemukseen.

Voimme nyt sanoa, että enkelten joulusanoma on Buddhan viesti ihmiskunnalle. Se kertoo siitä, miten tulee aika, jolloin ihmiskunnan on opittava muodostamaan ajattelunsa sillä tavoin kauniiksi, eu, että se kykenee ottamaan vastaan Kristuksen rakkauden voiman.

2 kommenttia . Avainsanat: Hyvä tahto, ajattelu, jumala, Jeesus, Kristus, Buddha, enkelikuorot, joulusanoma, eudokias, doksa, Steiner, Luukkaan evankeliumi

Luther ja henkisen tien uudistaminen

Torstai 12.10.2017 klo 23:23 - Matti Kuusela

Eräässä lokakuun Henkisessä workshopissa lähdimme liikkeelle Martti Lutherista. Olin selaillut vanhaa Safiiri-lehteä, ja silmiini osui kohta, jossa kerrottiin Lutherin vahvasta yhteydestä  keskiajan skolastiikkaan. Olen vuosia hiljalleen ihmetellyt, miten luterilaisessa ajattelussa lähdetään edelleenkiin siitä, että jumala on se joka pelastaa, ja ihmisella ei ole asiassa juuri muuta osaa kuin sallia se. Itselleni on aina ollut selvää, että kysymyksessä on ihmisen ja henkisen maailman yhteistoiminta. Kumpikin tekee oman osansa.

Tuossa löytämässäni katkelmassa Aslak Larjo kirjoittaa, miten Lutherin mukaan teologian varsinainen tehtävä on välittää ihmisille pelastava tieto, itse asiassa pelastava usko. Ja sitten tulee oleellinen kohta: "Luonnollisten kykyjensä avulla ihminen päätyy jonkinlaiseen omavanhurskauteen, ja tämän Luther halusi torjua."

Totta on, että keskiajalla ihminen nähtiin jonkinlaisena luonnonluomana, jonka jumalallinen tieto tuli pelastaa hengen yhteyteen. Ja kun ajattelee, miten vahvasti skolastiikassa lähdetään kaksinaisuudesta, niin ymmärtää, että vielä tuohon aikaan ihmisen ja jumalan, tai ihmisen ja Kristuksen yhteistoiminnan ajatus ei ollut mahdollinen, ainakaan virallisen teologian piirissä.

Skolastiikka oli sitä, että valitaan teesi, sitten sille vastateesi, ja lähdetään väittelemään. Kun toinen väite osoittautuu oikeaksi, se osoittaa samalla että sen vastaväite on väärä. Jos siis hyväksytään se, että jumala pelastaa ihmisen, niin silloin ihminen ei voi pelastaa itseään.

Luther.jpg

Ihmisen arvo

Se on hyvin loogista, ja tajusin, että vielä nykyajan teologinen ajattelu lepää hyvin pitkälle tuolla samalla pohjalla. Mutta tätä taustaa vasten on kiinnostavaa katsoa vanhaa taolaista jin ja jang -symbolia. Siinä vastakohdat, valo ja pimeys ovatkin keskenään tasapainossa, ne eivät taistele kesekenään, vaan tukevat ja täydentävät toisiaan.

>Ne kiertyvät yhdeksi kokonaisuudeksi, joka vasta edustaa todellisuutta. Siinä hyvä ja paha eivät taistele toisiaan vastaan, vaan itse asiassa kumpikin sisältää toisen siemenen. Mustassa jin-puolessa on keskellä valkea piste ja valkean jang-alueen keskellä on musta jin-piste. 

Se merkitsee, että pahastakin kasvaa lopulta hyvää, ja myös hyvä voi rajansa ylittäessään tai vanhentuessaan muuttua pahaksi.

Kristus taas asetti näiden kahden ääripuolen väliin kolmannen, tasapainottavan tekijän, itsensä. Golgatalla ei ollut hyvää ja pahaa ristiä taistelemassa toisiaan vastaan, vaan Kristus kahden ryövärin keskellä. Henkisen tiedon mukaan katuvan ryövärin kautta puhui Lusifer, ja toisen kautta Ahriman.

Kun Kristus Vuorisaarnassa sanoo, että älä vastusta pahaa, se on nyt helppo ymmärtää. Pahuutta vastaan taistelemista korkeampi periaate on asettua rauhantekijänä kahden vastakkaisen pahan, viettälevän valon ja kovettavan pimeyden väliin aktiivisena ja luovana rakkauden voimana.

Keskiajalla uuden persoonallisen ajattelun herätessä väittelykulttuuri oli hyvää ja ymmärrettävää harjoitusta, mutta meidän aikanamme väittely ei enää ole todellinen totuutta luova voima. Nyt meidän on löydettävä se totuus, jonka jokainen ihminen kantaa omassa sydämessään, Kristuksen avulla.

Rakkaudella

Matti

2 kommenttia . Avainsanat: Henkinen tie, Luther, skolastiikka, väittely, dualismi, Kristus, hyvyys, Vuorisaarna, keskitie

Enkelien syke

Maanantai 9.10.2017 klo 22:58 - Matti Kuusela

Kävimme syksyllä 2010 Ultra-lehden kirjapäivillä Kylämässä. Seudun erämaaluonne yllätti. Tie kaarteli ylös ja alas metsissä ja harjuilla.

Nämä korvet olivat myös Pekka Halosen kotiseutua, ja näillä seuduilla syntyivät monet hänen merkittävistä maalauksistaan.

 Maisema_Pekka_Halonen.jpg

Kirkot ja 33,3 km

Minua ennen puhui Jukka Nieminen, joka oli juuri kirjoittanut kirjan Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta. Kirjassa esitetty suuri löytö liittyy keskiajan kivikirkkojen sijaintiin. Jukka oli huomannut, että monet vanhat kirkot sijaitsevat toisistaan 33,3 km etäisyydellä.

Joskus nämä kirkot muodostavat pitkiä sarjoja. Joskus Kokemäen kirkolta, saattaa säteillä useampia kirkkoja tai muita merkittäviä vanhoja paikkoja tuolle etäisyydelle.

Itse olen heti miettimässä, minkä tuollainen välimatkajärjestelmä voi olla mahdollinen. Ennen ei ihmisillä ollut satelliittipaikannusta eikä kivikirkkojen aikaan harrastettu edes kolmiomittaustorneja, kuten Suomessa 1900-luvun alkupuolella.

Ehkä entisajan ihmiset ovat tunteneet nuo soveliaat paikat suoraan kehossaan. He ovat paarustelleet metsässä, asettuneet paikalle ja sitten sanoneet, että tämä tuntuu hyvältä. Ja sitten jälkeenpäin tutkittaessa voidaan huomata, että siinä on hyvät maaenergiat, sopivat kosmiset voimat ja 33,3 kilometriä naapurikirkkoon.

Tuon parempaa selitystä en osaa keksiä. 33,3 km on myös sikäli ihmeellinen mitta, että se perustuu kymmenjärjestelmään ja Kristuksen ikään vuosissa. Niinä aikoina, jolloin perustettiin monet niistä vanhan kansan pyhistä paikoista, joille myöhemmin rakennettiin kirkkoja, ei kymmenjärjestelmää vielä käytetty. Voi vain todeta, että maailma on ihmeellinen paikka. 

Enkelit kanssamme

Tarkoitukseni oli puhua hallitusti Enkelit kanssamme -kirjasta, mutta niin vain kävi, että voima lähti liikkeelle. Huomasin puhuvani ensimmäisen hierarkian suurista enkeliolennoista, jotka ovat luomisen ja kaiken aineellisuuden taustalla, ja jotka vaikuttavat meihin ihmisiin erityisesti maan syvyyksien suunnasta.

Toisen hierarkian enkelit me koemme varsinaisina luomisen enkeleinä, He ovat niitä, jotka vaikuttavat erityisesti luonnossa, kaikessa elämässä ja ihmisolemuksen rytmisellä alueella eli hengityksen ja verenkierron liikkeissä. He eivät ole niinkään ylhäällä tai alhaalla, vaan enemmän ympärillämme, siinä mitä me näemme ja koemme maailmassa niin luontona kuin kaikkina olentoina.

Ne henkiset ystävämme, enkelit ja arkkienkelit sekä suurenkelit, joita me useimmin ajattelemme juuri enkeleinä, ovat sitten heitä, joiden voimme kokea elävän ja vaikuttavan yläpuolellamme "taivaassa". He ovat meitä lähinnä ja ymmärtävät meitä parhaiten juuri ihmisinä. Nämä enkelit ovat eläneet oman ihmisyytensä nykyisessä kosmoksessa, vaikka hyvin erilaisissa olosuhteissa kuin me.

Näin nämä kolme suurta enkeliryhmää muodostavat ympärillemme suuren maailmanristin: meitä lähimmät enkelit yllämme, suuret luonnon ja luomisen enkelit ympärillämme ja kaikkein suurimmat ja ihmeellisimmät, troonit, kerubit ja serafit, kuin jylisevät meille maailmansyvyyksistä. Ja tämän kaiken keskellä on sydän, maailmansydän joka etsii itseään ihmissydämissä.

Tie henkeen ei kulje ainoastaan ylöspäin, vaan se on tie, joka sykkii kaikkiin tilan suuntiin, ja palaa ihmissydämeen yhä uudelleen ja uudelleen. Hengen tie ei voi kuitenkaan jähmettyä paikalleen, vaan sen on etsittävä ja toimittava. Käytyään korkeuksissa se huomaa voivansa tuoda jotain uutta maan päälle. Ja tutkittuaan maan olosuhteita se huomaa juurtuvansa maan voimiin niin lujasti, että taivaat avautuvat sille uudella tavalla.

Hengen tie kulkee sydämestä maailmaan, sen eri suuntiin, ja jälleen takaisin.

Maalaus, Pekka Halonen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Enkelit kanssamme, Jukka Nieminen, kirkkojen etäisyydet, 33, 3 km, enkelit, enkelihierarkiat

Kalevala laulaa

Maanantai 28.8.2017 klo 19:02 - Matti Kuusela

Saatuani uuden kommentin tähän vuosien takaiseen Kalevala-kirjoitukseeni innostuin hieman uudistamaan sitä. Olkaapa hyvät! 

Kalevala-esitelmäni Minä Olen -keskuksessa sattui upeasti Suomen presidentin vaihdoksen kanssa samaan päivään. Sauli Väinämö astui presidentin virkaan. Siinä on kovasti kalevalaista sointia. Kun nyt on niin vahvasti puhuttu presidentistä arvojohtajana, toivokaamme että siitä ainakin jotain toteutuu!

Vasta tänään oikein tajusin, miten vaikeaa tai lähes mahdotontoa akateemisten tutkijoiden on tajuta Kalevalan ydinsanomaa, koska se väistämättä kohoaa sille tasolle, jonka vain yksilö minänsä hengenytimessä voi kokea. Mutta aina on mahdollista päästä lähelle. 

Ilman_impi_Joseph_Alanen.jpg

Kalevalan laulu

Kalevalaa on mahdollista tutkia yliopistossa juuri sen takia, että se ikäänkuin pysäytetään ja sen sisäiset laulukuvat rajataan. Akateemisissa tutkielmissa eivät enää soi kosmiset voimat, eikä taivaallisen neidon kauneus enää loista. Parhaimmillaankin puhutaan siitä, mitä jokin merkitsee tai kuten usein tehdään, mietitään mistä jokin myyttinen kuva on lainattu. Silti olen nähnyt yliopistollisia kirjoituksia, joiden sisältö elää ja koskettaa. Ihmisen on mahdollista lähestyä elämän ja luomisen ydintä kaikissa olosuhteissa, jos hän on itse siihen valmis.

Yhä enemmän alan nykyisin kokea, miten meidän suomalaiseksi kokemamme kansanperinne on joskus kauan sitten ollut yleismaailmallinen kulttuurikerros. Ehkä joskus ennen kelttien aikakautta on ollut aika, jossa Kalevalan kuvat ja soinnit ovat kulkeneet ihmisten keralla. Ja ehkä vielä kauempana on se aika, jossa noiden kuvien sisällöt ovat olleet aitoa todellisuutta.

Kalevalan viimeisestä laulusta on ajateltu, että se on kristillistä lainaa, ja että runonlaulajat ovat tehneet Maria-kertomuksesta oman versionsa. Toki niinkin voi olla, mutta kun lukee Kalevalan 50. luvun alkua, huomaa että se kertoo samoista asioista kuin Uusi testemantti, mutta avarammin ja valoisammin, soivemmin ja elävämmin. Se merkitsee, että kalevalaisella kansalla on ollut luonnonvoimaisempi ja kosmisempi kokemus siitä, mistä Uusi testamentti kertoo. Huomaamme myös, että Kalevala kertoo Marjatta-Maria-Sofian henkisestä tausta huomattavan paljon.

Kuunnellaanpa Kalevalaa:

Marjatta, korea kuopus,
Se kauan kotona kasvoi,
Korkean ison kotona,
Emon tuttavan tuvilla.

Marjatan kodiksi ja kosmiseksi lähtökohdaksi ilmoitetaan Isä-Äiti-jumalan maailma.

Piti viiet vitjat poikki,
Kuuet renkahat kulutti
Isonsa ava'imilla,
Helmassa helottavilla.

Miten selvästi tuossa kerrotaankaan, että Marjatta on korkeista korkein kosminen naisellinen olento. Hänellä on vyöllään emännän avaimet. Hän on viipynyt henkisissä korkeuksissa ikuisuusuuksista ikuisuuksiin, sillä ikuisuuksia tarvitaan, jotta viiet vitjat ja kuuet renkahat kuluvat pois taivaan turuilla ja ilman pitkillä pihoilla kuljettaessa.

Kun akateemisesti usein ajatellaan, että myyteissä menneen ajan ihmiset keksivät selityksiä luonnonilmiöille, niin Kalevala puhuu aivan toista. Kun elytyen lukee edelliset säkeet, voiko tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin että tämän runon taustalla on todellista henkistä tietoa. Ja että jollain ihmeellisellä tavalla tuo kosminen tieto on mitä kauneimmalla tavalla säilynyt Suomessa ja Karjalassa - puhtaana ja taiteellisena.

Ison avaimet

Ja neidon helmoissa helottavat ison avaimet, siis avaimet kaikkialliset Isä-jumalan luomissalaisuuksiin. Tajuamme, että tämä Marjatta on meille kovin tuttu esimerkiksi Sofiana, kuningas Salomolle niin rakkaana maailmanviisautena. Ja hän esiintyy niin monin tavoin muissakin mytologioissa, kuten Isiksenä egyptiläisille.

Isiksestä on kerrottu, miten hän vanhoille egyptiläisille oli myös parantava jumaluus. Hän paransi kuljettamalla ihmisen henkisesti siihen syntiinlankeemusta edeltävään aikaan, jolloin ei vielä esiintynyt sairauksia eikä erheitä. Ja kuten paratiisikertomuksesta tiedämme, sukupuoliset voimat liittyvät läheisesti ihmisen "lankeemukseen" eli putoamiseen aineelliseen maailman tiheyteen henkisistä paratiisimaailmoista.

