Matin blogi

Jokapäiväinen leipämme

Perjantai 12.2.2016 klo 18:43 - Matti Kuusela

Viime kuukaudet ovat olleet voimakasta kehityksen aikaa. On jälleen hyvä kertoa Isä meidän -rukouksesta, koska se on viime kuukausina tullut yhä läheisemmäksi.

Isä meidän on sikäli erikoinen rukous, että sen tarkkaa merkitystä on haastavaa ymmärtää. Useimmat meditaatiot ja rukoukset ovat henkisistä syvyyksistään huolimatta ilmaisultaan helppoja ja selkeitä, mutta Isä meidän -rukouksessa saa todella ponnistaa sisäisiä, jotta sen saa tuntumaan oikealta ja täydeltä.

vaterunser_millet_abendgebet.jpg

Jokapäiväinen leipä

Voimme nyt lähteä liikkeelle sen leipää koskevasta pyynnöstä, joka koskee meidän fyysistä olemustamme: ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.”

Kun tätä pyyntöä miettii, on helppo huomata, että pyynnössä ei ole kysymys ainoastaan leivästä, vaan ravinnosta kokonaisuudessaan. Fyysinen olemuksemme tarvitsee tässä maailmassa jatkuvasti uutta ravintoa. Mutta tarvitsemme elääksemme myös paljon muuta kuin pelkästään ruokaa. Tarvitsemme ilmaa, lämpöä, jopa aistihavaintoja. Tarvitsemme myös sielullista ja henkistä ravintoa. Pyydämme siis Isältä kaikkea sitä, mitä meidän olemuksemme tarvitsee ylläpidokseen fyysisessä maailmassa.

Mutta miksi pyydämme? Maailmankaikkeus tukee meidän elämäämme monin tavoin. Saamme paljon aivan helposti ja ilmaiseksi. Ja sen puolesta, mitä emme saa suoraan, joudumme itsekin tekemään työtä.

Voi myös huomauttaa, että eikö jumalalle ole muutenkin ilmeistä, että me tarvitsemme ravintomme? Lisäksi on varmaan totta, että henkinen maailma luonnonhenkineen antaa meille mielellään sen, mitä me tarvitsemme.

Luulen, että kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan pyyntö jokapäiväisestä leivästä sisältää useita kätkettyjä tasoja, jotka meidän on itse oivallettava.

Pyytämällä mitä me tarvitsemme me ilmaisemme, että tiedostamme oman asemamme maailmassa. Kun pyydän sitä, mitä maailma muutenkin minulle antaisi, asetun tietoiseen vuorovaikutukseen muiden olentojen kanssa, niin enkelikuntien kuin luonnonhenkienkin.

Henkiset ystävämme

Kuvittele, että olisit itse henkinen olento, joka on ravinnut ihmiskuntaa vuosituhannesta toiseen. Osa ihmisistä kiittää siitä, ja se tuntuu hyvältä.

Mutta sitten ihmiskunnan piiristä kohoaa esiin rukous: Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme!

Se herättää. Se osoittaa, että ihmiskunnan piirissä on joku, joka on oivaltanut alkaa kantaa omaa vastuuta. Tietoinen pyytäminen vahvistaa ihmiskunnan ja henkisen maailman välistä yhteyttä.

Se ei ole ruikuttamista tai anelua, vaan osoitus siitä, että ihmiskunta alkaa herätä aikuisuuteen.

Joskus ajatellaan, että jumala tai enkelit ovat niin korkeita olentoja, etteivät he tarvitse ihmisiä tai meidän kiitoksiamme tai huomiotamme. Mutta se ei pidä paikkaansa. Jos kehityksessä alemmat olennot tarvitsevat avukseen korkeampia, niin myös korkeammat olennot ovat riippuvaisia alemmista. Kuvittele miten paljon me ihmiset olemme riippuvaisia kaikesta siitä, mitä luonto meille luo. Vastaavasti meidän huomiomme ja kiitollisuutemme on ravintoa korkeammille olennoille.

Meidän leipämme

Leipä on Raamatussa tärkeä sana. Jokapäiväisen leivän lisäksi muistamme leivän ja viinin tai taivaallisen leivän, mannan. Kaikilla niillä on oma merkityksensä.

Myös kansanperinteestä muistamme, miten juuri leipää on pidetty aivan erityisenä jumalallisena lahjana ihmiskunnalle. Myös Jeesus-lapsen syntymäkaupunki Beetlehem merkitsee leivän taloa. Siinä voi kokea, miten Jeesus jo omassa olemuksessaan tuo maailmaan sellaista, mikä ravitsee koko ihmiskuntaa.

Leipään liittyy myös lämpö. Leivinuunissa kypsynyt rukiinen tai etelän auringossa kivellä paahtunut leipänen on käynyt läpi oman lämpöprosessinsa. Voimme kuvitella, miten lämpöprosessin kautta leipään sisältyy henkinen kehitysprosessi.

Pyytäessäni leipää ilmaisen olevani sekä valmis ottamaan vastaan että itse työskentelemään jumalallisen leivän mysteerin toteuttamiseksi ihmiskunnassa.

Veljemme ja sisaremme

On mahtava elämys, kun ensimmäisen kerran tajuaa, että Isä meidän -rukouksessa kaikkea pyydetään aina ”meille,” ei vain minulle. On suurta oivaltaa, että juuri minä tässä olen pyytämässä ravintoa koko ihmiskunnalle, kaikille läheisilleni samoin kuin kaikille vieraillekin

Mutta tähän pyyntöön syventyy, huomaa että ”me” kattaa kaikki maan olennot, ei vain ihmiset. Kun "meidän" piirimme laajanee, huomaa että eläinkunta on otettava mukaan, ja sitten kasvikunta. Ei kivikuntaakaan voi jättää ulkopuolelle, vaikka ei oikein tietäisikään, millaista ravintoa ja tukea se kaipaa. Silloin ravitsemuksen pyyntö laajenee lopulta kattamaan myös luonnonhenget ja enkelit, ainakin koko aurinkokuntamme.

Kaikki luonnonkunnat tarvitsevat henkistä huolenpitoa. 

Jos joskus on kokenut oudoksi sen, että ihmistä on kutsuttu luomakunnan kuninkaaksi, niin voi huomata, että jollain tavalla jokainen ihminen on kasvamassa kohti omaa henkilökohtaista kuninkuuttaan ottaessaan vastuuta kaikesta elämästä. Tosin tuo vastuu on vielä vaatimatonta, mutta kun ihminen astuu sisäisesti esiin ja pyytää henkiseltä maailmalta huolenpitoa ja ravintoa kaikille olennoille, silloin hänessä alkaa kypsyä jotain suurta ja merkittävää.

Mutta samalla kun ihmisessä kypsyy sisäinen kuninkuus, on sen vastapainoksi kypsyttävä myös se, mitä paimenet edustavat. Sekä paimenet että kuninkaat tervehtivät Jeesus-lasta Beetlehemissä, Leivän talossa.

Uskon, että yksi leivän mysteereistä sisältyy siihen sekä sisäiseen että fyysiseen työhön, jota me leivän puolesta teemme. Kun me otamme leivän vastaan yhä tietoisemmin, jumalten lahjana ja Kristuksen ruumiina, kuten ehtoollisen asetussanoissa ilmaistaan, me alamme vähitellen muuttua. Kun aikaisemmin otimme vain aina vastaan, mitä meille annettiin, nyt leivän vastaanottamisen kautta meissä alkaa kypsyä sellaista sisäistä voimaa, jonka avulla me tulevaisuudessa muutumme maailmankaikkeudessa pelkästään vastaanottavista olennoista sellaisiksi, joilla on itsellään jotain annettavaa maailmalle ja sen kehitykselle.

Leivässä on juuri tuo suuri mysteeri. Me voimme ehkä poimia hedelmiä puusta tai marjoja metsästä, mutta leivän vuoksi meidän on tehtävä työtä.

Siksi pyytämällä jumalalta leipäämme me pyydämme sovitusta ja siunausta sen kuilun yli, joka nyt erottaa meitä henkisten maailmojen tiedostamisesta.

Ehkä jokapäiväisen leivän pyyntöön sisältyy aavistus siitä tulevaisuudesta, jossa me itse kykenemme tietoisesti luomaan jotain sellaista, joka on ravinnoksi muille olennoille ja koko kosmokselle.

Rakkaudella

Matti

2 kommenttia . Avainsanat: Isä meidän, rukous, leipä, meditaatio

Paratiisi ja Joulun näytelmä

Keskiviikko 23.12.2015 klo 3:07 - Matti Kuusela

Tänään olimme katsomassa vanhaa keskiaikaista Paratiisinäytelmää Kulttuurikeskus Sofiassa. Ortodoksinen Sofia Helsingin Vuosaaressa oli hieno paikka näytelmälle. Tämän keskiajalta peräisin oleva laulukuvaelma säilyi pitkälle 1800-luvulle pienessä Oberuferin kylässä. Siellä näytelmää esittivät paikallisten viljelijäiden pojat. Samaa perinnettä ovat suomalaiset tiernapojat eli tähtipojat, jotka esittävät katkelmaa Matteuksen evankeliumin mukaisista joulutapahtumista.

Näitä vanhoja joulunäytelmiä on kaikkiaan kolme, Paratiisinäytelmä, Kolmen kuninkaan näytelmä ja Paimennäytelmä, jonka lähtökohtana ovat Luukkaan evankeliumin joulutapahtumat.

Sattui niin, että myöhempi Wienin Teknillisen korkeakoulun kirjallisuuden professori Schröer oli tällä Tonavan saarella tekemässä murretutkimusta, kun hän kiinnostui näytelmistä niin, että kirjoitti ne muistiin. Myöhemmin hänen oppilaansa Rudolf Steiner innostui asiasta. Hänen toimestaan näytelmät ovat levinneet kautta maailman Steiner-koulujen, kehitysvammaisten koulujen ja Kristiyhteisön myötä.

Ja nyt näytelmä oli kutsuttu myös ortodoksiseen kulttuurikeskukseen.

Lämmin kiitos esittäjille, jotka kaikki olivat enemmän tai vähemmän tuttuja. Vajaan tunnin mittainen laulunäytelmä sai ajattelemaan ja tuntemaan. Se todella vei toiseen maailmaan.

orion_nebula.jpg

Paratiisi

Näytelmä sai minut myös vahvasti tuntemaan, miten paljon perinteellinen paratiisiajatus on jäänyt ajasta jälkeen. Kertomushan sälyttää syntiinlankeemuksen taakan ja syyllisyyden kokonaan Eevan ja naisten harteille. Myöskään paholaisen toiminnan motiivit eivät käy selväksi.

Perinteellisesti olemme käsittäneet, että Aatami luotiin ensin ja sitten Jumala loi Eevan Aatamin kylkiluusta. Kylkiluu on luultavasti ikiaikainen käännösvirhe ja lisäksi on muitakin legendoja. Kultainen legenda kertoo, miten jumalat loivat ensin Eevan ja vasta hänen jälkeensä Aatamin. Koko tarina on monimutkainen, ja siksi on hyvin ymmärrettävää, että sitä ei juuri kerrota. Lisäksi se on ollut kauan salaista tietoa, koska miehen ensisijaisuutta korostava näkemys on tahdottu pitää vahvasti esillä.

Paratiisinäytelmä esittää paholaisen mustana ja ilkeänä olentona, mutta se ei näytä, miksi Eeva lankeaa hänen houkutuksiinsa. Todellisuudessa se käärme, josta paratiisikertomus puhuu, on suuri ja loistava enkeliolento, Lusifer.

Lusifer on henki, jonka tarkoituksena ei suinkaan ollut pahuus, vaan Lusifer näki, miten ihmiskunnan kehitys jumalan tai jumalten helmoissa paratiisissa oli tuskastuttavan hidasta. Ihminen ei olisi kehittynyt varsinaiseen itsetietoisuuteen eikä etenkään vapauteen vielä pitkiin aikoihin.

Siksi Lusifer eli Valontuoja tarjoaa toista mahdollisuutta. Jumala eli muodonhenget tahtoivat säilyttää ihmisen omassa piirissään. Aatami tahtoo pysyä uskollisena jumalalle, Eeva, jolla on Aatamia laajempi kosminen tietoisuus, ymmärtää mistä Lusifer puhuu ja hän johtaa myös Aatamin uuden tietoisuuden tielle, kohti vapautta, itsetietoisuutta ja yksilöllistä rakkautta.

Matka aineellisuuteen

Lusiferin tarkoituksena oli siis ihmisen vapauden ja tietoisuuden herättäminen, mutta sen seuraukset olivat dramaattiset. Lusiferin teon johdosta maailmankaikkeuden tasapaino järkkyy. Uuden valon vastapainoksi syntyy pimeys. Sillä tavoin valoisan Lusiferin vastapariksi tulee pimeyden henki, jota kutsutaan Ahrimaniksi.

Tämä ymmärtäminen on nykyaikana aivan keskeistä. Paha ei ole vain yksi, vaan kosmista tasapainoa järkyttänyt uusi valo luo myös varjon. Ja vasta ylittäessään oikeutetut rajansa sekä valo että pimeys voivat särkyä niin, että syntyy se, mitä me varsinaisesti kutsumme pahaksi.

Näin sekä uusi valo että pimeys saivat osansa ihmissielusta. Epäilys ja erehdys saivat otteen ihmisestä, sillä tiedostamisen vastapainona täytyy olla erehtymisen mahdollisuus. Syntyy valtava kosminen draama, joka lopulta johtaa aina työhön, sairauteen ja kuolemaan saakka. Kaikki nämä kolme ovat ihmisen suuria opettajia ja jopa pelastajia.

Perisynnin salaisuus

Näytelmästä ei varsinaisesti puhuta perisynnistä, mutta kun tuo käsite on olemassa, ja se varmasti tulee monelle mieleen, niin voimme katsoa sitäkin. Mitä perisynti on? Se on ihmisen peruserillisyyttä henkisestä maailmassa, se on ihmisen lankeaminen aineelliseen maailmaan.

Jos mietimme sitä, että erehtyminen tulee ihmiselle mahdolliseksi vasta Lusiferin viettelyksen jälkeen, johdumme väistämättä ajatukseen, että Eevan omenansyönti ei ollutkaan erehdys, vaan osa vielä korkeampaa jumalallista suunnitelmaa.

Oli korkeiden jumalten tahto, että ihmiskunta johdettiin erillisyyteen jumalmaailmoista, jotta se voi oppia omien kokemustensa ja erehdystensä kautta.

Perisynti-käsitteen alkuperäinen merkitys ei siis syyllistä ihmistä eikä ihmiskuntaa, mutta se kertoo siitä, miksi meidän on nähtävä vaivaa tässä maailmassa, oppiaksemme.

Me emme ole syyllisiä, mutta koska maailman lankeaminen aineellisuuteen tapahtui meidän kehityksemme tähden, me olemme silti kosmisesti vastuullisia. Siksi meidän tehtävämme on aikain kulussa rakentaa uusi yhteys aistimaailmasta henkisiin maailmoihin. Juuri meidän tehtävämme on nyt tämän alkuhengestä eronneen maailman uusi henkistäminen.

Miten tämä kaikki liittyy jouluun?

Joulu on se käännekohta, jossa alas aineellisuuteen johtava kehitys lähtee jälleen kohoamaan kohti henkistä maailmaa. Alkuihmisparista Eeva oli lähempänä taivasta, Aatami lähempänä aineellista maailmaa. Nyt me tarvitsemme itsessämme uutta Aatamia ja uutta sielunlasta, joiden myötä meidän tiemme kohti uutta henkistä todellisuutta voi tapahtua.

Niinkuin Eeva paratiisissa johdatti Aatamin matkaan kohti maisen maailman ankaruutta, niin nyt meidän sydämissämme Maria hoivaa sielunlastamme uudelle matkalle kohti sitä maailmaa, jota Johanneksen ilmestyksessä nimitetään Uudeksi Jerusalemiksi.

Vanhassa paratiisissa ihminen joutui valon ja innostuksen Lusiferin ja pimeyden ja käytännöllisyyden Ahrimanin kiistakapulaksi, niin meidän uudessa joulusisäisyydessämme Kristus on se keskitien voima, joka ohjaa sieluamme näiden kahden voiman välillä.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Paratiisinäytelmä, paratiisi, Eeva, Aatami, Kristus

Isä meidän -rukous

Perjantai 13.11.2015 klo 19:33 - Matti Kuusela

Henkisessä workshopissa olemme lähestyneet Isä meidän -rukousta jo pidemmän aikaa. Tuo rukous, sen sananmuoto ja rytmi on varmaan kaikille tuttu. Tiedämme että se on kristinuskon keskeinen rukous. Se on juuri se rukous, jonka Jeesus opetti opetuslapsille rukoiltavaksi.

Kun rukousta katsoo tarkemmin, huomaa että se on koko ihmiskunnan rukous. Kaikki pyynnöt lausutaan ”meidän nimissämme” ja ne kohdistetaan ”meidän isällemme”. Käytännössä se tarkoittaa, että jokaista pyyntöä lausuessani koen koko ihmiskunnan olevan mukana. Ja uskonnoista ja henkisyyden tasosta riippumatta.

Mutta kun sulkee silmänsä ja kuvittelee tätä ihmiskuntaa, jonka puolesta rukouksen lausuu, niin huomaa, ettei sitä voikaan rajata vain ihmisiin. Luonnonhenget ja enkelit, kaikki maan olennot eläimet ja kasvit mukaanluettuina, jopa kivien täytyy olla mukana. Sillä ”me” voi tarkoittaa vain meitä kaikkia, kaikkia maan asukkaita, kaikkia myös henkisiä ystäviämme, jotka täällä työskentelevät.

Kynnyksenvartija_Rosenkrantz.jpg

Isän maailmat

Rukouksen neljä ensimmäistä osaa ovat ihmeellisesti Isän maailmaa. Entisinä aikoina puhuttiin Isän pelkäämisestä henkisenä hyveenä. Vaikka tuo pelkääminen ei varsinaisesti tarkoita pelkäämistä sinänsä, niin silti meissä monissa on syvällä Isän pelko. Ainakin minulla oli lapsena, nimenomaan Isä-jumalan pelko. Ja kun ajattelen lapsuutta seuranneita vuosikymmeniä, niin huomaan tuon pelon seuranneen minua uskollisesti hyvin pitkään.

Vasta kun aloin aivan tietoisesti oivaltaa, että kaikki sukulaiset, isä ja äiti, minä ja sinä, tytär ja poika, ovat myös meissä jokaisessa itsessämme, aloin tajuta, että voin itse työstää näitä hahmoja rakastavammiksi ja hyväksyvämmiksi, hyvänsuovemmiksi.

Isä meidän, joka olet taivaissa

Vasta nyt tätä kirjoittaessani tajuan oikein selvästi, että tätä riviä lausuttaessa voisin todella kokea Isän lämpimästi ja rakastavasti, ilman mitään varauksia.

Siinä riittää meditaatiota ja rukousta pitkäksi aikaa. Todella kokea Isän rakkaus, ja kokea se myös itsessään.

On herättävää kokeilla myös muotoja ”Isä joka olet...” tai ”Isäni joka olet...”

Silloin kokee, että juuri ”Isä meidän” on oikea sanonta. Meidän isämme, meidän kaikkien isä. Silloin kokee, että me kaikki olemme täällä yhdessä. En olekaan yksin, jos niin olen joskus kokenut.

Kun lausun sanat ”Isä meidän”, koen samalla, että minä olen omalta kohdaltani vastuussa, paitsi itsestäni, niin myös meistä kaikista. Ulotan rukouksen myötä todellakin vastuuni niin itseeni kuin koko maan kaikkiin olentoihin, sillä isä on meille kaikille sama ja yhteinen.

