Matin blogi

Jumalyhteys ja enkeliyhteys

Torstai 19.6.2014 klo 1:21 - Matti Kuusela

Hei ystävät, nyt menemmekin hyvin hienovaraisella alueelle. Tänään, tai siis oikeastaan jo eilen, nousi yhden hoidon yhteydessä energioita, joista sitten kohosi seuraavia ajatuksia.

Sisäisten voimien kannalta yksi perusajatuksia on, että me voimme auttaa ja tukea toinen toisiamme, myös parisuhteissa, mutta meidän ei ole hyvä alkaa elää tai ottaa vastuuta toisen puolesta. 

Mutta tuossa me olemmekin jo sillä hienovaraisella alueella. Ihmissuhteissa on nimittäin sellaisia tilanteita ja sellaisia vaiheita, joissa niin tapahtuu, eikä sitä aina voi pitää vääränä. Vääräksi tai energeettisesti harmilliseksi vääränlainen tai ulkopuolelta napattuun velvolllisuudentuntoon perustuva vastuu muodostuu oikeastaan vasta silloin, kun siihen havahtuu. Eikä tähän lueta myöskään niiitä tilanteita, joissa vain on autettava, piti siitä tai ei.

Yksilöllisyys ihmissuhteissa

Ihanteellisena ihmissuhteena voi pitää sellaista, joissa kumpikin seisoo omilla jaloillaan ja vastaan ainakin periaatteessa itsestään. Ja ihanteellisesti kommunikaatio on silloin tasapainossa. 

Mutta voi olla tällainen ongelma. Autan ja tuen toista kovasti, mutta en saa häneltä siitä mitään kiitosta. Keneltä sen kiitoksen sitten saan?

Kun mietin tuota kohtaa, niin äkkiä tajusin: jumalalta. Siinä on kysymys ihmisen ja jumalan välisestä vuorovaikutuksesta ja sopimuksesta!

Ja samalla tajusin, mitä jotkut raamatunkohdat tarkoittavat: ajattele ensin jumalaa, ja kaikki muu selviää sen jälkeen! Tai se, että kaiken mitä teet minun vähäisimmilleni, sen sinä teet minulle. Se on sama asia toistapäin ajateltuna.

Jumala tässä tarkoittaa sitä, miten kukin jumalan kokee, oman uskontonsa mukaisesti tai muulla tavalla.

Jumalyhteyteen avautuminen

Tämä jumalyhteyden ajatus tuntui hoitoenergioissa hämmästyttävän selvältä. Muistan useinkin miettineeni sitä, miten Vanhan testamentin patriarkoilla kaikki oli hyvin. He olivat varakkaita miehiä myös taloudellisisti, ja heissä korostuu se että he luottivat jumalaan.

Toki heidän ajoistaan on jo tuhansia vuosia, mutta sittenkin tuo yhteys jumalallisuuteen näyttää sittenkin olevan olemassa. Aikaisempi opetus tällä kohden on ollut, että voit itse antaa itsellesi sitä rakkautta, jota haluat tai koet tarvitsevasi. Tämä pätee sekä silloin etten koe saavani rakkautta tarpeeksi muilta, tai lähimmäisiltä tai puolisoltani, ja samoin silloin kun sitä saan.

Onko niin, että tämä jumalyhteyden avautuminen voi tapahtua sen jälkeen, kun itse on oppinut ensin rakastamaan itseään. Kun rakastaa itseään, on vapaa tai ainakin vapaampi antamaan rakkautta myös muille.

Tämä jumalyhteys, josta nyt puhun, ei siis ole ajatus, vaan se on sisäinen kokemus. Sen voi toki muodostaa ajatukseksi sen jälkeen kun se ensin on kokenut.

Tästä nousee esiin myös ajatuksena se, että pyhät kirjat eivät ole vain ajatuksia, vaan niissä on ajatusten takana perimmäisempänä todellisuudenmukainen tunnekokemus, tunneviisaus.