Marjatta-runo jatkaa:

Marjatta, korea kuopus,
Tuo on piika pikkarainen,
Piti viikoista pyhyyttä,
Ajan kaiken kainoutta.
Syöpi kaunista kaloa,
Petäjätä pehmeätä.
Ei syönyt kananmunia,
Kukerikun riehkatuita,
Eikä lampahan lihoa,
Ku oli ollut oinahilla.

Marjatta pysyy vielä Maan läheisiin eetteripiireihinkin laskeutuessaan alkuperäisen kosmisen puhtauden ja valon piirissä. Hän tulee raskaaksi puolukasta ja synnyttää luonnonvoimien piirissä tulevan Karjalan kuninkaan, uuden henkisen voiman.

Kun tuohon syventyy, huomaa ettei nyt puhuta pelkästään historiallisesti Golgatan mysteeristä, vaan mukana alkaa loistaa Kristuksen toinen tuleminen maan eetterivoimien piirissä, pilvistä.

Kalevala kertoo Maan ja ihmiskunnan kehityksestä ajattomuuden tasolla. Aika elää ja on olemassa, mutta se taipuu aivan toisenlaiseen elävyyteen menneisyyden ja tulevaisuuden välissä, kuin fyysisesti olemme tottuneet ajattelemaan.

Kalevala todellistuu laulussa ja lausunnassa, ajattelun elävyydessä.

Rakkaudella
Matti 

Kuva Joseph Alanen, Ilman impi.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran 2.3.2012 ja uudistettu 28.8.2017.

2 kommenttia . Avainsanat: Kalevala, Marjatta, Isis, Kristus, Karjalan kuningas, Sofia, Uusi testamentti, syntiinlankeemus, Salomo

Ihminen maailman laajuuksissa

Keskiviikko 15.2.2017 klo 0:18 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Olen viime aikoina lukenut jälleen Steinerin esitelmiä papeille, jotka halusivat hänen apuaan ja ja jotka sitten perustivat Kristiyhteisön. Joskus tulee vastaan esitelmiä, joissa kokee miten Steinerille avautuu kuin jumalallinen mahdollisuus kertoa juuri siitä, mikä hänestä on kaikkein tärkeintä ja oleellisinta.

Usein kokee, miten häne koettaa saada ihmisiä ymmärtämään, ja sitten yhtäkkiä on sellainen tilanne, jossa kaikki on kohdallaan. Tällainen tunne tulee eräästä vuoden 1924 esitelmästä, joka on näiden papeille pidettyjen esitysten neljännessä kirjassa. Siinä on kertoo ihmeellisen avoimella eläytymisellä siitä ihmisen kehityksen merkittävästä kohdasta, jossa Aatami kulkee Paratiisin puutarhassa ja nimeää siellä kohtaamiaan olentoja. Steiner lausuu, miten äärimmäisen merkittävä kosminen kokemus se oli, että Aatami näin saattoi kuin Jumalan helmoissa ollessaan tehdä tätä työtä, nimetä.

Nimeämisellä on Raamatussa muulloinkin tärkeä osuus. Esimerkiksi Isä meidän -rukouksessa se tulee esiin, Jeesus nimittää tulevan apostolinsa nimen Pietariksi. Niin se ilmaistaan.

Koen että nimi tässä mielessä on jotain vielä henkistä ja yliaistista, johon meidän tavallinen ajattelumme ei nykyaikana yllä. Mutta heti tämän nimi Jumalan kanssa tapahtuvan nimeämisen jälkeen Steiner siirtyy puhumaan varsinaisesta ihmisyydestä. Siinä hän kertoo hyvin yksinkertaisin ja jopa runollisin käsittein, miten meidän ihmisen on voidaksemme todella nimittää itseämme ihmisiksi, opittava laajentumaan kolmeen suuntaan:

- Meidän on opittava tuntemaan, miten me juurrumme maahan.
- Meidän on opittava kohoamaan korkeuksiin.
- Meidän on opittava havaitsemaan maailmanlaajuudet ympärillämme.

Alkukasvi.jpg

Tiedostamisen kolme suuntaa

Näihin kolmeen suuntaan ulottumiseen sisältyy siis oikeastaan ihmisyyden kehityksen salaisuus. Jokaisessa suunnassa odottavat omat tehtävänsä ja opetuksensa, joista voi sanoa, että jumalat ovat ne meille antaneet.

Osan suhteen me olemme vielä täysin unessa. Juuri maan syvyyden ovat alueita, joista emme saa juuri mitään tietoisuuteemme. Osan suhteen me olemme kuin unennäkijöitä. Sellaisia ovat taivaan korkeudet, joista meillä silloin tällöin on aavistuksia tai tuntemuksia. Ja osassa alamme olla jo hereillä, kun katsomme sitä maailmaa, joka muodostaa välittömän ympäristömme.

Ja sitten on se minä, joka kaikkia näitä suuntia tarkastelee.

Maata ajatellessaan voi miettiä, miten meidän kehomme jokainen osa, korvat, silmät, elimet, ovat enemmän tai vähemmän maan voimien muovaamia. Voi miettiä, aivankuin kosmisesti, miten maan salaperäiset voimat todellakin muovaavat meitä.

Mutta hyppään nyt siihen kohtaan, joka minua tänään erityisesti kosketti. Tällä kohden Steiner puhuu tunteenomaisesta syventymisestä maan perustoihin.

Kasvien valoele

Hän lausuu syvästi, että ennen kuin me ihmiset voimme yltää oman olemuksemme syvyyksien kokemukseen, on meidän ensin pystyttävä syventymään maan syvyyksiin.

"Kun näemme kasvien versovan maasta, on meidän omaksuttava syvempi hartauden tunne, kunnioituksen tunne, joka antaa meidän havaita kasvin jokaisessa osassa jotain itsestämme, jotain mikä tulee esiin aivan kuin sen ilmauksena, mitä maan sisällä tapahtuu.

Meidän on todellakin alettava ymmärtää, mitä tapahtuu maan syvyyksien ja taivaan laajuuksien vuorovaikutuksena. 

Katsokaa miten kukkiva ruusu kohoaa maasta, nähkää itseensä kietoutuvat ruusunnuput suhteellisessa pienuudessaan, ja täydenkää tämä kuva maan keskipisteestä kohoavalla mahtavalla valoruusulla, jonka jumalten valoeleet täyttävät. Näiden valoeleiden on herättävä, jotta nukkuva ruusu voi kehittyä ylöspäin nupuksi. Jokaisen uinuvan ruusunnupun yhteydessä te voitte kokea maan perustoissa heräävän, luovan, elävän valoruusun.

Ja näin on kaikkien kasvien laita.

Katsokaa maan vihertävää kasvipeitettä ja tuntekaa, mitä maan perustoista versoaa vihreänä. Katsokaa sitä maan syvyyksien valoa, mikä täyttyy syvällä violetilla, joka tahtoo elävöittävänä voimana aaltoilla maailmaan."

Tämä oli vain pieni osa koko meditaatiosta. Mutta jo tämä kertoo tuntemisen tärkeydestä. Steinerin esitykset ovat monasti niin vaativia ymmärtää aivan puhtaasti ajattelun kannalta, että jää helposti huomaamatta, miten hän yhä uudelleen ja uudelleen, myös esoteerisessa koulussa, korostaa tunteiden kehittämisen merkitystä.

Meidän on kyllä ensin ajateltava, mutta sitten meidän on harjoitettava saman kohteen tuntemista. Eläydyttävä sen tunteeseen. Ja vähitellen tästä tuntemisesta alkaa kehittyä vielä syvempi tiedostamisen voima kuin ajattelu on!

Jumaläidin vaatteet

Hän kertoo esimerkkinä vanhan tarinan, jonka mukaan iltarusko syntyy, kun jumaläiti ripustaa vaatteesa illalla tuulettumaan. Me voimme tutkia mitä tiede kertoo värien muodostumisesta taivaalla, mutta syventyminen tällaisen kansantarinan sisäisyyteen, sen naiiviin kuvamaisuuteen, on kuitenkin moninverroin viisaampaa kuin oppinein astronomia. 

Ja miksi? Vastaan nyt itse: Koska tämä lapsenomainen asennoituminen avaa meille vähitellen niitä portteja, joiden kautta me voimme kulkea niiden maailmankaikkeuden luovien voimien, enkeli- ja jumalolentojen piiriin, jotka ovat näiden havaitsemiemme ilmiöiden taustalla.

Ja vielä. Maailmanlaajuuksiin eläytyessämme me voimme Steinerin mukaan aivan hyvin nähdä taivaalla loistavat tähdet jumalhenkisten olentojen silminä. Sillä ne ovat sitä.

Rakkaudella

Matti

1 kommentti . Avainsanat: ihminen, ihmisyys, Steiner, meditaatio, papit, maa, kasvit, valoruusu, tähdet

Kristus ja minuuden tie

Keskiviikko 1.2.2017 klo 23:50 - Matti Kuusela

Kohti minän kehitystä

Kuka minä olen, on yksi elämän suuria kysymyksiä. Hengentiedon pohjalta tiedämme, että meidän alkuperäinen minuutemme on henkisten olentojen antama. Elohim-olennot eli muodonhenget antoivat omasta olemuksestaan ihmisellä minän tämän maapallon kehityksen aikana.

Toisaalta he loivat ihmisolemuksen paljon aikaisemmin. Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan he loivat jo paljon varhaisemmassa vaiheessa ihmisolemuksen niistä henkisistä aineksista, joita oli kehitetty jo maan tai yhtä hyvin aurinkokuntamme kolmen aikaisemman inkarnaation aikana.

Kristus_plastiliini_Steiner.jpg

Maan kehitysvaiheet

Olemme jo aikaisemminkin puhuneet siitä, miten nykyistä kosmosta valmisteleva ensimmäinen aurinkokunta muodostui pelkästään alkulämmöstä, joka loi ihmisen fyysisen ruumiin alun. Tämän vielä pimeän mutta hyvin elävän maailman voi tuntea syvällä itsessään erityisesti Isän maailmana, alkuperänä, ja toisaalta sinä innostuksen tulen ja alkurakkauden lähtökohtana, josta edelleenkin meidän toimintamme lähtee liikkeelle. Edes vähän sisäistä tulta on oltava, jotta pääsemme vauhtiin. Erittäin hyvä harjoitus on kehittää tätä innostuksen tulta itsessään. Myös hymy on siihen yhteydessä.

Toinen aurinkokunta muodostui valosta ja ilmasta, ja siitä on peräisin meidän elämänvoimiamme ohjaavan eetteriruumiin alku. Tällä valomaailmalla oli myös erityinen suhde Kristukseen ja kasvikuntaan. Se on alkuvalaistumista, idean valoa ihmisessä. Se on ihanaa, voi yksinkertaisesti sanoa.

Kolmas aurinkokunta on hyvin erimuotoinen kuin kaksi ensimmäistä. Siinä alkaa jo muodostua aineen vastustusta. Syntyy vesi. Maailman on kuin eri nopeuksila virtaavaa vettä, tiheimmillään geelimäistä. Tämä vesiaine on niin tiivistä, että se voi alkaa muodostaa sisätiloja, kuin meduusamaista elämää, joissa alkaa kehittyä sielullisuutta. Sielullisuuden kehitys edellyttää, että olemus voi suojata tai ainakin jossain määrin ensin sulkeutua ympärilstöltään.

Sisäinen kehitys

Kaikissa näissä kolmessa vaiheessa kehittyi kuitenkin sisäistä elämää, kun ihmistä korkeammat olennot elivät myös näissä maailmoissa. Ensimmäisen maailman suuri draama oli lämmön ja kylmyyden välillä. Kirjoitimme jo hieman aikaisemmin siitä, että se olento, joka ainoana kykeni itse, omalla olemuksellaan läpäisemään ja sisäistämään tämän lämmön ja kylmyyden perusdraaman, oli hän, jonka tunnemme Kristuksena.

Tai tunnemme oikeastaan hyvin vähän. Nykymaailmassa hänen olemuksensa on peittynyt niin monenlaisten uskomusten, opetusten, yksinkertaistuksien ja väärinkäsitysten taakse, että meidän on häntä usein vaikea tuntia. Mutta voimme oppia.

Tässä ensimmäisessä maailmassa Kristus kulkee kylmyyden läpi vastaavalla tavalla kuin hän nykymaailmassa kulki kuoleman läpi. Kun hän kulkee tai kulki Golgatan mysteerissä läpi kuoleman ja sisäisti sen, hän samalla teki elämän todelliseksi. Se kehollisuuden taso, jossa tämä elämän todellistuminen tapahtui, on ihmisen minä. Ihmisen minä tuli henkisesti todelliseksi, tai ikuiseksi. Tässä sanat eivät ole riittää, vaan meidän kuin aavistettava sanojen taakse, vielä parempi, jos kykenemme ulottamaan edes vähän tuntemistamme sille alueelle.

Kummakivi_ja_Matti.jpg

Ja vielä sisäisempi

Ensimmäisessä maailmassa Kristus siis kohotti maailman fyysisestä alkuperusta osan korkeammalle, objektiivisemmalle tasolle. Se oli kuin maailman alkupilari. Se on se sama pilari, jota egyptiläiset kohottivat ylös obeliskeina, tai jonka voimin suomalaiset esi-isämme nostivat valtavan Kummakiven kallioalustalleen. Se on voima, joka mahdollisti myöhemmin ihmisen pystysuoran asennon, pään muodostumisen erilleen maasta, aistien objektiivisuuden, jopa ihon muodostuksen merkiksi siitä, missä meidän kehollisuutemme raja kulkee. 

Toisessa maan kasvun vaiheessa syntyi siis valo. Valon ihanuuden suuri vastapuoli on erillisyys ja yksinäisyys. Lämmössä olen vielä yhtä maailman kanssa, mutta kun valo alkaa loistaa, ja vaikka se loistaisi kaikille, kuten aurinko tekee, siihen sisältyy yksilöllisyyden ja yksinäisyyden siemen. Tämän yksinäisyyden tai valottomuuden Kristus kävi omassa olemuksessaan läpi niin, että se on mahdollista myös ihmiskunnalle. Todellinen yksilöllisyys ja vapaus eivät voi syntyä ilman että me pystymme kulkemaan myös yksinäisyyden portin kautta. Ja että pystymme sen takaa jälleen kohtaamaan muut ihmiset, kaikki muut olennot.

Myös valo ja pimeys ovat näitä vanhan vihkimystien suuria mysteereitä, ja ne kulkevat kanssamme myös tulevaisuuteen. Ja tulevat tulevaisuudesta meitä vastaan.