Kun palaa takaisin rukouksen ensimmäiseen säkeeseen, niin sana ”olet” nousee myös vahvasti esiin. Oleminen on selvästi Isän keskeinen atribuutti. Hän on. Mutta hänen olemisensa on aktiivista. Voi todella kokea, että hän on kaikessa mikä on. Ja että tuo oleminen on maailmankaikkeuden ja elämän jatkuvaa kantamista ja huolenpitoa. Se sisältää myös kaiken sen kantamisen, mitä ihmiskunta tekee niin monissa eri muodoissaan. Sana ON laajenee ja syvenee käsittämään kaikkeuksien koko elämän.

Sitten seuraa kolme säettä, jotka määrittelevät tarkemmin ihmisen aseman suhteessa Isään.

Pyhitetty olkoon sinun nimesi

Isän nimi on kuin jonkinlainen kopio tai heijastus itse Isästä. Se on jotain, mikä kantaa luomisessa Isän ominaisuuksia, mutta on kuitenkin hänestä irrallaan. Siksi tämän Isän olemuksellisuuden on pyhityttävä ihmissielussa. Se on pyhitys, joka on ihmisen tie takaisin Isää kohti.

Pyhitys on tietysti kaikessa pyhyydessään suppea sana. Ajattelu on ihmistoiminnassa lähinnä Isän nimeä. Kun ajattelu pyhittyy, se lähenee maailman Isä-perustaa ja luovuutta, ja sitä voi nimittää viisaudeksi. Luovana viisaus myös valaisee, jolloin se lähenee sitä enkelitoimintaa, jota me nimitämme Pyhäksi hengeksi.

Tulkoon sinun valtakuntasi

Valtakunta on jotain, mikä on paljon selvemmin Isän omaa olemusta ja voimaa kuin nimi. Nimeään maailmassa Isä ei voi täysin hallita, mutta valtakunnassa hänen voimansa on läsnä. Mitä ilmeisimmin voimme kokea, että valtakunnassa me alamme liittyä Isän elämään, mutta yhtä ilmeiseltä tuntuu, että me emme voi vain lipua sinne, vaan meidän on tehtävä jonkinlainen käännös.

Isän nimen voi tavoittaa kohottamalla ja muuttamalla ajatteluaan, sen olemuksellisuutta ja syvyyttä. Valtakuntaan yltääksemme meidän on päästävä mukaan syvempään elämän virtaan. Meidän on päästävä tietoisuudessamme niin pitkälle, että alamme oivaltaa mitä elämä on, mihin elämä tähtää, mikä on ihmisen tie, miten se liittyy siihen Kristus-tiehen, jota hän kuvaa eräänlaisena keskellä kulkemisena, tai myös lasten tienä hänen luokseen.

Aika ilmeistä on myös, että kaikkiin näihin kolmeen tiehen liittyy myös oma kärsimyksensä. Niin paljon iloa ja kauneutta ja ihanuutta kuin ihmiselämä voi tarjota, niin elämä aineellisessa maailmassa merkitsee myös kärsimystä.

Luulen että Kristuksen keskitien kulkeminen ei merkitse ainoastaan sitä, että tiukasti varomme poikkeamasta polulta, vaan myös sitä, että me hyväksymme sekä elämän ilot että kärsimykset ja sillä tavoin voimistumme kulkemaan korkeamman ihmisyyden tietä.

Tapahtukoon sinun tahtosi niin kuin taivaissa myös maan päällä

Kolmas ja syvin vaihe tiellä Isän luo on sukeltautuminen hänen tahtoonsa. Ajattelulle se merkitsee eräänlaista paradoksia. Miten kykenemme olemaan täysin vapaita samalla kun olemme täysin Isän tahdon virrassa, sillä on selvää, että Isän tahdon on toteuduttava meidän ihmisten kautta. Tieten.

Kuvittele maapalloa, joka on jo pitkälle henkistynyt, kuten ihmisolemuskin. Sekä ihminen että maa ovat jossain määrin läpinäkyviä ja virtaavia, hyvin eläviä, täynnä viisautta ja rakkautta. Kuljet tässä maailmassa, jossa ihminen on jo hyvin pitkälle luonut uuden suhteen paitsi kaikkiin toisiin ihmisiin, myös kaikkiin luonnonkuntiin. Tunnet olevasi yhtä kaiken kanssa, tunnet olevasi vapaa toimimaan, tunnet miten kaikki olennot ovat myös sovussa sinun kanssasi: olet viimeinkin luova olento, joka kykenee luomaan yhteistoiminnassa ja sopusoinnussa muiden olentojen kanssa.

Tuo on kaukainen tila, ja kaunis, mutta uskon että sen saavuttaminen on myös suuri draama, jonka osia me jo nyt alamme hiljaa harjoitella.

Kuva Rosenkrantz: Kynnyksenvartija

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Isä, Isä meidän, rukous, Kristus

Kristuksen seitsemän uutta käskyä

Keskiviikko 16.9.2015 klo 23:33 - Matti Kuusela

omenankukkajanuppu_600.jpg

Tänä iltana meitä oli Henkisessä workshopissa kaikkiaan yhdeksän. Mukava ilta, hyvää keskustelua ja aiheet henkisiä mutta käytännöllisiä. Matteuksen teksti kirkastuu ja selkenee.

Jeesuksen esittämiä uusia Mutta minä sanon teille -muotoisia käskyjä on kaikkiaan kuusi. Niitä edeltää kuitenkin yksi, joka on esitetty ilman alussa olevaa mutta-sanaa: Minä sanon teille...

Tästä lauseesta saa vaikutelman, että Jeesus esittää siinä jotain suurempaa ja henkilökohtaisempaa kuin sitä seuraavissa mutta-sanalla alkavissa käskyissä. 

Tämä ensimmäinen käsky on erityisasemassa siksi, että se käsittelee fyysisessä maailmassa toimimista. Fyysisen maailman varsinainen laki on oikeudenmukaisuus. Se on se ominaisuus, jonka kautta luomistyö virtaa välittömästi eteenpäin fyysisellä tasolla. Se on välttämätöntä, jotta Kristuksen työ voi tapahtua ihmisten kautta.

Kun mietin tätä käskyä, päädyin siihen, että kaikissa muissa ominaisuuksissa henkinen maailma voi hieman joustaa. Ihmisiltä ei odoteta täyttä rakkautta, täyttä myötätuntoa tai muutakaan, mutta oikeaudenmukaisuus on se ominaisuus, jonka on oltava läsnä, jotta jotta Kristuksen vaikutus voi toteutua heti ihmisen kautta.

Kaikilla hyvillä ominaisuuksilla on oma tärkeä tehtävänsä, mutta tässä Jeesus ilmaisee, että juuri ihmisten yksilöllisesti kokeman ja toteuttaman oikeudenmukaisuuden kautta myös hänen työnsä voi kulkea eteenpäin ihmisten välityksellä. Siksi oikeudenmukaisuus on erityisasemassa tällä kohtaa, jossa Jeesus kertoo omasta tehtävästään ja sen toteuttamisesta.

Omassa Uudessa testamentissani tämä lause kuuluu: Minä sanon teille, ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.

1) Yksinkertaistan tämän lauseen seuraavasti: Ole oikeudenmukainen kaikissa tilanteissa.

Olemme jo aikaisemmissa blogeissa puhuneet siitä, että lauseessa oleva kreikankielinen alkutekstin sana on dikaiosune, joka tarkoittaa juuri oikeudenmukaista. Dikaiosune on myös kreikkalainen oikeudenmukaisuuden jumalatar, siis feminiininen voima. Voimme ymmärtää, että tämä oikeudenmukaisuus on luonteeltaan elävää ja sielullisesti koettua, sellaista joka kohoaa itse tilanteesta. Se ei ole kirjoista tai periaatteista johdettua oikeudenmukaisuutta, vaan sellaista mikä on paljon enemmän, yksilön itsensä luomaa. 

Kristus_Maria_vaaka.jpg

Kuusi uutta käskyä

Seuraavat kuusi käskyä muodostavat oman kokonaisuutensa. Ensimmäinen niistä käsittelee elämänmaailmaa, eetteritasoa. Toinen käsky kuuluu Uuden testamentin suomennoksessa seuraavasti.

"Teille on annettu tämä isiltä annettu käsky: 'Älä tapa.' ... Mutta minä sanon teille: jokainen joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion."

2) Puhu kaikille olennoille ainoastaan myönteisesti.

Nyt Kristus kohottaa vanhan tappamisen kieltävän käskyn uudelle tasolle antamalla ymmärtää, että kaikenlainen parjaaminen ja arvostelu on tappavaa elämänmaailmassa, niin läheltä kuin kaukaa ajatuksinakin.

Matteus käyttää esimerkkinä ihmisiä, mutta selvää on, että tämä ohje pätee kaikkiin olentoihin ja asioihin. Henkisellä tiellä oleva ihminen pyrkii sopuun ja sovintoon jokaisen kanssa.

*

"Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan."

3) Voita viettelykset.

Tämä on sielunmaailman tai astraalitason käsky. Ihmisen vapauden ja oman tiedon karmana oli viettelyksille altistuminen. Jeesus puhuu tässä miehestä ja vaimosta, mutta ohje tarkoittaa, että altistuminen viettelyksille vaikuttaa heikentävästi ihmisen henkeen.

Viettelykset voit siis työntää syrjään, mutta jos siitä seuraa tunteita, niin niiden salliminen on tärkeää. Meidän sisäiselle kasvullemme on olennaista, että me hyväksymme jokaisen itsessämme syntyvän tunteen. Otamme sen vastaan, koemme sen kaikessa rauhassa niin kauan kuin sillä on tehtävää kanssamme.

*

"On myös opetettu, että jos mies tahtoo erota vaimostaan, hänen on annettava tälle erokirja."

4) Pidä kiinni siitä, minkä olet havainnut hyväksi

Tätäkin käskyä Jeesus kuvaa avioliiton termein, mutta idea on se, että ihmishengen (jota tässä nimitetään mieheksi) on tyynesti jatkettava kaiken sen kanssa, minkä hän on havainnut hyväksi ja valinnut itselleen (vaimo). Ainoastaan siinä tapauksessa että tuo sielullinen asia kerta kaikkiaan menettää kantavan voimansa (haureus), voi siitä tietoisesti luopua (antaa tälle ominaisuudelle erokirja).

*

"Vielä teille on opetettu nämä isille annetut käskyt: 'Älä tee väärää valaa' ja 'Pidä mitä olet Herralle valalla vannonut'. Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan."

5) Puhu tasapainoisesti ja avoimesti

Kun puhut toisille tai itsellesi, puhu rauhallisesti ja vapaasti. Sinun ei tarvitse yrittää vakuuttaa toisia, ei puolustautua, ei hyökätä. Kerro vain oma kokemuksesi. 

Tämä on itse asiassa enkelipuheen harjoittelua, todellista ihmisen puhetta. Puhuessasi puolueettomasti tulet lähelle enkeliäsi ja hän voi tulla lähemmäksi sinua. Näin lähestyt myös korkeampaa minääsi.

*

"Teille on opetettu: Silmä silmästä, hammas hampaasta. Mutta minä sanon teille: Älkää tehkö pahalle vastarintaa."

6) Älä vastusta pahaa

Me puhumme tässä koko ajan opetuksesta, joka tapahtui henkisessä maailmassa, vuorella. Kristuksen oppilaina meidän ei tule vastustaa pahaa, vaan muuntaa se. Se on koko ihmiskunnan suuri tehtävä. Kun toimimme yhteistyössä Kristuksen kanssa, meidän ei tarvitse suojautua pahalta, vaan me voimme kääntää sille toisenkin posken auttaaksemme sitä muuntumaan.

*

"Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.'

7) Rakasta vihamiehiäsi ja rukoile vainoojiesi puolesta

Muistakaamme, että nämä ovat todellisia ohjeita, jotka on tarkoitettu noudatettavaksi. Me ihmiset näyttelemme täällä maan päällä toinen toisillemme mitä erilaisimpia rooleja, mutta tarkoitus on, että rakastamme toinen toisiamme. Vain sillä tavoin me voimme yhdessä kulkea maankehityksen loppuun saakka.

Roolistamme riippumatta me kaikki kannamme toinen toistemme taakkoja, ja siksi me saamme olla kiitollisia jokaiselle, joka näyttelee osaansa kanssamme tällä planeetalla. Toistemme rakastaminen kokoaa yhteen meidän suorittamamme työn, niin että me voimme turvallisesti siirtyä maan seuraavaan ruumiillistumaan. Kuten Jeesus sanoi, ketään ei jätetä eikä voida jättää jälkeen.

Rakastamisen käsky on vaativa ja itseltäni meni aikanaan kauan ennen kuin pystyin vakuuttumaan siitä, että rakastaminen on järkevää myös hankalien ihmisten kohdalla. Rakkaus on voima, jolla on kyky asettaa asioita paikoilleen. Kun siis rakastan sellaista, mikä ei ole kohdalleen, se alkaa väistämättä etsiä oikeaa paikkaansa.

Kaukonäköisyys

Tämä osa päättyy Jeesuksen kehoitukseen, joka Uuden testamentin suomennoksessani kuuluu: Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen. Mutta voi huomata, ettei Jeesus voi tarkoittaa tuota. Emme me vielä ole täydellisiä, me olemme vasta matkalla, hieman yli puolivälin.

Kreikan alkukielellä täydelliseksi suomennettu sana on teleios. Alussa on sama tele kuin meillä esimerkiksi televisiossa tai vanhassa telegraafissa. Tele tarkoittaa kauas ja niin voimme määrittää, että Jeesus tarkoittaa: Olkaa kaukonäköisiä ja kaukaa viisaita niin kuin teidän taivaallinen Isänne on.

Rakkaudella
Matti

Kirjoitus perustuu Matteuksen viidennen luvun jakeisiin 20-48.
Vuorisaarnaa koskevia blogeja on tämän vuoden helmikuusta saakka.

5 kommenttia . Avainsanat: Vuorisaarna, Jeesus, seitsemän käskyä, seitsemän uutta käskyä, teleios, pahan vastustaminen

Oikeudenmukaisuudesta hyvyyteen

Keskiviikko 16.9.2015 klo 1:34 - Matti Kuusela

Ihmeellisesti kiinnostukseni suuntautuu Vuorisaarnan kohtaan, jossa Jeesus puhuu oikeudenmukaisuudesta. Hän ilmoittaa, että se ominaisuus, jonka avulla ihminen voi päästä taivasten valtakuntaan eli luoda yhteyden henkiseen maailmaan.

Oikeudenmukaisuudesta ei henkisessä kirjallisuudessa kovin paljoa puhuta. Raamantunsuomennoksissakin sen alkukielinen kreikkalainen sana dikaiosyne on käännetty joskus hurskaudeksi, joskus jumalan tahdon noudattamiseksi. Mutta kun sitä ajattelee henkisen minuus-opetuksen pohjalta, niin sen merkityksen voi kokea hyvinkin perustavaksi.

Tuosta Kristuksen lausumasta voi suoraan päätellä, että jo pelkkä oikeudunmukaisuuden harjoitus kaikissa tilanteissa johtaa ihmisen henkisen maailman yhteyteen. Mutta tuo henkinen oikeudenmukaisuus ei voi olla sitä, jota kirjanoppineet ja fariseukset edustavat, vaan se on oikeudenmukaisuutta, joka kohoaa vapaasta minä-ihmisestä. Hän miettii itse, mikä on oikein kussakin tilanteessa. Vaikuttaa siltä, että tuo elävän oikeudenmukaisuuden ja oikeamielisyyden harjoitus yksin voi harmonisoida ihmisen henkisen maailman kanssa.

Melkisedek

Oikeamielisyys ja rehellisyys johtavat muistot myös kauas Vanhan testamentin puolelle. Kun Abraham palaa voitokkaasta taistelusta, korkeimman jumalan pappi Melkisedek, Saalemin kuningas ja myös Oikeudenmukaisuuden kuningas, tarjoaa hänelle viiniä ja leipää paikalla, jolle myöhemmin rakennettiin Jerusalamin temppeli.

Näemme näin, että oikeudenmukaisuuden idea liittyy läheisesti leivän ja viinin sakramenttiin sekä koko juutalaisen kansan kehitykseen. Kristus itse uudistaa leivän ja viinin ehtoollisen. Nämä kaksi kasvikunnan tuotetta liittyvät läheisesti aurinkoon ja kasvikuntaan. Ihmisolemuksessa leipä liittyy juuri kiinteään kehoon, luustoon, ja viini taas vereen. Juuri luusto ja veren lämpö ovat ihmisen minuuden kantajia fyysisellä tasolla.

Totuus_-_Lefebvre.jpg

Tie hyvyyteen

Me suomalaiset olemme vanhastaan kokeneet itsemme rehellisinä ja oikeudenmukaisina. Ja jos seuraa erästä Rudolf Steinerin lausumaa, voimme sanoa, että oikeudenmukaisuudesta kasvaa totuus, totuudesta kasvaa kauneus, kauneudesta kasvaa hyvyys.

Mutta selvää on, että ollakseen voidakseen synnyttää itsestään uuden ominaisuuden, oikeudenmukaisuuden on oltava elävää, jotta siitä voi kehittyä totuutta luova voima.

Totuuden on oltava hyvin elävää, jotta siitä voi kasvaa jotain niin taipuisaa kuin kauneus. Voimme ymmärtää, että juuri elämänmaailmassa kauneus on samaa kuin totuus fyysisessä maailmassa. Kauneus on taiteellisen luomisen sisäinen olemus.

Ja jotta kauneudesta voi kehittyä hyvyyttä, on siihen tultava mukaan jotain sellaista korkeampaa voimaa, korkeampaa tahtoa, joka vasta aavistuksenomaisena tulee meidän tajuntamme piiriin. Me voimme ajatella tekevämme hyvää, voimme jopa tuntea niin, että onko teko varmasti hyvä sen syvemmässä merkityksessä, sen tiedostamiseen me emme vielä kykene.

Mutta perustana on tuo oikeudenmukaisuus, ei kirjasta luettuna, vaan parhain minä-ihmisen kyvyin käytäntöön sovellettuna. Siitä versovat muut eteenpäin vievät ominaisuudet.

Tekojen hyvyys

Vastaavasti kuin Uuden testamentin alussa Jeesus ilmoittaa oikeudenmukaisuuden kehityksen perustaksi, hän evankeliumien lopussa tiivistää kaiken rakkauden käskyksi.

Voimme kokea, miten rakkaus on se voima, joka kulkee kaikkien näiden vaiheiden, rehtiyden, totuuden, kauneuden ja hyvyyden kautta. Me voimme harjoitta kaikkia näitä ominaisuuksia useilla sieluntasoilla, mutta teko on lopulta kaiken mitta. Meissä on syvä usko siihen, että teot ovat se, millä mies mitataan, kuten ennen olisi sanottu.

Mutta mitkä teot? Tosiaankin, tekoja voi perustella monin tavoin. Mitä tyhmimmäksi osoittautuvalla teolla voi olla mitä järkevin selitys. Silloin juuri tuo neljän ominaisuuden sarja on erinomainen arviointiväline: onko tekoni oikeudenmukainen, onko se tosi, onko se kaunis, onko se hyväksi.

Onko se rakkaudellinen tai välttämätön? Huomaa, että sanoilla voi päästä lähelle totuutta, mutta ei aivan loppuun saakka. Aina jää se jokin viimeinen tekijä, joka toivoaksemme tulevaisuudessa todellistuu. Onhan sanottu, että seuraava buddha, Maitreya Buddha, joka tulee noin 2500 vuoden kuluttua, on juuri hyvyyden buddha!

Siihen saakka saamme opiskelle hyvyyttä enemmän tai vähemmän omin voimin.