Ja kun oivaltaa tuon, päätyy välttämättä ajatukseen, että jos me voimme ymmärtää pyhiä kirjoituksia todellisuudesta kertovina tunteina, niin niiden taustalla täytyy olla vielä taso, jossa nuo pyhät opetukset ilmenet todellisuuden mukaisena tahtona, tahdon kokemuksena.

Sitä on jo vaikeampi ymmärtää, mutta sen taytyisi tarkoittaa, että esimerkiksi Jeesuksen tai Buddhan elämästä lukiessani koen eri tapahtumiin liittyvän tahdon. Niinkuin tapahtumien ajatukset ovat erilaisia, niin ovat myös niihin liittyvät tunteet ja samoin tahdonvoimat ja niiden sävyt.

Enkelikielellä

Enkelikielelle käännettynä tämä tarkoittaa: jumalalliseksi kokemani ajatus on enkeliyhteys. Jumalallisesti kokemani tunne on arkkienkeliyhteys.

Jumalallinen tahto olisi silloin yhteys suurenkeliin, mutta se on vielä kaukaisen tulevaisuuden asia.

Nykytietoisuudessamme me elämme lähinnä matkalla kohti pään tietoisuuden liittymistä enkelitietoisuuteen ja henkisen todellisuuden mukaisen tunnetietoisuuden liittymistä arkkienkeliin.

Ja mikä siis on se varsinainen viesti, josta puhun: kun luomme yhteyden jumalallisuuteen, me emme ole enää riippuvaisia maailmasta, vaan me olemme itsenäinen henkinen voima.

Rakkaudella
Matti

power_200.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkinen, tietoisuus, enkeli, arkkienkeli, yksilöllisyys, ihmissuhteet, jumala, tunteet, ajatukset

Uuden vuoden vahvistuminen

Tiistai 31.12.2013 klo 10:48 - Matti Kuusela

Hei ystävät, vuosi on vaihtumassa ja tänään uudenvuoden aattona pyhien päivien ketjussa kuljemme kohti yhteyttä muodonhenkiin. Tämä enkelikunta on se, josta Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa puhutaan "jumalina" ja Jahve on yksi heistä. Kun me puhumme "jumalasta", niin useimmiten tarkoitamme juuri tätä hengenkuntaa, vaikka heidän yläpuolellaan on vielä runsaasti vanhempia enkelikuntia, tai jumalkuntia.

Oleellista on, että juuri tämän jumalkunnan toimesta syntyi nykyinen ihminen. Toki ihmisolemus oli kosmisessa mielessä olemassa jo aikaisemmin, mutta juuri nämä muodonhenget tai elämänhenget olivat se jumalkunta, joka otti tehtäväkseen meditoida alkuperäisestä kosmisesta, laajasta ja vielä muotoutumattomasta ihmisolemuksesta sen selkeän "ihmisen", jollaiseksi me nyt ihmisen ja itsemme tässä fyysisessä olomuodossa koemme.

Koko ihminen

Toissapäivänä olivat esillä voimakkaat yhteisyyden tunteet. Yöllä kirjoitin siitä suuren inspiraation vallassa, mutta kun blogi piti tallentaa, se hävisi saman tien. Näin on käynyt ennenkin silloin kun olen päässyt todella syvälliseen kosketukseen, ja joka kerta on käynyt niin, että uudelleen en ole kyennyt kirjoittamaan enää yhtä hyvin.

Näin pari päivää myöhemmin muistan, miten hienosti siinä kirjoittaessani oivalsin Paratiisista karkoittamisen yhteyden ihmisen vapauteen ja elämän ongelmiin, jotka kulkevat käsi kädessä. Eivät ikuisesti, siitä ei ole kymys, vaan siitä, että yksilöllinen vapaus on niin suuri asia, että sen seuraukset energiatasoilla tekevät joskus kipeää. Se taas johtuu siitä, että meille on annettu vapaus kosmisessa mielessä ennenaikaisesti. Jokainen voi ymmärtää, että me emme varsinaisesti ole vielä kypsiä vapauteen omasta voimastamme tai viisaudestamme käsin. Siksi me tavallaan olemme suostuneet siihen, että opettelemme viisautta kantapään kautta, ja joskus kärsimme myös sen seurauksista, aivan niin kuin toisina hetkinä niistä voimme iloita.