Kolmannessa vaiheessa, jossa vesi tulee mukaan elementtinä, jossa ääni tai kosminen musiikki alkaa soida, on mukana jo niin paljon aineen hidastavuutta, että tähän kosmokseen alkaa kehittyä kaksi puolta, valoisampi ja pimeämpi. Silloin syntyi suuri vaara, että silloinen vesi-ihmiskunta alkoi jakaantua valoihmisiin, jotka ovat jatkuvassa yhteydessä aurinkoon, ja pimeysihmisiin, joita kohtasi vaara unohtaa. Silloin Kristus kävi ihmiskunnan puolesta läpi tämän unohtamisen ja muistamisen välisen portin, meidän kaikkien kuljettavaksi.

Tähän sisältyy jo valtavan paljon, mutta voi miettiä sitä, mikä itselleni jokin aika sitten avautui Valentin Tombergin kirjasta, ja jota pitkään olin ihmetellyt: Viimeinen ehtoollinen on tämän kolmannen maan Kristus-teon muistamista. Tehkää se minun muistokseni. Tarkoittaa, että muistakaan "minut" kosmisesti silloinkin, kun maailma on pimeää, tai yksinäistä, tai kylmää, tai erillistä. Näiden Kristuksen alkutekojen takia, me voimme "muistaa" hänet kaikessa siinä, missä saatamme kokea itsemme erillisiksi tai hyljätyiksi. Näiden kolme suuren alkuteon johdosta hän on aina läsnä ja saavutettavissa, muistettavissa.

Mutta meidän on pyrittävä muistamaan itse, koska meistä ollaan luomassa vapaita, ja vapauden pohjalta luovia olentoja. Tätä samaa tarkoittaa uskonnollinen käsite pelastaja. Mutta voidaksemme ymmärtää, mitä pelastaja tarkoittaa, meidän on vapauduttuva myös ylimääräisestä sentimentaalisuudesta. On löydettävä juuri oikea keskitie, se kohta missä hartaus ja antaumus kohtaavat tapahtumien objektiivisen kulun.

Kuva: Rudolf Steinerin plastiliiniluonnos ylösnousseen Kristuksen kasvoista.

Toinen kuva: Ruokolahden Kummakivi ja Matti Kuusela. Foto Sinikka Raunio.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Minuus, Kristus, lämpö, valo, ihminen, kehitys, pelastaja, yksinäisyys, Tomberg

Sisäinen ohjaus

Torstai 26.1.2017 klo 0:39 - Matti Kuusela

Hei Rakkaat ystävät,

Vuorokausi vaihtuu vajaan minuutin kuluttua, ja tässä istun. Olen saanut Enkelimaasivuja parannetuksi, mutta paljon on vielä tehtävää, jotta saan ne kokonaan ajan tasalle. Se tuntuu mukavalta, että olen saanut lisättyä Henkisiin kirjoituksiin muutamia huippuotteita Rudolf Steinerilta. Ja niitä on tulossa lisää. Minulla on suomennettavia kopioita lähes täysi kansiollinen.

Kansainvälinen tilanne on menossa yhä hurjemmaksi, ja onhan meillä ihmeteltävää Suomenkin tapahtumissa. Mutta nyt asiaan.

Steiner_Krveistoksen_aarella.png

Kristuksen teot

Olen jälleen tänään lukenut Steinerin esitelmiä Kristuksen neljästä suuresta teosta ihmiskunnan hyväksi. Oikeastaan ne ovat tekoja, joita ilman ihmiskuntaa tässä muodossa ei olisi voinut syntyäkään.

Nämä teot alkoivat jo maan edellisissä ruumiistuksissa, mutta ne kaikki ovat toistuneet myös nykyisen maan aikana. Ensimmäinen näistä teoista oli ihmisen fyysisen ruumiin kohottaminen vapaaseen tasapainoon, maasta irti, niin että me saatamme myös havaita maailman ympärillämme vapaasti ja objektiivisesti. 

Toinen teko oli ihmisen eetteriruumiin tasapainotus niin, että ihmiselle syntyi mahdollisuus ilmaista omia sisäisiä tuntemuksiaan vokaalisena alkupuheena. Tämä tapahtui atlantislaisen ajan alkupuolella, ja se oli myös aikaa, jolloin ihminen pystyi kuuntelemaan luonnon puhetta, tuulten ja vesien viestintää.

Kolmas teko tapahtui Atlantiksen loppupuolella. Siinä ihmisen sielullisuutta tai astraaliruumista tuettiin niin, että syntyi mahdollisuus ulkopuolisen maailman objektiiviseen kuvaamiseen. Muistathan, miten Joukahainen kertoo tästä vaiheesta Kalevalassa: räppänä on liki lakea, liki lieska kiukoata. Kysymys on aivan valtavasta uuden maailman avautumisesta tietoisuudelle.

Ja neljäs vaihe on minuuden pelastaminen. Ihmisellä oli jo kyllä minuus, mutta minuudelle kaikkein lähin sisäinen toiminta on ajattelu. Ajattelu oli puhdistettava tai kohotettava niin, että se pystyy seuraamaan ja tukemaan ihmisen minuuden kasvua ja kohoamista.

Tästä Kristuksen teosta on nyt kulunut kaksi tuhatta vuotta, ja kulttuurisesti elemme edelleen hieman ymmälle siitä, mikä minuuden rooli on. Minuus on meissä juuri se, mikä näitä asioita ihmettelee. Minuus on se, joka valitsee, mitä sisäisiä tietoisuuden polkuja se tahtoo käyttää havaitakseen itsensä. 

Selvänäköisyys

Vanha selvänäköisyys, jota nimitetään myös atavistiseksi, oli sellaista, joka kumpusi ihmisen ruumiillisuuden kolmesta eri tasosta kuin ikivanhojen tietoisuustilojen muistona. Uusi selvänäköisyys on sellaista, joka syntyy ihmisminän voimasta. 

Kun minuus saa ajatusvoimat niin herkällä ja joustavalla tavalla haltuunsa, että ajattelu kykenee tietoisuuttaan kadottamatta kohoamaan astraaliruumiin perustasta, silloin se on kypsä selvänäköisyyteen, henkisten maailmojen tutkimiseen.

Ja kun minuus saa samalla tavoin tunteet sisäiseen ohjaukseen, niin että niistä tulee vapaita ruumiillisesta perustastaan, syntyy toinen, vielä korkeampi selvänäköisyyden taso.

Ja vielä korkeampi selvänäköisyyden muoto syntyy siitä, että minuus pystyy vapauttamaan tahdon, tahtomisen, irti ruumiillisesta perustasta. 

Mutta tavallaan on väärin kutsua näitä tietoisuuden tulevia muotoja selvänäköisyydeksi tai -tietoisuudeksi, koska noihin ilmaisuihin sisältyy niin paljon vanhaa ja sellaista mikä ei enää ole ajanmukaista.

Nyt kun oikein ajattelee, niin tämä ajattelun, tuntemisen ja tahtomisen kohoaminen minuuden voimasta ei oikein mitenkään voi olla mahdollista ilman noita Kristuksen tekoja. Maan piirissä täytyy olla jokin voima, joka tasapainottaa ja kantaa ihmistä silloin, kun hän nostaa ajattelunsa ylös maasta kuin lentäjä helikopterin. Nämä perusmahdollisuudet Kristus on istuttanut maan ja ihmiskunnan piiriin noilla kolmella ensimmäisellä teollaan, ja neljännellä sen, että meissä on tuo sisäinen lentäjä, joka ymmärtää miten ajattelun helikopteri pidetään tasapainossa ja miten sitä liikutetaan.

Vertauksenomaisesti on tärkeää ymmärtää, että tullaksemme ajattelun helikopterilentäjiksi meidän on itse kyettävä ohjaamaan ajatteluamme hallitusti ja herkästi kaikissa tilanteissa, tuulissa ja sateissä, myrskyissä ja suurkaupungeissa. Meidän on itse sisäistettävä jokainen ohjausliike.

Kuva: Rudolf Steiner ateljeessaan veistämässä suurta Kristus-veistosta. 

1 kommentti . Avainsanat: tietoisuus, Kristus, selvänäköisyys, ajattelu, minuus, Steiner

Seison oman maailmani keskellä

Perjantai 20.1.2017 klo 19:00 - Matti Kuusela

On ihmeellisen lohduttavaa saada kuulla, että myös Kristuksella on oma historiansa. Minusta on aina ollut vaikea kuvitella Kristusta todellisena ihmisten veljenä tai ystävänä, jos hän vain yhtäkkiä olisi tullut jostain korkeuksista.

Mutta kun hänellä on historia, ja hän on osallistunut ihmisen ja maan kehitykseen aivan alusta saakka. Hän ei ole ollut mukana ainoastaan nykyisen maaplaneettamme kehityksessä, vaan on ollut täysin mukana myös myös niissä kolmessa aikaisemmassa maassa tai aurinkokunnassa, jotka ovat edeltäneet tätä nykyistä todellisuuttamme. Kun sitä miettii, kokee kaiken paljon ymmärrettävämpänä kuin ennen.

Antroposofia_olento.jpg

Ensimmäinen maailma

Olen tästä ensimmäisesestä maailmasta kirjoittanut jo aikaisemminkin, mutta asioilla on valtavan paljon näkökohtia. Ensimmäinen maailma oli siis kosmos tai aurinkokunta, jossa kaikki oli lämpöä. Kaikki oli lämmön erilaisia sävyjä ja liikettä. Tuo alkulämpö sisälsi kaikki nykyiset planeetat, kuun ja auringon ja jopa pyrstötähdet silloisessa alkulämpömuodossaan. Ja sillä planeetalla oli myös oma ihmiskuntansa, joka luonnollisesti kävi ihmisvaiheensa läpi hyvin erilaisessa muodossa kuin me nyt täällä fyysisessä ja aistillisessa maailmassa. 

Tuon ajan ihmiset ovat nyt suurenkeleitä. Yksinkertasiesti esitettynä kaikki enkelikunnat kohoavat yhden maan elämän aikana yhden askeleen ylöspäin. Ensimmäisen maan ihmiskunta nousi toisessa vaiheessa enkeleiksi, kolmannessa vaiheessa arkkienkeleiksi ja neljännessä eli nykyisessä vaiheessa suurenkeleiksi. Heitä nimitetään myös alkuhengiksi juuri sen takia, että heillä on omakohtainen kokemus ihmisenä olemisesta aivan alussa, eli siis maan ensimmäisessä elämässä.

Kivikunnan tietoisuus

Tuona vanhana aikana ihmiskunnan tietoisuus vastasi suunnilleen nykyistä kivikuntaa. Jotain tapahtui, jotain liikkui, mutta mistään ei oikein tiennyt minne mikin ankkuroituu. Siksi ei oikeastaan voi puhua edes tietoisuudesta. Ehkä tajunta on parempi ilmaisu.

Jo silloin Kristus oli se luova voima, joka oli kaiken kehityksen taustalla. Jotta tajunnasta saattoi kehittyä tietoisuutta, oli tapahtumille luotava keskus. Siihen ei kukaan niistä valtavan monista enkelikuntien jäsenistä, jotka tähän luomistyöhän osallistuivat, kyennyt. Sen saattoi tehdä vain Kristus itse, hän joka oli kaiken pannut myös alkuun.

Kristuksen oli asetuttava luomisensa sisään. Hänen oli asetuttava alkuperäisen lämpöliikkeen keskelle, täysin liikkumatta. Ja täysin ilman lämpöä, jääkylmän olemisen tilaan.

Tuossa tilassa Kristus loi pystysuoran yhteyden maasta tai sen syvyydestä Isä-jumalaan. Se oli ristin pystypuu.

Ja tällä pystysuorassa liikkumatta seisomisella oli valtavat seuraukset koko ihmiskunnan kehitykselle. Kun lapsi ensimmäisen kerran nousee seisomaan omille jaloilleen, hän toistaa tämän Kristuksen ensimmäisen suuren teon.

Ja kun me katselemme ympärillemme ja näemme aisteillamme tarkkaan, mitä ympärillämme on, sekin mahdollisuus perustuu tähän Kristuksen alkutekoon. Myös koko pään muodostuminen erilleen maasta on siitä seurausta.

Omilla jaloilla

Kun me siis seisomme omilla jaloillamme, me tukeudumme tähän Kristukseen ensimmäiseen suureen kehityslahjaan maan ensimmäisessä inkarnaatiossa, vanhassa Saturnuksessa.

Tämä psytysuorassa omilla jaloillaan seisominen on edelleen meidän itsetietoisuutemme perusta. Se on se asento, jossa voin kokea, että tässä olen minä itse.

Minä olen oman maailmani keskus.

Kokeile sitä. Nouse ylös ja asetu seisomaan huoneesi keskelle. Asettele itsesi niin, että tunnet yhteyden ylös ja alas, eteen ja taakse, vasemmalle ja oikealle. Kokeile millä tavoin tunnet parhaiten voimasi ja vapautesi, omassa itsessäsi. Seiso siinä hetken aikaa ja seuraa mitä tapahtuu. Tämä on hyvä ja voimista harjoitus.

Rakkaudella
Matti

Kuva: Maalaus henkisestä olennosta, jota voimme nimittää Ihmis-Sofiaksi, maailmanviisaus Sofian inhimilliseksi ulottuvuudeksi. Hän on myös se olento, joka toimi Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsen äitinä, tai olento joka lapsen äidin sielun täytti.

3 kommenttia . Avainsanat: Kristus, pystysuoruus, vanha Saturnus, tietoisuus, suurenkelit

Maan henkinen historia

Perjantai 13.1.2017 klo 19:43 - Matti Kuusela

Maan neljä elämää

Tänään tuntui hyvältä palata siihen, miten meidän maapallomme ei ole täällä maailmankaikkeudessa vain juuri nyt, tällaisena ihmeellisenä planeettana kuin se on, vaan se on käynyt jo aikaisemmin läpi monta kehitysvaihetta.

Kaikki mitä me näemme ympärillämme, on ollut olemassa jo aikaisemmissa vaiheissa, eri muodossa. Maailman henkinen ohjaus johtaa kaikkea eteenpäin, ja niin että kaiken uuden on aina jollain tavalla perustuttava vanhaan.

Me tunnemme esimerkiksi sen valtavan viisauden, joka sisältyy meidän fyysiseen ruumiiseemme. Se meissä onkin kaikkein vanhinta. Fyysinen kehomme alkoi kehittyä jo siinä maapallossa, joka ei ollut edes nykyistä edeltävä, vaan tuo maa oli olemassa kolme suurta kehityssarjaa sitten. Se oli maa, jossa ei ollut vielä mitään kiinteää ainetta, ei mitään, minkä nykyiset aistimme saattaisivat havaita, vaan se oli maa, joka muodostui pelkästään puhtaasta yliaistisesta lämmöstä.

heijastuva_saari_talvella

Kaikki alkaa lämmöstä

Kuvittele siis suurta henkisen lämmön muodostaa taivaankappaletta, joka on kooltaan suunnilleen nykyisen Saturnuksen kiertoradan suuruinen. Siksi tätä ensimmäistä maata tai oikeiastaan aurinkokuntaa nimitetään vanhaksi saturnukseksi.