Rakkaus tekoon

Rudolf Steinerilla on filosofinen käsite, joka on hyvin vaikeasti saanut jalansijaa viimeiden sadan vuoden aikana. Se on rakkaus tekoon. Se tarkoittaa, että vapaa ihmistä ei pohjimmiltaan sido mikään muu kuin se, minkä hän itse itsessään kokee oikeaksi. Hän rakastaa jotain tekoa niin paljon, kaikesta parhaasta arviointikyvystään lähtien, että hänen ei tarvitse perustella sitä millään moraalisessa periaatteella, vaan tietää itsessään että se on oikein.

Mutta on väistämättä lisättävä, että tuo on myös ihanne, joka vaatii jo melkoisesti sydämen puhtautta. Olemmeko me niin valmiita tekemään oikein, toimimaan henkisen maailman tai jumalan tahdon mukaan, oman parhaan oivalluksemme mukaan, että se riittää teon perustaksi.

Steiner kehitti tätä käsitettä jo 1800-luvun lopulla. Aivan varmaa on, että hän näki sen silloin varteenotettava ihmisekehityksen tulevaisuuden vaiheena – jo silloista ihmiskuntaa varten! Koen että nyt on hyvä aika miettiä tätä oikeudenmukaisuuden, hyvyyden, rakkauden ja toiminnan välistä yhteyttä uudella ja kauniisti sanottuna raikkaalla pohjalla.

Rakkaudella
Matti

Lefebvren kaunis maalaus Totuus hämmästytti minut jälleen. Tajuan että oma kokemukseni totuudesta on pohjimmiltaan jotain jäykkää, kuivahkoa, enemmän miehekästä ja kulmikasta. Ja tässä on kuva totuudesta, joka on kaunis, elävä, tasapainoinen ja olemukseksellisesti naisellinen!



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jeesus, Vuorisaarna, oikeudenmukaisuus

Oikeudenmukaisuuden tie

Perjantai 11.9.2015 klo 11:47 - Matti Kuusela

Uuden testamentin lukeminen suomeksi on joskus aikamoista arpaperiä. Kun katselin samaa kohtaa, toisessa suomennoksessa puhuttiin hurskaudesta, toisessa Jumalan tahdon toteuttamisesta. Kun päätin katsoa itse, ilmeni että kyseinen kohta on alkukielellä kreikaksi dikaiosyne. Ja Dikaiosyne taas on kreikkalainen oikeuden ja oikeudenmukaisuuden jumalatar.

Se merkitsee, että tämä tuttu Matteuksen kohta, jota olemme jo aikaisemminkin käsitelleet, kuuluu suomeksi: Minä sanon teille, ellei teidän oikeudenmukaisuutenne ole suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, te ette pääse taivaitten valtakuntaan.

erzengel-michael_111.jpg

Silmien avautuminen

Kun tällaisen lauseen lukee, tuntuu kuin silmät avautuisivat. Huomaa siirtyvänsä tulkinnasta ja epämääräisyydestä puhtaan henkisen ilmoituksen äärelle. Oikeudenmukaisuus, suoruus, rehellisyys on se ensimmäinen tekijä evankeliumien alussa, joka määrittää pääsemmekö me taivasten valtakuntaan. 

Ja rakkaus on viimeinen. Sehän tulee esiin Johanneksella ennen Getsemanea ja Golgataa: Yhden käskyn minä annan teille, rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut.

Oikeudenmukaisuus ja suoruus ovat siis ne ominaisuudet, joita Kristus-minä meiltä odottaa - päästäksemme taivasten valtakuntaan.

Ja mitä se merkitsee? Miksi me taivasten valtakuntiin haluaisimme?

Taivasten valtakunta tarkoittaa käytännössä samaa kuin henkinen maailma. Henkiseen maailmaan tai taivasten valtakuntaan pääseminen merkitsee ihmisten olemuksen kokonaisuutta.

Henkiseen maailmaan pääsy ei ole vain jokin erityisasia, vaan se on ihmisolemuksen kokonaisuuden palautumista. Nyt me elämme maailmassa ja kehoissa, jotka aineellisen maailman rajoitusten ja vinoutumisten takia ovat poissa harmoniasta. Meidän todellinen koko olemuksemme elää mukana enkelimaailmojen kanssa. Jos me elämme oikeudenmukaisesti, Kristuksen mukaan se johtaa siihen, että me synkronoidumme jälleen koko oman henkisen olemuksemme ja henkisen maailman kanssa.

Nyt me todellakin elämme hyvin rajoitetussa maailmassa ja rajoitetussa tietoisuudessa, hyvin rajallisin tiedon elämän olemuksesta ja maailman ja ihmiskunnan kehityksestä.

Oikeudenmukaisuus

Muistamme että oikeudenmukaisuus esiintyy myös Vuorisaarnan tunnetuissa makarios-lauseissa, joita hieman harhaanjohtavasti nimitetään autuuksiksi. Siellä oikeudenmukaisuus on ihmisen yhdeksästä kehitystasosta toiseksi viimeinen eli kahdeksas.

Nyt me elämme vasta kuudetta vaihetta, jonka tehtävä on puhdassydämisyyden saavuttaminen. Seitsemäs on korkeamman minän rauhantekijänä oleminen, millä tarkoitetaan rauhaa erityisesti perusnaisellisena voimana, Maria- tai madonna-ominaisuutena. Analyyttinen rauhanrakennus on hyvä, mutta tässä siis rauhan voimana oleminen meidän kuudentena tasonamme on erityisesti Maria-voima.

Sen jälkeen tulee erityisenä Kristus-voimana oikeudenmukaisuus. Voimme tiivistää: 

Nykyajan minuus - pyrkimys puhdassydämisyyteen.
Korkeampi minä - olla rauhan ja sopusoinnun voima.
Varsinainen minä - toimia kaikessa oikeudenmukaisesti.

Kaikki tämä on Vuorisaarnassa. Ihmetykseni tulee vain suuremmaksi ja suuremmaksi. Meidän aikamme henkisessä kirjalisuudessa ei oikeastaan ole mitään, mitä ei olisi ilmoitettu jo Uudessa testamentissa. Mutta toki me tarvitsemme jatkuvasti uutta tietoa, löytääksemme sen mitä jo on kirjoitettu, ja toteuttaaksemme sitä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Oikeudenmukaisuus, hurskaus, Vuorisaarna, Daikaiosyne

Kuusi uutta käskyä

Maanantai 7.9.2015 klo 21:00 - Matti Kuusela

Kun Jeesus on Vuorisaarnassa ilmoittanut omaksi tehtäväkseen lain täyttämisen, seuraa mielenkiintoinen jakso, jossa hän uudistaa Vanhan testamentin kymmenen käskyä, jotka oli ilmoitettu Mooseksen kautta.

Kaikissa näissä käskyissä on sama selkeä rakenne. Jeesus kertoo ensin, että te olette kuulleet sanotuksi tai teille on sanottu, ja sen jälkeen hän jatkaa painokkaasti: Mutta minä sanon teille. Kuten jo usein olemme todenneet, Uudessa testamentissa minä-sanalla on Jeesuksen lausumana aivan erityinen merkitys. Se tarkoittaa sitä Kristus-minää, joka tulee nyt jokaisen ihmis-minän tueksi. Jokaisella ihmis-minällä tulee olemaan vastaava kyky kuin Kristus-minällä.

Mikael-ikkuna_piirros.jpg

1

Ensimmäinen näistä uusista käskyistä alkaa: Jokainen joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion. Tämä käsky kohoaa vanhan ”älä tapa” -käskyn pohjalta.

Tämä käsky antaa ymmärtää, että kaikki toinen toisensa tuomitseminen on väärin. Jos vihastuu tai sanoo toiselle, että hän on tyhjänpäiväinen tai hullu, se vastaa sisäisissä maailmoissa tappamista.

Emil Bock, jonka laajaa teosta Das Evangelium olemme jo paljon käyttäneet hyväksi, huomauttaa, että tämä käsky kehottaa vapautumaan auktoriteeteista tai auktoriteettikristinuskosta, kuten hän tarkentaa.

Tässä muistuu mieleen myös se, miten Rudolf Steiner huomauttaa Henkisen tiedon tie -kirjassa hyvin painokkaasti, että henkinen opettaja ei milloinkaan asetu vastustamaan toisen ihmisen vapaata tahtoa.

Tässä tulemmekin syvään pedagogiseen kysymykseen: miten me kasvatamme lasta estämättä hänen tahtonsa virtaa? Siihen on Steinerin kirjoissa ja esitelmässä runsaasti vastauksia, mutta jatkakaamme nyt eteenpäin näiden uusien käskyjen kanssa. Uuden testamentin esittämä vastaus tähän kysymykseen aikuisten välillä on sopiminen.

2.

Kun aikaisemmin on kielletty tekemästä aviorikosta, Jeesus kiteyttää nyt tämän käskyn lausumalla, että jokainen joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan.

Tässä ei kuitenkaan puhuta naimisissa olevasta naisesta, vaan naisesta yleensä. Kun lisäksi muistamme, että sakramenteissa avioliittoon vihkiminen vastaa ihmisen korkeampaa minää, niin voimme alkaa aavistaa, että puhe ei olekaan pelkästään maallisesta käyttäytymisestä, vaan sielullisista tapahtumista.

Kansansaduissa mies tarkoittaa aina henkeä ja nainen sielua, olipa kyse sitten miehistä tai naisista. Näin ajatellen ymmärrämme, että ihmisen hengen on aina pysyttävä itsenäisenä ja vapaana. Sielulliset pyyteet eivät saa sitä hallita.

Näin voimme ymmärtää, että tähän käskyyn kuuluva rankalta kuulostava esimerkki, jos oikea kätesi viettelee sinua, repäise se pois, kuuluu sisäiseen todellisuuteen. Yksinkertaisesti sivuutan ja työnnän syrjään sellaiset mielikuvat, jotka eivät palvele oman henkeni tarkoituksia.

Emil Bock puhuu tässä vapautumisesta egoistisesta sielullisuudesta, tai kristillisyyden vapauttamisesta egoistisesta kristillisyydestä.

3.

Myös kolmas uusi käsky liittyy miehen ja vaimon eli henkisten ja sielullisten viettelysten väliseen suhteeseen. Mehän tiedämme että nämä viettelykset ovat meidän sisäisen vapautemme hinta. Sen sisäisen voiman, joka antaa meille vapauden ja tiedon mahdollisuuden, on karmallisesti oltava vastuussa myös siitä, mikä voi johtaa meitä harhaan.

Kun tässä vanha käsky kuului, että jokaisen joka hylkää vaimonsa, on annettava tälle erokirja, tulee uusi minä-voimien käsky muotoon: Jokainen joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin...

Tämä on edellisen käskyn käänteinen puoli. Sellaisen sielullisen voiman, joka viekottelee ihmistä pois oikealta tieltä, saa hylätä, kuten edellisessä käskyssä selostettiin, ja siitä pitääkin luopua. Mutta sellainen sielullinen voima, eli hyvä vaimo, jonka on itselleen valinnut ja omaksunut, sitä ei pidä hylätä mistään syystä. Yksinkertaisesti ilmaistuna se merkitsee, että ihmisen on pysyttävä uskollisen ihanteilleen!

Tällainen lause saattaa olla helppo lukea, mutta jos oikein alamme miettiä, mitä ihanteita olemme kokeneet oikeiksi, ja miten olemme käytännössä pitäneet näistä ihanteista kiinni ja toteuttaneet niitä, niin alkaa tajuta miten suuresta asiasta on kysymys. Jokainen ihanne on kuin vaimo, jonka kanssa meidän on opittava elämään sopusoinnussa. Ja voimme jatkaa: Mitä ikinä tapahtuukin, en hylkää voimoani tai puolisoani! Pidän kaikissa tilanteissa kiinni niistä ihanteista tai hyveistä, jotka olen kokenut oikeiksi.

4.

Neljäs käsky lähtee huomautuksesta, että ennen kiellettiin vannomasta väärin, mutta uusi minä-ihmisen käsky kuuluu: älkää ensinkään vannoko.

Tämä on hyvin selkeä ja yksinkertainen käsky. Se merkitsee, että puhutaan niin kuin asiat ovat. Jokainen kertoo sen miten itse asiat näkee, yrittämällä milläänn tavalla vakuuttaa toista ihmistä puolelleen.

Tämä on myös käsky, joka sellaisenaan lopettaisi monet riidat. Meidän ei tarvitse kiistellä siitä kuka on oikeassa, vaan sopia keskenämme. Meidän on kuunneltava toinen toisiamme. Meidän on hyvä ilmaista itseämme puhtaasti, juuri sellaisina kuin olemme, ja nimenomaan itse olemme.

Bock kuvaa tätä vapautumisena maagisesta kristinuskosta. Se voi olla esimerkiksi sitä, että perustelemme puheitamme sillä että jumala tahtoo niin tai näin.

5.

Viides käsky on tunnettu ja paljon ihmetystä herättänyt: Älkää tehkö pahalle vastarintaa. Se on tuo käsky, joka jatkuu: jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin.

Tässäkin on selvää, että emme puhu fyysisestä vaan sisäisestä todellisuudesta. Jotta henkiset käskyt olisivat oikeita, niiden on oltava sellaisia, joiden noudattaminen on mahdollista todellisessa elämässä.

Tähän käskyyn Jeesus antaakin hyvän selvennyksen: Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää.

Tämän käskyn sisältö on yksinkertaisesti se, että meidän on autettava toisiamme. Se on toistemme hoitamisen käsky. Emme sulje ikäviä asioita ulkopuolellemme, emme suojaudu omaan tyytyväisyyteemme, vaan teemme sen, mikä meille on mahdollista. Pyrimme kulkemaan toistemme myötä ja auttamaan. Pyrimme kohtaamaan jokaisen ihmisen ihmisenä.

6.

Kuudes ja viimeinen käsky tiivistää ja kirkastaa kaiken lauseeseen: Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat.

Tämän käskyn suuruudeen ymmärtää jokainen, kun ajattelee, mitä se todella tarkoittaa. On helppoa ja yksinkertaista rakastaa meille läheisiä ihmisiä – niin ajattelee, vaikka tosiasiassa joutuu joskus huomaamaan, ettei sekään aina niin helppoa ole.

Mutta vastustajien, vihollisten tai väärää politiikkaa johtavien rakastaminen ja heidän puolestaan rukoileminen. Se on hyvin todellinen koetinkivi. Sen tekemiseksi voi joutua pitkäänkin miettimään, onko se oikein. Enkö edistäkin pahaa rakastamalla niitä, jotka minun mielestäni ovat väärällä tiellä.

Tämä on niin suuri kysymys, että sen miettimiseen voi rauhassa käyttääkin aikaa, jopa vuosia. Sen sisäistäminen, että tullakseni todelliseksi Kristus-minä-ihmiseksi minun on rakastettava kaikkia ihmisiä, kaikkia olentoja maan päällä, on teko. Kun sen on oivaltanut, on saavuttanut paljon. Ja sitten tulee vielä tämän ajatuksen sisäinen toteuttaminen.

Kuusi käskyä

Luonnollisesti muistamme, että julkisen toimintansa lopuksi, kiirastorstain iltana uuden ehtoollisen asettamisen jälkeen Kristus tiivistää koko opetuksensa yhteen käskyyn, joka on identtinen tämän kuudennen kanssa: rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut.

Mutta jotta voi päästä Vanhan testamentin kymmenestä käskystä yhteen, on ensin kuljettava näiden kuuden kautta. Ne ovat sydäntietoisuuden käskyjä, jotka on hallittava jotta yksi voi tulla todelliseksi.

Kuva. Piirros Rudolf Steinerin Johannestalon punaisesta ikkunasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Käskyt, Vuorisaarna, Jeesus, Kristus

Ihmisen tie

Sunnuntai 6.9.2015 klo 21:06 - Matti Kuusela

Autuuksien jälkeen seuraava laaja osio Vuorisaarnasta alkaa sillä, että Jeesus käyttää voimakkaasti sanaa minä. Aikaisemmin hän on puhunut ihmisen kehityksestä, nyt hän asettaa oman itsensä samaan kokonaisuuteen. Hän lausuu hyvin selkeästi, ettei hän ole tullut kumoamaan vanhoja lakeja, vaan täyttämään ne.

Kun syventyy tuohon laeista kertovaan lauseeseen, saa vaikutelman, että Kristus itse oikeastaan on noiden lakien sisältö. Hän on tullut toteuttamaan maan päälle sen, mitä hän itse on. Mitä enemmän Raamattua tutkii, sitä enemmän alkaa vaikuttaa siltä, että Kristus on paljon enemmän kaikessa mukana kuin yleensä on ymmärretty. Vanhassa testamentissa enkelit ja Jahve ovat vahvasti esillä, mutta kaikissa keskeisissä kohdissa tuntuu, että Kristus sittenkin on se, joka on varsinainen toimija ja alkuunpanija.

Ei voi olla saamatta vaikutelmaa, että Kristus itse on myös se, joka on luonut Vanhan testamentin keskeiset lait. Hän on se, joka on luomisen taustalla. Maa ja ihmiskunta ovat hänen luomustaan, mutta koska ihmisille oli annettu vapaa tahto, Kristus ei enää voi johtaa luomista ulkoapäin, vaan hänen oli itse tultava ihmiseksi ihmisten joukkoon voidakseen todella auttaa. Hän ei voinut jättää luomisen loppuunsaattamista vain ihmisten harteille. Ainoa, joka ihmiskunnan vapauden taustalla voi saattaa kaiken loppuun, on hän itse.

Mutta nyt Kristus ei enää voi toimia pelkästään yksin, vaan ihmiskunnan on toimittava hänen kanssaan. Siksi me olemme Kristuksen työtovereita, hänen veljiään. Kun me usein puhumme henkisestä heräämisestä, alkaakin vaikuttaa siltä, että herääminen sen oivaltamiseen, että me todella olemme tai voimme olla Kristuksen työtovereita, on aivan keskeinen askel.

kristuksen_kasvot_steiner_veistos.jpg

Lait ja luominen

Nimettyään Vuorisaarnassa itsensä lakien toteuttajaksi Kristus lausuu, että maan koko olemassaoloaikana ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto. Jotta Kristus voi sen sanoa, tulee mahdolliseksi vain siksi, että luotuaan maailmaan alkulain hän ottaa nyt itse vastuun sen toteuttamisesta sisältäpäin. Hän on astunut oman luomisensa sisäpuolelle.

Kun on puhuttu siitä, että Kristus ottaa kantaakseen ihmiskunnan synnit, sen merkitys tulee tässä nyt selville. Voidakseen saattaa kaiken loppuun saakka hänen on otettava kantaakseen ihmiskunnan koko kuorma. Hänen on otettava vastuulleen kaikki mitä ihmiskunnan ja maan piirissä syntyy. Muuten tuo loppuunsaattaminen ei ole mahdollista.

Miksi sitten koko vanhan lain täyttäminen on niin tärkeää? Eikö voisi ajatella, että osakin riittäisi? Luulen että vastaus kuuluu niin, että kosmisessa luomistyössä ei voi jättää keskeneräisiä kehityslinjoa roikkumaan jonnekin maailmojen välille. Se mikä on aloitettu, on myös saatettava valmiiksi, muodossa tai toisessa.

Kun kaikkea tätä miettii, alkaa oivaltaa miten järisyttävää koko tämä kehitys on. Kysymys on valtavasta kosmisesta draamasta. Alkaa tajuta, miten kehitys ei suinkaan ole vain suoraviivaista eteenpäin menoa, vaan maailmankaikkeus ottaa jatkuvasti suuria askeleita, joiden onnistumisessa on valtavat riskit.