Tähän liittyy yhteisöllisyyden kannalta se suuri asia, että meidän korkeammalla minällämme on mahdollisuus ottaa tasoitettavakseen sellaisia meidän vapautemme ja myös törmäilyjemme seurauksia, jotka eivät ahtaasti kuulu omaan karmaamme. Tällaisen antaumuksellisuuden kautta tulevilla sairauksilla tai muilla hankaluuksilla on aivan oma sisäinen ... ja miten sen osaisinkaan sanoa, armonsa.

Kun me tänään liitymme voimakkaasti elämänhenkiin, niin tämä on aivan erityinen parantumisen päivä. Henkiset, sielullisen ja keholliset voimat etsivät tänään vahvasti uutta yhteyttä ja uutta kokonaisuutta, niin omaan henkiseen olemukseen kuin koko ihmiskunnan ja maan kokonaisuuteen.

Yksilöllisyydestä suurempaan tehtävään

Olemme siis kulkeneet yksilöllisyyden enkelipäivästä arkkienkeleiden kantamaan yhteisöllisyyden päivään ja eilen suurenkeleiden päivään, joka on vahvistanut meidän yhteyttämme ajan suurempiin tehtäviin, sillä tavoin kuin se kullekin on mahdollista.

Tänään uudenvuodenaattona astumme korkeammalle alueelle, jossa oma olemuksemme liittyy meidän planetaariseen tehtäväämme, tai toisella tavalla sanottuna ihmiskuntaan, luontoon, Äiti maahan ja hyvin syvällisesti Kristukseen.

Yksi Kristuksen ymmärtämisen vaikeuksia on siinä, että hän kosmisena olentona on niin tavattoman paljon. Kun me sanomme hänestä jotain, se useinkin kuulostaa kovin lapselliselta ja riittämättömältä, koska jokin syvällisempi puoli meissä aavistaa hänestä niin paljon sellaista, mitä me emme kykene sanoillamme ilmaisemaan. Mutta se ei tarkoita, että Kristuksessa itsessään olisi jotain lapsellista tai heikkoa, se on vain meidän kokemuksemme omasta vielä vajavaisesta ymmärryksestämme.

Juuri tänään, kun portit ovat avoimia Kristukselle niin läheisille elämänhengille, auringon luojajumalille, tahdon muistuttaa ja rohkaista, että me saamme ajatella Kristusta sinä valtavana, ihmistä äärettömän paljon suurempana olentona, kuten hän on. 

Tämä on siis päivä, jolloin korkeampi henkinen tehtävämme, voi sanoa että itse kunkin planetaarinen tehtävä, voi avautua ja soida aina fyysiseen rakenteeseemme ja geeneihin saakka.

Uudenvuoden lupaukset ovat tästä suuresta tapahtumasta ja suuresta mahdollisuudesta ikävä väärinkäsitys, joka on omiaan peittämään sen, mitä henkisesti nyt tapahtuu. Nyt meidän ei kannata ajatella niinkään jotain lupauksia, vaan avata sisämpämme kuuntelemaan sitä korkeampaa kutsua ja korkeampaa voimaa, joka tänään virtaa meille.

Tiivistyypä se sitten ajattelun tavoittamaksi tiedoksi tai ei, riippuu kunkin omasta tilanteesta. Mutta joka tapauksessa tuo prosessi tapahtuu jokaiselle, ja jos siihen saa sisäisen yhteyden, se voi olla suuri apu. Ja silloinkin, vaikka ei kokisi mitään sen kummampaa, voi luottavaisesti tietää, että asiat kulkevat tänään eteenpäin.