Tämä saturnus oli kuitenkin täynnä elämää ja liikettä ja kehitystä. Monet henkiset olennot asuivat sen piirissä ja vaikuttivat siihen. Nämä olennot ovat nykyisen kohonneet korkeammille tasolle. Ja meistä ihmisistä oli olemassa vain se lämpäruumis, joka sitten kolmena tähti-inkarnaationa kehittyi meidän nykyiseksi fyysiseksi ruumiiksemme.

Sitten suuren kosmisen lepovaiheen jälkeen kehittyi uusi aurinkokunta. Siihen tuli mukaan valo ja ilma, ja kehittyneempi kasvinomainen elämä.

Seuraavassa aurinkokunnassa ilman ja valon täyttämä lämöplaneetta alkoi muodostaa olentoja, jotka kehittivät vedenomaisessa maailmassa sisäistä elämää. Tämä oli myös se vaihe, jolloin nykyiset enkelit täyttivät koko planeetan tai aurinkokunnan viisaudella. Siksi kaikki se, mitä me voimme havaita ulkopuolellamme, tai itsessämmekin, on valtavan kosmisen viisauden täyttämää.

Ja jälleen taon jälkeen alkaa kehittyä uusi tähti, nykyinen maa. Se kiinteytyy fyysiselle tasolle saakka, ja kun sen olentojen rakenteessa elää syvä viisaus, se antaa mahdollisuuden sille, että nyt syntyvälle uudelle ihmiskunnalle voidaan antaa itsetietoisuus, minuus. Jokaiselle ihmiselle lahjoitetaan henkisten valtojen toimesta oma yksilöllinen minä.

Kristus-minä

Minuuden itsenäistyminen ja kirkastuminen ei kuitenkaan ole mikään yksinkertainen asia. Todellisen mnuuden edellytyksenä on, että se on vapaa. Jotta aito ja vapaa ja rakkauteen ja luovuuteen kykenä ihmisminä voi syntyä, sen on vapautettava itsensä kaikista ajatustason, tunteiden ja kollektiivisten uskomusten sidoksista. Sen on pystyttävä luomaan oma totuutensa oman enkelinsä kanssa yhteistoiminnassa. Täysin vapaasti.

Se on valtava kosminen tehtävä, joka on täynnä mitä erilaisimpia hankaluuksia. Mutta oman minän vapauttaminen ja selkeyttäminen on juuri maan ja aurinkokuntamme nykyisen inkarnaation tehtävä.

Rakkaudella

Matti

Maan inkarnaatioiden henkiset nimitykset:

1. Vanha Saturnus

2. Vanha aurinko

3. Vanha kuu

4. Nykyinen maa

 

1 kommentti . Avainsanat: maa, kehitys, henkisyys, enkelit, viisaus,

Joulusta loppiaiseen

Perjantai 30.12.2016 klo 0:19 - Matti Kuusela

Joulusta loppiaiseen

Jouluyön epistola eli aikarukous Kristiyhteisössä on tavattoman kaunis, kuten myös muiden kirkkovuoden vaiheiden epistolat ovat. Tämä yön sydämessä lausuttavan rukouksen alkukuuluu minun omana suomennoksenani:

Maanyöhön
Aistipimeyteen
Säteilee hengen
Parantava armonvalo

Kun adventtiaika on täynnä odotusta, tulee jouluyönä hetki, jolloin aika on nyt. Juuri nyt säteilee ihmissisimmässä hengen parantava valo. Saksalaisessa Fenster zur Kosmos eli Ikkuna taivaaseen -kirjassa kertoo enkeliolento nimeltä Suuri, miten ihminen voi jouluyön palveluksessa hetken aikaa kokea omat korkeammat olemuspuolensa kuin tulevaisuuden aavistuksena.

kolme_kuningasta.jpg

Toinen aikarukous

Varhaisaamun epistola lähtee liikkeelle aivan toisenlaisella voimalla. Yön herkän hengentasapainon jälkeen tämä rukouksen alku lähes jyrisee henkistä voimaa:

Isällinen maailmanperusta:
Sielumme tuntee
Parantavan luovan Sanan
Lähestymisen;
Siunaten virratkoon meille hänen voimansa...

Kun yön epistola on täynnä herkkää hengenaavistusta, on tämä epistola vahvasti tunnepainotteinen. Yksi sen keskeinen piirre on, että Kristus antaa meille jotain itsestään, vaatimatta siitä mitään. Sitä on siunaus. Ja se on myös parantavaa.

Aamun aikarukous jatkuu sillä, miten meidän huuliltamme voi virrata parantava sana, toisin sanoen se voi ulottua aivan fyysiselle tasolle saakka. Se on yhteydessä sydämen, tai oikeastaan veren lämpöön. Se on yhteydessä myös tahtoon. Kun ihminen tiedostaa omassa vapaudessaan sen, mitä hän varsinaisesti tulevaisuudelta tahtoo, hänellä on mahdollisuus vaikuttaa myönteisesti kosmoksen kehitykseen.

Kolmas aikarukous

Aamupäivän epistola alkaa:

Kristus, isällisen maailmanperustan
Ilmentävä luojahenki
On ylentänyt maanruumiin...

Kristus on ylentänyt maanruumiin niin, että hän voi siinä asua. Tässä kolmannessa aikarukouksessa tulemme suoraan keskelle todellisuutta. Aikarukouksen voi ymmärtää vain niin, että Kristus on todellinen olento. Maa on todellinen olento. Ne eivät ole vain jotain, mistä puhutaan.

Kun alkaa ymmärtää Kristuksen todellisuutta, voi samalla alkaa oivaltaa, että myös minun tekoni ovat todellisuutta. Ne eivät ole vain sitä, mitä minä nyt tässä teen, vaan ne ovat osa maailman tapahtumista.

Tietysti se mitä teen, on osa maailmaa. Mitä sitten on se lisä, jonka Kristus siihen tuo? Se on lähinnä se, että Kristuksen kautta tekomme voivat liittyä maailman elämään Hänen kantamanaan.

Ja Kristus voi auttaa meitä löytämään omalla tiellämme juuri sen tason, sen keskitien, joka kulkee elävää ja luovaa tietä hedelmättömän hengenharhan ja liiallisen ainesidonnaisuuden välillä.

Kristus on ylentänyt maanruumiin niin, että hän voi siinä asua. Ja se merkitsee, että me saamme kukin omalla tavallamme etsiä sitä tietä, joka vähitellen liittää ihmisen uudelleen maailmankaikkeuteen, sen olentojen elämään rakentavalla tavalla.

Jeesus-lapset

Kuten jo loppiaisen nimi kertoo, jouluaika kestää loppiaiseen saakka ja joulun pyhät päivät ja yöt laajentuvat koko tälle ajalle.

Jouluaatosta uudenvuodenaattoon kuljemme erityisesti Luukkaan evankeliumin lapsen kanssa, hänen jota paimenet kumarsivat ja jolle taivaalliset enkelikuorot lauloivat.

Uudestavuodesta loppiaiseen kuljemme enemmän Matteuksen evankeliuminen Jeesus-lapsen kanssa. Hän oli se kuningaslapsi, jota tietäjäkuninkaat tulivat tervehtimään. Se herättää kysymyksen, miten voin itse oppia uhraamaan tietoni, tunteeni ja tahtoni näiden kuninkaiden tavoin?

Sen voi ilmaista myös, miten voin antaa sisäisen lapseni uudistaa ajatusvoimani (kulta), tunnevoimani (suitsuke) ja tahdonvoimani (mirha) niin, että voin lähteä uuteen vuoteen uudistumaan kykenevänä ihmisenä!

2 kommenttia . Avainsanat: joulu, Kristiyhteisö, epistola, Kristus,

Paratiisi ja Joulun näytelmä

Keskiviikko 23.12.2015 klo 3:07 - Matti Kuusela

Tänään olimme katsomassa vanhaa keskiaikaista Paratiisinäytelmää Kulttuurikeskus Sofiassa. Ortodoksinen Sofia Helsingin Vuosaaressa oli hieno paikka näytelmälle. Tämän keskiajalta peräisin oleva laulukuvaelma säilyi pitkälle 1800-luvulle pienessä Oberuferin kylässä. Siellä näytelmää esittivät paikallisten viljelijäiden pojat. Samaa perinnettä ovat suomalaiset tiernapojat eli tähtipojat, jotka esittävät katkelmaa Matteuksen evankeliumin mukaisista joulutapahtumista.

Näitä vanhoja joulunäytelmiä on kaikkiaan kolme, Paratiisinäytelmä, Kolmen kuninkaan näytelmä ja Paimennäytelmä, jonka lähtökohtana ovat Luukkaan evankeliumin joulutapahtumat.

Sattui niin, että myöhempi Wienin Teknillisen korkeakoulun kirjallisuuden professori Schröer oli tällä Tonavan saarella tekemässä murretutkimusta, kun hän kiinnostui näytelmistä niin, että kirjoitti ne muistiin. Myöhemmin hänen oppilaansa Rudolf Steiner innostui asiasta. Hänen toimestaan näytelmät ovat levinneet kautta maailman Steiner-koulujen, kehitysvammaisten koulujen ja Kristiyhteisön myötä.

Ja nyt näytelmä oli kutsuttu myös ortodoksiseen kulttuurikeskukseen.

Lämmin kiitos esittäjille, jotka kaikki olivat enemmän tai vähemmän tuttuja. Vajaan tunnin mittainen laulunäytelmä sai ajattelemaan ja tuntemaan. Se todella vei toiseen maailmaan.

orion_nebula.jpg

Paratiisi

Näytelmä sai minut myös vahvasti tuntemaan, miten paljon perinteellinen paratiisiajatus on jäänyt ajasta jälkeen. Kertomushan sälyttää syntiinlankeemuksen taakan ja syyllisyyden kokonaan Eevan ja naisten harteille. Myöskään paholaisen toiminnan motiivit eivät käy selväksi.

Perinteellisesti olemme käsittäneet, että Aatami luotiin ensin ja sitten Jumala loi Eevan Aatamin kylkiluusta. Kylkiluu on luultavasti ikiaikainen käännösvirhe ja lisäksi on muitakin legendoja. Kultainen legenda kertoo, miten jumalat loivat ensin Eevan ja vasta hänen jälkeensä Aatamin. Koko tarina on monimutkainen, ja siksi on hyvin ymmärrettävää, että sitä ei juuri kerrota. Lisäksi se on ollut kauan salaista tietoa, koska miehen ensisijaisuutta korostava näkemys on tahdottu pitää vahvasti esillä.

Paratiisinäytelmä esittää paholaisen mustana ja ilkeänä olentona, mutta se ei näytä, miksi Eeva lankeaa hänen houkutuksiinsa. Todellisuudessa se käärme, josta paratiisikertomus puhuu, on suuri ja loistava enkeliolento, Lusifer.

Lusifer on henki, jonka tarkoituksena ei suinkaan ollut pahuus, vaan Lusifer näki, miten ihmiskunnan kehitys jumalan tai jumalten helmoissa paratiisissa oli tuskastuttavan hidasta. Ihminen ei olisi kehittynyt varsinaiseen itsetietoisuuteen eikä etenkään vapauteen vielä pitkiin aikoihin.

Siksi Lusifer eli Valontuoja tarjoaa toista mahdollisuutta. Jumala eli muodonhenget tahtoivat säilyttää ihmisen omassa piirissään. Aatami tahtoo pysyä uskollisena jumalalle, Eeva, jolla on Aatamia laajempi kosminen tietoisuus, ymmärtää mistä Lusifer puhuu ja hän johtaa myös Aatamin uuden tietoisuuden tielle, kohti vapautta, itsetietoisuutta ja yksilöllistä rakkautta.

Matka aineellisuuteen

Lusiferin tarkoituksena oli siis ihmisen vapauden ja tietoisuuden herättäminen, mutta sen seuraukset olivat dramaattiset. Lusiferin teon johdosta maailmankaikkeuden tasapaino järkkyy. Uuden valon vastapainoksi syntyy pimeys. Sillä tavoin valoisan Lusiferin vastapariksi tulee pimeyden henki, jota kutsutaan Ahrimaniksi.

Tämä ymmärtäminen on nykyaikana aivan keskeistä. Paha ei ole vain yksi, vaan kosmista tasapainoa järkyttänyt uusi valo luo myös varjon. Ja vasta ylittäessään oikeutetut rajansa sekä valo että pimeys voivat särkyä niin, että syntyy se, mitä me varsinaisesti kutsumme pahaksi.

Näin sekä uusi valo että pimeys saivat osansa ihmissielusta. Epäilys ja erehdys saivat otteen ihmisestä, sillä tiedostamisen vastapainona täytyy olla erehtymisen mahdollisuus. Syntyy valtava kosminen draama, joka lopulta johtaa aina työhön, sairauteen ja kuolemaan saakka. Kaikki nämä kolme ovat ihmisen suuria opettajia ja jopa pelastajia.

Perisynnin salaisuus

Näytelmästä ei varsinaisesti puhuta perisynnistä, mutta kun tuo käsite on olemassa, ja se varmasti tulee monelle mieleen, niin voimme katsoa sitäkin. Mitä perisynti on? Se on ihmisen peruserillisyyttä henkisestä maailmassa, se on ihmisen lankeaminen aineelliseen maailmaan.

Jos mietimme sitä, että erehtyminen tulee ihmiselle mahdolliseksi vasta Lusiferin viettelyksen jälkeen, johdumme väistämättä ajatukseen, että Eevan omenansyönti ei ollutkaan erehdys, vaan osa vielä korkeampaa jumalallista suunnitelmaa.

Oli korkeiden jumalten tahto, että ihmiskunta johdettiin erillisyyteen jumalmaailmoista, jotta se voi oppia omien kokemustensa ja erehdystensä kautta.

Perisynti-käsitteen alkuperäinen merkitys ei siis syyllistä ihmistä eikä ihmiskuntaa, mutta se kertoo siitä, miksi meidän on nähtävä vaivaa tässä maailmassa, oppiaksemme.

Me emme ole syyllisiä, mutta koska maailman lankeaminen aineellisuuteen tapahtui meidän kehityksemme tähden, me olemme silti kosmisesti vastuullisia. Siksi meidän tehtävämme on aikain kulussa rakentaa uusi yhteys aistimaailmasta henkisiin maailmoihin. Juuri meidän tehtävämme on nyt tämän alkuhengestä eronneen maailman uusi henkistäminen.

Miten tämä kaikki liittyy jouluun?

Joulu on se käännekohta, jossa alas aineellisuuteen johtava kehitys lähtee jälleen kohoamaan kohti henkistä maailmaa. Alkuihmisparista Eeva oli lähempänä taivasta, Aatami lähempänä aineellista maailmaa. Nyt me tarvitsemme itsessämme uutta Aatamia ja uutta sielunlasta, joiden myötä meidän tiemme kohti uutta henkistä todellisuutta voi tapahtua.