Yksi keskeisistä suurista riskeistä on, kykeneekä ihmiskunta suorittamaan oman tehtävänsä: tulla itsenäisiksi vapauden, rakkauden ja luovuuden olennoiksi. Pystyvätkö ihmiset ottamaan kantaakseen oman karmansa eli jokaisen oman henkilökohtaisen kehityssuunnitelman, joka ei ole vain suunnitelma, vaan joka on samalla mitä totisinta totta. Jokaisen meidän kehitys on mitä suurimmassa määrin kehityksen todellisuutta.

Ja pystymmekö me vapaasti oivaltamaan asemamme Kristuksen työtovereina? Se on herääminen, johon mikään ulkoinen syy ei voi meitä pakottaa, vaan sen voi jokainen vain itse oivaltaa.

Vanhurskaus

Tämän jälkeen Kristus heti seuraavassa  minä sanon teille -lausessaa kohottaa kaiken vielä dramaattisempaan nousuun. Hän kertoo, että ihmisten vanhurskauden on oltava viel ä paljon suurempi kuin kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, jotta pääsy taivasten valtakuntaan voi tapahtua.

Vanhurskaus on yksi niitä hankalia sanoja, joiden merkitys on aikojen kuluessa lähes täysin hämärtynyt. Me tiedämme että esimerkiksi patriarkat Abraham, Iisak ja Jaakob olivat aikanaan vanhurskaita, tehokkaita ja henkisiä miehiä. Vaikka meillä ei olekaan omana aikanamme suoraa käsitystä siitä, mitä vanhurskaus merkitsee, voimme olettaa että se on jotain ajan korkeimman hengen mukaista. Se ei ole jotain vanhaa ja mennyttä, vaan jotain sellaista joka toimii täydellisesti ja kirkkaasti.

Se tarkoittaa, että jokaisen ihmisen on nyt oman sisäisen minuutensa Kristus-kipinän avulla pystyttävä aina ylittämään kaikki se, mitä hänelle on opetettu. Opetusten seuraaminen ei tässä kehityksen uudessa vaiheessa enää riitä – opetusten seuraaminen oli Vanhan testamentin aikaa. Uuden testamentin aikaa on, että henki ihmisessä ylittää jokaisessa uudessa tilanteessa vanhat opetukset. Ihminen luo jatkuvasti uutta omalla toiminnallaan.

Kristuksen lause tarkoittaa, että jos me vain seuraamme opetuksia, kehitys jää väistämättä laskevaksi. Luonnollisen kehityksen aika on nyt ohi. Kristuksen tultua maan päälle ihmiskunnassa on se ainoa todellinen voima, jonka kautta maailma voi uudistua ja henkistyä. Ja se tapahtuu meidän tekojemme kautta. Siksi meidän on kaikessa siinä, mitä yksilöllisesti luomme, pyrittävä ylittämään se mitä meille aikaisemmin on opetettu.

Kysymys on erityisesti teoista. Tekoja voivat olla ideat, ajatukset, tunteet ja fyysiset teot, jopa aistimukset, mutta vasta silloin kun ne ovat vapaita ja luovia, niistä tulee uuden maailmankaikkeuden, uuden kehityksen siemeniä.

Kukka_ja_mehilainen

Tulevaisuuden tie

Meidän aikanamme on jo hienoja merkkejä siitä, miten ihmeellisiä asioita voi tapahtua. Kun lapsena katselin Jehovan todistajien Vartiotorni-lehdessä olevaa kuvaa ihmisten kanssa sulassa paratiisillisessa sovussa astelevista villieläimistä, en ikinä olisi uskonut sellaisen tulevan mahdolliseksi.

Nyt saamme Facobook-videoissa nähdä, miten se on jo täyttä totta. Ihmiset ja eri eläinlajit rakastavat toisiaan. Se on mielestäni suoraa osoitusta meidän aikamme Kristus-toiminnasta.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vanha testamentti, Uusi testamentti, Kristus, kehitys, Vuorisaarna

Kohti minän viittä käskyä

Perjantai 4.9.2015 klo 12:34 - Matti Kuusela

Mehän tiedämme, että Mooseksen Vanhan testamentin alussa on ilmoitettu Herralta saamat kymmenen käskyä. Sitten evankeliumien lopussa Jeesus tiivistää kaikki käskynsä yhteen: Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä opettanut.

Siinä hyppäys kymmenestä yhteen on melkoisen suuri ja samalla tuntuu, että jotain asioita jää käsittelemättä. Mutta nyt kun olen jo valmistautumassa ensi viikon henkiseen workshopiin ja luin taas Vuorisaarnaa, huomasin että siellä Jeesus antaa uudistetut viisi käskyä. Nyt meillä on siis hieno sarja kymmenen, viisi ja yksi. Ja se toimii hienosti. 

Varsinaisen toimintansa alussa Jeesus siis uudistaa käskyt viideksi ja tiivistää ne sitten Golgataa edeltävänä kiirastorstain iltana yhdeksi.

5th_seal2.jpg

Uudet käskyt

Vuorisaarnassa autuuksien jälkeen seuraava suurempi jakso alkaa sillä, että Jeesus alkaa yhtäkkiä puhua minä-muodossa. Siihen saakka hän on puhunut yleisesti ihmisen kehityksestä, mutta nyt hän lausuu aivan yllättäen, niin painokkaasti että maailma tuntuu järähtävän: Älkää luulko, että MINÄ olen tullut lakia tai profeettoje kumoamaan...

Sitten hän selostaa, miten vanha laki pysyy edelleen voimassa, mutta hän lisää siihen edelleenkin yllävän voimakkaasti: "MINÄ sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse jumalan valtakuntaan."

Mitä tämä oikein tarkoittaa?

Se tarkoittaa, että vanhat Herran antamat käskyt uudistuvat. Vanhat pysyvät edelleen voimassa, mutta silti ne uudistuvat sillä tavoin, että niitä ei enää anna ulkopuolella oleva Herra Siinain vuorella, vaan nyt tällä tällä Galilean vuorella Jeesus julistaa, että MINÄ on se, joka antaa uudet käskyt, uudet ohjeet.

Kun Jeesus sanoo "minä", se tarkoittaa Uudessa testamentissa aina jokaisen ihmisen minää! Nyt meissä jokaisessa on sisimmässämme se minä-voima, joka päivittää ja täydentää aikaisemmat Herran määräykset.

Siirtyminen uuteen lakiin

Tämä siirros uusiin ohjeisiin on todella järisyttävä. Kun juutalaisten piti aikaisemmin tehdä kaikki jumalan ohjeiden mukaan, tulee ohjeiden antajaksi nyt uusi minä-voima. Se tarkoittaa, että tämä minä-voima on korkeampi kuin vanha laki, koska Jeesus korostaa, että noudattamalla vain vanhoja, ulkoapäin annettuja ohjeita ei voi enää päästä jumalan valtakuntaan.

Nyt on noudatettava jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset. Ihmisen on ajateltava ja toimittava yksilöllisesti voidakseen tulla vanhaa henkistä opetusta paremmaksi.

Se on aivan valtava muutos, jota vielä meidän aikanammekin on vaikea oikein tajuta.

Tämän jälkeen seuraa viiden Minä sanon -ohjeen sarja. Ne alkavat aina sanoilla "Teille on opetettu" ja sen jälkeen tulee Jeesuksen oma täydennys "Mutta minä sanon..." Se siis tarkoittaa, että minuus jokaisessa ihmisessä tulee aikanaan voimaan sen sanoa.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kymmenen käskyä, viisi käskyä, yksi käsky, vuorisaarna, Jeesus, Kristus

Vuorisaarnan ytimessä

Torstai 3.9.2015 klo 19:50 - Matti Kuusela

Eilisillan Henkisessä workshopissa pääsimme ensimmäistä kertaa Vuorisaarnan loppuun saakka. Oli mukava tunne kun yli puolen vuoden työskentelyn jälkeen Uuden testamentin niin tärkeän alkuopetuksen todellisuus alkoi tulla kokonaisuudeksi.

Vuorisaarnan ymmärtämiseksi on aivan olennaista huomata, että silloin kun tuo opetus annettiin, ei ollut vielä olemassa kristinuskoa: Vuorisaarna annettiin koko ihmiskuntaa varten. Siksi Vuorisaarnan ymmärtämiseksi on pystyttävä vapautumaan perinteestä, vapautumaan teologiasta. On vain kohdattava se mitä sanotaan.

Ja se, mitä Vuorisaarnassa kerrotaan, on jyrisevää. Se on ihmiskunnan historiassa aivan valtava tapahtuma. Voi tietysti huomata, että esimerkiksi Buddha oli jo puhunut hyvin pitkälle samoista asioista, mutta nyt tulee esiin jotain, mitä on ensin vaikea muistaa, koska se ei ole meidän tavanomaisen ajattelumme mukaista.

ilta_200.jpg

Buddhasta Kristukseen

Buddha tiesi mistä hän opetti, mutta Kristus puhui niin, että itse ihmiskunnan alkuvoima vaikutti hänen kanssaan. Kristus on nyt hän, joka ei ainoastaan opeta, vaan tekee ja toteuttaa sen mistä puhuu.

Matteus kertoo, miten Jeesus nousee vuorelle uusien opetuslastensa kanssa ja istuutuu. Missään ei kerrota, että muuta kansaa olisi ollut mukana. Ja kun kukee Jeesuksen opetusta, käy täysin selväksi, että opetus oli niin suurta, niin uutta ja niin järisyttävää, ettei kansalla olisi ollut mitään mahdollisuuksia olla mukana.

Opetuslapsillakaan ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia ymmärtää itse asiassa sanaakaan Jeesuksen puheesta, ellei se olisi tapahtunut vuorella, mikä on tässä henkinen termi joka tarkoittaa että ollaan henkisessä maailmassa. Opetuslapset ovat kohotettuina henkiseen tajuntaan, jossa he kyllä ymmärtävät.

Opetuksen henkisyyttä kuvaa sekin, että ei ole mitään väittelyä, ei mitään kysymyksiä, joita aina tuli esiin silloin, kun opetuslapset olivat omassa maallisessa tietoisuudessaan.

Palattuaan takaisin omaan itseensä opetuslapset myös tietoisessa itsessään unohtivat sen mitä olivat kuulleet, sillä myöhemmistä keskusteluista käy niin selvästi esiin, miten vähän he tajusivat Kristuksen tehtävästä.

Mutta syvällä sisimmässään he tiesivät. Ja siinä mielessä voi Vuorisaarnan nähdä myöhemmän helluntai-tapahtuman valmisteluna. Vuorisaarna oli opetusta, jonka voima ulottui opetuslasten aivan fyysiseen olemukseen saakka. Kristus istutti heidän koko olemukseensa ihmiskunnan koko kehitysohjelman aikojen loppuun saakka. Se tarkoittaa, että ei ainoastaan maan tämän inkarnaation loppuun, vaan maan kaikkien inkarnaatioiden loppuun saakka.

Eläinrata ja opetuslapset

Helluntain tapahtumassa nämä kaksitoista olivat ne, jotka ensimmäisinä kykenivät ottamaan vastaan Marian ankkuroimana Pyhäksi hengeksi kutsumamme voiman, joka antoi heille kyvyn ymmärtää ja opettaa henkisiä asioita henkilökohtaisella tavalla.

Opetuslapsia oli kaksitoista, kuten myös opetuslapsia oli. Kun henkisessä kirjallisuudessa puhutaan kahdestatoista, se on aina sama kaksitoista: kaksitoista opetuslasta kantaa itsessään samaa kosmisten voimien järjestelmää kuin kaksitoista Eläinradan merkkiä.

Siksi helluntaina oli tapahduttava se valtava muutos, joka irrotti opetuslapset Kristuksen ykseydestä niin, että jokainen saattoi kantaa omaa henkilökohtaista tietoisuuttaan, olla erilainen kuin muut - ja silti yksi kokonaisuudesta.

kristuksen_kasvot_steiner_veistos.jpg

Se jolla on valta

Heti Vuorisaarnan jälkeen Matteus kuvaa hyvin tarkoin sen voiman, jolla Jeesus saarnassaan puhui. Oikeastaanhan se ei ollut saarna, vaan se oli ihmiskunnan suurta alkupuhetta, joka oli täynnä luomisvoimaa, täynnä samaa voimaa, jolla ihmiskunta ja maa oli luotu.

Uuden testamentin suomennos käyttää lausetta "Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin kirjanoppinut." Kreikkalainen alkuteksti ilmaisee asian käyttämällä sanaa eksousian. Se on sama sana kuin elohim eli Vallat, joista yksi on Jahve. Matteus siis antaa ymmärtää, että Kristuksen kautta virtasi tässä ainutlaatuisessa tapahtumassa maan luojajumaluuden voima kahteentoista opetuslapseen.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, opetuslapset, Jahve, Buddha, eläinrata

Kuka omistaa rahan?

Tiistai 25.8.2015 klo 19:34 - Matti Kuusela

Sydämelliset kiitokset talouskirjoituksen kommenteista! Seuraava kysymys liittyy rahaan. Nuorena ajattelin, että valtiotalous ja kansainvälinen talous ovat niin vaikeita asioita, että niitä en ainakaan lähde opiskelemaan. Mietin myös, miten valtiopankki osaa laskea liikkeelle oikein määrän rahaa.

Ei rahakymys helppo vieläkään ole, mutta lauantaina ajattelin ottaa päivällä pienet unet, ja silloin sen yhtäkkiä oivalsin: kun meillä ennen oli rahaa positiivisessa mielessä, vaurautta, meillä onkin nyt ainoastaan suurpankkiirien omistamaa velkaa.

Mika Waltari

Minua kiehtoi jokunen vuosi sitten, kun Mika Waltari kertoi luultavasti Mikael Karvajalka -romaanissaan, miten saksalainen pankkiiri huijasi keskiajalla Unkarista kaikki kultarahat. Suurin piirtein niin se oli. Jos Waltari olisi vielä kirjoittamassa, hän osaisi luultavasti kertoa elävästi ja selkeästi, miten Suomelta on vaivihkaa annettu pois käytännössä kaikki oma raha.

Toki me tiesimme, että markan tilalle tuli euroa, mutta sitä minä ainakaan en tiennyt, että euro on aivan erilaista rahaa kuin vanha markka. Se ei ollut vain mikään tekninen muutos.

Tässä uudenaikaisessa ryöstössä on kiintoisaa se, että sitä ei ole kerrottu kansalaisille. Luultavasti suurin osa meistä kaikista kuvittelee edelleenkin, että raha on jotenkin omaa, vaikka eurossa ollaankin mukana. Niin ei kuitenkaan ole. Se oli tämä viime lauantain oivallus.

Ennen raha perustui työlle. Ihmiset tekivät työtä, ansaitsivat, myivät ja ostivat ja kuningas, ruhtinas tai valtiopankki laski liikkeelle rahaa, jolla työtä ja omaisuutta voitiin vaihtaa. Tuo raha oli aivan kuin jumalan lahjaa, oikeastaan auringon kultaa henkisesti. 

Oli mahdollista kuvitella, miten kaiken työn ja kaiken energian ja kaiken arvon taustalla meidän aurinkokunnassamme on aurinko, ja kulta on auringon metalli.

Aiwazovski_meri_punainen.jpg

Rahan takeet

Metalliraha oli painavaa ja siksi kehitettiin seteliraha, jota oli helpompi kuljettaa. Ennen seteleissä jopa luki meillä, että Suomen pankkin lunastaa vaadittaessa setelin kullassa.

Sitten keksittiin, ettei kukaan käytännössä tule vaihtamaan seteleitään jalometalliksi, joten keksitiin paperiraha. Paperirahat ovat käytännössä samannäköisiä kuin setelitkin, mutta niillä ei ole enää kulta-arvoa, ne ovat vain sopimuksia.

Sitten tuli sähköinen digitaaliraha.

Sitten en oikein ymmärrä, milloin muutos varsinaisesti tehtiin. Jos me eläisimme jatkuvasti Kekkosen presidenttikautta, hän olisi mahdollisesti kertonut meille. Mutta aika muuttui. Nyt eivät presidentit, pääministerit eivätkä valtiovarainministeritkään tulleet kertoneeksi, että valtioilla ei olekaan enää omaa rahaa. Se tarkoittaa, ettei kenelläkään kuluttajallakaan ole oikeaa omaa rahaa, vaan kaikki on velkaa.

Muutos on toteutettu yksinkertaisesti niin, että kun valtiot eivät enää laske liikkeeseen omaa rahaa - joka tietyllä tavalla siis on valtiolle ilmaista - niin nyt käytännössä kaikki raha lainataan yksityisiltä pankkiireilta. Yksityiset pankkiiritkaan eivät omista mitään rahaa, mutta ne lainaavat valtioille rahaa, jota niillä ei ole, ja perivät siitä korkoa.

Ja koska rahaa ei enää tule mistään muualta kuin näiltä pankkiireilta - esimerkiksi työ ei enää luo rahaa - niin koron maksamiseen on lainattava heiltä lisää rahaa. Näin on kehitetty oivallinen korkoa kiorolle järjestelmä, joka mielestäni on hyvin verrattavissa ketjukirjehuijaukseen.

Näin on kehitetty automaatti, joka väistämättä lisää koko ajan yksityisten valtioiden velkaa suurpankkiireille. Nämä suurpankkiirit kokoavat siis koko ajan lisää korkoa kaikesta rahasta, mitä me käytämme.

Liikemiesten raha

Tähän rahajärjestelmään liittyy mielenkiintoinen ja itse asiassa järisyttävä henkinen muutos. Vanha raha perustui työhön ja omaisuuteen. Se oli aikaa, jolloin työmies ansaitsi palkkansa ja saatettiin sanoa, että rikkaat elävät köyhien työllä. Ihminen saattoi kokea tietty vastuuta siitä, että hänellä oli taskussaan rahaa, jonka toisten ihmisten työ oli luonut.

Uuden lainarahaperiaatteen myötö tämä kaikki on muuttunut. Nyt kun raha on suurpankkiirien lainaa liike-elämällä, raha virtaa yhteiskuntaan ylhäältäpäin. Sillä ei ole varsinaisesti enää mitään tekemistä työn kanssa. Ja sitä tämän uuden rahan puolestapuhujat korostavat.

Käytännössä se tarkoittaa, että nyt raha on vihdoinkin irrotettu moraalista. Kun raha on lainaa yksityisiltä pankkiireilta, ei rahan omista koe enää olevansa missään moraalisessa vastuussa hallussaan olevasta rahasta.

Muinaiset patruunat olivat hyvin tietoisia tehtaittensa työntekijöistä, ja tiukan paikan tullen he jopa painoivat työlaisilleen omaa rahaa, jonka avulla elämä kulki eteenpäin. Uusi amoraalinen tai ei-moraalinen raha kokee tuntuu kokevan köyhille menevät rahan ikävänä sivuvirtana.

Luulen että juuri tämä rahan moraalin poistaminen on aiheuttanut sen, että meidän aikanamme halutaan kaikki vähäosaisille jaettava raha vähentää ehdottomaan minimiin, jotta hyväosaisille jäisi rahaa enemmän.

En varmasti vielä ymmärrä kaikkia tähän uuteen rahavirtaan ja sen filosofiaan liittyviä tekijöitä, mutta sen verran mitä olen niistä aavistelemassa, mitään hyvää sillä ei ole annettavanaan ihmiskunnalle. Muutamat pankkiirit ja heidän suosioonsa pyrkijät saavat lisää rahaa, mutta tuskin se paljon ihmiskunnan onnellisuutta lisää.