Uudenvuoden tinat

Joskus kauan sitten ihminen on ollut niin vahvassa yhteydessä luonnonvoimiin ja kosmisiin voimiin, että näiden uudistavien voimien havaitsemiseksi on kehitetty erilaisia menetelmiä, kuten tinanvalanta, joka on nyt kovasti vanhentunut. Nyt me koemme suoraan sisäisesti, jos koemme, sen mitä uudistavina henkisinä voimina vaikutta. 

Raketit taas ovat kuva siitä, miten me yhteyden avautuessa elämänhenkiin avaudumme samalla myös tähtimaailmalle. Lapsille nämä satuisat kuvat maailmassa näyteltyinä tapahtumina ovat hyväksi, ja voivat ne vahvistaa meidän aikuistenkin sielunvoimia, josa suhtaudumme niihin riittävän sadunomaisesti. Aikuinen todellisuus on kuitenkin sisäinen - ja energeettinen. Tämä on suuri vahvistumisen päivä.

6 kommenttia . Avainsanat: uusi vuosi, elämänhenget, enkelit, jumalat, yksilöllisyys, uudenvuoden lupaukset

Totuudet ovat yksilöllisiä

Lauantai 26.2.2011 klo 13:49 - Matti Kuusela

Totuus ja vastuu ovat viime aikoina askarruttaneet mieltäni. Pari päivää sitten koin voimakkaasti, miten totuus voi olla vain yksilöllinen asia - nykyaikana. Ja koska totuus on yksilöllinen, niin myös vastuu on yksilöllistä.

Uusi Aika on aina korostanut sitä, miten jokainen on itse vastuussa elämästään ja luo oman elämänsä. Se on voimistava ajatus, ja joskus kovin ärsyttävä. Jos on loppuun väsynyt, rahat loppu... ja kaikki varmasti tiedätte mitä tarkoitan, ei ole mitenkään hauskaa lukea, että sinä itse olet sen luonut.

Mutta tässä on enemmänkin. Jos ajattelemme enkeliopastuksen kannalta, niin nykyaikana me olemme oman enkelin ohjauksessa. Enkeli välittää meille meidän totuudellisuutemme perustan - kylläkin yhdessä Kristuksen kanssa, niin kuin olen ymmärtänyt.

Menneisyydessä on ollut aikoja, jolloin johtajina olivat arkkienkelit. Silloin totuudet olivat yhteisöllisiä: perhe, suvun päämies, kilta, kirkko ja uskonto, papit, heimojen johtajat ja sellaiset määrittivät totuudet, ja silloin kun tuo järjestelmä oli vielä voimissaan ja oikeutettu, he saivat asemassaan yhteisön johtajana nuo totuudet arkkienkeleiltä. Ja silloin ne olivatkin voimakkaita totuuksia, jotka fysiologisesti elivät tunteissa, hengityksessä, verenkierrossa.

Vielä sittä ennen oli aika, jolloin aika alkeellisia yksityisten ihmisten tietoisuuksia ohjasivat mahtavat suurenkelit, joiden voima ulottui aina tahtoon saakka. He yksinkertaisesti siirsivät opetuksensa suoraan ihmisen tahto-olemukseen, niin että kansat ja heimot siirtyivät heidän ohjauksessaan sinne mihin pitikin jumalallisten tarkoitusten mukaan.

Jälkiä tästä suurenkeleiden ohjausvaiheesta on vielä edelleenkin sellaisissa yhteisöissä, joissa on saatava suuret ryhmät toimimaan yhteisen tarkoituksen mukaan.

 

Uudet ja vanhat totuudet

Selkeästi voi huomata, miten totuuksien luonne muuttuu kun siirrytään Vanhasta testamentista uuteen. Vanhassa testamentissa totuuden määräsivät johtajat, ja kun heidän henkisyytensä alkoi hajota, profeetat ilmoittivat heille suoraan jumalan tahdon. Ja he kuuntelivat.