Niinkuin Eeva paratiisissa johdatti Aatamin matkaan kohti maisen maailman ankaruutta, niin nyt meidän sydämissämme Maria hoivaa sielunlastamme uudelle matkalle kohti sitä maailmaa, jota Johanneksen ilmestyksessä nimitetään Uudeksi Jerusalemiksi.

Vanhassa paratiisissa ihminen joutui valon ja innostuksen Lusiferin ja pimeyden ja käytännöllisyyden Ahrimanin kiistakapulaksi, niin meidän uudessa joulusisäisyydessämme Kristus on se keskitien voima, joka ohjaa sieluamme näiden kahden voiman välillä.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Paratiisinäytelmä, paratiisi, Eeva, Aatami, Kristus

Kristuksen seitsemän uutta käskyä

Keskiviikko 16.9.2015 klo 23:33 - Matti Kuusela

omenankukkajanuppu_600.jpg

Tänä iltana meitä oli Henkisessä workshopissa kaikkiaan yhdeksän. Mukava ilta, hyvää keskustelua ja aiheet henkisiä mutta käytännöllisiä. Matteuksen teksti kirkastuu ja selkenee.

Jeesuksen esittämiä uusia Mutta minä sanon teille -muotoisia käskyjä on kaikkiaan kuusi. Niitä edeltää kuitenkin yksi, joka on esitetty ilman alussa olevaa mutta-sanaa: Minä sanon teille...

Tästä lauseesta saa vaikutelman, että Jeesus esittää siinä jotain suurempaa ja henkilökohtaisempaa kuin sitä seuraavissa mutta-sanalla alkavissa käskyissä. 

Tämä ensimmäinen käsky on erityisasemassa siksi, että se käsittelee fyysisessä maailmassa toimimista. Fyysisen maailman varsinainen laki on oikeudenmukaisuus. Se on se ominaisuus, jonka kautta luomistyö virtaa välittömästi eteenpäin fyysisellä tasolla. Se on välttämätöntä, jotta Kristuksen työ voi tapahtua ihmisten kautta.

Kun mietin tätä käskyä, päädyin siihen, että kaikissa muissa ominaisuuksissa henkinen maailma voi hieman joustaa. Ihmisiltä ei odoteta täyttä rakkautta, täyttä myötätuntoa tai muutakaan, mutta oikeaudenmukaisuus on se ominaisuus, jonka on oltava läsnä, jotta jotta Kristuksen vaikutus voi toteutua heti ihmisen kautta.

Kaikilla hyvillä ominaisuuksilla on oma tärkeä tehtävänsä, mutta tässä Jeesus ilmaisee, että juuri ihmisten yksilöllisesti kokeman ja toteuttaman oikeudenmukaisuuden kautta myös hänen työnsä voi kulkea eteenpäin ihmisten välityksellä. Siksi oikeudenmukaisuus on erityisasemassa tällä kohtaa, jossa Jeesus kertoo omasta tehtävästään ja sen toteuttamisesta.

Omassa Uudessa testamentissani tämä lause kuuluu: Minä sanon teille, ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.

1) Yksinkertaistan tämän lauseen seuraavasti: Ole oikeudenmukainen kaikissa tilanteissa.

Olemme jo aikaisemmissa blogeissa puhuneet siitä, että lauseessa oleva kreikankielinen alkutekstin sana on dikaiosune, joka tarkoittaa juuri oikeudenmukaista. Dikaiosune on myös kreikkalainen oikeudenmukaisuuden jumalatar, siis feminiininen voima. Voimme ymmärtää, että tämä oikeudenmukaisuus on luonteeltaan elävää ja sielullisesti koettua, sellaista joka kohoaa itse tilanteesta. Se ei ole kirjoista tai periaatteista johdettua oikeudenmukaisuutta, vaan sellaista mikä on paljon enemmän, yksilön itsensä luomaa. 

Kristus_Maria_vaaka.jpg

Kuusi uutta käskyä

Seuraavat kuusi käskyä muodostavat oman kokonaisuutensa. Ensimmäinen niistä käsittelee elämänmaailmaa, eetteritasoa. Toinen käsky kuuluu Uuden testamentin suomennoksessa seuraavasti.

"Teille on annettu tämä isiltä annettu käsky: 'Älä tapa.' ... Mutta minä sanon teille: jokainen joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion."

2) Puhu kaikille olennoille ainoastaan myönteisesti.

Nyt Kristus kohottaa vanhan tappamisen kieltävän käskyn uudelle tasolle antamalla ymmärtää, että kaikenlainen parjaaminen ja arvostelu on tappavaa elämänmaailmassa, niin läheltä kuin kaukaa ajatuksinakin.

Matteus käyttää esimerkkinä ihmisiä, mutta selvää on, että tämä ohje pätee kaikkiin olentoihin ja asioihin. Henkisellä tiellä oleva ihminen pyrkii sopuun ja sovintoon jokaisen kanssa.

*

"Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan."

3) Voita viettelykset.

Tämä on sielunmaailman tai astraalitason käsky. Ihmisen vapauden ja oman tiedon karmana oli viettelyksille altistuminen. Jeesus puhuu tässä miehestä ja vaimosta, mutta ohje tarkoittaa, että altistuminen viettelyksille vaikuttaa heikentävästi ihmisen henkeen.

Viettelykset voit siis työntää syrjään, mutta jos siitä seuraa tunteita, niin niiden salliminen on tärkeää. Meidän sisäiselle kasvullemme on olennaista, että me hyväksymme jokaisen itsessämme syntyvän tunteen. Otamme sen vastaan, koemme sen kaikessa rauhassa niin kauan kuin sillä on tehtävää kanssamme.

*

"On myös opetettu, että jos mies tahtoo erota vaimostaan, hänen on annettava tälle erokirja."

4) Pidä kiinni siitä, minkä olet havainnut hyväksi

Tätäkin käskyä Jeesus kuvaa avioliiton termein, mutta idea on se, että ihmishengen (jota tässä nimitetään mieheksi) on tyynesti jatkettava kaiken sen kanssa, minkä hän on havainnut hyväksi ja valinnut itselleen (vaimo). Ainoastaan siinä tapauksessa että tuo sielullinen asia kerta kaikkiaan menettää kantavan voimansa (haureus), voi siitä tietoisesti luopua (antaa tälle ominaisuudelle erokirja).

*

"Vielä teille on opetettu nämä isille annetut käskyt: 'Älä tee väärää valaa' ja 'Pidä mitä olet Herralle valalla vannonut'. Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan."

5) Puhu tasapainoisesti ja avoimesti

Kun puhut toisille tai itsellesi, puhu rauhallisesti ja vapaasti. Sinun ei tarvitse yrittää vakuuttaa toisia, ei puolustautua, ei hyökätä. Kerro vain oma kokemuksesi. 

Tämä on itse asiassa enkelipuheen harjoittelua, todellista ihmisen puhetta. Puhuessasi puolueettomasti tulet lähelle enkeliäsi ja hän voi tulla lähemmäksi sinua. Näin lähestyt myös korkeampaa minääsi.

*

"Teille on opetettu: Silmä silmästä, hammas hampaasta. Mutta minä sanon teille: Älkää tehkö pahalle vastarintaa."

6) Älä vastusta pahaa

Me puhumme tässä koko ajan opetuksesta, joka tapahtui henkisessä maailmassa, vuorella. Kristuksen oppilaina meidän ei tule vastustaa pahaa, vaan muuntaa se. Se on koko ihmiskunnan suuri tehtävä. Kun toimimme yhteistyössä Kristuksen kanssa, meidän ei tarvitse suojautua pahalta, vaan me voimme kääntää sille toisenkin posken auttaaksemme sitä muuntumaan.

*

"Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.'

7) Rakasta vihamiehiäsi ja rukoile vainoojiesi puolesta

Muistakaamme, että nämä ovat todellisia ohjeita, jotka on tarkoitettu noudatettavaksi. Me ihmiset näyttelemme täällä maan päällä toinen toisillemme mitä erilaisimpia rooleja, mutta tarkoitus on, että rakastamme toinen toisiamme. Vain sillä tavoin me voimme yhdessä kulkea maankehityksen loppuun saakka.

Roolistamme riippumatta me kaikki kannamme toinen toistemme taakkoja, ja siksi me saamme olla kiitollisia jokaiselle, joka näyttelee osaansa kanssamme tällä planeetalla. Toistemme rakastaminen kokoaa yhteen meidän suorittamamme työn, niin että me voimme turvallisesti siirtyä maan seuraavaan ruumiillistumaan. Kuten Jeesus sanoi, ketään ei jätetä eikä voida jättää jälkeen.

Rakastamisen käsky on vaativa ja itseltäni meni aikanaan kauan ennen kuin pystyin vakuuttumaan siitä, että rakastaminen on järkevää myös hankalien ihmisten kohdalla. Rakkaus on voima, jolla on kyky asettaa asioita paikoilleen. Kun siis rakastan sellaista, mikä ei ole kohdalleen, se alkaa väistämättä etsiä oikeaa paikkaansa.

Kaukonäköisyys

Tämä osa päättyy Jeesuksen kehoitukseen, joka Uuden testamentin suomennoksessani kuuluu: Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen. Mutta voi huomata, ettei Jeesus voi tarkoittaa tuota. Emme me vielä ole täydellisiä, me olemme vasta matkalla, hieman yli puolivälin.

Kreikan alkukielellä täydelliseksi suomennettu sana on teleios. Alussa on sama tele kuin meillä esimerkiksi televisiossa tai vanhassa telegraafissa. Tele tarkoittaa kauas ja niin voimme määrittää, että Jeesus tarkoittaa: Olkaa kaukonäköisiä ja kaukaa viisaita niin kuin teidän taivaallinen Isänne on.

Rakkaudella
Matti

Kirjoitus perustuu Matteuksen viidennen luvun jakeisiin 20-48.
Vuorisaarnaa koskevia blogeja on tämän vuoden helmikuusta saakka.

5 kommenttia . Avainsanat: Vuorisaarna, Jeesus, seitsemän käskyä, seitsemän uutta käskyä, teleios, pahan vastustaminen

Oikeudenmukaisuuden tie

Perjantai 11.9.2015 klo 11:47 - Matti Kuusela

Uuden testamentin lukeminen suomeksi on joskus aikamoista arpaperiä. Kun katselin samaa kohtaa, toisessa suomennoksessa puhuttiin hurskaudesta, toisessa Jumalan tahdon toteuttamisesta. Kun päätin katsoa itse, ilmeni että kyseinen kohta on alkukielellä kreikaksi dikaiosyne. Ja Dikaiosyne taas on kreikkalainen oikeuden ja oikeudenmukaisuuden jumalatar.

Se merkitsee, että tämä tuttu Matteuksen kohta, jota olemme jo aikaisemminkin käsitelleet, kuuluu suomeksi: Minä sanon teille, ellei teidän oikeudenmukaisuutenne ole suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, te ette pääse taivaitten valtakuntaan.

erzengel-michael_111.jpg

Silmien avautuminen

Kun tällaisen lauseen lukee, tuntuu kuin silmät avautuisivat. Huomaa siirtyvänsä tulkinnasta ja epämääräisyydestä puhtaan henkisen ilmoituksen äärelle. Oikeudenmukaisuus, suoruus, rehellisyys on se ensimmäinen tekijä evankeliumien alussa, joka määrittää pääsemmekö me taivasten valtakuntaan. 

Ja rakkaus on viimeinen. Sehän tulee esiin Johanneksella ennen Getsemanea ja Golgataa: Yhden käskyn minä annan teille, rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut.

Oikeudenmukaisuus ja suoruus ovat siis ne ominaisuudet, joita Kristus-minä meiltä odottaa - päästäksemme taivasten valtakuntaan.

Ja mitä se merkitsee? Miksi me taivasten valtakuntiin haluaisimme?

Taivasten valtakunta tarkoittaa käytännössä samaa kuin henkinen maailma. Henkiseen maailmaan tai taivasten valtakuntaan pääseminen merkitsee ihmisten olemuksen kokonaisuutta.

Henkiseen maailmaan pääsy ei ole vain jokin erityisasia, vaan se on ihmisolemuksen kokonaisuuden palautumista. Nyt me elämme maailmassa ja kehoissa, jotka aineellisen maailman rajoitusten ja vinoutumisten takia ovat poissa harmoniasta. Meidän todellinen koko olemuksemme elää mukana enkelimaailmojen kanssa. Jos me elämme oikeudenmukaisesti, Kristuksen mukaan se johtaa siihen, että me synkronoidumme jälleen koko oman henkisen olemuksemme ja henkisen maailman kanssa.

Nyt me todellakin elämme hyvin rajoitetussa maailmassa ja rajoitetussa tietoisuudessa, hyvin rajallisin tiedon elämän olemuksesta ja maailman ja ihmiskunnan kehityksestä.

Oikeudenmukaisuus

Muistamme että oikeudenmukaisuus esiintyy myös Vuorisaarnan tunnetuissa makarios-lauseissa, joita hieman harhaanjohtavasti nimitetään autuuksiksi. Siellä oikeudenmukaisuus on ihmisen yhdeksästä kehitystasosta toiseksi viimeinen eli kahdeksas.

Nyt me elämme vasta kuudetta vaihetta, jonka tehtävä on puhdassydämisyyden saavuttaminen. Seitsemäs on korkeamman minän rauhantekijänä oleminen, millä tarkoitetaan rauhaa erityisesti perusnaisellisena voimana, Maria- tai madonna-ominaisuutena. Analyyttinen rauhanrakennus on hyvä, mutta tässä siis rauhan voimana oleminen meidän kuudentena tasonamme on erityisesti Maria-voima.

Sen jälkeen tulee erityisenä Kristus-voimana oikeudenmukaisuus. Voimme tiivistää: 

Nykyajan minuus - pyrkimys puhdassydämisyyteen.
Korkeampi minä - olla rauhan ja sopusoinnun voima.
Varsinainen minä - toimia kaikessa oikeudenmukaisesti.

Kaikki tämä on Vuorisaarnassa. Ihmetykseni tulee vain suuremmaksi ja suuremmaksi. Meidän aikamme henkisessä kirjalisuudessa ei oikeastaan ole mitään, mitä ei olisi ilmoitettu jo Uudessa testamentissa. Mutta toki me tarvitsemme jatkuvasti uutta tietoa, löytääksemme sen mitä jo on kirjoitettu, ja toteuttaaksemme sitä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Oikeudenmukaisuus, hurskaus, Vuorisaarna, Daikaiosyne

Kuusi uutta käskyä

Maanantai 7.9.2015 klo 21:00 - Matti Kuusela

Kun Jeesus on Vuorisaarnassa ilmoittanut omaksi tehtäväkseen lain täyttämisen, seuraa mielenkiintoinen jakso, jossa hän uudistaa Vanhan testamentin kymmenen käskyä, jotka oli ilmoitettu Mooseksen kautta.