Koli_valkeaa_kalliota

Vaurauden jakautuminen

Nyt tuntuu huvittavalta, miten joskus sata vuotta sitten kuviteltiin ihmiskunnan vaurauden lisääntymisen johtavan työajan radikaaliin lisääntymiseen, esimerkiksi nelituntisiin työpäiviin. Mutta kaikki lienevät huomanneet, että huolimatta tuotannollisen tehokkuuden suunnattomasti kasvusta yhteiskunnallinen eriarvoisuus jatkuu. Köyhät pidetään edelleen köyhinä, vaikka on aivan selvää, että meidän vallassamme on (olisi) jakaa varallisuus tasapuolisesti sekä valtiollisesti että globaalisti.

Miten kaikki tämä liittyy henkisyyteen? Henkinen voima meissä voi kasvaa niin vahvaksi, että me pystymme tunnistamaan nykyisen nurinkurisen tilanteen ja siitä huolimatta säilyttämään hyvävoimaisuutemme. Se on uusi sana, jonka keksi juuri tähän tilanteeseen.

Helppoa se ei ole, koska herättää aina suuttumusta kun havaitsee, miten meidän edusmiehemme ovat hoitaneet asioita. Alkaa vähitellen aavistaa, miten julkisuudessa esiintyvä poliittinen päätöksenteko on vain teatteria, joka peittää todelliset tapahtumat. 

Ihmettelin aikanaan, mitä Steiner oikein tarkoitti sillä että henkinen ihminen tiedostaa, mitä tapahtuu. Ajattelin että eihän pelkkä tiedostaminen mitään auta, pitää tehdä jotain!

Nyt alan tajuta, että Steiner tarkoitti tiedostamisella jotain valtavasti syvempää kuin ennen olen ajatellut. Nykyisen rahatilanteen valtiollisen tason tiedostaminen merkitsee että menee ainakin meditaatiossa tai pohdiskeluissaan sisään koko siihen tragiikkaan, kurjuuteen, suuttumukseen ja kärsimykseen, jota asioiden todellinen tajuaminen merkitsee.

Nyt ymmärrän, että se on tietyllä tavalla ainoa tie. Se on tie niille, joille se kuuluu. Onneksi on paljon muutakin: jollain ihmeellisellä tavalla meidän on luotava sellainen uusi co-creative - yhdessä luomisen tietoisuus, joka antaa ihmisille voiman toimia totuuden ja oman sydämensä pohjalta myös valtiollisissa ja yhteiskunnallisissa tehtävissä, aina korkeimmille tasoille saakka. Se on myös sen yhteisen ihmisyyden - inner humanity - tiedostamista, joka elää meissä kaikissa, joka on meidän todellinen sisäinen aineksemme.

Kaikesta ikävästä huolimatta meillä ymmärtääkseni on vielä pieni rippu valtiollista rahaa. Se on aivan kuin tukipiste, jonka toivolla me voimme antaa rakkautemme kaikelle sille rahalle, joka kulkee kauttamme. Meillä on aina toivoa. Meillä on aina toivoa herätä ja muuttaa tilanne. Meillä on aina toivoa luoda rahasta uusi henkisyyden ja rakkauden ja välittämisen välikappale.

Enkelitie

Sen lisäksi on vielä yksi tie. Se on sisäinen tie, jossa me kerromme korkeammille henkisille olennoille, mitä täällä tapahtuu. Se on se enkelitie, joka tulee yhä tärkeämmäksi, sillä vastuu maan ja ihmiskunnan tapahtumista on tulossa ja on jo tullut yhä vahvemmin meidän kaikkien ihmisten harteille.

Me olemme niin hyviä henkisiä nukkujia, että me emme mielellämme ota vastuuta siitä, maailmassa tapahtuu, mutta tosiasiassa maailma jo kulkee eteenpäin sen mukaan. Siksi on hyvä herätä :)

Rakkaudella
Matti

PS. Kaikki tämä on sekä suunnattoman yksinkertaista että suunnattoman monimutkaista. Onko sinulla ollut samankaltaisia aavistuksia tai kokemuksia. Haluatko täydentää jotain. Olenko ymmärtänyt oikein? Olen kiitollinen kaikista kommenteista, jotka vievät rahan tiedostamista, henkistämistä ja rakkaudellistamista eteenpäin.

3 kommenttia . Avainsanat: raha, talous, omistus, valtiopankki

Patojen aukeaminen - Suomen tilanne

Perjantai 21.8.2015 klo 18:02 - Matti Kuusela

Enpä olisi uskonut tällaista blogia koskaan kirjoittavani. Pitkän painostavan hiljaisen kauden jälkeen Suomessa näyttää siltä, että padot ovat auenneet. Epäilin pitkään, että omalla tavallani Suomen menosta ajattelevat lähinnä vain muutamat yksityisajattelijat. Mutta nyt kun Nordean päästrategi kirjoitti blogissaan aivan samoin ja samoista asioista kuin itse olen kokenut, tajusin että pitkä hiljainen kausi on päättynyt.

Monet muutkin ovat nähneet, minne Suomi on ajautumassa, mutta virka, asema ja viime suosina lojaalisuus kokoomushallitusta kohtaan ovat estäneet tuomasta asioita esiin. Nyt kun pääministeri on keskustalainen, on johtavissa piireissä ilmeisesti koettu, että taika on murtunut ja nyt saa tulla esiin.

Koli_valkea_hahmo

Suomen talous

Kun Nordean päästrategi kirjoittaa, että Suomea on johdettu kuin amatöörinäyttelijöiden kesäteatteria, niin siinä on paljon painoarvoa takana. Se tarkoittaa, että talouden suunta on ollut pankeissa ja tutkimuslaitoksissa selvillä jo vuosien ajan, mutta sitä ei ole voinut tai saanut saanut tuoda esiin.

Nyt tilanne on ilmeisesti jo niin paha, ettei mitään ole enää menetettävissä, ei ehkä järkevästi ajatellen saavutettavissakaan. Kun lukee uutisa hallituksen pyrkimyksistä, ei voi olla kokematta, että kysymys on vain suuresta teatterista, kesäteatterista, jonka tarkoitus on hauskuuttaa kansaa.

Mitä voisi tehdä. Muutaman pekkaspäivän ja arkipyhän poistaminen ei miljardeja tuo takaisin. Hallituksen tie on melkoisen ummessa: leikkauksilla otetaan nyt koulutuksesta ja vähävaraisilta kaikki se mikä on otettavissa ja vähän enemmänkin, mutta on selvää, että kaikkein köyhimmiltä ottamalla ei voi saada sellaista rahaa, jolla talous tasapainotetaan.

Talouden elvytys

Menoja leikkaamalla saatetaan jollain tavalla selvitä eteenpäin, mutta jos me tahdomme Suomen nousuun, silloin meidän on luotava lisää rahaa. Tai saatava lisää rahaa. Tai pyöritettävä lisää rahaa tuottavasti. 

Sen olen jo kauan sitten oivaltanut, että jos tahtoo lisää rahaa, on tehtävä sellaista, mistä saa lisää rahaa. Se on niin yksinkertaista.

Yksi suuri ongelma on kuitenkin se, että sallitaanko se meille. Meidän tähän saakka lainaamamme sata miljardia euroa eivät ole parantaneet millään lailla Suomen tilannetta, vaan vieneet meidät yhä pidemälle suohon.

Siitä vastuussa olevat tulevat varmaankin jossain vaiheessa sanomaan vanhaan tapaan, että kukaan ei tiennyt. Sen mukaan mitä olen asioita seurannut ja ihmetellyt, olen kuitenkin eri mieltä. Melko varmaa on, että ylimmillä päättävillä tasoilla on tiedetty oikein hyvin. Nytkin valtiovarainministerimme on taas menossa saamaan ohjeita Bilderbergin kokoukseen, mutta en usko että niistä ohjeista on Suomelle kokonaisuudessaan mitään hyvää odotettavissa.

Pikemminkin uskon, että me kuljemme tietä, jossa meidän omilla päätöksillämme ei ole enää paljoakaan merkitystä - ellei jotain ihmettä tapahdu - ja siitä kerron kohta lisää. Tästä ennalta suunnitellusta tiestä muistutti jälleen tänään Iltalehdessä ollut laatikko, jossa puolustusvoimien tiedotuspäällikkö lausuu tarkoittaen Naton Isiksen vastaista sotaharjoitusta: Osallistuminen on aina poliittinen päätös. Se päätös on tehty jo pitkän aikaa sitten.

Siksi meillä ei keskustella avoimesti Natosta, jottei tarvitsisi sanoa, ettei päätökset on tehty jo kauan sitten. Ei näistä suurista päätöksistä kysytä eduskunnalta, ne vain tehdään, ne vain tapahtuvat, ja kun niiden seuraukset tulevat ilmi, todetaan vain päätökset on jo tehty, joskus, jossain.

Enkeli_soittaa_ja_joutsenet.jpg

Mitä siis tehdä?

Mitä siis voimme tehdä? Meille jossain korkeissa taloudellisissa piireissä suunniteltu tulevaisuus on luultavasti sama kuin mitä nyt Kreikassa tapahtuu. Sen idea on yksinkertainen. Maan annetaan mennä hunnigolle niin, että se joutuu ottamaan velkaa enemmän kuin voi itse hoitaa. 

Silloin toiset EU-maat kutsutaan maksamaan sen velkoja. Isoille talousmaille se on kannattavaa, koska jos niiden pankit ovat itse saamamiehinä. Silloin näihin maihin virtaa lisää rahaa koko yhteisöltä. Ne maat taas, kuten Suomi, jotka ovat takaamassa tai myöntämässä niitä lainoja, joita ei ole koskaan tarkoitus maksaa takaisin, luonnollisesti menettävät rahansa. Näin niistä saadaan seuraavia rahastuskohteita.

Tämä kuvio vaikuttaa nyt erinomaisen selkeältä. Ja meillä on oikeastaan vain yksi ainoa mahdollisuus ellemme halua Kreikan kohtaloa: moraalinen ryhdistäytyminen. Tämä on sellainen talvisota, joka meidän on kaikkien taisteltava yhdessä. Erona on nyt se, että vanhentunut poliittinen järjestelmä ei voi sitä johtaa, koska se luultavasti ainakin henkilötasolla on sitoutunut niin moneen suuntaan: uusi ryhdistäytyminen voi tapahtua vain niin, että me otamme jokainen henkisen vastuun, alamme ajattelemaan sitä mikä missäkin tilanteessa on oikein, siis aivan todella oikein, koko elämän kannalta.

Silloin meillä on mahdollisuus, koska maailmankaikkeus ja henkinen maailma ovat niiden puolella, jotka uskaltavat puolustaa totuutta, sillä tavoin kuin kukin sen itse kokee.

Totuus ei ole enää koskaan jonkun ryhmän totuus. Se aika on jo mennyt ohitse. Nyt meidän on herättävä siihen, että vain jokainen ihminen yksin, oman enkelinsä kanssa, voi tietää, tuntea ja kokea totuuden ja oikeuden. Ja kun tällaiset oman totuutensa aidosti kokevat ihmiset toimivat yhdessä, joko käytännössä tai rukous- tai meditaatiotasolla, silloin voi syntyä uutta ja silloin voi ihmeitä tapahtua!

Rakkaudella
Matti

Ja jos olet yhtään samaa mieltä, kirjoitathan ainakin sanan tai lauseen tai pari kommentteihin. Tullaksemme todellisiksi rohkeiksi yksilöiksi me tarvitsemme myös toinen toistemme tukea!

28 kommenttia . Avainsanat: Suomi, talous, raha, velka

Kummakivi Ruokolahdella

Tiistai 18.8.2015 klo 23:19 - Matti Kuusela

Kesäretkemme ensimmäinen kohde oli Kummakivi Ruokolahdella. Olimme ajalleet illalla Lappeenrantaan ja sieltä aamulla lähdimme asuntoautolla kurvailemaan kohti tätä ihmeellistä kivipaatta, joka sijaitsee korpimaassa Puumalan itäpuolella, Saimaan ja Pihlajaveden välimailla.

Suomen luolat -kirjan ohjeiden mukaan löytyi metsätieltä jopa viitta ja paikalla on levennystä sen verran, että kaksi autoa mahtuu hyvin pysäköimään samanaikaisesti.

Kummakivi oli ollut jo vuosia tutustumislistallani, mutta se on Helsingistä tehtävälle päiväretkelle hieman liian kaukana ja kovin syrjässä jos ajelee vaikka Kolille tai Savonlinnan suuntaan. Kummakiven kokoa voi aavistella tästä kuvasta, jossa seison itse sen edessä.

Kummakivi_ja_Matti.jpg

Kummakivi

Kävelimme kapeaa polkua. Metsä oli jotenkin vanhan tuntuista, mutta samalla kun oikealla puolella mäellä näkyi uudehko hirsistä tehty metsämökki, alkoi energiataso muuttua. Tiesimme että kummakivi ja lähellä. Kun se kohosi kuusimetsästä esiin, se oli niin suuri, että sitä en ollut aluksi tajuta.

Ensivaikutelmaltaan kivi näyttää munanmuotoiselta. Se tasapainoilee toisen munanmuotoisen aluskallion päällä, joka sekin on jo miehen korkuinen.

Kivi herättää väistämättä kysymyksen, miten se on siihen joutunut. Nykyajan vakiovastaus kaikkien luonnonmuotojen syntymiseen on, että se on jääkauden synnyttämä. Se on kätevä ajatus, koska silloin ei yleensä tarvitse ajatella sen enempää.

Itse olen kuitenkin tuumannut tätä kysymystä jo pitkään. Se on selvää, että jos on ollut jääkausi, joka on päättynyt noin 10 000 vuotta sitten, kivi ei voi olla sitä vanhempi. Jääkausi olisi ilman muuta suistanut sen paikaltaan.

Jos pidämme edelleen kiinni jääkausihypoteesista, jää muutama vaihtoehto. Jäämassa on kohottanut tämän valtavan, arvioini mukaan yli 200-tonnisen kivenjärkäleen ylös maasta, kuljettanut sen juuri tämän pyöreän kalliokummun kohdalle ja laskenut sen hellävaroen sen päälle tasopainoon.

Kummakivi_liittymakohta.jpg

Tässä versiossa on ensimmäisenä ongelmana se, että en ole koskaan nähnyt jään nostavan kiviä ylös. Routa-aikana sitä tosin tapahtuu, mutta roudan kohottamat kivet ovat pieniä. Jos katsoo laajemmin, niin joutuu miettimään, miten jää olisi kohottanut Kolilla suuren vanhan tietäjien lentokivien Mäkrän huipulle ja asettanut sen siellä pikkukivien varaan.

Lisäksi tiedämme nykyään, että vastaavanlaisia kiviä on kaikkialla maailmassa, myös alueille, joissa ei tiettävästi ole koskaan ollut mitään jääkautta. Tätä ei tiedetty silloin, kun jääkausihypoteesi luotiin 1830-luvulla. Se perustuu siis tieteellisesti käytännöllisesti katsoen ikivanhaan aikaan.

Henkinen ihminen, joka tietää enkeleistä ja luonnonhengistä, voi kuitenkin hieman parannella tätä alkeelliseen luonnontietoon pohjautuvaa ajatusta. Jospa itse luonnon suurhaltijat ovat suurten enkeleiden avulla saaneet kiven liikkeelle ja ohjanneet sen paikalleen. Tässä on se ongelma, että luonnon henkiset voimat voisivat varmasti halutessaan ohjata jäätikön liikkeitä niin, että kivi laskeutuisi oikeaan kohtaan, mutta silloinkin se olisi ensin saatava ylös.

Sen pohjalta, mitä itse olen jään liikkeitä katsellut, jään olemus on ympäröidä, ei työntää eikä nostaa.

Ellei luonto itse ole asettanut kiveä kohdalleen, jää enää vain se mahdollisuus, että se on nostettu paikoilleen ihmisvoimin. Nykynäkemyksen pohjalta se on tietysti mahdotonta, mutta menneisyydessä on tehty paljon nykyään mahdottomia asioita. Maan olosuhteet ovat olleet toisenlaisia ja tiedetään hyvin, että muinaiset ihmiset ja maagit ovat osanneet käyttää hyväkseen sekä sanan että mielikuvituksen voimia luontoon vaikuttamiseksi, monien muiden menetelmien ohella.

Nykyään maailma on tiivistynyt ja kovettunut niin, että paadet eivät enää leiju ilmassa esimerkiksi musiikin voimin, mutta itse pidän täysin mahdollisena että joskus se on ollut mahdollista. 

Kummakivi_reunatasapaino.jpg

Pyhä paikka

Olipa Kummakivi alkujaan puhdas luonnonihme tai henkisten olentojen aikaansaannosta, sillä ei lopulta ole itse sen merkityksen kannalta suurta eroa. Se on voinut olla pyhä alkujaan tai se on pyhitetty, eli liitetty seremoniallisesti henkisten olentojen huomaan.

Pohjois-Karjalaan verrattuna Kummakivellä on se suuri ero, että tiedossa ei ole mitään siitä, miten paikan voimia olisi alunperin käytetty. Pohjois-Karjalan kummista paikoista on säilynut paljon tietoa esimerkiksi ukko Kinolaisen tai Vaara-Jaskan seikkailuista voimaa hakemassa ja käyttämässä.

Se viittaa mielestäni siihen, että Kummakivi on alun alkujaan ollut korkeamman magian tai henkisyyden palveluksessa. Pikkutietäjillä ei sen piiriin ole ollut asiaa.

Kun Sinikan kanssa tunnustelimme paikan energioita, sain itse vahvan vaikutelman tau-merkistä. Tau on risti, joka vastaa muodoltaan nykyistä iso T-kirjainta. Tunsin miten paikan voima vaikutti pystysuorana selkärangassa ja laajentui sitten hartioihin. Odotin jännityksellä sen etenistä niskaan hartialinjan yläpuolella, mutta niin ei tapahtunut.

Tau on ikivanha risti. Se on myös vanhanajan arkkitehtien tunnuskuva, suorakulma. Kerrotaan että kun Saaban kuningatas Balkis vieraili Jerusalemin temppelin rakennustyömaalla, hän lähti ylittämään lammikkoa sitä palkkia pitkin, josta aikanaan oli tuleva Jeesuksen ristinpuu. Hän alkoi kuitenkin kadottaa tasapainoaan. Silloin temppelin arkkitehti Hiiran kohotti tau-merkin, ja se auttoi Balkista jälleen saamaan tasapainonsa.

Tässä tasapaino merkitsee pystysuoraa voimaa, joka on merkittävä vapaan ihmisminuuden edellytys. Aikoinaan ihmisen fyysisen ruumiin oli kohottava pystyasentoon luodakseen minävoimille mahdollisuuden inkarnoitua maan piiriin.

Kummakivi_Sinikka_istuu_alla.jpg

Enkeleiden kannalta pystysuoruus liittyy niihin tahdonvoimiin, jotka lähtevät suurenkeleiltä. Kun katsomme ihmiskunnasta kohti enkeleitä, niin meitä vanhempi ihmiskunta ovat enkelit, heitä vanhempi kunta arkkienkelit ja vielä heitäkin vanhempi suurenkelit.

Jos luemme Steinerilta tai Valentin Tombergilta ihmiskunnan kehityksestä, tulemme joskus kohtaan, missä kerrotaan siitä, miten ihmiskunnan pystysuora asento oli uhattuna. Silloin vielä maan ulkopuolella toimiva Kristus oli se olento, joka palautti ihmisille pystyasennon, aivan kuin hänen vaikutustaan on myös se, että meidän puheemme ja ajattelumme kykenee täyteen objektiivisuuteen, samoin kuin kykemme maailman havaitsemiseen.