Kristus korostaa sen sijaan vallankumouksellisesti ihmisminuutta. Lause Minä olen kaikuu yhä uudelleen, etenkin Johanneksen evankeliumissa. Vanhassa testamentissä tuo Minä olen tuli esiin vain ihmisen ulkopuolella, luonnossa, palavassa pensaassa.

Kristus siis korostaa, että hän on jumala, joka tukee jokaisen ihmisen yksilöllistä minuutta ja totuutta.

Tässä kirkko ja papit ovatkin mielenkiintoisessa tilanteessa. Kristushan ei mitenkään korostanut kirkkojen tai pappien merkitystä, mutta nyt pappien olisi saarnattava ja opetettava, että yksityiset ihmiset eivät ole riippuvaisia mistään ulkoisesta auktoriteetista, ei papeista, ei kirkoista, ei uskonnoista, ei maallisista auktoriteeteista, ei kollektiivisista uskomuksista, vaan yksinomaan siitä hengen äänestä, jonka hän kokee omassa sisimmässään.

Vaikeaa. Kristillinen opetus tässä mielessä osoittaa, että jokainen lause "Kirkko opettaa näin", ei voi koskaan kertoa totuutta mistään asiasta, koska totuus nykyaikana on juuri yksilöllinen luonteeltaan.

Jos joku piiri kokoontuu päättämään totuudesta, se totuus, jonka se julistaa, ei tämän mukaan ole eikä koskaan voi olla oikea totuus.

Toki on yleispäteviä totuuksia, kuten matematiikka. Olemme aika yksimielisiä siitä, että matematiikka toimii. Mutta se, minkä me omaksumme vain meille ulkoapäin opetettuina laskukaavoina, ei oikeastaan olekaan vielä mikään totuus.

Henkiseksi totuudeksi matematiikka muuttuu vasta silloin, kun yksilö omakohtaisesti siitä jotain oivaltaa! Ja siinä on valtava ero.

Miksi Pythgoras olisi uhrannut kaksisataa härkää vain keksittyään jonkin laskukaavan! Hän uhrasi ne, koska hän koki henkisesti, miten suorakulmaisen kolmien sivujen suhteessa ilmenee jumalten eli korkeiden enkeliolentojen toiminta.

Samalla tavalla meidän tulisi nykyaikana oivaltaa asiat. Hämmästyä - sillä hämmästys avaa meidän sielumme niin, että se mitä me tiedämme, voi avautua meille yhteytenä jumalten työhön.

 

Valtajärjestelmät ja henkisyys

Yhteiskunnallisissa valtajärjestelmissä ja jokaisess yhteisössä, jossa joku pyrkii saamaan valtaa muiden yli, käytetään edelleen näitä vanhoja ja vanhatestamentillisen totuuden menetelmiä. Vedotaan aatteen tai tieteen puhtauteen ja sen puolustamiseen.

Mutta on hyvä tietää ja muistaa, että kaikkialla missä niin tehdään, viedään ihmiskehitystä taaksepäin. Eteenpäin voi viedä vain sellainen henkisyys, joka lähtee jokaisen mukanaolijan omakohtaisen henkisyyden tunnusamisesta.

Totta silti on sekin, että me elämme murroskautta, emmekä heti voi kaikessa siirtyä yhteisiin päätöksiin, mutta joillakin aloilla, kuten henkisillä, uskonnollisilla ja terveyden aloilla omakohtaisen totuuden ja siihen liittyvän omakohtaisen vastuun merkitys on ääretön.

Ne jotka pitävät vallasta, tahtovat mielellään korostaa, että antakaa meille työrauha, älkää huolehtiko, me päätämme kaiken teidän puolestanne.

Mutta sopeutuessaan siihen ihminen luopuu kaikkein arvokkaimmasta mitä hänellä henkisesti on, itseydestään!

 

Rakkaudella
Matti

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Totuus, Kristus, yksilöllisyys, enkeli, arkkienkeli, vastuu, kuka on vastuussa, minä olen