Kaikissa näissä käskyissä on sama selkeä rakenne. Jeesus kertoo ensin, että te olette kuulleet sanotuksi tai teille on sanottu, ja sen jälkeen hän jatkaa painokkaasti: Mutta minä sanon teille. Kuten jo usein olemme todenneet, Uudessa testamentissa minä-sanalla on Jeesuksen lausumana aivan erityinen merkitys. Se tarkoittaa sitä Kristus-minää, joka tulee nyt jokaisen ihmis-minän tueksi. Jokaisella ihmis-minällä tulee olemaan vastaava kyky kuin Kristus-minällä.

Mikael-ikkuna_piirros.jpg

1

Ensimmäinen näistä uusista käskyistä alkaa: Jokainen joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion. Tämä käsky kohoaa vanhan ”älä tapa” -käskyn pohjalta.

Tämä käsky antaa ymmärtää, että kaikki toinen toisensa tuomitseminen on väärin. Jos vihastuu tai sanoo toiselle, että hän on tyhjänpäiväinen tai hullu, se vastaa sisäisissä maailmoissa tappamista.

Emil Bock, jonka laajaa teosta Das Evangelium olemme jo paljon käyttäneet hyväksi, huomauttaa, että tämä käsky kehottaa vapautumaan auktoriteeteista tai auktoriteettikristinuskosta, kuten hän tarkentaa.

Tässä muistuu mieleen myös se, miten Rudolf Steiner huomauttaa Henkisen tiedon tie -kirjassa hyvin painokkaasti, että henkinen opettaja ei milloinkaan asetu vastustamaan toisen ihmisen vapaata tahtoa.

Tässä tulemmekin syvään pedagogiseen kysymykseen: miten me kasvatamme lasta estämättä hänen tahtonsa virtaa? Siihen on Steinerin kirjoissa ja esitelmässä runsaasti vastauksia, mutta jatkakaamme nyt eteenpäin näiden uusien käskyjen kanssa. Uuden testamentin esittämä vastaus tähän kysymykseen aikuisten välillä on sopiminen.

2.

Kun aikaisemmin on kielletty tekemästä aviorikosta, Jeesus kiteyttää nyt tämän käskyn lausumalla, että jokainen joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan.

Tässä ei kuitenkaan puhuta naimisissa olevasta naisesta, vaan naisesta yleensä. Kun lisäksi muistamme, että sakramenteissa avioliittoon vihkiminen vastaa ihmisen korkeampaa minää, niin voimme alkaa aavistaa, että puhe ei olekaan pelkästään maallisesta käyttäytymisestä, vaan sielullisista tapahtumista.

Kansansaduissa mies tarkoittaa aina henkeä ja nainen sielua, olipa kyse sitten miehistä tai naisista. Näin ajatellen ymmärrämme, että ihmisen hengen on aina pysyttävä itsenäisenä ja vapaana. Sielulliset pyyteet eivät saa sitä hallita.

Näin voimme ymmärtää, että tähän käskyyn kuuluva rankalta kuulostava esimerkki, jos oikea kätesi viettelee sinua, repäise se pois, kuuluu sisäiseen todellisuuteen. Yksinkertaisesti sivuutan ja työnnän syrjään sellaiset mielikuvat, jotka eivät palvele oman henkeni tarkoituksia.

Emil Bock puhuu tässä vapautumisesta egoistisesta sielullisuudesta, tai kristillisyyden vapauttamisesta egoistisesta kristillisyydestä.

3.

Myös kolmas uusi käsky liittyy miehen ja vaimon eli henkisten ja sielullisten viettelysten väliseen suhteeseen. Mehän tiedämme että nämä viettelykset ovat meidän sisäisen vapautemme hinta. Sen sisäisen voiman, joka antaa meille vapauden ja tiedon mahdollisuuden, on karmallisesti oltava vastuussa myös siitä, mikä voi johtaa meitä harhaan.

Kun tässä vanha käsky kuului, että jokaisen joka hylkää vaimonsa, on annettava tälle erokirja, tulee uusi minä-voimien käsky muotoon: Jokainen joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin...

Tämä on edellisen käskyn käänteinen puoli. Sellaisen sielullisen voiman, joka viekottelee ihmistä pois oikealta tieltä, saa hylätä, kuten edellisessä käskyssä selostettiin, ja siitä pitääkin luopua. Mutta sellainen sielullinen voima, eli hyvä vaimo, jonka on itselleen valinnut ja omaksunut, sitä ei pidä hylätä mistään syystä. Yksinkertaisesti ilmaistuna se merkitsee, että ihmisen on pysyttävä uskollisen ihanteilleen!

Tällainen lause saattaa olla helppo lukea, mutta jos oikein alamme miettiä, mitä ihanteita olemme kokeneet oikeiksi, ja miten olemme käytännössä pitäneet näistä ihanteista kiinni ja toteuttaneet niitä, niin alkaa tajuta miten suuresta asiasta on kysymys. Jokainen ihanne on kuin vaimo, jonka kanssa meidän on opittava elämään sopusoinnussa. Ja voimme jatkaa: Mitä ikinä tapahtuukin, en hylkää voimoani tai puolisoani! Pidän kaikissa tilanteissa kiinni niistä ihanteista tai hyveistä, jotka olen kokenut oikeiksi.

4.

Neljäs käsky lähtee huomautuksesta, että ennen kiellettiin vannomasta väärin, mutta uusi minä-ihmisen käsky kuuluu: älkää ensinkään vannoko.

Tämä on hyvin selkeä ja yksinkertainen käsky. Se merkitsee, että puhutaan niin kuin asiat ovat. Jokainen kertoo sen miten itse asiat näkee, yrittämällä milläänn tavalla vakuuttaa toista ihmistä puolelleen.

Tämä on myös käsky, joka sellaisenaan lopettaisi monet riidat. Meidän ei tarvitse kiistellä siitä kuka on oikeassa, vaan sopia keskenämme. Meidän on kuunneltava toinen toisiamme. Meidän on hyvä ilmaista itseämme puhtaasti, juuri sellaisina kuin olemme, ja nimenomaan itse olemme.

Bock kuvaa tätä vapautumisena maagisesta kristinuskosta. Se voi olla esimerkiksi sitä, että perustelemme puheitamme sillä että jumala tahtoo niin tai näin.

5.

Viides käsky on tunnettu ja paljon ihmetystä herättänyt: Älkää tehkö pahalle vastarintaa. Se on tuo käsky, joka jatkuu: jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin.

Tässäkin on selvää, että emme puhu fyysisestä vaan sisäisestä todellisuudesta. Jotta henkiset käskyt olisivat oikeita, niiden on oltava sellaisia, joiden noudattaminen on mahdollista todellisessa elämässä.

Tähän käskyyn Jeesus antaakin hyvän selvennyksen: Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää.

Tämän käskyn sisältö on yksinkertaisesti se, että meidän on autettava toisiamme. Se on toistemme hoitamisen käsky. Emme sulje ikäviä asioita ulkopuolellemme, emme suojaudu omaan tyytyväisyyteemme, vaan teemme sen, mikä meille on mahdollista. Pyrimme kulkemaan toistemme myötä ja auttamaan. Pyrimme kohtaamaan jokaisen ihmisen ihmisenä.

6.

Kuudes ja viimeinen käsky tiivistää ja kirkastaa kaiken lauseeseen: Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat.

Tämän käskyn suuruudeen ymmärtää jokainen, kun ajattelee, mitä se todella tarkoittaa. On helppoa ja yksinkertaista rakastaa meille läheisiä ihmisiä – niin ajattelee, vaikka tosiasiassa joutuu joskus huomaamaan, ettei sekään aina niin helppoa ole.

Mutta vastustajien, vihollisten tai väärää politiikkaa johtavien rakastaminen ja heidän puolestaan rukoileminen. Se on hyvin todellinen koetinkivi. Sen tekemiseksi voi joutua pitkäänkin miettimään, onko se oikein. Enkö edistäkin pahaa rakastamalla niitä, jotka minun mielestäni ovat väärällä tiellä.

Tämä on niin suuri kysymys, että sen miettimiseen voi rauhassa käyttääkin aikaa, jopa vuosia. Sen sisäistäminen, että tullakseni todelliseksi Kristus-minä-ihmiseksi minun on rakastettava kaikkia ihmisiä, kaikkia olentoja maan päällä, on teko. Kun sen on oivaltanut, on saavuttanut paljon. Ja sitten tulee vielä tämän ajatuksen sisäinen toteuttaminen.

Kuusi käskyä

Luonnollisesti muistamme, että julkisen toimintansa lopuksi, kiirastorstain iltana uuden ehtoollisen asettamisen jälkeen Kristus tiivistää koko opetuksensa yhteen käskyyn, joka on identtinen tämän kuudennen kanssa: rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut.

Mutta jotta voi päästä Vanhan testamentin kymmenestä käskystä yhteen, on ensin kuljettava näiden kuuden kautta. Ne ovat sydäntietoisuuden käskyjä, jotka on hallittava jotta yksi voi tulla todelliseksi.

Kuva. Piirros Rudolf Steinerin Johannestalon punaisesta ikkunasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Käskyt, Vuorisaarna, Jeesus, Kristus

Ihmisen tie

Sunnuntai 6.9.2015 klo 21:06 - Matti Kuusela

Autuuksien jälkeen seuraava laaja osio Vuorisaarnasta alkaa sillä, että Jeesus käyttää voimakkaasti sanaa minä. Aikaisemmin hän on puhunut ihmisen kehityksestä, nyt hän asettaa oman itsensä samaan kokonaisuuteen. Hän lausuu hyvin selkeästi, ettei hän ole tullut kumoamaan vanhoja lakeja, vaan täyttämään ne.

Kun syventyy tuohon laeista kertovaan lauseeseen, saa vaikutelman, että Kristus itse oikeastaan on noiden lakien sisältö. Hän on tullut toteuttamaan maan päälle sen, mitä hän itse on. Mitä enemmän Raamattua tutkii, sitä enemmän alkaa vaikuttaa siltä, että Kristus on paljon enemmän kaikessa mukana kuin yleensä on ymmärretty. Vanhassa testamentissa enkelit ja Jahve ovat vahvasti esillä, mutta kaikissa keskeisissä kohdissa tuntuu, että Kristus sittenkin on se, joka on varsinainen toimija ja alkuunpanija.

Ei voi olla saamatta vaikutelmaa, että Kristus itse on myös se, joka on luonut Vanhan testamentin keskeiset lait. Hän on se, joka on luomisen taustalla. Maa ja ihmiskunta ovat hänen luomustaan, mutta koska ihmisille oli annettu vapaa tahto, Kristus ei enää voi johtaa luomista ulkoapäin, vaan hänen oli itse tultava ihmiseksi ihmisten joukkoon voidakseen todella auttaa. Hän ei voinut jättää luomisen loppuunsaattamista vain ihmisten harteille. Ainoa, joka ihmiskunnan vapauden taustalla voi saattaa kaiken loppuun, on hän itse.

Mutta nyt Kristus ei enää voi toimia pelkästään yksin, vaan ihmiskunnan on toimittava hänen kanssaan. Siksi me olemme Kristuksen työtovereita, hänen veljiään. Kun me usein puhumme henkisestä heräämisestä, alkaakin vaikuttaa siltä, että herääminen sen oivaltamiseen, että me todella olemme tai voimme olla Kristuksen työtovereita, on aivan keskeinen askel.

kristuksen_kasvot_steiner_veistos.jpg

Lait ja luominen

Nimettyään Vuorisaarnassa itsensä lakien toteuttajaksi Kristus lausuu, että maan koko olemassaoloaikana ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto. Jotta Kristus voi sen sanoa, tulee mahdolliseksi vain siksi, että luotuaan maailmaan alkulain hän ottaa nyt itse vastuun sen toteuttamisesta sisältäpäin. Hän on astunut oman luomisensa sisäpuolelle.

Kun on puhuttu siitä, että Kristus ottaa kantaakseen ihmiskunnan synnit, sen merkitys tulee tässä nyt selville. Voidakseen saattaa kaiken loppuun saakka hänen on otettava kantaakseen ihmiskunnan koko kuorma. Hänen on otettava vastuulleen kaikki mitä ihmiskunnan ja maan piirissä syntyy. Muuten tuo loppuunsaattaminen ei ole mahdollista.

Miksi sitten koko vanhan lain täyttäminen on niin tärkeää? Eikö voisi ajatella, että osakin riittäisi? Luulen että vastaus kuuluu niin, että kosmisessa luomistyössä ei voi jättää keskeneräisiä kehityslinjoa roikkumaan jonnekin maailmojen välille. Se mikä on aloitettu, on myös saatettava valmiiksi, muodossa tai toisessa.

Kun kaikkea tätä miettii, alkaa oivaltaa miten järisyttävää koko tämä kehitys on. Kysymys on valtavasta kosmisesta draamasta. Alkaa tajuta, miten kehitys ei suinkaan ole vain suoraviivaista eteenpäin menoa, vaan maailmankaikkeus ottaa jatkuvasti suuria askeleita, joiden onnistumisessa on valtavat riskit.

Yksi keskeisistä suurista riskeistä on, kykeneekä ihmiskunta suorittamaan oman tehtävänsä: tulla itsenäisiksi vapauden, rakkauden ja luovuuden olennoiksi. Pystyvätkö ihmiset ottamaan kantaakseen oman karmansa eli jokaisen oman henkilökohtaisen kehityssuunnitelman, joka ei ole vain suunnitelma, vaan joka on samalla mitä totisinta totta. Jokaisen meidän kehitys on mitä suurimmassa määrin kehityksen todellisuutta.

Ja pystymmekö me vapaasti oivaltamaan asemamme Kristuksen työtovereina? Se on herääminen, johon mikään ulkoinen syy ei voi meitä pakottaa, vaan sen voi jokainen vain itse oivaltaa.

Vanhurskaus

Tämän jälkeen Kristus heti seuraavassa  minä sanon teille -lausessaa kohottaa kaiken vielä dramaattisempaan nousuun. Hän kertoo, että ihmisten vanhurskauden on oltava viel ä paljon suurempi kuin kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, jotta pääsy taivasten valtakuntaan voi tapahtua.

Vanhurskaus on yksi niitä hankalia sanoja, joiden merkitys on aikojen kuluessa lähes täysin hämärtynyt. Me tiedämme että esimerkiksi patriarkat Abraham, Iisak ja Jaakob olivat aikanaan vanhurskaita, tehokkaita ja henkisiä miehiä. Vaikka meillä ei olekaan omana aikanamme suoraa käsitystä siitä, mitä vanhurskaus merkitsee, voimme olettaa että se on jotain ajan korkeimman hengen mukaista. Se ei ole jotain vanhaa ja mennyttä, vaan jotain sellaista joka toimii täydellisesti ja kirkkaasti.