Tämä pystysuoruus tuli minulle voimakkaana elämyksenä esiin. Useinhan me suuntaudumme sisäisesti luonnonpaikkoja tutkiessamme luontoon itseensä, mutta tässä oivalsin kohottaa oman tietoisuuteni Kristuksen piiriin, ja silloin koko paikan olemus keveni ja valaistui. Ymmärsin, että kysymyksessä olla vanhan Kristus-tietoisuuden keskus.

Itse koin tuon olemuksellisuuden nimellä Valkea Kristus.

Kristuksen kohottavat voimat taustalla ja hänen apulaisinaan mahtavat suurenkelit, joiden voimat ulottuvat aina fyysiseen todellisuuteen saakka ja joiden erityistä toiminta-aluetta on tahto. Eivät niinkään ajatukset, eivät tunteet, vaan puhdas tahto olisi se elementti, joka täällä pyhissä mysteereissä vaikutti.

Kun suurenkeleiden toimintaa meidän aikanamme on persoonallisuuksien muodostaminen, ihmisten asettaminen maan päälle oikeassa kohdassa ajan virtaa ja heidän liittämisensä karman kutoiluun, voi hyvin aavistaa, miten tämän mysteerikeskuksen tehtävänä oli tulevan ihmiskunnan persoonallisuuksien valmistelu.

Luultavasti ne ihmiset, jotka tuona aikana elivät, olivat vielä henkisten voimien ohjauksessa, mutta salaisissa keskuksissa valmisteltiin jo sellaisia ihmisrakenteita, jotka kykenisisävät tuhoutumatta ottamaan vastaan jumalkipinän, henkisen minävoiman ja luomaan sen yhteyden omaan persoonallisuuteensa, yksilöllisyyteensä.

Kummakivi_Sinikka_kasi_ylhaalla

Maailmanmuna

Sinikka taas koki Kummakiven voimakkaasti maailmanmunana, joka kalevalaisittain lepää maaemon polvella. Tämäkin kuva tuntui hyvin oikealta. Näkyvän maailman syntyminen oli sillä tavoin erikoinen tapahtuma, että eräässä vaiheessa kun meidän henkinen aurinkokuntamme oli jo valmis, Lusifer sai aikaan sen, että laajat eetteriset planeettavoimat aivan kuin lintujen tapaan synnyttivät reunalleen oman olemuksensa kiteytymänä kukin fyysisen., tiivistyneen ja aineellisen planeetan. Tämä on luultavasti toinen kokemus, jota tuossa paikassa on muisteltu.

Varmasti on muitakin. Kuitenkin juuri kosminen munamuoto ja pystysuoran tasapainon luominen ja ylläpito ovat tällä paikalla itsestään selviä ilmiöitä. Meidän on muistettava, että myös kaikki se, mikä nykyään on jo olevaa ja itsestään selvää, on joskus luotu pyhissä tapahtumissa.

Maailmanmuna on siis varhaisempi taso, maan keskipisteestä ulospäin ponnistava tahto uudempi. Yksi näiden vanhojen muistomerkkien ymmärtämisen vaikeus on siinä, että me omana aikanamme ymmärrämme oikeastaan vain ajatuksia. Sitten me koetamme sovittaa omia ajatuksiamme näihin vanhoihin energioihin, joiden varsinainen substanssi on tahtoa, joka taas on suunnattomasti henkisempää ja syvempää kuin ajattelu.

Kun siis haluat ymmärtää Kummakiveä, koeta unohtaa kokonaan ajatukset, kulje ajatustietoisuuden läpi ja tunnetietoisuuden läpi ja tulet alueella, jossa puhdas tahto elää voimana. Todelliselta olemukseltaan se on valtavan syvää, mutta jos saat siitä pienenkin hitusen tietoisuuteesi, olet tavoittanut jotain merkittävää.

Kummakivi on rauhoitettu jo 60-luvulla ja sillä on jopa oma tontti, mutta kuten monessa muussakin paikassa Suomessa, näitä menneisyyden suuresta henkisyydestä kertovia monumentteja ei ole vielä riittävästi ymmärretty eikä arvostettu. Nyt se aika on vähitellen tulemassa.

Rakkaudella
Matti

Kirjallisuutta

Jukka Nieminen: Vaiettu muinaisuus. Salakirjat 2015. Erinomainen kirja, jota en ole saanut vieläkään luetuksi kokonaan. Yleisesti ottaen olen Jukan kanssa samaa mieltä Suomen menneisyyteen liittyvistä kysymyksistä.

Kejonen, Kesäläinen, Kielosto, Lahti, Salonen: Suomen luolat. Salakirjat 2015.

Tuomo Kesäläinen, Aimo Kejonen: Suomen rotkot. Salakirjat 2015.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kummakivi, megaliitti, pyhät kivet,

Sakramentit ja ihminen

Perjantai 31.7.2015 klo 0:42 - Matti Kuusela

Hei ystävät, viime keskiviikon workshopissa me tutuistumme viimeisenä asiana sakramentteihin. Muistat varmaan sanonnan seitsemän sakramenttia, vaikka esimerkiksi luterilaisessa kirkossa niitä ei niin montaa olekaan. Seitsemällä on kuitenkin oma merkityksensä.

Samoin kirkollisilla toimituksilla on yhteiskunnassamme niin suuri merkitys, että niiden henkistä taustaa on hyvä tuntea, kuuluipa mihin kirkkoon tai millaisen henkisen vakaumuksen piiriin tahansa.

Sakramenttiosuutemme oli siis hyvin lyhyt workshopissamme, koska paljon muuta oli jo keskusteltu ja käyty läpi. Avoin ja vapaa keskustelu on tärkeää, koska viimeistään nyt olen tajunnut sen, että uusia henkisiä asioita on käytävä läpi usein, monesta eri suunnasta ja eri aikoina, jotta ne tulevat todellisuudeksi.

Sakramentit ja Vuorisaarna

Yksi mukavia asioita henkisessä tutkimuksessa on, että eri asiaryhmiä voi asettaa rinnakkain ja vertailla niitä keskenään, jolloin ne alkavat paljastaa useinkin aivan uskomattoman syviä salaisuuksia.

Tämä mahdollisuus perustuu siihen, että jos meillä on jokin todellisuus, joka jäsentyy seitsemään vaiheeseen, niin maailmankaikkeus on muodostunut niin, että kaikki muutkin seitsenjäsennykset ovat ikäänkuin sukua keskenään. "Seitsemän" on pohjimmiltaan henkinen tosiasia. 

Käytännössä tämä seitsenyhteys tarkoittaa, että me voimme tarkastella rinnakkain esimerkiksi ihmisen olemuspuolia, sitä miten ne tulevat esiin Vuorisaarnassa, ja sitä miten sakramentit suhtautuvat niihin. Voimme tutkia miten sakramentit ovat yhteydessä kukin omaan olemuspuoleensa. Ja tarvittaessa voimme luoda näkymän siihen, mitä Vuorisaarnassa tulee esiin samasta kohtaa.

Kaste

Kun seuraamme ihmisen ajallista kehitystä, on ensimmäisenä sakramenttina eli pyhityksenä kaste. Sana sakramentti tulee juuri sanasta pyhä. Se merkitsee henkisenä toimituksena sitä, että maan maailmassa olevilla olennoilla ei enää luonnostaan ole suoraa ja välitöntä yhteyttä henkeen. Se on välttämätöntä ihmisen vapaan kehityksen takia.

Mutta on elämässä on sellaisia käännekohtia, jotka kaipaavat hengen yhteyttä. Ensimmäinen on se, jolloin ihminen on juuri astunut tähän maailmaan fyysisessä ruumiissaan ja häntä ympäröi valtava määrä erilaisia voimia, joihin hänen on tutustuttava.

Silloin kaste lujittaa ihmisen henkistä yhteyttä fyysiseen maailmaan. Se auttaa häntä tulemaan maan piirissä omaksi henkilökohtaiseksi itsekseen. Se on fyysisen ruumiin pyhitys. 

kurjenmiekka.jpg

Konfirmaatio

Toinen pyhä henkinen toimitus on konfirmaatio. Se on yhteydessä elämänvoimaruumiin eli eetteriruumiin avautumiseen. Kaikki tietoisuus rasittaa ihmisen elämänvoimia ja erityisen merkittäväksi tämä sielullisten virikkeiden taakka eetteriruumiille tulee puberteetin herätessä. Silloin eetteriruumiin pyhitys eli liittäminen lujemmin hengen yhteyteen tukee ihmisen sielullisen kehityksen itsenäisyyttä, kaikkine mahdollisine myrskyineen.

Rippi

Konfirmaatio tarkoittaa siis elämänvoimien lujittamista ja harmonisoimista. Rippi taas on askel siitä eteenpäin. Olemme tulleet jo puberteetin sielullisen elämän piiriin, jossa tunteet ja niiden erilaiset aaltoilut ovat aivan toisella tavalla henkilökohtaisia kuin lapselle, jonka sielullista elämää leimaa vielä eräänlainen viattomuus. Hän ei ole vielä samalla lailla vastuussa omista tunteistaan kuin nuori, jonka astraaliruumis tai sieluruumis on herännyt itsenäisesti maailmaan ja nuori etsii teitä itsensä ymmärtämiseen kaikkien sisäisten viettiensä keskellä.

Tässä astraaliruumiin avautumisen vaiheessa rippi tarkoittaa, että luodaan yhteys varttuneeseen minuuteen, ihmisessä olevaan henkiseen voimaan, joka auttaa ihmisen omaa minuutta vapautumaan ja kasvamaan voimassaan ja selkeydessään.

Periaatteessa rippi on mahdollinen sen kautta, että suorittava ihminen toimii tässä pyhässä toimituksessa Kristus-minuuden tuella.

Viini_ehtoollinen.jpg

Ehtoollinen

Ehtoollisessä me tulemme yhteyteen ihmisolemuksen neljännen ja tällä hetkelle korkeimmat tason, minuuden kanssa. Niinkuin meidän on vaikea ymmärtää omaa minuuttamme, yhtä vaikeaa meidän on ymmärtää ehtoollisen todellista ja varsinaista henkistä olemusta, sillä kummankin havaitseminen ja ymmärtäminen edellyttää tosiasiassa sellaista henkisen näkemisen kykyä, jota meillä vielä ei ole.

Hyvin lyhyesti voimma sanoa, että Kristus toi maan päälle kosmisen minuuden, jota on kutsuttu myös makrokosmiseksi minäksi. Ihmisillä oli minuus jumalten lahjana jo aikaisemminkin, mutta se ei ollut vielä itsenäinen. Pappien, kuninkaiden, profeettojen, tietäjien ja muiden viisaiden oli kerrottava ihmisille, mitä jumalat heiltä kulloinkin odottivat.

Tämänkin kyky heikkeni vähitellen, ja se olisi täysin rapistunut, ellei Kristus olisi tuonut henkisen auringon piiristä maahan kosmisen minuuden voimaa, joka antoi jokaiselle yksityiselle ihmisminuudelle jatkuvat ja henkilökohtaisen mahdollisuuden totuuden tietämiseen.

Ehtoollisessa Kristus-minän voima täyttää tai pyhittää ihmisolemuksen aineellisuutta ja fyysisyyttä niin, että keho ihmisminän kotipaikkana puhdistuu ja meidän minuutemme tuntee olevansa täällä enemmän kotonaan.

Tässä kohtaa tahdon esittää yhden aivan käytännöllisen huomautuksen: alkoholin nauttiminen alttarin äärellä ei ole enää millään muotoa ajanmukaista. Uudessa testamentissa tosin puhutaan viinistä ja on ollut aikoja, jolloin viini on ollut vedellä ohennettuna aivan normaali juoma, mutta henkisessä mielessä viini on meidän aikanamme Kristuksen pyhittämä vesi, vesi joka on käynyt itsessään läpi kasvikunnan henkisen kypsymisen prosessin. Tällä hetkellä mehu sopivalla tavalla laimennettuna on sitä viiniä, josta Uusi testamentti puhuu.

Avioliittoon vihkiminen

Avioliittoon vihkimisen myötä me tulemme nyt alueelle, jota me ihmiset emme vielä ole varsinaisesti itse kehittäneet. Avioliiton sakramentti pyhittää kahden ihmisen yhteisen elämän henkiminän alueella, jota me olemme vasta hiljalleen kehittämässä.

Henkiminä on meissä se viisauden alue, jossa me olemme täysin epäitsekkäitä ja jossa enkeli nyt toimii meidän opastajanamme. 

Jo tästä voimme hyvin ymmärtää, miksi avioliitot ovat usein niin vaativia. Se voima, joka avioliittoa pitää henkisesti koossa on korkeampi minä tai käytännössä enkeli. Siksi avioliitto on pyhitettynä meidän enkeliopastuksemme kuuntelua ja seuraamista.

Pappisvihkimys

Papiksi vihkimisen myötä me tulemme jo alueelle, jonka todellistuminen on vielä kaukaisessa tulevaisuudessa koko ihmiskuntaa ajatellen. Papit ovat sellaisten ihmisten edustajia nykymaailmassa, jotka eivät hallitse pelkästään omaa sielullisuuttaan, vaan myös omat elämänvoimansa.

Tätä voimaa ihmisessä edustaa arkkienkeli ja se tarkoittaa myös, että näiden pyhitettyjen elämänvoimien kautta papilla on läheinen yhteys Kristukseen. Siksi hän myös alttaritoimituksessa vaikuttaa reaalisesti seurakunnan elämänvoimiin.

Mutta on tärkeää ymmärtää, että tässä me puhumme jo asioista ja yhteyksistä, joihin on suhtauduttava äärimmäisellä herkkyydellä. Kun tavallisella ajattelulla tekee tästä sakramentista jonkin johtopäätöksen, se mitä luultavimmin on hyvin puutteellinen, sillä tässä me olemme Kristus-tasolla, jossa keskitien opetus tulee todelliseksi. Jokaisen ajatuksen, joka tällä tasolla tahtoo olla totuus, on otettava aina huomioon molemmat vastakkaiset maalliset totuudet ja sen on oltava se keskimmäinen voima, joka luo yhden korkeamman totuuden.

Tällä tasolla vesi on hyvä opettaja. Mitä ikinä tapahtuukin, vesi kulkee aina omaa joustavaa tosielämän tietään.

Viimeinen voitelu

Viimeinen voitelu on korkein toimitus, joka jälleen on kaikille mahdollinen, sillä meidän katoavainen fyysinen ruumiimme pitää sisällään korkeampaa ikuista fyysistä ruumista, joka sekin on ollut muodostumassa vasta Golgatan mysteerin jälkeen. Tämä keho on se, mitä Paavali tarkoittaa kirjeissään uudella Aatamilla.

Viimeisen voitelun tarkoitus on luoda puhdistavan hengen yhteys aina tähän uuteen ja kehittyvään fyysiseen ruumiiseen saakka niin, että sielun on helppo siitä irtaantua ja samoin niin, että tämä meidän ikuinen fyysinen ruumiimme saa kuoleman lähestyessä mahdollisimman oikean yksilöllisen muodon, vapaana ja selkeänä.

Sakramenttien käytäntö

Jo näistä lyhyistä kuvauksista oivaltaa, miten täynnä dramatiikkaa meidän ihmisten elämä on. On monenlaisia mahdollisuuksia, joista me kuitenkin käytämme vain niin vähän. Eri kirkkokunnilla on omat käytäntönsä, mutta mitä enemmän me tiedämme sakramenttien henkisestä merkityksestä, sitä paremmin niiden voima kuitenkin virrata kaiken sen kautta, mikä käytännössä on vielä kehittymätöntä.

Rakkaudella
Matti

Ensi workshopissa 19.8. jatkamme sakramentteihin ja etenkin ehtoollisen merkitykseen syventymistä. Olet tervetullut mukaan.

Kuva: Rudolf Steinerin taulupiirros kankaalle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sakramentit, Vuorisaarna, kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, avioliitto, pappisvihkimys, viimeinen voitelu

Kaikki on liikettä

Perjantai 24.7.2015 klo 19:13 - Matti Kuusela

Eilen illalla minulla oli ilo käydä puhumassa Inner Humanity Camp -kesäleirillä. Nuori ja nuorekas joukko oli kokoontunut Tammisaaren Mikaelskolanin tiloihin: hieno vanha kunnostettu kivinavetta. Myös ympäristö oli komeaa, kauniita vanhoja puurakennuksia, vihreää nurmea ja upeita tammia.

Leirin ensimmäisen päivän idea oli ihminen itse ja minun ideani oli kertoa sellaisista asioista, jotka jokaisen on hyvä tietää, mutta joista ei yleisesti vielä paljoa tiedetä.

piilolampi.jpg

Päästää vapaaksi

Aivan ensimmäinen asia on vapaaksi päästäminen. Moni meistä joko joutuu tai tulee säilöneeksi erilaisia epämieluisia asioita sisäisyyteensä. Se käy usein aivan huomaamatta ja ohje on: älä säilö itseesi kielteisiä energioita. Jos niitä tulee, niin hyväksy se, mutta päästä nuo energiat vapaaksi mahdollisimman pian.

Hyvin lähellä tätä on toinen ohje: jos esimerkiksi suutut, sinulla ei ole mitään velvollisuutta ylläpitää suuttumustasi enää sen jälkeen kun se on mennyt ohi. Pyri työskentelemään sisäisesti, itsesi kanssa niin, että olet aina vapaa kohtaamaan jokaisen tilanteen uutena. 

Ja mitä avoimempi ja ennakkoluulottomampi olet, sitä vapaampi olet näkemään ja kokemaan todellisuuden. Jos sinulla on runsaasti ennakko-odotuksia tai vanhoja kaunoja, on aivan selvää että ne värittämät kokemuksiasi.

Mitä vapaammaksi tulet, sitä enemmän sisäisiä voimia ja niiden sävyjä voi virrata kauttasi. Sitä runsaammaksi koet elämän, sitä upeammaksi olennoksi koet itsesi.

Luovuus

Huomaan että nyt jo lähdin kirjoittamaan jotain aivan muuta kuin mitä illan tilaisuudessa puhuin. On kiintoisaa, miten sama idea pukeutuu eri päivinä ja eri tilanteissa erilaisiin asuihin. Voisin tietysti kirjoittaa suoremmin muistiinpanojeni mukaan, mutta tämä mitä nyt kirjoitan on juuri tätä hetkeä ja sinua varten.

Me olemme todellakin luovia olentoja. Ja kun oivallamme, että aika on elävä ja kehittyvä todellisuus, niin alamme tajuta myös sen, miten käsityksemme ajasta voi sitoa tai vapauttaa elämäämme.

Uusi Ajan luovuus -meditaatio voi lähentää jokaista tähän luovuuden tilaan, jossa tulevaisuuden ja menneisyyden salaperäinen yhteistyö tapahtuu, nykyhetken sydäntilassa. Mutta kaikessa kauneudessaan se tapahtuu vain silloin, kun me itse luomme sille tilan ja annamme luvan, että elämässämme saa syntyä jotain aivan uutta.

Ja silloin kun tuon uuden synnyttäminen tapahtuu juuri ajan virtaavuudessa, se on aina kaunista ja joustavaa. Ajassa uusi ja ihmeellinen asettuu paikoilleen helposti ja joustavasti, toisin kuin tilan piirissä, jossa muutokset voivat joskus olla äkkinäisempiä.

Toisaalta tanssi on liikkumisen muoto, jossa me voimme tuoda ajan virtauksia fyysisen elämän piiriin. Sen tanssin on kuitenkin olla joustavaa ja kaunista. Se on lähinnä improvisaatiota, joka sisäiseltä olemukseltaan voi muistuttaa paljon pikkulapsen tanssiesitystä, keiju- tai prinsessatanssia. Tällaisessa tanssissa elää sisäinen tieto siitä, miten sisäinen ja ulkoinen maailma liittyvät yhteen.