Se tarkoittaa, että jokaisen ihmisen on nyt oman sisäisen minuutensa Kristus-kipinän avulla pystyttävä aina ylittämään kaikki se, mitä hänelle on opetettu. Opetusten seuraaminen ei tässä kehityksen uudessa vaiheessa enää riitä – opetusten seuraaminen oli Vanhan testamentin aikaa. Uuden testamentin aikaa on, että henki ihmisessä ylittää jokaisessa uudessa tilanteessa vanhat opetukset. Ihminen luo jatkuvasti uutta omalla toiminnallaan.

Kristuksen lause tarkoittaa, että jos me vain seuraamme opetuksia, kehitys jää väistämättä laskevaksi. Luonnollisen kehityksen aika on nyt ohi. Kristuksen tultua maan päälle ihmiskunnassa on se ainoa todellinen voima, jonka kautta maailma voi uudistua ja henkistyä. Ja se tapahtuu meidän tekojemme kautta. Siksi meidän on kaikessa siinä, mitä yksilöllisesti luomme, pyrittävä ylittämään se mitä meille aikaisemmin on opetettu.

Kysymys on erityisesti teoista. Tekoja voivat olla ideat, ajatukset, tunteet ja fyysiset teot, jopa aistimukset, mutta vasta silloin kun ne ovat vapaita ja luovia, niistä tulee uuden maailmankaikkeuden, uuden kehityksen siemeniä.

Kukka_ja_mehilainen

Tulevaisuuden tie

Meidän aikanamme on jo hienoja merkkejä siitä, miten ihmeellisiä asioita voi tapahtua. Kun lapsena katselin Jehovan todistajien Vartiotorni-lehdessä olevaa kuvaa ihmisten kanssa sulassa paratiisillisessa sovussa astelevista villieläimistä, en ikinä olisi uskonut sellaisen tulevan mahdolliseksi.

Nyt saamme Facobook-videoissa nähdä, miten se on jo täyttä totta. Ihmiset ja eri eläinlajit rakastavat toisiaan. Se on mielestäni suoraa osoitusta meidän aikamme Kristus-toiminnasta.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vanha testamentti, Uusi testamentti, Kristus, kehitys, Vuorisaarna

Kohti minän viittä käskyä

Perjantai 4.9.2015 klo 12:34 - Matti Kuusela

Mehän tiedämme, että Mooseksen Vanhan testamentin alussa on ilmoitettu Herralta saamat kymmenen käskyä. Sitten evankeliumien lopussa Jeesus tiivistää kaikki käskynsä yhteen: Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä opettanut.

Siinä hyppäys kymmenestä yhteen on melkoisen suuri ja samalla tuntuu, että jotain asioita jää käsittelemättä. Mutta nyt kun olen jo valmistautumassa ensi viikon henkiseen workshopiin ja luin taas Vuorisaarnaa, huomasin että siellä Jeesus antaa uudistetut viisi käskyä. Nyt meillä on siis hieno sarja kymmenen, viisi ja yksi. Ja se toimii hienosti. 

Varsinaisen toimintansa alussa Jeesus siis uudistaa käskyt viideksi ja tiivistää ne sitten Golgataa edeltävänä kiirastorstain iltana yhdeksi.

5th_seal2.jpg

Uudet käskyt

Vuorisaarnassa autuuksien jälkeen seuraava suurempi jakso alkaa sillä, että Jeesus alkaa yhtäkkiä puhua minä-muodossa. Siihen saakka hän on puhunut yleisesti ihmisen kehityksestä, mutta nyt hän lausuu aivan yllättäen, niin painokkaasti että maailma tuntuu järähtävän: Älkää luulko, että MINÄ olen tullut lakia tai profeettoje kumoamaan...

Sitten hän selostaa, miten vanha laki pysyy edelleen voimassa, mutta hän lisää siihen edelleenkin yllävän voimakkaasti: "MINÄ sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse jumalan valtakuntaan."

Mitä tämä oikein tarkoittaa?

Se tarkoittaa, että vanhat Herran antamat käskyt uudistuvat. Vanhat pysyvät edelleen voimassa, mutta silti ne uudistuvat sillä tavoin, että niitä ei enää anna ulkopuolella oleva Herra Siinain vuorella, vaan nyt tällä tällä Galilean vuorella Jeesus julistaa, että MINÄ on se, joka antaa uudet käskyt, uudet ohjeet.

Kun Jeesus sanoo "minä", se tarkoittaa Uudessa testamentissa aina jokaisen ihmisen minää! Nyt meissä jokaisessa on sisimmässämme se minä-voima, joka päivittää ja täydentää aikaisemmat Herran määräykset.

Siirtyminen uuteen lakiin

Tämä siirros uusiin ohjeisiin on todella järisyttävä. Kun juutalaisten piti aikaisemmin tehdä kaikki jumalan ohjeiden mukaan, tulee ohjeiden antajaksi nyt uusi minä-voima. Se tarkoittaa, että tämä minä-voima on korkeampi kuin vanha laki, koska Jeesus korostaa, että noudattamalla vain vanhoja, ulkoapäin annettuja ohjeita ei voi enää päästä jumalan valtakuntaan.

Nyt on noudatettava jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset. Ihmisen on ajateltava ja toimittava yksilöllisesti voidakseen tulla vanhaa henkistä opetusta paremmaksi.

Se on aivan valtava muutos, jota vielä meidän aikanammekin on vaikea oikein tajuta.

Tämän jälkeen seuraa viiden Minä sanon -ohjeen sarja. Ne alkavat aina sanoilla "Teille on opetettu" ja sen jälkeen tulee Jeesuksen oma täydennys "Mutta minä sanon..." Se siis tarkoittaa, että minuus jokaisessa ihmisessä tulee aikanaan voimaan sen sanoa.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kymmenen käskyä, viisi käskyä, yksi käsky, vuorisaarna, Jeesus, Kristus

Kummakivi Ruokolahdella

Tiistai 18.8.2015 klo 23:19 - Matti Kuusela

Kesäretkemme ensimmäinen kohde oli Kummakivi Ruokolahdella. Olimme ajalleet illalla Lappeenrantaan ja sieltä aamulla lähdimme asuntoautolla kurvailemaan kohti tätä ihmeellistä kivipaatta, joka sijaitsee korpimaassa Puumalan itäpuolella, Saimaan ja Pihlajaveden välimailla.

Suomen luolat -kirjan ohjeiden mukaan löytyi metsätieltä jopa viitta ja paikalla on levennystä sen verran, että kaksi autoa mahtuu hyvin pysäköimään samanaikaisesti.

Kummakivi oli ollut jo vuosia tutustumislistallani, mutta se on Helsingistä tehtävälle päiväretkelle hieman liian kaukana ja kovin syrjässä jos ajelee vaikka Kolille tai Savonlinnan suuntaan. Kummakiven kokoa voi aavistella tästä kuvasta, jossa seison itse sen edessä.

Kummakivi_ja_Matti.jpg

Kummakivi

Kävelimme kapeaa polkua. Metsä oli jotenkin vanhan tuntuista, mutta samalla kun oikealla puolella mäellä näkyi uudehko hirsistä tehty metsämökki, alkoi energiataso muuttua. Tiesimme että kummakivi ja lähellä. Kun se kohosi kuusimetsästä esiin, se oli niin suuri, että sitä en ollut aluksi tajuta.

Ensivaikutelmaltaan kivi näyttää munanmuotoiselta. Se tasapainoilee toisen munanmuotoisen aluskallion päällä, joka sekin on jo miehen korkuinen.

Kivi herättää väistämättä kysymyksen, miten se on siihen joutunut. Nykyajan vakiovastaus kaikkien luonnonmuotojen syntymiseen on, että se on jääkauden synnyttämä. Se on kätevä ajatus, koska silloin ei yleensä tarvitse ajatella sen enempää.

Itse olen kuitenkin tuumannut tätä kysymystä jo pitkään. Se on selvää, että jos on ollut jääkausi, joka on päättynyt noin 10 000 vuotta sitten, kivi ei voi olla sitä vanhempi. Jääkausi olisi ilman muuta suistanut sen paikaltaan.

Jos pidämme edelleen kiinni jääkausihypoteesista, jää muutama vaihtoehto. Jäämassa on kohottanut tämän valtavan, arvioini mukaan yli 200-tonnisen kivenjärkäleen ylös maasta, kuljettanut sen juuri tämän pyöreän kalliokummun kohdalle ja laskenut sen hellävaroen sen päälle tasopainoon.

Kummakivi_liittymakohta.jpg

Tässä versiossa on ensimmäisenä ongelmana se, että en ole koskaan nähnyt jään nostavan kiviä ylös. Routa-aikana sitä tosin tapahtuu, mutta roudan kohottamat kivet ovat pieniä. Jos katsoo laajemmin, niin joutuu miettimään, miten jää olisi kohottanut Kolilla suuren vanhan tietäjien lentokivien Mäkrän huipulle ja asettanut sen siellä pikkukivien varaan.

Lisäksi tiedämme nykyään, että vastaavanlaisia kiviä on kaikkialla maailmassa, myös alueille, joissa ei tiettävästi ole koskaan ollut mitään jääkautta. Tätä ei tiedetty silloin, kun jääkausihypoteesi luotiin 1830-luvulla. Se perustuu siis tieteellisesti käytännöllisesti katsoen ikivanhaan aikaan.

Henkinen ihminen, joka tietää enkeleistä ja luonnonhengistä, voi kuitenkin hieman parannella tätä alkeelliseen luonnontietoon pohjautuvaa ajatusta. Jospa itse luonnon suurhaltijat ovat suurten enkeleiden avulla saaneet kiven liikkeelle ja ohjanneet sen paikalleen. Tässä on se ongelma, että luonnon henkiset voimat voisivat varmasti halutessaan ohjata jäätikön liikkeitä niin, että kivi laskeutuisi oikeaan kohtaan, mutta silloinkin se olisi ensin saatava ylös.

Sen pohjalta, mitä itse olen jään liikkeitä katsellut, jään olemus on ympäröidä, ei työntää eikä nostaa.

Ellei luonto itse ole asettanut kiveä kohdalleen, jää enää vain se mahdollisuus, että se on nostettu paikoilleen ihmisvoimin. Nykynäkemyksen pohjalta se on tietysti mahdotonta, mutta menneisyydessä on tehty paljon nykyään mahdottomia asioita. Maan olosuhteet ovat olleet toisenlaisia ja tiedetään hyvin, että muinaiset ihmiset ja maagit ovat osanneet käyttää hyväkseen sekä sanan että mielikuvituksen voimia luontoon vaikuttamiseksi, monien muiden menetelmien ohella.

Nykyään maailma on tiivistynyt ja kovettunut niin, että paadet eivät enää leiju ilmassa esimerkiksi musiikin voimin, mutta itse pidän täysin mahdollisena että joskus se on ollut mahdollista. 

Kummakivi_reunatasapaino.jpg

Pyhä paikka

Olipa Kummakivi alkujaan puhdas luonnonihme tai henkisten olentojen aikaansaannosta, sillä ei lopulta ole itse sen merkityksen kannalta suurta eroa. Se on voinut olla pyhä alkujaan tai se on pyhitetty, eli liitetty seremoniallisesti henkisten olentojen huomaan.

Pohjois-Karjalaan verrattuna Kummakivellä on se suuri ero, että tiedossa ei ole mitään siitä, miten paikan voimia olisi alunperin käytetty. Pohjois-Karjalan kummista paikoista on säilynut paljon tietoa esimerkiksi ukko Kinolaisen tai Vaara-Jaskan seikkailuista voimaa hakemassa ja käyttämässä.

Se viittaa mielestäni siihen, että Kummakivi on alun alkujaan ollut korkeamman magian tai henkisyyden palveluksessa. Pikkutietäjillä ei sen piiriin ole ollut asiaa.

Kun Sinikan kanssa tunnustelimme paikan energioita, sain itse vahvan vaikutelman tau-merkistä. Tau on risti, joka vastaa muodoltaan nykyistä iso T-kirjainta. Tunsin miten paikan voima vaikutti pystysuorana selkärangassa ja laajentui sitten hartioihin. Odotin jännityksellä sen etenistä niskaan hartialinjan yläpuolella, mutta niin ei tapahtunut.

Tau on ikivanha risti. Se on myös vanhanajan arkkitehtien tunnuskuva, suorakulma. Kerrotaan että kun Saaban kuningatas Balkis vieraili Jerusalemin temppelin rakennustyömaalla, hän lähti ylittämään lammikkoa sitä palkkia pitkin, josta aikanaan oli tuleva Jeesuksen ristinpuu. Hän alkoi kuitenkin kadottaa tasapainoaan. Silloin temppelin arkkitehti Hiiran kohotti tau-merkin, ja se auttoi Balkista jälleen saamaan tasapainonsa.

Tässä tasapaino merkitsee pystysuoraa voimaa, joka on merkittävä vapaan ihmisminuuden edellytys. Aikoinaan ihmisen fyysisen ruumiin oli kohottava pystyasentoon luodakseen minävoimille mahdollisuuden inkarnoitua maan piiriin.

Kummakivi_Sinikka_istuu_alla.jpg

Enkeleiden kannalta pystysuoruus liittyy niihin tahdonvoimiin, jotka lähtevät suurenkeleiltä. Kun katsomme ihmiskunnasta kohti enkeleitä, niin meitä vanhempi ihmiskunta ovat enkelit, heitä vanhempi kunta arkkienkelit ja vielä heitäkin vanhempi suurenkelit.

Jos luemme Steinerilta tai Valentin Tombergilta ihmiskunnan kehityksestä, tulemme joskus kohtaan, missä kerrotaan siitä, miten ihmiskunnan pystysuora asento oli uhattuna. Silloin vielä maan ulkopuolella toimiva Kristus oli se olento, joka palautti ihmisille pystyasennon, aivan kuin hänen vaikutustaan on myös se, että meidän puheemme ja ajattelumme kykenee täyteen objektiivisuuteen, samoin kuin kykemme maailman havaitsemiseen.

Tämä pystysuoruus tuli minulle voimakkaana elämyksenä esiin. Useinhan me suuntaudumme sisäisesti luonnonpaikkoja tutkiessamme luontoon itseensä, mutta tässä oivalsin kohottaa oman tietoisuuteni Kristuksen piiriin, ja silloin koko paikan olemus keveni ja valaistui. Ymmärsin, että kysymyksessä olla vanhan Kristus-tietoisuuden keskus.

Itse koin tuon olemuksellisuuden nimellä Valkea Kristus.

Kristuksen kohottavat voimat taustalla ja hänen apulaisinaan mahtavat suurenkelit, joiden voimat ulottuvat aina fyysiseen todellisuuteen saakka ja joiden erityistä toiminta-aluetta on tahto. Eivät niinkään ajatukset, eivät tunteet, vaan puhdas tahto olisi se elementti, joka täällä pyhissä mysteereissä vaikutti.