Elämän virtaavuus

Jos me haluamme tulla onnellisiksi, meidän on oltava valmiita muuttumaan ja kehittymään. Paras ohje onnelliselle elämälle on se, että ryhdy harjoittelemaan sitä heti. 

On turha odottaa, että maailma tai maailmankaikkeus tekee sinut onnelliseksi. Maailma antaa sinulle kaiken mikä on mahdollista, koska sinä olet osa maailmaa, ja jotta maailma voi olla onnellinen, se odottaa ja toivoo että sinäkin tulet sellaiseksi.

Mutta kehityksen laki on sellainen, että maailmankaikkeuden on odotettava, että sinä teet oman osuutesi. Kaikki me, jotka nyt olemme täällä maan päällä, olemme tavalla tai toisella itse valinneet sen, että me olemme täällä koulussa ja oppimassa. Meidän tehtävämme on oppia luomaan.

Siksi meille ei voida antaa sellaista, mikä meidän on itse saatettava alulle. Maailma on kuitenkin niin ystävällinen ja rakastava, että heti kun lähdet liikkeelle, se auttaa sinua kaikin käytettävissä olevin voimin.

Muista siis luoda itseesi onnallisuuden valoa, loistetta, tunnetta, virtaavuutta jatkuvasti, aina kun vain muistat. Silloin se alkaa todellista päivä päivältä enemmän.

Kriisit ja siunaukset

Onnellisuuden harjoitus ei silti poista kaikkia kriisejä, mutta meidän on muistettava, että kriisit ovat energiavirtojen kannalta juuri niitä kohtia, joissa suuremmat muutokset, kehitykshyppäykset ja puhdistumiset ovat mahdollisia.

Jos ajattelet vaikka jokea, niin tyynillä suvannoilla on oma viehätyksensä, mutta silloin kun vesimassat syöksyvät kohisten putouksiin, silloin ne puhdistuvat ja energisoituvat aivan toisella tavalla kuin siinä kehityksessä, minkä tyynet vedet mahdollistavat.

Jokainen kriisi on kuin kätketty siunaus. Jokainen ongelma on kuin sinulla olisi rahaa pankissa. Mitä valmiimpi olet ottamaan vastaan jokaisen opetuksen, sitä nopeammin ja täydemmin kuljet elämän kehityspolkua.

Tunne miten sinä olet aivan ihmeellinen elämän oppilas!

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Inner Humanity Camp, elämän, oppiminen, irti päästäminen, kriisit

Vuorisaarna ja köyhyyden keskitie

Sunnuntai 19.7.2015 klo 18:59 - Matti Kuusela

Edellisessä Vuorisaarna-blogissa puhuimme kolmesta ensimmäisesti autuaaksijulistuksesta, jotka liittyvät siihen, mitä Kristus lausee ihmisistä maan suolana. Ongelmahan on siinä, että näiden lauseiden ymmärtämiseksi me emme voi jäädä kiinni sanoihin ja niiden suomennoksiin. Meidän on mentävä sanojen taakse, etsittävä niiden merkitys aikamme parhaan henkisyyden mukaan ja sitten luotava sanat uudelleen.

IMG_0034_korjattu.jpg

Se on mahdollista siksi, että Uusi testamentti ei näytäkään olevan vain teksti, joka on luotu kauan sitten, vaan se on eräässä mielessä henkisesti koko ajan elävä todellisuus. Sitä ei nähdäkseni voi ymmärtää kuin nykyhetken kaikkein parhaan ymmärryksen kautta. Se kreikankieli, jolla Uusi testamentti on kirjoitettu, näyttää olevan luotu niin, että se herää kirkkaimpaan henkisyyteensä vasta silloin, kun ihminen itse sitä lukiessaan etsii siitä parasta ja korkeinta.

Se tarkoittaa, että jos aidosti etsii ehkä hieman lapsenomaiseen tapaan lohdutusta, sitä on mahdollista saada, mutta jos hieman epäillen lähtee sitä lukemaan, niin löytää ehkä vain uskontoa sen ulkoisessa mielessä. Mutta jos etsii sellaista puhdasta henkeä, joka ylittää kristillisyyden rajallisena uskontona, silloin se on mahdollista löytää.

Kun Hesse aikoinaan kirjoitti Lasihelmipelistä, niin ehkä Uutta testamenttia voi verrata siihen. Jokainen sana on kuin lasihelmi tai jalokivi, joka voi loistaa mitä upeimpia henkisiä todellisuuksia, jos ihminen sen omalla parhaalla ja totuudellisimmalla tietoisuudellaan valaisee. Mutta Uuden testamentin käsitteiden lasihelmet ovat eläviä. Ne loistavat ja ovat täynnä henkistä voimaa.

Henkinen köyhyys

Ensimmäiset kolme lausetta, jotka edessäni olevan käännöksen mukaan puhuvat hengellisestä köyhyydestä, murheellisista ja hiljaisista, tarkoittavat todellisuudessa jotain aivan muuta.

Kuvittele, miten Jeesus on opetuslapsineen kohonnut vuoren huipulle eli henkiseen maailmaan. Kun hän siellä opettaa, niin siinä ei ole mitään köyhää, murheellista eikä hiljaista. Jumalallinen voima läpäisee ihmisyyden kuvan ja osoittaa, millä tavoin opetuslapset voivat auttaa sitä ”suurta kansan paljoutta”, joka Kristus näki. Ja se tarkoittaa koko ihmiskuntaa.

Opetuslapset saivat kokea, miten uuden ihmiskunnan on mahdollista maan päälle tulleen Kristuksen avulla vapauttaa itsensä sellaiseen sisäisen köyhyyden tilaan, jossa jumalan valtakunta eli henkinen maailma voi häntä lähestyä.

Nyt voi huomata, että ahaa, puhdas meditaatiohan on juuri tällainen tila!

Mutta tärkeää on, että tätä köyhyyttä ei voi manipuloida. Jumalan kanssa ei voi käydä kauppaa. Et voi teeskennellä hengen köyhyyttä kuvitellen, että saat sen nojalla suuria hengen lahjoja. Oikea hengen köyhyys tai puhtaus tarkoittaa sitä, että sinulla ei ole mitään taka-ajatuksia.

Jokin innostus, jokin syy toki on oltava, jokin kaipaus, jonka pohjalta voi lähteä liikkeelle. Se voi olla myös jokin tragedia tai onnettomuus, joka antaa sysäyksen.

Oman käsitykseni mukaan tähän aitoon henkiseen puhtauteen ei pääse myöskään ankaran sisäisen kurin avulla. Se voi onnistua jollekin, mutta silloin hänelle tuon oman kurinalaisuuden hyödyntämisen täytyy olla jollakin tavoin luonnollista, jo aikaisemmissa inkarnaatioissa hankittua ja työstettyä.

Köyhyyden tai puhtauden on oltava tasapainoa. Se ei voi jäädä jälkeen kehityksestä ja ajan virrasta, vaan se on liikettä, se on aktiivinen sisäinen tila ja samalla tasapainoinen. Sen on oltava epäitsekäs, ulkoisessa mielessä itsetön, mutta silti se tarvitsee oman minuuden täyden läsnäolon. Sen takia suuret henkiset totuudet ovat eräänlaisia paradokseja: ne ovat kahden vastakkaiset totuuden välillä olevia totuuksia. Ne ovat puhtaan minuuden läsnäoloa maan dualistisen jännitteen keskipisteessä, keskitiellä.

Keskitie on ihmisminuuden tie

Tällä tavoin ymmärrettynä Kristuksen keskitie ei ole vain passiivinen polku kahden vaaran välillä, vaan se on jatkuvan minä-läsnäoloisen luovuuden tila. Vaikka on opiskellut paljon, ei opista voi pitää kiinni juuri sillä hetkellä kun varsinainen toiminta tapahtuu. Kun jousiampuja laukaisee nuolensa tai tenniksenpelaaja lähettää pallon matkaan, hänellä voi olla takanaan tuhansien tuntien harjoitus, mutta juuri tuolla ratkaisevalla hetkellä hänen on tietoisuudessaan unohdettava kaikki, mitä hän on oppinut: hänen on tultava köyhäksi voidakseen saavuttaa täydellisyyden, kosketuksen ”jumalan valtakuntaan”.

Tällaista yhtä ainoaa Vuorisaarnan elävien käsitteiden lasihelmipelin hetkeä voi kuvailla maallisessa todellisuudessa äärettömän monella eri tavalla. Kaikki voivat olla oikeita, ja se mitä meiltä odotetaan, on kyetä vähitellen pääsemään sanoista käsitteisiin. Voidakseen todella ymmärtää Uuden testamentin kaltaista henkistä kirjoitusta on toki ensin käytettävä apuneuvoja, mutta kun alkaa löytää uusia oivalluksia, voi vähitellen alkaa kulkea kohti sitä keskuspistettä, josta avautuu tie kaikkiin mahdollisiin suuntiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, köyhyys, meditaatio

Maan suola

Torstai 16.7.2015 klo 11:52 - Matti Kuusela

Keskiviikkoillan henkisessä workshopissa puhuimme jälleen Vuorisaarnasta. Tämä Matteuksen evankeliumin alussa oleva upea ihmisyyden suunnitelma on myös kuva tulevaisuudessa toteutuvasta henkisestä ihmisestä. 

Niin kutsutut autuaaksi julistukset eivät ole moraalisaarnaa sillä tavoin kuin ne on pitkään ymmärretty, vaan ne ovat tämän tulevaisuuden ihmisen kuvausta. Tällä ihmisellä on olemuksessaan yhdeksän tasoa, kun me nyt kuljemme vasta kuudennessa vaiheessa. Viimeiset kolme ovat varsinaisia henkisiä olemuspuolia, joiden kehittämistä me olemme vasta hiljalleen aloittamassa.

Keskeistä näissä kuudessa vaiheessa, joita me toistaiseksi olemme työstäneet, on se että ne ovat kaikki jatkuvasti ajankohtaisia. Meille tulee helposti käsitys, että vain viimeinen tai uusin alue on merkittävä ja varhaisemmat tasot ovat jo valmiina. 

img_0693.jpg

Kehitys on jatkuvaa

Mutta niin ei suinkaan ole: kaikki kuusi tasoa ovat siis jatkuvasti ajankohtaisia. Kun me etenemme tuossa kuudennessa vaiheessa, meidän on sen mukaan päivitettävä jatkuvasti viittä varhaisempaa.

Tässä mielessä me eroamme suuresti puista. Puuthan ovat mukavia vertauskohtia ihmiselle, mutta niissä suuri ero on se, että puu kasvattaa uutta runkoa aina vanhan rungon pintaan ja jättää sen vanhan sikseen. Se on siellä, siitä on hyötyäkin, mutta sitä ei enää varsinaisesti kehitetä eikä uudisteta.

Ihmisen laita on toisin. Kun me henkistymme, se tarkoittaa että meidän henkinen voimamme kasvaa jatkuvasti. Henkisen läsnäolon voima on minuus, minuuden läsnäolo. Henkinen kasvu on sitä, että minuus jatkuvasti herkistyy ja vahvistuu niin, että se koko ajan muokkaa myös meidän kehollisuuttamme, johon tässä mielessä kuuluvat myös sisäistä elämää kantava astraalikeho ja elämänvoimia kantava eetterikeho, fyysisen ruumiin lisäksi. 

Tähän työskentelyä oman kehollisuuden muuntamiseksi Kristus tarkoittaa sanoessaan Vuorisaarnassa, että te olette maan suola. Suola tarkoittaa tässä juuri kehollisuuden kehittämistä. Maan suola kertoo siitä, että tämä henkinen työ ihmisolemuksen muuntamiseksi vaikuttaa uudistavasti ja kehittävästi myös koko maan olemukseen, ei ainoastaan ihmiseen itseensä. Se mitä me hengen, minuuden voimin kehitämme itsessämme, vaikuttaa koko maan kehitykseen.

Meidän lopullinen päämäärämme onkin se, että me muutamme koko maan. Aivan, vasta kun me olemme kehittäneet itseämme niin pitkälle, että olemme samalla läpäisseet koko maan maan uuden luomisen voimalla, me olemme valmiita siirtymään eteenpäin.

Maan suola

Maan suolan piiriin kuuluu autuus-lauseiden kolme ensimmäistä.

1. Fyysinen keho

Ensimmäinen lause kertoo, miten ihmisen fyysinen ruumis kantaa maanmaailman hengenköyhyyttä. Fyysinen ruumis on tosin vanha ja viisaus, mutta siltä puuttuu uudistavan hengen läheisyys, ellei ihminen sitä sille anna. Tuo fyysisyyden uudistumisen mahdollisuus tulee siitä, että me harjoitamme Matteuksen mainitsemaa hengen köyhyyttä.

Se tarkoittaa, että me tiedon alueella olemme aina avoimia, köyhiä. Me vapautamme vanhan, vapautamme ennakkoluulot, otamme aina vastaan uusia havaintoja ja samalla olemme rukouksen ja toivon kaltaisessa sisäisessä voiman tilassa fyysisen olemuksemme suhteen.

Voimme rukoilla hengen heräämistä fyysisessä maailmassa, fyysisessä kehossa. Se asettaa rukouksen uuteen ja objektiiviseen valoon. Tällä tasolla rukoilemisessa ei ole mitään itsekästä, se on rukousta koko olevaisuuden henkisen kohoamisen puolesta.

Tietokonekieltä käyttääksemme meidän on aina tyhjennettävä välimuistimme siirtyessämme uusiin tilanteisiin. Silloin me olemme valmiita kohtaamaan maailman vapaina henkinä. Ja silloin voi syntyä kehittävä vuorovaikutus meidän itsemme ja maailman välillä. 

2. Eetterikeho

Autuaaksi-julistusten yhteydessä on muistettava, että niissä ei ole kysymys julistamisesta, vaan siitä Kristus istuen kuvaa tulevan henkisen ihmisen rakennetta.

Kysymys ei ole myöskään autuaaksi tulemisesta sanan vanhassa merkityksessä, vaan siitä, että tuo henkiseksi ihmiseksi kasvu toteutuu näiden kuvausten mukaan. Myös olla-verbi näissä lauseessa hämää, koska lauseet kuvaavat kehitysprosesseja, eivät olotilaa. Ne ovat tavallaan verbejä: ihmisen oleminen on jatkuvaa muutosta ja kehitystä. Ja kun me olemme toimivalla tavalla mukana tuossa kehityksessä, silloin me voimme tuntea olomme siunatuksi, onnelliseksi, autuaaksi, kehittyväksi, mitä se kulloinkin onkin.

Maan suolana toimimiseen kuuluvat puhtaasti fyysisten voimien lisäksi myös elämänvoimat. Elämänvoimia kantavan eetterikehon tasolla suolan kehitys tapahtuu sen kautta, että me ihmiset hyväksymme kaikki tunteemme. Matteus nimittää sitä murehtimiseksi, mutta tuo sana sisältää tosiasiessa murheiden ja ahdistusten lisäksi myös kaikki ilomme. 

On huomattava, että niin kauan kuin me emme vapaasti työstä murheitamme, eivät meidän ilomme ja luovuutemmekaan pääse kunnolla esiin. Niin kauan kuin me torjumme tunteemme, ei varsinaista alkemistista muuntumista, henkistä suolanmuodostusta tapahdu.

Murehtiville Matteuksen evankeliumi lupaa lohdutuksen, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on todellinen mahdollisuus muuntaa kielteiset tuntemuksemme positiivisiksi, yksinkertaisesti sallimalla itsemme tuntea ne. 

Tuo muuntuminen taas on mahdollista siksi, että meidän minuutemme on todellisuudessa aito henkinen voima, henkinen läsnäolo, jonka kosketus on parantavaa. Se että tuo henki pystyy toimimaan parantavasti maan olosuhteissa, johtuu kuitenkin siitä, että Kristus on maan päällä ja hän on yhteydessä jokaisen ihmisen minuuteen. Se että kosmiset voimat voivat ihmisminuuden kautta toimia parantavasti maan päällä, on Kristuksen vaikutusta.

Yksinkertaisesti voi sanoa, että elämänvoimien puhdistamiseksi me tarvitsemme rohkeaa sydäntä kohdata tuntemuksemme.

3. Astraalikeho

Kolmas taso maan suolan kehityksessä on astraaliruumiin eli sieluruumiin hallihta. Autuaita ovat pitkämieliset lausuu ainakin joku raamantunsuomennos. Se tarkoittaa, että kun me opettelemme kärsivällisesti tuntemaan ja hallitsemaan, ohjaamaan ja kuuntelmaan kaikkia sielunvireitämme, silloin meidän kehityksemme kulkee eteenpäin niin, että me perimme maan, kuiten Matteus sen ilmoittaa. Maan periminen tarkoittaa, että oppimalla oikealla tavalla ohjaamaan sieluruumistamme me tulemme sisäisellä tasolla toimimaan yhteistyössä kaiken sen kanssa mitä voimme ajatella, tuntea tai tahtoa. Maailma tulee siinä mielessä omaksemme.

Tämäkään kehitysvaihe ei toteudu passiivisen pitkämielisyyden tai kärsivällisyyden avulla. Niitä tarvitaan, mutta olennaista on, että me itse, aivan omalla tavallamme kehitämme sellaista sisäistä aurinkoisuutta, joka valaisee ja ohjaa sisäistä elämäämme hengen osoittamaan suuntaan.

Minä itse

Kaikkiin näihin tasoihin voimme lisätä, että ihminen nyt löytää nämä voimat itsestään. Se on suuri syy, minkä tähden Kristuksen oli kutsuttava opetuslapsensa vuorelle. Aikaisemmin ihmiskunnan opetus tuli ulkoapäin Jahven luonnonsisäisyyden kautta, arkkienkelin profeetoille tai muille henkisille opettajille välittämänä.

Kristuksen tultua maan päälle kaikki tämä mullistui. Kristus puhuu nyt jokaiselle ihmissisäisyyden kautta. Hän puhuu kieltä, jota jokaisen oma suojelusenkeli auttaa ymmärtämään. 

Tämä muutos ulkoapäin tulleen henkisen opetuksen ajasta uuteen vapaan ihmisen ja hänen enkelinsä aikaan oli valtava. Me tuskin sitä vieläkään täysin ymmärrämme. Mutta me voimm opetelle ymmärtämään.

Silloin nämä autuus-lauseet kuuluvat perusrakenteeltaan suunnilleen niin, että kun ihminen korkeimman tarkoituksensa eli Kristusta etsien tahtoo edistyä, silloin hänellä on mahdollisuus löytää opastus omasta itsestään, omasta sydämestään, omasta ajattelustaan.

Rakkaudella
Matti

Kuva Matti Kuusela, Pielisen tunnelmia

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, autuudet, Uusi testamentti, henkinen kehitys, Matteus

Minuuden olemus

Tiistai 14.7.2015 klo 11:37 - Matti Kuusela

Ihmisen minuus on ihmeellinen asia, koska me emme voi nähdä sitä. Meillä ei ole mitään keinoa havaita ihmisen minuutta tavallisin aistein. Siksi onkin sanottu, että minuuden kokemus on ihmisen ensimmäisen ja myös suurin varsinainen henkinen tai yliaistinen havainto.

Me voimme kokea minuuden vain sen toiminnan kautta. Kuka se on joka ajattelee, tuntee, valitsee, arvottaa yhden ajatuksen paremmaksi kuin toisen? Se on juuri ihmisen minä.

Totta on, että me kyllä samaistumme fyysiseen kehoomme, tunteisiimme ja ajatuksiimme. Me samaistumme jopa siihen mistä pidämme ja mikä meille on tärkeää. Me voimme vahvistaa itseyttämme tai yhtettämme johonkin ryhmään pukeutumisella, puhetavalla, musiikkimieltymyksillä ja monella muulla keinolla. Mutta mikään niistä ei ole meidän varsinainen minämme.