Kun suurenkeleiden toimintaa meidän aikanamme on persoonallisuuksien muodostaminen, ihmisten asettaminen maan päälle oikeassa kohdassa ajan virtaa ja heidän liittämisensä karman kutoiluun, voi hyvin aavistaa, miten tämän mysteerikeskuksen tehtävänä oli tulevan ihmiskunnan persoonallisuuksien valmistelu.

Luultavasti ne ihmiset, jotka tuona aikana elivät, olivat vielä henkisten voimien ohjauksessa, mutta salaisissa keskuksissa valmisteltiin jo sellaisia ihmisrakenteita, jotka kykenisisävät tuhoutumatta ottamaan vastaan jumalkipinän, henkisen minävoiman ja luomaan sen yhteyden omaan persoonallisuuteensa, yksilöllisyyteensä.

Kummakivi_Sinikka_kasi_ylhaalla

Maailmanmuna

Sinikka taas koki Kummakiven voimakkaasti maailmanmunana, joka kalevalaisittain lepää maaemon polvella. Tämäkin kuva tuntui hyvin oikealta. Näkyvän maailman syntyminen oli sillä tavoin erikoinen tapahtuma, että eräässä vaiheessa kun meidän henkinen aurinkokuntamme oli jo valmis, Lusifer sai aikaan sen, että laajat eetteriset planeettavoimat aivan kuin lintujen tapaan synnyttivät reunalleen oman olemuksensa kiteytymänä kukin fyysisen., tiivistyneen ja aineellisen planeetan. Tämä on luultavasti toinen kokemus, jota tuossa paikassa on muisteltu.

Varmasti on muitakin. Kuitenkin juuri kosminen munamuoto ja pystysuoran tasapainon luominen ja ylläpito ovat tällä paikalla itsestään selviä ilmiöitä. Meidän on muistettava, että myös kaikki se, mikä nykyään on jo olevaa ja itsestään selvää, on joskus luotu pyhissä tapahtumissa.

Maailmanmuna on siis varhaisempi taso, maan keskipisteestä ulospäin ponnistava tahto uudempi. Yksi näiden vanhojen muistomerkkien ymmärtämisen vaikeus on siinä, että me omana aikanamme ymmärrämme oikeastaan vain ajatuksia. Sitten me koetamme sovittaa omia ajatuksiamme näihin vanhoihin energioihin, joiden varsinainen substanssi on tahtoa, joka taas on suunnattomasti henkisempää ja syvempää kuin ajattelu.

Kun siis haluat ymmärtää Kummakiveä, koeta unohtaa kokonaan ajatukset, kulje ajatustietoisuuden läpi ja tunnetietoisuuden läpi ja tulet alueella, jossa puhdas tahto elää voimana. Todelliselta olemukseltaan se on valtavan syvää, mutta jos saat siitä pienenkin hitusen tietoisuuteesi, olet tavoittanut jotain merkittävää.

Kummakivi on rauhoitettu jo 60-luvulla ja sillä on jopa oma tontti, mutta kuten monessa muussakin paikassa Suomessa, näitä menneisyyden suuresta henkisyydestä kertovia monumentteja ei ole vielä riittävästi ymmärretty eikä arvostettu. Nyt se aika on vähitellen tulemassa.

Rakkaudella
Matti

Kirjallisuutta

Jukka Nieminen: Vaiettu muinaisuus. Salakirjat 2015. Erinomainen kirja, jota en ole saanut vieläkään luetuksi kokonaan. Yleisesti ottaen olen Jukan kanssa samaa mieltä Suomen menneisyyteen liittyvistä kysymyksistä.

Kejonen, Kesäläinen, Kielosto, Lahti, Salonen: Suomen luolat. Salakirjat 2015.

Tuomo Kesäläinen, Aimo Kejonen: Suomen rotkot. Salakirjat 2015.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kummakivi, megaliitti, pyhät kivet,

Sakramentit ja ihminen

Perjantai 31.7.2015 klo 0:42 - Matti Kuusela

Hei ystävät, viime keskiviikon workshopissa me tutuistumme viimeisenä asiana sakramentteihin. Muistat varmaan sanonnan seitsemän sakramenttia, vaikka esimerkiksi luterilaisessa kirkossa niitä ei niin montaa olekaan. Seitsemällä on kuitenkin oma merkityksensä.

Samoin kirkollisilla toimituksilla on yhteiskunnassamme niin suuri merkitys, että niiden henkistä taustaa on hyvä tuntea, kuuluipa mihin kirkkoon tai millaisen henkisen vakaumuksen piiriin tahansa.

Sakramenttiosuutemme oli siis hyvin lyhyt workshopissamme, koska paljon muuta oli jo keskusteltu ja käyty läpi. Avoin ja vapaa keskustelu on tärkeää, koska viimeistään nyt olen tajunnut sen, että uusia henkisiä asioita on käytävä läpi usein, monesta eri suunnasta ja eri aikoina, jotta ne tulevat todellisuudeksi.

Sakramentit ja Vuorisaarna

Yksi mukavia asioita henkisessä tutkimuksessa on, että eri asiaryhmiä voi asettaa rinnakkain ja vertailla niitä keskenään, jolloin ne alkavat paljastaa useinkin aivan uskomattoman syviä salaisuuksia.

Tämä mahdollisuus perustuu siihen, että jos meillä on jokin todellisuus, joka jäsentyy seitsemään vaiheeseen, niin maailmankaikkeus on muodostunut niin, että kaikki muutkin seitsenjäsennykset ovat ikäänkuin sukua keskenään. "Seitsemän" on pohjimmiltaan henkinen tosiasia. 

Käytännössä tämä seitsenyhteys tarkoittaa, että me voimme tarkastella rinnakkain esimerkiksi ihmisen olemuspuolia, sitä miten ne tulevat esiin Vuorisaarnassa, ja sitä miten sakramentit suhtautuvat niihin. Voimme tutkia miten sakramentit ovat yhteydessä kukin omaan olemuspuoleensa. Ja tarvittaessa voimme luoda näkymän siihen, mitä Vuorisaarnassa tulee esiin samasta kohtaa.

Kaste

Kun seuraamme ihmisen ajallista kehitystä, on ensimmäisenä sakramenttina eli pyhityksenä kaste. Sana sakramentti tulee juuri sanasta pyhä. Se merkitsee henkisenä toimituksena sitä, että maan maailmassa olevilla olennoilla ei enää luonnostaan ole suoraa ja välitöntä yhteyttä henkeen. Se on välttämätöntä ihmisen vapaan kehityksen takia.

Mutta on elämässä on sellaisia käännekohtia, jotka kaipaavat hengen yhteyttä. Ensimmäinen on se, jolloin ihminen on juuri astunut tähän maailmaan fyysisessä ruumiissaan ja häntä ympäröi valtava määrä erilaisia voimia, joihin hänen on tutustuttava.

Silloin kaste lujittaa ihmisen henkistä yhteyttä fyysiseen maailmaan. Se auttaa häntä tulemaan maan piirissä omaksi henkilökohtaiseksi itsekseen. Se on fyysisen ruumiin pyhitys. 

kurjenmiekka.jpg

Konfirmaatio

Toinen pyhä henkinen toimitus on konfirmaatio. Se on yhteydessä elämänvoimaruumiin eli eetteriruumiin avautumiseen. Kaikki tietoisuus rasittaa ihmisen elämänvoimia ja erityisen merkittäväksi tämä sielullisten virikkeiden taakka eetteriruumiille tulee puberteetin herätessä. Silloin eetteriruumiin pyhitys eli liittäminen lujemmin hengen yhteyteen tukee ihmisen sielullisen kehityksen itsenäisyyttä, kaikkine mahdollisine myrskyineen.

Rippi

Konfirmaatio tarkoittaa siis elämänvoimien lujittamista ja harmonisoimista. Rippi taas on askel siitä eteenpäin. Olemme tulleet jo puberteetin sielullisen elämän piiriin, jossa tunteet ja niiden erilaiset aaltoilut ovat aivan toisella tavalla henkilökohtaisia kuin lapselle, jonka sielullista elämää leimaa vielä eräänlainen viattomuus. Hän ei ole vielä samalla lailla vastuussa omista tunteistaan kuin nuori, jonka astraaliruumis tai sieluruumis on herännyt itsenäisesti maailmaan ja nuori etsii teitä itsensä ymmärtämiseen kaikkien sisäisten viettiensä keskellä.

Tässä astraaliruumiin avautumisen vaiheessa rippi tarkoittaa, että luodaan yhteys varttuneeseen minuuteen, ihmisessä olevaan henkiseen voimaan, joka auttaa ihmisen omaa minuutta vapautumaan ja kasvamaan voimassaan ja selkeydessään.

Periaatteessa rippi on mahdollinen sen kautta, että suorittava ihminen toimii tässä pyhässä toimituksessa Kristus-minuuden tuella.

Viini_ehtoollinen.jpg

Ehtoollinen

Ehtoollisessä me tulemme yhteyteen ihmisolemuksen neljännen ja tällä hetkelle korkeimmat tason, minuuden kanssa. Niinkuin meidän on vaikea ymmärtää omaa minuuttamme, yhtä vaikeaa meidän on ymmärtää ehtoollisen todellista ja varsinaista henkistä olemusta, sillä kummankin havaitseminen ja ymmärtäminen edellyttää tosiasiassa sellaista henkisen näkemisen kykyä, jota meillä vielä ei ole.

Hyvin lyhyesti voimma sanoa, että Kristus toi maan päälle kosmisen minuuden, jota on kutsuttu myös makrokosmiseksi minäksi. Ihmisillä oli minuus jumalten lahjana jo aikaisemminkin, mutta se ei ollut vielä itsenäinen. Pappien, kuninkaiden, profeettojen, tietäjien ja muiden viisaiden oli kerrottava ihmisille, mitä jumalat heiltä kulloinkin odottivat.

Tämänkin kyky heikkeni vähitellen, ja se olisi täysin rapistunut, ellei Kristus olisi tuonut henkisen auringon piiristä maahan kosmisen minuuden voimaa, joka antoi jokaiselle yksityiselle ihmisminuudelle jatkuvat ja henkilökohtaisen mahdollisuuden totuuden tietämiseen.

Ehtoollisessa Kristus-minän voima täyttää tai pyhittää ihmisolemuksen aineellisuutta ja fyysisyyttä niin, että keho ihmisminän kotipaikkana puhdistuu ja meidän minuutemme tuntee olevansa täällä enemmän kotonaan.

Tässä kohtaa tahdon esittää yhden aivan käytännöllisen huomautuksen: alkoholin nauttiminen alttarin äärellä ei ole enää millään muotoa ajanmukaista. Uudessa testamentissa tosin puhutaan viinistä ja on ollut aikoja, jolloin viini on ollut vedellä ohennettuna aivan normaali juoma, mutta henkisessä mielessä viini on meidän aikanamme Kristuksen pyhittämä vesi, vesi joka on käynyt itsessään läpi kasvikunnan henkisen kypsymisen prosessin. Tällä hetkellä mehu sopivalla tavalla laimennettuna on sitä viiniä, josta Uusi testamentti puhuu.

Avioliittoon vihkiminen

Avioliittoon vihkimisen myötä me tulemme nyt alueelle, jota me ihmiset emme vielä ole varsinaisesti itse kehittäneet. Avioliiton sakramentti pyhittää kahden ihmisen yhteisen elämän henkiminän alueella, jota me olemme vasta hiljalleen kehittämässä.

Henkiminä on meissä se viisauden alue, jossa me olemme täysin epäitsekkäitä ja jossa enkeli nyt toimii meidän opastajanamme. 

Jo tästä voimme hyvin ymmärtää, miksi avioliitot ovat usein niin vaativia. Se voima, joka avioliittoa pitää henkisesti koossa on korkeampi minä tai käytännössä enkeli. Siksi avioliitto on pyhitettynä meidän enkeliopastuksemme kuuntelua ja seuraamista.

Pappisvihkimys

Papiksi vihkimisen myötä me tulemme jo alueelle, jonka todellistuminen on vielä kaukaisessa tulevaisuudessa koko ihmiskuntaa ajatellen. Papit ovat sellaisten ihmisten edustajia nykymaailmassa, jotka eivät hallitse pelkästään omaa sielullisuuttaan, vaan myös omat elämänvoimansa.

Tätä voimaa ihmisessä edustaa arkkienkeli ja se tarkoittaa myös, että näiden pyhitettyjen elämänvoimien kautta papilla on läheinen yhteys Kristukseen. Siksi hän myös alttaritoimituksessa vaikuttaa reaalisesti seurakunnan elämänvoimiin.

Mutta on tärkeää ymmärtää, että tässä me puhumme jo asioista ja yhteyksistä, joihin on suhtauduttava äärimmäisellä herkkyydellä. Kun tavallisella ajattelulla tekee tästä sakramentista jonkin johtopäätöksen, se mitä luultavimmin on hyvin puutteellinen, sillä tässä me olemme Kristus-tasolla, jossa keskitien opetus tulee todelliseksi. Jokaisen ajatuksen, joka tällä tasolla tahtoo olla totuus, on otettava aina huomioon molemmat vastakkaiset maalliset totuudet ja sen on oltava se keskimmäinen voima, joka luo yhden korkeamman totuuden.

Tällä tasolla vesi on hyvä opettaja. Mitä ikinä tapahtuukin, vesi kulkee aina omaa joustavaa tosielämän tietään.

Viimeinen voitelu

Viimeinen voitelu on korkein toimitus, joka jälleen on kaikille mahdollinen, sillä meidän katoavainen fyysinen ruumiimme pitää sisällään korkeampaa ikuista fyysistä ruumista, joka sekin on ollut muodostumassa vasta Golgatan mysteerin jälkeen. Tämä keho on se, mitä Paavali tarkoittaa kirjeissään uudella Aatamilla.

Viimeisen voitelun tarkoitus on luoda puhdistavan hengen yhteys aina tähän uuteen ja kehittyvään fyysiseen ruumiiseen saakka niin, että sielun on helppo siitä irtaantua ja samoin niin, että tämä meidän ikuinen fyysinen ruumiimme saa kuoleman lähestyessä mahdollisimman oikean yksilöllisen muodon, vapaana ja selkeänä.

Sakramenttien käytäntö

Jo näistä lyhyistä kuvauksista oivaltaa, miten täynnä dramatiikkaa meidän ihmisten elämä on. On monenlaisia mahdollisuuksia, joista me kuitenkin käytämme vain niin vähän. Eri kirkkokunnilla on omat käytäntönsä, mutta mitä enemmän me tiedämme sakramenttien henkisestä merkityksestä, sitä paremmin niiden voima kuitenkin virrata kaiken sen kautta, mikä käytännössä on vielä kehittymätöntä.

Rakkaudella
Matti

Ensi workshopissa 19.8. jatkamme sakramentteihin ja etenkin ehtoollisen merkitykseen syventymistä. Olet tervetullut mukaan.

Kuva: Rudolf Steinerin taulupiirros kankaalle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sakramentit, Vuorisaarna, kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, avioliitto, pappisvihkimys, viimeinen voitelu

Vanhemmat kirjoitukset »