26899720_s.jpg

Ego

Kreikan sana ego tarkoittaa alunperin juuri minää, mutta nykyään se on muuttunut tarkoittamaan alempaa minää. Tällaista alempaa minää voi pitää sielunvoimien tiivistymänä tai jopa kovettumana. 

On täysin luonnollista, että meille kehittyy tiettyjä mieltymyksiä. Teen mielelläni joitakin asioita yhä uudelleen ja kartan toisia. Se on aivan oikein, kunhan en menee äärimmäisyyksiin. Jos päätän, että vain yksi tapa tehdä jokin asia on oikein ja muuta tavat ovat vääriä, silloin olen juuri luonut itselleni illuusion. Sielunvoimani ovat asettuneet tiettyyn tilaan, ja samaistun tuohon tilaan niin, että alan sitoa oman itsetuntoni siihen. Kuvittelen, että on jotain hyvin arvokasta tehdä juuri tiettyä asiaa tai toimia aina tietyllä tavalla.

Kehitys vai kiinnijäänti

Tässäkin on hieno ero kehityksen ja kiinnijäämisen välillä. Voin kehittää jotain taitoani vuodesta toiseen, mutta en silti jää siihen kiinni. Silloin se on edistystä ja kehitystä. Voin lopettaa sen, vaihtaa johonkin toiseen, uudistaa tekniikkaa, luoda uusia näkökulmia. Silloin minuuteni toimii ja kehittyyä

Minuus voi erehtyä niin monella tavalla. Virolainen lääkäri Luule Viilma korosti aikoinaan, miten vahingolla on kuvitella olevansa hyvä ihminen, ja vielä pahempaa on yrittää olla vielä parempi ihminen kuin on.

Tuo hyvyyden kokemus on juuri kiinnijäämistä. Huomaa, että onkin vaikeampaa luonnehtia sitä, mikä on aidosti hyvää, millainen on aidosti hyvä ihminen.

Ainakin yhdellä tavalla sitä voi lähestyä. Hyvä ihminen on sellainen, joka katsoo avoimesti, joustavasti, vapaasti, myötämielisesti jokaista ihmistä, olentoa ja tilannetta, jonka hän kohtaa. Hän eläytyy itse tilanteeseen. Hän antaa tilanteen itse kertoa, mitä sille tehdä.

Tietenkään tilanteet eivät osaa sitä kertoa, mutta ihmeellisellä tavalla silloin syntyy kuin vuoropuhelu tuon tilanteen ja vapaan ihmisminän välille: kun ihminen on valmis ottamaan avoimesti vastaan sen, mitä hänelle virtaa eri tilanteista, voi todella sanoa, että maailmaa puhuu. Ihminen aivan kuin kokoaa juuri minuuteensa yhteen sen, mitä hänelle avautuva maailma - puhuu. 

Niin, ihmisen minuudessa tai sen kautta vaikuttaa parhaimmillaan läsnäoleva henki, jolla on kyky lähestyä maailmaa niin, että se alkaa puhua hänelle.

Sanan läsnäolo

Mehän tiedämme, että Uusi testamentti korostaa voimakkaasti puheen osuutta maailman luomisessa. Se tarkoittaa, että maailma on kuin hidastunutta tai pysähtynyttä puhetta. Ja kun meidän henkemme kohtaa vapaasti ja rakkaudellisesti maailman, se vapauttaa luonnon puheen.

Maailman kehittyessä ja aineellistuessa sen luovat voimat ovat hiljalleen köyhtyneet. Ihmeellisellä tavalla maan päällä luonto vielä elää, toisin kuin esimerkiksi Marsin pinnalla, jossa voi havaita muinaisen toiminnan jälkiä, mutta nyt jo kuolleessa muodossa.

Käytännössä se tarkoittaa, että juuri ihmisen tehtävä on luonnon pelastaminen. Ei ole olemassa mitään muuta olentoluokkaa kuin ihmiset, jotka on valmistettu siihen tehtävään.

Meillä on fyysisiä ja sielullisia voimia ja kykyjä, meillä on erilaisia elämänvoimien ominaisuuksia, joita voimme oppia käyttämään, mutta se varsinainen salaperäinen henkinen voima meissä, se joka voi kohottaa maailman uuteen luomisen vaiheeseen, on juuri meidän jokaisen yksilöllisessä minässä.

Uudessa testamentissa Jeesus painottaa usein sitä, miten meidän on saatava minuutemme eli valomme loistamaan voidaksemme suorittaa oman osuutemme. Koska minuus on juuri läsnäolon henkinen voima, sitä voi lähestyä oikeastaan vain yhdellä tavalla: antamalla minälle yhä enemmän vaikutusmahdollisuuksia elämässämme.

Henkinen kasvu

Koska minä on yksilöllinen, se vahvistuu oikealla tavalla vain niin, että minä teen parhaani. Kun toimin kaikissa mahdollisissa tilanteissa mahdollisimman oikein, sillä minun minuuteni vahvistuu ja alkaa loistaa.

Minä kehittyy oikein vapaassa ja tasapainoisessa vuorovaikutuksessa maailman kanssa. Me olemme saaneet tämän maailman harjoituskentäksemme siksi, että meillä on täällä mahdollisuus tehdä kaikki mahdolliset yksilölliset virheet. Voimme koota liikaa itsellemme, voimme antaa liikaa itseltämme pois...

Se keskitie, josta Kristus puhui, on jatkuvaa tasapainon etsimistä itsen ja maailman välillä, tai alemman ja korkeamman itsen välillä.

Harjoittelun tekee vaativaksi se, että meillä on niin monta sisäistä tasoa, joilla me elämme samanaikaisesti. Kuten aiempien blogieni Vuorisaarnatarkasteluista ilmenee, meillä on nykyisessä kehitysvaiheessamme kuusi perustasoa, joista meidän on pidettävä huolta.

Ja niiden lisäksi tulee paljon muuta. Nykymaailmassa minuus on meidän tärkein jumallahjamme, jota meillä on lupa kehittää. Ja jota maailmankaikkeus odottaa meidän kehittävän. Minuuden kehitys on samalla vahvistumista ja herkistymistä. Se on aina vastakohtien välillä.

Minä olen

Kristus antaa kyllä vihjeitä siitä, mitä minä on. Minä olen... totuus, esimerkiksi. Mutta minä ei ole valmis totuus, se ei ole tulevaisuuden totuus, vaan jotta minä voi olla totuus, sen on oltava totta juuri tässä, täysin yksilöllisesti, täysin objektiivisesti, samanaikaisesti. 

Juuri tuossa yksilöllisyyden ja maailman vuoropuhelussa minuus kehittyy maailmaa rakentavaksi voimaksi, kun se oppii olemaan se kirkas hengenpiste tai hengenvoima, jonka kautta maailma voi virrata sisään ja ulos. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: minä, minuus, Kristus, henkinen kehitys, ego

Nyt - meditaatio ajan keskuksessa

Perjantai 10.7.2015 klo 11:47 - Matti Kuusela

Havukka-aho_laaja

Tiedekin on jo todennut, että tulevaisuus voi vaikuttaa menneisyyteen. Henkisen ajattelun pohjalta se on ollut selvää jo kauan. Me elämme nyt, mutta nykyhetki on sisäisen maailman sitein yhteydessä niin menneisyyteen kuin tulevaisuuteenkin.

Nämä olemisen kategoriat ovat ihmeellisiä. Tilan piirissä olen juuri tässä missä olen, mutta voin siirtyä yhtä hyvin myös toiseen paikkaan. Ja jälleen olen siinä missä olen. Se on outoa, jos sitä todella ajattelee.

Ajan virrat

Ajan suhteen me taas koemme, että aika virtaa, mutta minä olen paikoillani. Joskus aika virtaa nopeasti niin kuin tunti energiahoidossa. Elämyksellisesti se on usein noin kaksikymmentä minuuttia. Sitten voi halutessaan miettiä, onko energiahoidon tunti sama aika kuin joku toinen tunti, joka tuntuukin tunnilta. 

Sisäinen tuntoni sanoo siihen, että energiahoidon tunti kulkee aivan toisella ajan säikeellä. Se on yhtä todellinen kuin fyysinenkin tunti, mutta se on hyvin erilainen.

Maailmankaikkeuden energioiden ja virtausten on oltava aina tasapainossa. Universumi on kuin lautakeinu. Jos sen yksi osa kohoaa ylös, on toisen laskeuduttuva.

Samoin jos aika virtaa menneisyydestä tulevaisuuteen, kuten me sen koemme, on oltava toinen ajan virta tulevaisuudesta menneisyyteen. Se on virta, joka tulee meitä vastaan. Se on virta joka valaisee ja kutsuu, se luo meissä uutta.

Voimme hyvin kuvitella enkelin, joka seisoo ajattomuudessa, jossa aika on enemmän ykseys kuin meidän maailmassamme. Hän ojentaa kätensä niin, että toisesta kädestä lähtee se ajan virta, joka kantaa meitä kohti tulevaisuutta, ja toisesta kädestä virtaa se aika, joka tulevaisuudesta loistaa meitä vastaan.

Kun ne yhteyvät nykyisyydessä, syntyy vielä muita aikoja. Mutta oleellista on oppia kokemaan, miten nämä kaksi virtaa ovat todellisia. Ne kantavat mukanaan elämää ja informaatiota.

Aikojen kohtaaminen

Luo sisäinen kuva, miten meidän nykyhetken kokemuksemme vaikuttavat joka hetki sekä menneisyyden että tulevaisuuden ajan säikeisiin. 

Ja siitä voimme jatkaa edelleen ja tajuta, miten tulevaisuus ja menneisyys kommunikoivat jatkuvasti keskenään. Kun meidän tulevaisuutemme muuttuu, myös meidän menneisyytemme muuntuu, saa uusia sävyjä ja painotuksia, uusia merkityksiä.

Ottakaamme tosi lapsellisen yksinkertainen esimerkki. Olet autossa ja katsot taaksepäin. Ajat hetken ja katsot taaksepäin uudelleen. Silloin tajuat: pelkästään edessäsi oleva maisema ei ole muuttunut, vaan myös takanasi oleva maisema on erilainen. Ja jos peruutat, niin edessäsi oleva näkymä muuttuu.

Nämä ovat niin tottuja asioita, että ne voivat tuntua ensin tosi lapsellisilta, mutta tosiasiassa tällaisten havaintojen tuumailu antaa meille syviä kuviä todellisuuden luonteesta. Se myös tekee ajattelun joustavammaksi ja elävämmäksi.

Meditaatio

Tämä meditaatio tulee myöhempään kirjaan, mutta tuntuu että se pitää antaa jo nyt käyttöön. Esitän sen nyt tässä hyvin lyhyesti:

Istu tuolilla selkä suorana. Aseta vasen käsi polvelle kämmen ylöspäin ja kuvittele, että se edustaa menneisyyttä. Aseta sitten samalla lailla oikea käsi oikealle polvelle tulevaisuuden edustajaksi.

Kuvittele miten menneisyyden aika virtaa vasemmalta ja tulevaisuus oikealta. Ne kohtaavat nykyhetkessä käsiesi välissä. Anna sydämesi olla yhteydessä tähän nykyhetkeen. 

Kuvittele myös valokolmio sydämesi ja kämmentesi välille. Siinä energiat virtaavat kumpaankin suuntaan. Ajan virroista voi tulla säikeitä myös otsachakran tai kurkkuchakran kautta. Se on aivan ok.

Istu tässä ajan virran tilassa kaikessa rauhassa ja anna menneisyyden ja tulevaisuuden harmonisoitua keskenään. Kun koet päässeesi sopivaan tasapainoon, voit asettaa käsiesi väliin jonkin kysymyksen tai ongelman, suuren tai pienen. Koe, miten ajan virrat alkavat työskennellä sen kanssa niin, että se lopulta häviää. Silloin tiedät, että ratkaisun avaimet ovat jo olemassa.

Joskus voit saada suoria ajatuksia siitä, miten asia ratkeaa tai mitä on hyvä tehdä. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, vaan myös ajan virta ja todellisuus sellaisenaan voivat ohjata sinua.

Käytä tätä meditaatiota vapaasti. Minulla on kuitenkin lähiaikoja varten toivomus, että teet tämän meditaation joskus koko Suomea ajatellen.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: meditaatio, menneisyys, tulevaisuus, nykyhetki, sydän, muuntuminen

Mistä siemenet tulevat

Keskiviikko 1.7.2015 klo 0:07 - Matti Kuusela

Ihmisenä olemisen seikkailu on joskus jännittävää. Nyt mietin, pystynkö kirjoittamaan tämän blogin miettimättä etukäteen aihetta. Päivän aikaan on monenlaisia kysymyksiä ollut mielessäni. Yksi suuri niistä on maailman kylvösiementen kohtalo.

En tiedä, miten suoraan se vielä suomalaisia viljelilöitä koskettaa, mutta USA:ssa ongelma on aivan todellinen, Intiassa vielä ankarampi. Tänä vuonna asiasta on ollut suuria mielenosoituksia latinalaisen Amerikan maassa. Se saattaa olla Venezuela, mutta häpeäkseni on tunnustettava, että kaikki Etelä-Amerikan pienemmän valtiot eivät ole täysin mielen kartalla.

Taistelu siemenistä

Näin illan tultua tuntuu tyhmältä alkaa kirjoittaa näin hankalasta asiasta. Mutta jos lähdetään liikkeelle Amerikasta, niin näin viime talvena filmin, jossa kerrotaan miten suuret siemenfirmat ovat kasvaneet niin voimakkaiksi, että ne pystyvät kieltämään sopimusviljelijöiltään omien siementen käyttämisen. Tuossa filmissä villjelijä on kuitenkin niin puristuksissa taloudellisesti, ettei hän keksi muuta keinoa selviytyä kuin käyttää hieman omaa siemenviljaa ostamisen sijaan.

Venezuelassa, jos se nyt muistan oikein, valtio antoi suurten mielenosoitusten jälkeen tänä kesänä jonkin verran periksi, ja ilmeisesti omaa siemenviljaa ei kielletty kokonaan. Intiassa se taas on kiellettyä ja joinakin aikoina kymmenet tuhannet maanviljelijät ovat tehneet itsemurhia, koska heillä ei ole mitään mahdollisuuksia ostaa joka vuosi uusia kalliita siemeniä kaupalliselta yhtiöltä.

Omia siemeniä toki olisi, mutta laki kieltää niiden käytön. Ja sitä valvotaan tarkasti.

Tämä voi kuulostaa uskomattomalta, mutta käsittääkseni maailmassa valtiot ovat yhä alttiimpia suuryritysten lobbaukselle. Heitä kuunnellaan yhä enemmän niin EU:ssa kuin Suomessakin.

Ravinnon talouspotentiaali

Lähes jokaisen ihmisen on pakko syödä, joitakin valoravinnon käyttäjiä lukuunottamatta. Siksi ravinnossa piilee valtavat taloudellisen voiton mahdollisuudet.

Voisi kuvitella että tämä on pahaa unta, mutta näin asiat menevät ilmeisesti yhä useammissa maissa. Siemeniä hallitsevat firmat kehittävät lajikkeita, jotka kestävät yhä suurempia ja suurempia myrkkymääriä. He nimittävät sitä kasvinsuojeluksi.

Silloin he voivat myydä yhä suurempia määriä myrkkyjä. Lobbarit pyytävät hallitusta ystävällisesti säätämään lain, joka kieltää käyttämästä muita kuin myrkkyjä kestävien lajikkeiden siemeniä. Ja jostain syystä hallitukset suostuvat. 

En täysin ymmärrä, miksi niin tapahtuu, mutta jostain syystä vaikuttaa siltä, että nuo hallitukset jotka vaalien jälkeen valitaan, ovat kuin pehmeää vahaa ulkopuolisten tahojen käsissä. 

Voi toki olla, että velkaantuneita maita voidaan painostaa. Ja sitten on yksinkertaisesti se mahdollisuus, jonka jokainen yrittäjä oppii tuntemaan. Kauppamiehet eli lobbarit ovat valtiollisella tasolla tosi taitavaa porukkaa. Yrittäjä oppii ehkä puolustamaan itseään heitä vastaan, kun huomaa, että rahat loppuvat, mutta valtion edustajille tilanne on toinen: rahaa on aina lainattavissa lisää. Painostus voi virkamiehiä ja edustajia kohtaan olla todella ankaraa, ja sitten he vain antavat periksi.

Vielä yksi mahdollisuus on se, joka koskaa kaikkein korkeimpia päättäjiä. Olet kansainvälisessä kokouksessa, jossa on ministereitä ja talouselämän ja politiikan huippuja. Joku superarvokas superkalliiseen pukuun tulevat vaikuttaja tulee luoksesi, laittaa kätensä olkapäällesi ja kysyy: Kuulehan Reima, me olemme täällä ajatelleet, että sinä varmaan pystyisitä järjestämään teillä tämän siemenasian kuntoon. Ja tämä tuttavallisuus, tämä oman arvon nousu, on niin mahtavaa, että siihen on ilman muuta vastattava: Toki pystyn, Herr Schmidt, kyllä se järjestyy.

Ja suomalainen päättäjä on vielä kahden kuukauden päästä tästä keskustelusta niin hurmiossa, että tosiaankin hoitaa asian.

8921366_s2.jpg

Mielikuvituksen voima

Tämä päätösprosessin kuvaus oli kaikki tietenkin vain mielikuvitusta. Mutta toisaalta täytyy olla jokin syy siihen, miksi asioita tapahtuu. Siementen patentointi ja valvonta ei varmasti lähde yksityisten viljöiden tahdosta, ei se voi lähteä Suomen tahdostakaan, koska siitä ei Suomelle itselleen ole mitään hyötyä. Joku selitys siis täytyy olla.

Mutta astutaan askel eteenpäin. Mielellään sanoisi, että hei, älkää välittäkö, kyllä asiat järjestyvät. Ja varmaan järjestyvätkin, mutta se sisäinen tunto, jonka minä koen, se sanoo, että meidän täytyy kaikkien ottaa enemmän vastuuta. Meidän täytyy tuumailla näitä asioita.

Henkisesti tai energeettisesti se menee niin, että meidän ei heti tarvitse etsiä syyllisiä, asettua puolesta tai vastaan, mutta meidän on hyvä miettiä, kuka hyötyy, mikä on oikein. 

Ja niin turhanaikaiselta ja pieneltä kuin se voi tuntuakin, on hyvä ajatella sellaisiakin asioita, joista ei käytännössä juuri mitään ymmärrä. Mutta silti voi miettiä: tahdonko myrkkypeltojen sijaan maalle mieluummin sellaisia peltoja, joissa kasvit ovat luonnollisessa kehitysyhteydessä maan, kosmisten voimien, hyönteisten ja luonnonhenkien kanssa.

Tahdonko että ne siemenet, joista leipämme viljellään, lepäävät kasvukauden jälkeen viljelijän laarissa ja hedelmöittyvät maaäidin voimista jouluyönä, vanhaan tapaan. Tahdonko että maa, ihminen ja kasvit ja niiden kanssa työskentelevät henkiset voimat työskentelevät yhteistoiminnassa koko maan elävyyden kehittyämiseksi. Vai tahdommeko että peltojen lähelle voi tulevaisuudessa mennä vain täydellisen ilmatiiviissä turvapuvussa.

Tämä on yksi niitä suuria kysymyksiä, joihin voimme ottaa kantaa jo aivan itseksemme, omassa mielikuvituksessamme. Mutta sillä on vaikutus. Moraalisella tai eettisellä tai henkisesti luovalla mielikuvituksella on valtava voima.

Ystävällisesti
Matti

2 kommenttia . Avainsanat: viljely, siemenet

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »