Matin blogi

Agape ja rakastaminen

Torstai 7.5.2015 klo 17:42 - Matti Kuusela

Jos lähdetään siitä, että me elämme pohjimmiltaan kristillisessä maassa, niin meidän uskonnollisesti ja henkisesti kaikkein keskeisin ohje kuuluu: Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut.

Se on se "yksi käsky", johon Kristus tiivistää koko opetuksensa ja toimintansa ehtoollisiltana. Se on siitä erikoinen suuruskonnon peruskäsky, että sitä ei juuri opeteta, sitä ei noudateta, eikä sitä oikein voi ymmärtääkään. 

On totta, että väkivaltaisuus on jatkuvasti vähentynyt ja toisten ihmisten hyväksyminen on lisääntynyt, mutta se tapahtuu syvemmällä tasolla.

Rakastaminen

Henkisessä workshopissa tämä kysymys rakastamisesta tuli taas esille ja tarkistin, mitä sanaa Jeesus siinä oikeastaan käyttää. Ja aivan oikein: tässä keskeisessä käskyssään Jeesus todellakin kreikankielen versiona käyttää agape-sanaa, mikä tarkoittaa rakkauden henkistä tasoa.

Kun meillä suomessa on vain yksi rakastaa-sana, se aiheuttaa todellisia ongelmia. Kuvittele, että Jeesuksen ohjeen mukaisesti sanoisin täysin tuntemattomalle ihmisjoukolle: Minä rakastan teitä!

Ei se onnistu. Suomen rakastaa-verbi on niin jyreä, että sitä voi tositilanteessa käyttää ainoastaan silloin, kun kysymys täysin henkilökohtaisesti rakastamisesta. Jos voi toki sanoa kevyesti puhtaasti tunnepohjalta, että minä rakastan teitä, jos joku ryhmä on tehnyt jotain erikoisen kohottavaa. Mutta silloin tuohon lausumaan täytyy olla erityinen syy ja sen täytyy tapahtua erityisessä tilanteessa.

Jeesus taas tarkoittaa ohjeellaan selvästi kaikkien lähimmäisten, kaikkien ihmisten ja oikeastaan kaikkien olentojen rakastamista.

Lempiä vai armastaa

Mietin pitkään sopivaa korviketta rakastamiselle agape-sanan suomennokseksi. Enpä löytänyt yhtään. Lempiä on aivan liian romattinen. Viron armastaa tulee lähemmäksi, mutta kyllä siinäkin on hyvin henkilökohtaisen armastuksen sävy.

Eipä sitten jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin agapee itse. Vanhaan tyyliin olisi helppo muodostaa siitä agapeerata. Minä agapeeraan kaikkia ihmisiä. Aika hyvä, mutta eihän tuo muoto enää toimi.

Modernia olisi sanoa agapoida. Siinä on kuitenkin liian ajallinen tai hetkellinen sävy.

En keksinyt mitään muuta ratkaisua kuin käyttää suoraan agapeeta: minä agapeen, sinä agapeet, hän agapee, me agapeemme...

Oudolta se ensin kuulostaa, mutta on varmaan hullumpaakin tullut vastaan. Ja keskeisintä tuossa sanassa ei olekaan sen lausuminen ääneen, vaan sen käyttö sisäisessä keskustelussa oman itsensä kanssa. Ja siinä se toimii ihmeen hyvin.

Minä agapeen

Kun käytän "minä agapeen sinua" tai "minä agapeen teitä" sisäisesti jotain tiettyä tai kuviteltua ihmistän tai ryhmää kohti, niin siistä tulee ihmeen hyvä ja tasapainoinen tunnelma.

Agapee-sanaa voi käyttää suomeksi. Se toimii. Tätä sanaa voi todellakin käyttää meditatiivis-rukouksenomaisesti ja oman sisäisen tahdon julistuksena.

Agapointia tai agapeerausta pystyy ihmeen hyvin käyttämään ihmisten lisäksi myös kansoihin, ryhmiin, virkamiehiin. Se luo vapaan lämpimän ja koskettavan tilan. Se avaa yhteyden. Sen käyttö ei tunnut huonolta myöskään mahdollisten ikävien ihmisten tai ryhmien suhteen.

Voimme jättää rakastamisen vapaasti niille alueille joissa se toimii, ja ryhtyä käyttämään agapeeta silloin kun kysymys on henkisestä rakkaudesta kaikkia ihmisiä tai olentoja kohtaan. Ja jos joku keksii enemmän suomalaisen muodon agapeemisen sijaan, niin sitä parempi.

Joku voi sanoa, että voihan joku todella rakastaa kaikkia ihmisiä, ja suon sen mielelläni sille, jolle se on mahdollista. Uskon kuitenkin että meiltä kestää vielä kauan päästä sille tasolle. Siihen saakka voimme siis hyvin käyttää agapeeta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakastaa, Jeesus, agape

Venäjä, enkelit ja Mikael

Tiistai 21.4.2015 klo 16:17 - Matti Kuusela

Kun nykyisestä Suomesta suuntaamme katseemme itään ja kaakkoon, niin me kohtaamme kaikkialla vanhoja suomalaisia kansanheimoja sekä slaavilaisia kansoja, joista sitten muodostui Venäjä erityisesti germaanis-pohjoismaisten minävoimien avulla. Myös tarut kertovat miten novgorodilaiset aikoinaan kutsuivat pohjanmiehen Rurikin perustamaan heille valtakuntaa. Tästä yhteistyöstä syntyi Venäjä valtiona. Mutta etelämpänä on esimerkiksi Kiova, jonka suuriruhtinas omaksui kristinuskon jo aikaisemmin.

Olemme jo aikaisemmin puhuneet siitä, miten slaavien kansaan vaikutti kaksi suurta henkistä keskusta. Mustanmeren alueella suuren Skytianoksen mysteerikeskus säteili voimia, jotka valmistivat slaaveja Golgatan voimien vastaanottamiseen. Ja itse Golgatan Kristus-voimat vaikuttivat slaaveihin vahvasti kreikkalais-bysanttilaisen alueen kautta.

Nämä voimat kirkastivat slaavien yhtenäissielua ja tuo voima virtasi etelästä kohti pohjoista Suomea mahtava energiavirtana, jonka ulkoisena merkkinä oli Mustaltamereltä Suomenlahdelle johtava jokireitistö.

Kun pohjoisten suomalaisten sielunelämässä vallitsi voimakas kosminen sielunkolminaisuus ja syvä sielullinen objektiivisuus, joka antoi mahdollisuuden vaikuttaa sisäisillä kyvyillä luonnonvoimiin, siinä slaaveille kehittyi vahva yhteissieluisuus, joka antoi heille voimakkaan perustan oman enkelinsä kokemiseen.

Venäläinen elämä

Steiner kertoo, miten ihmissielun on maallisten elämiensä sarjassa käytävä ainakin kerran läpi elämä sellaisessa ruumiissa, joka on syntynyt kuvaamiemme slaavilaisiin vaikuttavien voimien piirissä. Käytännössä se tarkoittaa, että syntyminen venäläiseen ruumiiseen ihminen on elämässään edistynyt niin pitkälle, että hänelle voi kuoleman jälkeen syntyä erityinen suhde omaan enkeliinsä.

Maallinen elämä tietyllä alueella ja siihen vaikuttavien voimien piirissä vaikuttaa kehollisuuden hienoihin sävyihin, jotka kuoleman jälkeen muodostuvat sisäiseksi mielikuvaksi. Venäläiselle sielulle kehittyy siis kuoleman jälkeen taipumus liittyä läheisesti yhteen oman enkelin kanssa ja nähdä maailma, etenkin henkinen maailma enkelinsä silmin.

Tämä enkelin kanssa eläminen henkisessä maailmassa merkitsee ihmiselle suurta askelta kohti oman korkeamman minänsä kokemista. Venäläiselle tämä enkeliyhteys ilmenee luonnollisenä kokemuksena siinä missä tuo yhteys läntiselle ihmiselle on heikompi ja esiintyy erityisenä taitona.

Venäläiset enkelisielut

Eläessämme maan päällä meitä ympäröivät ja inspiroivat jatkuvasti sekä enkelit että myös vainajat. Kuolleille sieluille yhteys meihiin on mahdollista vain ennen kuin he nousevat henkisen puolen elämässään sen kaikkein korkeimpaan käännepisteeseen, mutta tuo vainajien vaikutus meidän sisäiseen elämäämme ja sen kehittymiseen on suuri.

Venäläisillä sieluilla on kuolemansa jälkeen vahva taipumus esiintyä enkelten kaltaisesti, enemmän enkeleinä kuin ihmisinä, lausuu Steiner.

mikael_.jpg

Mikaelin joukot

Venäläisen inkarnaation jälkeen ihmisen eetteriruumis hajautuu erityisen nopeasti takaisin eetterimaailmaan, kun taas läntisillä kansoilla eetteriruumis on jäykempi ja se pysyy kuoleman jälkeen kauemmin kokonaisuutena ja pitää ihmistä kiinni edellisen elämänsä muistoissa.

Tällä venäläisten sielujen enkelimäisyydellä on juuri meidän aikanamme suunnattoman tärkeä merkitys. Venäläinen elämä sellaisenaan antaa ihmiselle mahdollisuuden oman enkelinsä ja oman korkeamman itsensä kokemiseen, mutta myös arkkienkeli Mikael kykenee käyttämään joukkoinaan näitä venäläisiä enkelisieluja, jotka vapautuvat eetterikehoistaan länsimaisia ihmisiä nopeammin.

Steiner kertoo, miten meidän aikamme tehtävänä on valmistaa Kristuksen ilmenemistä ihmisille henkisessä hahmossa. Tämä tehtävä voi hänen mukaansa totautua vain Mikaelin vaikutuksen laajentuessa yhä enemmän ja enemmän. Ja tässä tehtävässään Mikael voi käyttää apunaan juuri niitä ihmisiä, jotka ovat eläneet edellisen elämänsä venäläisessä kehossa.

Koska näillä venäläisillä sieluilla on kyky samaistua enkelinsä kanssa, he pystyvät antamaan ihmiskunnalle voimia, joiden avulla sisäisessä maailmassa voi luoda puhtaana sen kuvan, jossa Kristus voi ilmestyä.

Kristuksen todellinen kuva

Jotta Kristus ei ilmestyisi väärässä hahmossa, lausuu Steiner, subjektiivisena ihmiskunnan imaginaationa, vaan oikeassa henkisessä hahmossaan, on Mikaelin käytävä tätä taistelua henkisessä maailmassa Kristuksen ja ihmiskunnan puolesta. Tätä henkistä taistelua Mikael voi käydä erityisesti slaavien avulla, joilla on luonnonomainen Kristus-tietoisuus, mihin heitä on erityisesti valmistettu.

Myös siksi, että heidän eetteriruumiinsa hajoaa helposti, heille ei niissä ole mitään, mikä johtaisi Kristusta ilmestymään väärässä hahmossa, väärissä imaginaatioissa.

Tämä on valtavan suuri asia. Mikael venäläisten sielujen kanssa taistelemassa henkisessä maailmassa Kristuksen oikean kuvan puolesta – meidän läntisten ihmisten henkiseen maailmaan tuomia jäykistyneitä ja subjektiivisia Kristus-kuvia vastaan!

Steiner kuvaa, miten tämä kamppailu Keski-Euroopan yllä alkoi jo 1800-luvun loppupuolella, jolloin Mikael joukkoineen alkoi taistelun kaikkea sitä vastaan, mikä voisi estää Kristuksen ilmestymisen lännessä, joka oli yhä enemmän suistumassa materialismiin.

Läntisillä pitkälle muotoutuneilla imaginaatiolla on taipumus säilyä kuoleman jälkeen ja estää kaiken sen uuden syntymistä, minkä on tultava Kristuksen kautta.

Tämän voi ilmaista myös niin, että venäläisessä sielussa on sellaista nuoruutta tai lapsenomaisuutta, joka joutuu puolustamaan itseään lännen kypsyneen kulttuurin valmiita imaginaatioita vastaan.

Näemme siis, miten venäläisillä sieluilla on valtavan merkittävä tehtävä enkeliyhteyden kehittäjinä ja Kristuksen oikean kuvan luojina. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Venäjä, Rudolf Steiner, enkelit, arkkienkeli, Mikael

Suomen juuret ja tulevaisuus

Maanantai 20.4.2015 klo 23:40 - Matti Kuusela

Kuvasimme muutama kuukausi sitten, miten Suomella on kaksi mahtavaa voimajuurta. Toinen niistä tulee vesireittiä Atlantilta Pohjanmeren, Tanskan salmien ja Itämeren kautta Suomea ympäröiviin lahtiin.

Toinen yhtä mahtava juuri kulkee koilliseen ikivanhaa jokireittiä Mustalle merelle, Bysanttiin ja sieltä Välimerelle saakka. Tämä energiavirta, jota Steiner kutsuu myös sielunrungoksi, yltää aina Golgatalle saakka.

Niinkuin Britanniaan suuntautuvassa reitissä vaihtelevat meret ja kapeikot, niin myös kaakkoisessa enemmän maankautta kulkevalla reitillä vaihtelevat erilaiset energia-aallot.

Pohjoisessa meillä on oma perustava sielunkolminaisuutemme, jossa kolme Kalevalan sankareina esiintyvät kolme varsinaisesti eri-ikäistä sielunvoimaa esiintyvät rinnakkain ja yhteistyössä. Suomen kansan eräänlaista ikuisuusluonnetta kuvaa hyvin se, miten Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen ovat kukin omalla tavallaan mukana Sammon valmistelussa ja ryöstössä. Se kuvaa suomalaisen eetterikehon rakentamista pitkien ajanjaksojen aikana.

Mutta tämä kolminainen sielullisuus, jossa varsinaista minä-kulttuuria edeltävä ihminen kokee itsensä näiden kolmen sankarin kokonaisuudeksi, ei voi jatkua loputtomiin. Siksi etelästä vaeltavat ikivanhoille suomalaisalueille slaavilaiset kansat, jotka sulautuvat suomalaisiin kansoihin suhteellisen kivuttomasti. Slaavit kantavat itsessään Steinerin mukaan jo hämärää luonnonomaista yhtenäissielua, jonka tehtävänä on suomalaisen sielunkolminaisuuden sammuttaminen. Kristus on nimittäin tulossa maan päälle, ja hänen vastaanottamisekseen ihmisen on kehitettävä itsessään sielun yhteinäisyyttä.

Tätä slaavilaista yhteinäissielua valaisee ensin Golgatan mysteerin vaikutus, mutta sitten tuo keskus siirtyy enemmän kreikkalais-bysanttilaiseen suuntaan tai Konstantinopoliiin, jonka kautta Kristus-valo loistaa slaavilaisille kansoille.

Golgatan Kristus-säteilyn vastaanottamiseksi slaaveja oli kuitenkin ensin valmistettava, ja se valmistus tapahtuu Mustanmeren alueella sijaitsevan suuren vihityn Skytianoksen mysteerikeskuksesta.

Kun tämä slaavien yhtenäissielu, jota valaistaan sekä Konstantinopolin suunnasta toiselta puolelta ja toiselta puolelta Skytianoksen mysteerikeskuksesta, tulee kosketuksiin suomalaisen sielullisuuden kanssa, syntyy vuorovaikutusta, virtausta, eräänlainen sielunrunko, jonka kautta nämä eri sisäiset ja henkiset voimat vaikuttavat toisiinsa. Tätä sielunrunkoa edustaa maallisella tasolla Suomenlahdelta Bysanttiin kulkeva jokireitistö.

Nämä korkeammat säteilyt aiheuttavat sen, ettei tämä sielunrunko jää vain luonnonykseydeksi, vaan siinä syttyy tietoisuus yhteydestä jumalhenkiseen elämään.

Steinerin mukaan suomalaisissa huomaa helposti taipumuksen kolminaisuuden mukaiseen tarkasteluun. Tätä suomalaisten pohjoista kosmisuutta tulee siis sammuttamaan slaavilainen elementti, mutta siihen sisältyy muutakin.

Steiner kuvaa, miten suomalaiset kokivat kolminaisuustietoisuuttaan sammuttavana vaikutuksena myös germaanis-pohjoismaisten kansojen pyrkimyksen minä-tietoisuuteen.

Hän kertoo, miten sana r-u-o-t-s-i kuvaa äänteiltään täysin tätä vaikutusta. R-r-r kuvaa sitä mikä on pelottavaa ja u-u-o-o taas sitä, mikä tulvii yli. Sen tarttumista ihmiseen ilmentää t-äänne ja sen painautumista ihmissieluun taas kuvaa s ja kokemus huipentuu pyrkimykseen kohti i-äänettä, ihmisminuuden kokemusta.

Tässä yhteydessä on kiintoisaa huomata, miten tärkeää meille suomalaisille on liittää muiden kielten sanojen loppuun i: post-i, tall-i. Meidän omassa minä-sanassamme i on pehmeästi m:n ja n:n välissä turvassa, mutta tallissa ja postissa me mielellämme koemme niiden kosmisen identiteetin, johon ne kohoaat loppu-i:n myötä.

Ruotsit ja ryssät

Ennen niin laajalle levinneet suomalaiset kokivat siis omaa tietoisuuttaan uhkaavan kaakosta slaavilaisen luonnonsieluisuuden ja lounaasta germaanis-skandinaavisen minuuspyrkimyksen. Kumpaankin sopivat samat äänteet, ja niin syntyivät niiden kuvaukseksi ruotsi ja ryssä.

Jos katsomme tarkemmin näitä kahta sanaa, niin ruotsissa on vahva t ja i, minä-voiman vaikutus. Ryssä-sanassa taas pelottava yhteinäissieluisuus virtaa enemmän luonnonomaisena kaksinkertaisena s-äänteenä ja päättyen avoimeen ja tunnustelevaan, hiemen epämääräiseen ä:hän.

Näiden kahden r-voiman välissä nykyinen Suomi pieneni pienenemistään päätyen omalle niemelleen kahden Itämeren lahden väliin.

Suomi

Jos Suomi olisi jo tehnyt tehtävänsä, niin kansamme oli jo hävinnyt, mutta koska olemme edelleen olemassa, voimma päätellä, että meillä on vielä merkittävä tehtävä tulevaisuudessa. Siitä tehtävästä ovat monet näkijät puhuneet, mutta mainittakoon se nyt siltä pohjalta, joka perustuu tähän kuvaukseemme.

Suomen tehtävä on kehittää tulevaisuudessa sellaista minä-voimaa, jossa sanan Suom-i minuuden i kohoaa täyteen kosmiseen voimaansa maan ja taivaan välillä, mutta Kristuksen läsnäolon täyttämänä ja yhteydessä uudistuvaan sielunkolminaisuuteen, joka tulee heijastamaan yhä voimakkaammin sekä ihmishengen että jumalallisen hengon kolminaisuutta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, tehtävä, Bysantti, kolminaisuus, Kristus, Skytianos

Kristus ja suomalaisuus

Lauantai 18.4.2015 klo 17:00 - Matti Kuusela

Dornachissa pitämissään Kalevala-esitelmissä Steinerilla tulee esiin aivan erityinen herkkyys ja koskettavuus, jonka vasta nyt alan kunnolla tajuta. Tulee vaikutelma, että kun Steiner sisäisesti katsoo Suomea, niin hänelle tulee mukaan joku aivan erityinen henki, jolla on läheinen yhteys Kristuksen kanssa.

Steiner antoi suuren merkityksen sille, että Kalevalan lopussa Kristus astuu kehityksen mukaan Marjatan pojan muodossa. Ja kun Marjatan poika kasvaa, Väinämöinen astuu syrjään. Kun lukee tarkkaan Steineria tässä kohden, niin hän kertoo, että suomalaisten henkisenä tehtävänä oli juuri suorittaa tämä valmistus: ottaa Kristuksen ykseysvaikutus vastaan sielun kolminaisuuden pohjalle.

Tämä kolminaisuus oli jotain erityistä. Muutkin kansat ovat kehittäneet aistimussielua, ymmärryssielua ja tietoisuussielua, mutta yleensä vain yhtä niistä, peräkkäin tai rinnakkain, niiden eri sävyissä. Mutta piti olla yksi kansa, jossa ne kaikki esiintyvät yhdessä ja sopusoinnussa keskenään. Ja suomalaiset olivat juuri se kansa.

Näiden ihmisen kolmen sielunvoiman tuli siis esiintyä kuin samassa veneessä. Ja se tulee esiin konkreettisesti juuri samporetkellä, jolla nämä kolmen sielunvoiman sankarit, Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen todellakin lähtevät retkellä pohjolaan samassa veneessä. Vene tarkoittaa myyteissä ja saduissa ihmisen eetterikehoa, ja tämä kuva siis tarkoittaa, että nämä voimat todellakin asuttuvat nyt samaan ihmiseen; kolminaisuus, joka on jumalallisen kolminaisuuden heijastusta ihmisessä.

Kristinuskon valmistus

Sanoin, lausuu Steiner, että Kalevalassa on suurenmoisella tavalla ilmaistu, kuin Suomen kansan olli suoritettava tämä valmistus – sillä tavalla, että Kalevan loppuun on merkittävällä tavalla otettu mukaan Golgatan mysteeri.

Kun Steiner sitten kuvaa, miten Kristuksen astuessa esiin Kalevalan lopussa Väinämöinen jättää maan, se ilmentää miten se alkuperäinen suuruus, se merkityksellisyys, joka on tullut Eurooppaan suomalaisuuden kautta, on kristinuskon valmistusta. Ja tuon kristinuskon suomalaisuus ottaa vastaan kuin viestinä ulkoapäin.

Tähän on lisättävä, että se kristinusko, josta Steiner nyt puhuu, ei tarkoita mitään uskontoa suppeassa mielessä, vaan sitä miten ihmiskunta valmistautuu ottamaan vastaan koko uuden ja kohottavan vaikutuksen koko maan ja ihmiskunnan kehitykseen. Osa tästä Kristuksen omaksumisesta muodostuu kristillisiksi uskonnoiksi, mutta ei mitenkään rajoitu vain niihin.

Todellakin, Steiner antaa ymmärtää, että koko Suomen kansan vanha kehitys oli kristinuskon valmista tavalla, jossa se astuu kansaan, jossa sitä odottaa vanha kosmis-henkinen pyhää kolminaisuutta vastaava jumalhenkisyyden heijastus.

Tämä Kristuksen vastaanottamista valmisteleva sielunkolminaisuus on niin suuri asia, että kun mietin kuka sitä kantava henki on voinut olla, tai on edelleenkin, niin vain yksi henkinen olento tulee mieleen, hän jonka intialaiset tuntevat Krishnana.

Mistään muualta en löydä sellaista Kristuksen tuloa valmistelevaa herkkää, valoisaa ja musikaalista rakkautta ja tasapainoisuutta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kalevala, Steiner, Suomi, Kristus, Krishna

Suomi - kolminaisuudesta ykseyteen

Perjantai 17.4.2015 klo 11:33 - Matti Kuusela

Suomenmatkojensa jälkeen Rudolf Steiner piti Sveitsissä kolme esitelmää Kalevalasta ja suomalaisista. Ne ovat niin syvällisiä, niiden ajatustapa on niin liikkuvalla tavalla todellisuutta koskettavaa, että vuosikymmenienkään aikana niiden todelliseen merkitykseen ei ole päästä sisälle. Pinnallisemmalla tasolla se kuitenkin onnistuu.

Voimme ottaa esimerkiksi vaikka seuraavan lauseen: ”Syvällisemmällä tavalla Kalevala ilmaisee, että Suomen kansan suuruus perustuu siihen, että se oikeastaan valmistaa ykseyttä kolminaisuudessa, valmistaa kolminaisuuden sammuttamisen kautta sen ykseyden vastaanottamista, joka ei enää ole vain inhimillistä ykseyttä, vaan jumalallista ykseyttä, jossa elää Golgatan mysteerin jumalallinen sankari.”

Kun luki näitä lauseita ensimmäisiä kertoja (tuo oli omaa suomennostani kauan sitten), niin niihin suhtautui ajatuksina. Nyt alkaa vähitellen kokea niitä syviä tuntemuksia, joita Steinerilla näitä luodessaan on ollut. Ne eivät todellakaan ole vain ajatusta, vaan ne ovat maailmankehityksen ja ihmiskehityksen sisäistä seuraamista, sen sisäistä tahtomista.

Sielun kolminaisuus - Väinämöinen

Mistä Steiner siis tuossa lauseessa puhuu? Suomen kansan erityisyys on ollut, että me olemme sielunkehityksessämme eläneet samanaikaisesti kolmea suurta kehitysvaihetta, jotka muilla kansoilla ovat esiintyneet luonnostaan peräkkäin.

Meidän sielunkokemuksessamme elää jopa se, miten henkiset mahdit ovat noita kolmea sielunvoimaa kehittäneet luonnonvoimien ja luonnonviisauden pohjalta. Ja kun me sanomme luonnonviisaus, niin meidän on itse asiassa katsottava luonnon taakse niihin suuriin enkeliolentoihin ja heidän jälkeläisiinsä, jotka ovat luonnon taustalla.

Näiden jumalolentojen luomina syntyi maan piiriin kolme suurta sankariolentoa, jotka eräällä tavalla olivat suuria elementaarisia olentoja, henkisiä olentoja, sankareita. On todella sääli, ettei Steiner puhunut näiden kolmen olennon suhteesta enkelihierarkioihin, sillä se olisi todella kiintoisaa.

Meidän on siis tyydyttävä siihen, että maan piirissä vaikutti kolme suurta olentoa, joita voimme pitää ihmiskehityksen sankareina: Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen.

Väinä tarkoittaa jokea tai virtaa, ja Väinämöinen elää suuren kosmisen veden viisausvirrassa. Henkisenä elementtinä vesi on mukana myös avaruuden etäisyyksissä, ja jos ajattelemme vanhoja egyptiläisiä, niin heille Niili oli oman galaksimme, Linnunradan ilmentymä maan päällä.

Väinämöinen ei kuitenkaan luonut arkkitehtonisia temppeleitä kuten egyptiläiset, vaan Väinämöisen elementti oli sana, laulu, puhe, musiikki. Luulen kuitenkin, että meillä Suomessakin Väinämöisen laulun temppeli on olemassa. Se ei ole yhtä näyttävää ja ilmeistä kuin Egyptissä. Se on kauan ollut unohduksissa, mutta se on nousemassa nyt uudelleen tietoisuuteen. Väinämöistietoisuuden temppeli on pyhien kivipaasien kokonaisuus kokonaisuus, joka yltää kautta koko Suomen.

Vasta aivan viime vuosina näitä pyhiä paasia on alettu tutkia ja löytää. Ja vaikka menneet sukupolvet ovat niitä runsain mitoin tuhonneet, kuten nykyisetkin metsäkoneineen, niin niitä on runsaasti jäljellä, suorastaan hämmästyttävän paljon. Niiden tunnistaminen on vain odottanut aikaa, jolloin eteerinen tietoisuus alkaa jälleen elää ihmisessä – Kristuksen toisen tulemisen myötä.

orion_nebula.jpg

Kalevalan naiset

Väinämöinen on olento, joka sisäisessä maailmassa rakensi ihmisen vanhinta, vielä hyvin kosmista sielunvoimaa. Sitten tulee Ilmarinen, joka ilman elementin avulla luo hengityksen ja sydämensykkeen harmoniaan perustuvaa kulttuuria. Ja kolmanneksi tulee nuori Lemminkäinen, jossa tuli on siirtynyt Väinämöisen luonnonhenkisyydestä ensin Ilmarisen pajaan ja nyt hänessä itsessään hänen omaan sydämeensä, omaan sisäisyyteensä.

Lemminkäinen on ihminen, joka omasta itsestään käsin luo toimintansa perusteet. Kalevalassa tuo itsenäisyys on vielä kehittymätöntä, mutta voimme hyvin kuvitella, miten juuri Lemminkäisen tulisielulle meidän aikamme sisäinen kehitystavoite, sydämen puhtaus, on todellinen haaste.

Mutta erityisesti monet naiset, jotka ensimmäistä kertaa ovat itse tarttuneet Kalevalaan ja todella lukeneet sitä, ovat suureksi hämmästyksekseen huomanneet, miten näiden miehisten sankareiden ohella naisilla on Kalevalassa erittäin merkittävä asema. Sankarit kysyvät äideiltään ja vaimoiltaan neuvoja, jopa lupaa lähteä sotimaan. Ja yhtälailla Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen saavat henkiset kehitysohjeensa Louhelta ja hänen tyttäreltään, Pohjanneidolta.

Kalevalan ymmärtämisessä miessankareiden tehtävien tajuaminen on vielä lähellä nykytietoisuutta, mutta Kalevalan naisten ymmärtäminen on seuraava syvempi askel, joka vie tajuntaamme syvemmälle kohti elämänmaailmaa, maailmankokonaisviisautta.

Korkeampaan ykseyteen

Tuossa lainaamassamme Steinerin lauseessa kaikki tämä on taustalla. Nyt voima, jota Steiner nimittää yhtenäissieluksi, on peittänyt meillä suomalaisillakin Kalevalan kolminaisuuden, mutta se on hyvin lähellä pinnan alla.

Ja kun katsomme Steinerin lausetta vielä tarkemmin, niin hän sanoo suomalaisten valmistavan tämän yhtenäissielun kautta korkeamman, jumalallisen ykseyden valmistamista, sellaisen jossa elää Golgatan mysteerin jumalallinen sankari.

Steiner siis ilmoittaa suomalaisten valmistelevan sellaista sielunykseyttä, jossa Kristus voi elää.

Mutta myös meidän aikanamme olen kuullut useamman henkisesti avoimen ihmisen kertoneen eri tavoin kokemuksistaan, että Suomen ilmapiirissä elää nyt jotain samaa, minkä me sisäisesti olemme kokeneet aikaisemmin Israelin tai Jerusalemin tehtäväksi.

Steinerin lainauksen mukaan voimme siis valmistaa ja valmistautua sen ykseyden vastaanottamiseen, joka ei ole enää vain ihmisykseyttä, vaan jumalallista ykseyttä.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rudolf Steiner, Suomi, Kalevala, naiset, Väinämöinen, ykseys, Kristus

Kuilu ja uudistuminen

Keskiviikko 15.4.2015 klo 0:53 - Matti Kuusela

Viikonlopun seminaarissa Yesayahu ben Aharon puhui aluksi keski-iän kuilusta. Tuo asiahan on monesta suunnasta tuttu, mutta hämmästyttävää on, miten vuosikymmeniä mietitty kysymys saattaa äkkiä saada aivan uusia syvyyksiä toisen esittämänä.

Jossain muodossa elämänkriisi tulee kaiketi jokaiselle jossain elämänvaiheessa. Rudolf Grosse puhui 70-luvulla kolmesta kriisistä, kolmesta erityyppisestä kokemuksesta siitä, miten on menettänyt kaiken, ei ole enää mitään.

Tästä Grossen esitelmästä on minulle ollut kaikkina näinä aikoina kovasti hyötyä: menettämisen kokemus tai kokemukset suorastaan kuuluvat ihmiselämään. Ne ovat meidän uudistumisen mahdollisuuksiamme ja samalla ne ovat mitä voimakkaimpia Kristus-yhteyden lähteitä.

Kuilun kokemus

Yesayahu puhui tästä kriisistä nimenomaan kuiluna, ja tajusin miten kuilun voi kokea todellakin niin, että menettää vanhan otteensa aikaisempaan elämään. Putoaa tyhjän päälle... Ja nousee uudistuneena ja voimistuneena ylös!

Jotta tuo uusi ylösnousemus tapahtuu varmemmin, ei varmaan haittaa että sitä osaa odottaa. Joillekin menettämisen kokemus on niin suuri, että siinä ei tietäminen auta, mutta useimmiten siitä on varmasti apua. Ehkä tärkeintä on tietää, että kun suuressa kriisissä suostuu asettumaan takaisin itseensä, niin apua tulee. Jopa välittömästi. Ja se on apua, joka kykenee voittamaan kaikki esteet. Maailmankaikkeudelle ei mikään ole mahdotonta.

Mutta kuilu ei ole vain kuilu yksin, vaan kuilun kokemukseen sisältyy kolme vaihetta: laskeutuminen tai suistuminen, itse kuilu ja sitten ylösnouseminen, kohoaminen jälleen ylös, kulkeminen taas eteenpäin.

Ben Aharon liitti näihin vaiheisiin kolme vanhaa ruusuristiläissäettä:

Ex Deo nascimus – Jumalasta synnymme
In Christo morimur – Kristuksessa kuolemme
Per Spiritum Sanctum reviviscimus – Pyhän hengen voimasta nousemme

Nämä kolme pyhää lausetta ovat mahtava Kristus-meditaatio.

Kun tätä kuilussa käyntiä miettii, huomaa miten tärkeää siinä on muuntuminen. Elämän alkuperäiset syntyvoimat loppuvat, niiden idea ei enää kanna, vaan ihminen vajoaa. Ja jotta uusi kohoaminen on todellinen uudistus, on tärkeää antautua muuntumiselle.

Se on kohta, jossa kuoleman voimat ja syntymän voimat kohtaavat toisensa. Syntyminen ja kuoleminen kietoutuvat yhteen uudistavana tapahtumana.

Uudistuminen

Kun me opimme elämään yhä enemmän tässä uuden syntymisen tapahtumassa, jopa päivittäin ja hetkittäin, niin silloin mennyt todella muuntuu uudeksi joka hetki. Ei pelkästään aika muutu, vaan menneisyyden voimat, opit, tapahtumat ja kokemukset muuttuvat maagisella tavalla uudeksi voimaksi. Se mikä on ollut aikaisemmin ajatusta ja kokemusta, säteilee nyt ihmisestä uutena kehitysvoimana.

Kalevalassa tämä sielundraama menee niin pitkälle, että Kullervo kadottaa yhteyden vanhempiinsa ja jopa omaan sieluunsa sisaren muodossa - ja työntää miekan sydämeensä.

Uudessa testamentissa käänteentekevä kriisi Golgatalla on niin syvä, että sen uudistusvaikutus ottaa mukaansa koko maan ja ihmiskunnan.

Sentähden Kristus on meidän edelläkulkijamme kaikissa kriiseissä. Se mahdollistaa meissä kuoleman ja syntymän voimien jatkuvan yhteistoiminnan niin, että se uusiutuminen, joka meille ennen tapahtui lähinnä kuoleman jälkeisessä olemassaolossa, voi nyt tapahtua yhä enemmän jo meidän maallisen elämämme aikana. Ja silloin kuoleman jälkeisessä tilassa meidän silmämme voivat avautua aivan uudella tavalla. Ei ainoastaan maallinen elämä uudistu, vaan myös henkinen.

Rakkaudella
Matti

kristuksen_kasvot_steiner_veistos.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuilu, ylösnousemus, Kristus

Kolme iskua ajassa

Sunnuntai 12.4.2015 klo 23:08 - Matti Kuusela

Viikonloppuseminaarissaan israelilainen Yesayahu ben Aharon kuvasi paljon niitä samoja ihmiskehityksen kaara, joita mekin olemme käyneet läpi keskiviikkojen workshopeissa ja kirjoituksissa.

Tänään Yesayahu puhui kansojen välisistä suhteista ja päätyi vahvaan kuvaan siitä, miten kehityksessä vaikuttavat pahan voimat työskentelevät. Olen vähän pahoillani siitä, että joudun joudun käyttämään tuota paha-sanaa, mutta ei sitä voi kokonaan välttääkään. Jos tahdomme kulkea keskitietä, on meidän nähtävä sekä kehitystä edistävien että niitä vastustavien voimien puolelle.

Yksi aikamme onglemia on siinä, että emme riittävästäi kykene sulattamaan sitä, mitä paha oikein on. Kun yksi tulevaisuuden tehtäviämme on pahuuden muuntaminen ja voittaminen, Emme voi pelkästään torjua sitä, mitä koemme pahaksi. Niin kauan kuin mealitajuisesti vain kavahdamme sitä mitä koemme pahaksi, on sen muuntuminen vain osittaista. Voi käydä jopa niin, että yhden pahuuden torjuminen luo enemmän pahaa kuin se mistä kaikki lähti liikkeelle.

Pahuuden ja kehityksen voimia

Hyvin syvässä mielessä pahuus ihmiskunnassa on samaa kuin edistyminen. Kun ihmistietoisuus nykymuodossaan edistyy, se samalla erkaantuu maailmankaikkeuden elävyydestä ja sopusoinnusta. Sitä voi pitää pahuuden tai erillisyyden ensimmäisenä vaiheena.

Ihmiskehityksen suurta alkutragediaa on, että pyrkimys kehitykseen ja edistykseen saa samalla aikaan erillisyyttä mahdollisuuden erehdyksiin.

Toinen aste on se, että tietoisuuden kasvaa vain jollain yksipuolisella alueella niin, että siitä syntyvät teot eivät enää ota huomioon kokonaisuutta, vaan edistävät jonkin osa-alueen etua. Siitä syntyy niitä erehdyksiä, joita me varsinaisesti alamme pitää pitää pahoina.

Tämä pahuuden toinen vaihe on sitä, että pidän omaa näkemystäni niin totena ja oikeutettuna, että alan estää tai jopa rangaista niitä, joilla on toinen näkemys tai kokemus asioiden kulusta.

Kolmas pahuuden aste on sitten sitä, että me teemme aivan tieten tahtoen sellaista, mikä vahingoittaa toisia tai itseamme. Tässä vaiheessa ei ole enää mitään epäilystä siitä, että asiat ovat todella huonosti.

Neljäs vaihe eroaa huomattavasti näistä kolmesta. Se on sitä, että me annemme omantuntomme tai minuutemme nukahtaa ja osallistumme johonkin sellaiseen, mihin yleinen käytäntö, auktoriteetit tai kollektiiviset energia ohjaavat. Monet kokeet ovat osoittaneet, että yleisesti ottaen me ihmiset olemme hämmästyttävän alttiita tekemään ikäviä asioita, jos niitä perustellaan jollain hyvältä tai oikealta kuulostavalla syyllä.

Kolme pahaa ajassa

Mutta palataan Yesayahuun. Hän tosiaankin päätti esityksensä siihen, miten 1900-luvun alkupuolella ja tarkemmin 1930-luvulla odotettiin Kristuksen laajaa ilmenemistä ihmisille. Kristuksen yksöllisen kohtaamisen avautumisen olisi pitänyt alkaa tapahtua kaikkialla, mutta Keski-Euroopan alueella oli aivan erityinen henkinen tehtävä: minuusvoimien herääminen.

Nyt sitä on osittain vaikea ymmärtää, koska tuo minuuden kristillistyminen tai henkistyminen, mitä sanoja tahtookiin käyttää, jäi silloin kesken. Nyt minuuden henkistyminen etenee eräältä osalta niin, että ihmiset kokevat juuri minuuden huonana ja itsekkäänä. Mutta silti varsinainen minuus on se, joka noin kokee.

Kun katsomme asiaa pahojen voimien kannalta, niin ne onnistuivat 1930-luvulla iskemään minuuskehitykseen ajan kolmessa tärkeässä aallossa.

Nykyisyyden isku tapahtui siihen henkisyyteen, jota esimerkiksi saksalainen idealismi ja Rudolf Steinerin työ valmistelivat: ihmisen vapaan ja eettisen henkisyyden kehitykseen.

Menneisyyden isku tapahtuu juutalaisia vastaan, heitä jotka menneisyydessä olivat minä-kehityksen kantajia ja edelläkävijöitä – ja mistä he edelleenkin ovat maksamassa kovaa hintaa.

Ja tulevaisuuden isku tapahtui venäläisiä vastaan. Venäläisen sielun tarkoitus on henkisen tiedon mukaan kehittää erityisen läheistä suhdetta omaan enkeliin ja tulla kaukaisessa tulevaisuudessa sen henkisen virikkeen kantajaksi, jota me kutsutaan esimerkiksi Vesimiehen ajaksi tai kuudenneksi kulttuurikaudeksi.

Näiden henkisten virtausten puhdistamisessa kaikkein suurinta, mitä me voimme tehdä, on loistaa enkelimme kanssa omaa puhdasta valoamme. Siinä Vuorisaarnan opetus toisenkin posken kääntämisestä tarkoittaa, että me olemme valmiit käymään sisäisesti läpi kaikki ne prosessit, kaikki ne erilaiset kokemukset joita maailma meille tuo.

Se tarkoittaa, että meidän tehtävämme on kuunnella omaatuntoamme.

Rakkaudella Matti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: paha, minä. minuus, ben Aharon

Vedestä viiniksi

Torstai 9.4.2015 klo 23:56 - Matti Kuusela

Viiniin teema virtaa voimakkaana Uudessa testamentissa. Muistamme varmaan kaikki, että uutta viiniä ei panna vanhaan leiliin. Viini on mukana ehtoollisen asettamisessa ja sitten hyvin voimakkaasti Kaanan häissä: Kristus muuttaa veden viiniksi!

Luonnossa vesi muuttuu viiniksi, kun aurinko kypsentää köynnösten rypäleet. Viinin alkoholiprosessi ei tässä nyt ole olennaista, vaan se, että Kristuksen olemuksen kautta Auringon henkinen voima on tullut maan päälle. Etenkin kolmivuotisen toimintansa alussa Kristuksen aurinkovoimat ovat vielä voimakkaasti hänen olemuksessaan.

Johanneksen ja Matteuksen aurinkovoimat

Kun tarkastelemme Johanneksen ja Matteuksen evankeliumeja rinnakkain, huomaamme että Kaanaan häät ovat Johanneksella vastaavassa kohdalla Jeesuksen toiminnan alussa kuin Matteuksella Vuorisaarna.

Johanneksella veden muuttuminen viiniksi on yhteisöllinen elämän mysteeri, henkinen tapahtuma. Ihmisten keskuuteen tulee uusi henkinen voima vanhan sukuvirtauksen sijaan.

Matteuksella taas autuuslauseiden jälkeen Jeesus puhuu opetuslapsilleen siitä, miten ennen on opetettu tietyllä tavalla, mutta minä sanon teille... Siinä Jeesus kertoo järkevästi, miten vanhat käskyt merkitsivät. Nyt ne eivät ole enää ylimaallisia käskyjä, vaan Jeesus vetoaa kuulijoittensa ymmärrykseen.

Se on yksi osa evankeliumien ilosanomaa: ihmisellä on nyt itsellään henkinen kyky päättää omasta elämästään ja arvioida mikä on oikein. Hänen ei enää tarvitsee seurata ulkoista lakia, vaan omaa sisäistä lakiaan.

Lain olemus

Se laki, josta Jeesus puhui, ei ole aivan samaa kuin laki meidän aikanamme. Se koettiin silloin jotenkin elävmpänä ja todempana kuin se, miksi me nyt lain koemme. 

Kun Jeesus Vuorisaarnassa sanoo, että hän tullut lakia kumoamaan, niin se ei ole pelkästään abstraksi väite, vaan jotain hyvin suurta ja merkittävää. Laki oli jotain, mikä virtasi jumalolennoilta kautta koko luomakunnan: sen huipentuma on se, että ihminen itse omassa minuudessaan, omassa henkisessä voimassaan, ottaa lain omakseen. Jokainen yksilöllisesti.

Ensin Kristus tuo tuon koko luomakunnan kautta virtaavan lain ytimen oman olemuksensa kautta ihmisten piiriin, ja häneltä kyky lain ymmärtämiseen laajentuu jokaiselle ihmiselle. Se on mahtava vallankumous, mutta samalla lain toteutuminen. Vanha laki on tehnyt tehtävänsä, kun se alkaa loistaa jokaisen ihmisitsen voimana. Näin Kristus täyttää lain.

Veden muuttuminen viiniksi

Ja samalla vesi muuttuu viiniksi. Vedellä on kyky muistaa, se muistaa uskollisesti luonnon antaman ohjeistuksen, mutta ihmisminuudella on nyt kyky ohjeistaa vesi uudella tavalla omasta henkisestä voimastaan käsin. Se on yksi merkitys veden muuttumiselle viiniksi. Se on tuliprosessi.

Uuden yksilöllisen tulen on alettava loistaa ja lämmitää jokaisessa ihmisessä. Ei enää riitä, että me olemme vain haaleaa vettä, joka uskollisesti virtaa menneisyyden ja perinteiden mukaan. Nyt jokainen ihmissielu on kutsuttu mukaan luomaan uutta todellisuuta.

vuorisaarna_barker.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Johannes, Matteus, Kaanaan häät, Jeesus, Kristus, vesi, viini

Maria Magdaleenan pääsiäisaamu

Sunnuntai 5.4.2015 klo 21:47 - Matti Kuusela

Iloista pääsiäistä!

Lapsuuteni pääsiäisaamuista on jäänyt iloinen muisto. Se soi keltaista valoa, kun äiti oli koristellut keittiömme, joka oli kodin varsinainen käyttöhuona, keltaista loistavilla koristeilla.

Nykyisin koristelu on vähäisempää, mutta tuo lapsuuden keväinen ilokokemus on edelleen helposti saavutettavissa. Muisti on hyvä väline,

Maria Magdaleenan pääsiäisaamun neljä tasoa

Maria Magdaleenan pääsiäisaamusta kertovat kaikki neljä evenkeliumia. Hänen seuralaisensa vaihtelevat, mutta hän itse on mukana jokaisen evankeliumin pääsiäisaamussa, ja viimeisessä eli Johanneksen evankeliumissa huomio kiinnittyy naisista yksiomaan häneen. Magdaleena oli myös se, joka tavallaan aloitti pääsiäisajan voitelemalla keskiviikkona Jeesuksen pään ja jalat. Hän on mukana ristin äärellä ja kerrotaan miten hän varhain sunnuntaiaamuna kulkee Jeesuksen hautapaikalle, auringon noustessa.

Mutta evankeliumeissa on eroa. Jokainen evankeliumi kertoo Marian seuralaisista hieman toisin ja myös hänen kokemuksensa kalliohaudalla eroavat huomattavasti toisistaan. Miten se on mahdollista.

Tiedämme, että jokaisella neljästä evankeliumista on oma näkökulmansa. Matteuksen evankeliumi kuvaa asioita erityisesti fyysiseltä kannalta, Markus eteeriseltä eli elämänvoimien näkökulmasta, Luukas sielulliselta ja lopuksi Johannes varsinaiselta henkiseltä eli minuuden näkökulmasta.

Näistä neljästä eri näkökulmasta seuraa se, että vasta kun yhdistää nämä neljä kuvausta, ne alkavat lähestyä koko todellisuutta. Silti Uusi testamentti on kirjoitettu niin, että saman evankeliumin sisällä ei riitä, että lukee ainoastaan sen, mitä on kirjoitettu, vaan teksti sisältää yllättäviä käänteitä, jotka usein tuntuvat ristiriitaisilta. Siksi lukijan on osattava täyttää itse näiden hyppäysten välit.

Kaiken tämän voi myös yksinkertaistaa; että Uusi testamentti on kirjoitettu niin, että se paljastaa ihmisen tietoisuuden kehittyessä yhä lisää ja lisää. Se on kirjoitettu tuhansia vuosia varten ja jokaiselle vuosituhannelle se kertoo enemmän.

Matteuksen pääsiäisaamu

Matteus kertoo, miten Magdalan Marian ja sen toisen Marian lähestyessä hautaa tapahtui suuri maanjäristys ja heille ilmestyi haudan suulla Herran enkeli, joka oli näöltään niinkuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.

Haudan vartijat pelästyivät ja menivät kuin kuolleiksi, mutta enkeli puhutteli Marioita ja pyysi heitä olemaan pelkäämättä. Sitten enkeli kertoi, ettei Jeesus ole siellä.

Maanjäristykset ja luonnonmullistukset ovat Raamatussa aina merkki muodonhengistä, jotka tunnemme myös nimillä elohim tai kreikaksi eksusiai. He ovat myös niitä, joita raamatunsuomennokset nimittävät yleensä Jumalaksi. Heistä yksi on Jehova ja he ovat myös niitä, jotka ovat koko luonnon ja ihmisolemuksen taustalla ja jotka Vanhassa testamentissa ovat usein ilmestyneet salamoiden ja järistysten myötä, aivan kuin tässä. Muodonhengillä on todellakin voima saada maat järkkymään ja siirtää aivan fyysisesti kivi pois haudan suulta.

Markuksen pääsiäisaamu

Markuksen evankeliumin pääsisiäisaamusta voimme odottaa hieman sisäisempää kokemusta, eetterivoimien tasolla. Kun muodonhenget eli elohim ovat avanneet haudan, Mariat pääsevät sisään hautaan. Mutta he näkevät haudan sisällä nuorukaisen istuvan oikealla puolella, pitkään valkeaan vaatteeseen puettuna. Ja he peljästyivät suuresti.

”Nuorukainen” tarkoittaa suurenkeliä. Suurenkelit ovat muodonhengistä seuraava enkelihierarkia ihmiskuntaa kohti. Emil Bock kertoo, miten suurenkelit ovat enkeliolentoja, jotka luovat jatkuvasti uusia alkuja. Siksi me näemme heidät nuorukaisina. Ja nuorukainen Kristuksen haudalla kertoo siitä, miten Kristus tuo maailmaan uuden nuorennusimpulssin.

Vähän kuin kansansadussa tämänkin enkeli kertoo Marioille, että ”hän” ei ole täällä, vaan hän on noussut ylös.

Luukkaan pääsiäisaamu

Luukkaan kertomuksessa naiset menevät hautaan vielä syvemmälle, mutta he eivät löydä sieltä Jeesusta. Se tarkoittaa, että kulkiessaan fyysisesti edemmäs hautaan he samalla etenevät syvemmälle omaan olemkseensa, astraali- eli sieluruumiin kokemukseen saakka.

Ollessaan ymmällään heidän edessään seisoi äkkiä kaksi miestä säteilevissä vaatteissa. Hekin ilmoittavat ettei Jeesus ole täällä, minkä ymmärrämme niin, että se olemustaso, jolla ihmiset nyt voivat Kristuksen tavoittaa, ei ole enää fyysinen maailma ilmestyksineen, ei elämänmaailma mutta ei myöskään sielunmaailma. Mutta täällä naiset ovat kuitenkin jo huomattavasti lähempänä päämäärää: enkelien muistuttaessa he muistivat Jeesuksen sanat, että hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös.

Nämä miehet säteilevissä vaatteissaan ovat arkkienkeli-ilmestys.

Johanneksen pääsiäisaamu

Johanneksen evankeliumissa Maria Magdaleena kulkee haudalle yksin, kun vielä on pimeä. Se tarkoittaa, että Magdaleena-sielullisuus etenee nyt entistä selvemmin kohti uuden yksilöllisyyden henkistä kokemusta, Minä olen -todellisuutta.

Johanneksen kertomus jatkuu tästä monitahoisempana kuin aikaisemmissa evankeliumeissa. Kun Maria jälleen – kuten aikaisemmissakin evankeliumeissa - havaitsee haudan avoimeksi, hän rientää noutamaan paikalle Pietarin ja Johanneksen. Minä-voima ankkuroituu nyt fyysisen tason toimintaan saakka.

Kun Pietari ja Johannes ovat käyneet haudalla, he lähtevät takaisin, mutta Maria Magdaleena seisoo haudan ulkopuolella, sen edessä ja itkee. Nyt me olemme täysin inhimillisellä ja yksilöllisellä tasolla. Tässä hautakokemuksessa ei enää tunnu olevan mitään sellaista vanhojen hengenilmoitusten kaltaista suuruutta kuin Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Niissä vielä ylimaallinen enkelivalo loistaa ihmisille, mutta nyt Magdaleena yksinkertaisesti on yksin, yksin tunteissaan, ja itkee.

Itkiessään Magdaleena vielä kurkistaa hautaan, ja nyt hän surussaan näkee kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa. Enkelit kysyvät häneltä, miksi hän itkee, ja Magdaleenan sielu avautuu nyt keskusteluun enkeleiden kanssa. Hän on yltänyt todelliseen enkeliyhteyteen.

Sitten tapahtuu jotain mielenkiintoista. Marian kerrottua enkeleille, ettei hän tiedä missä hänen Herransa on, hän kääntyy taaksepäin ja näkee uuden hahmon, jota hän ei kuitenkaan tunne. Ja tuo henkilö kysyy häneltä samoin sanoin kuin enkelitkin: Vaimo, mitä itket?

Sanojen yhtäläisyys kertoo nyt meille jotain tärkeää. Se kertoo, että enkelit ja tuo uusi esiin noussut henkilö ovat samaa olemusta, heillä on yhtäläinen viesti. Maria kokee tämän henkilön ensin puutarhuriksi, mutta kun tämä lausuu Marian nimen, tunnistaa hän puhujan Jeesukseksi.

Kristuksen henkiset asut

Koko tämä sarja sisäisiä kokemuksia Herran enkelistä Kristuksen henkiseen yksilöllisyyteen kertoo, miten Kristus on läsnä kaikilla noilla tasoilla. Jeesus on puutarhurin asussa samaa olentoa kuin ne enkelit, joille Maria viimeksi puhui. Nyt Marialle ei enää sanota, että Jeesus ei ole täällä, vaan hän on edennyt sille tasolle, jossa Jeesus on nyt ajanmukaisesti kohdattavissa.

Hautakammiosta ilmestyneet Herran enkeli, nuorukainen ja miehet ovat kaikki Kristuksen olemusta, mutta hän ei minuutena ollut enää niissä läsnä. Vasta enkelikokemus ohjaa Magdaleenan siihen sisäisyyden tilaan, jossa yhteyden Kristukseen saattoi tuona hetkenä saavuttaa.

Niin Magdaleena saa pääsiäisaamuna Kristukselta tehtävän ”mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.”

Rakkaudella
Matti


maria_magdalene_vasnetsov.jpg

Enkelikunnat

Ihmisen yläpuolella oleva neljä enkelikuntaa:

- Muodonhenget, elohim, usein jumala, Jehova – Herran enkeli (henkis-fyysinen kokemus, Matteus)
- Suurenkelit – nuorukainen (henkis-eteerinen kokemus, Markus)
- Arkkienkelit – kaksi miestä (henkis-sielullinen kokemus, Luukas)
- Enkelit – kaksi enkeliä (henkinen minä-kokemus, Johannes)



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maria, Magdaleena, pääsiäinen, Matteus, Markus, Luukas, Johannes, evankeliumit, enkelit, Herran enkeli, nuorukainen

Vuorisaarna - opastus henkisen tien kulkijoille

Perjantai 3.4.2015 klo 0:24 - Matti Kuusela

Hyvää Pääsiäistä!

Vuorisaarnasta tuli ihmeen suuri seikkailu, joka jatkuu edelleenkin. Tulin vasta tällä viikolla katsoneeksi Emil Bockin laajasta Das Evangelium -kirjasta, mitä hän Vuorisaarnasta kirjoittaa. Huomasin toki, että oli lukenut näitä sivuja jo aikaisemminkin, mutta vasta nyt se alkoi selvästi avautua.

Mutta ensiksi, Emil Bock oli yksi Kristiyhteisön perustajia, Rudolf Steinerin oppilas ja teologian lisensiaatti, joka kirjoitti suuren määrän kirjoja, erityisesti Raamatun tarkasteluja ja Jeesuksen elämää käsitteleviä teoksia.

Opetusta opetuslapsille

Viimeistään Bockin kirjaa lukiessa kävi täysin selväksi, että Vuorisaarna ei ollut opetusta suoraan kansalle, vaan opetuslapsille. Jeesus on juuri kutsunut opetuslapsensa ympärilleen. Hän katsoo suurta kansanjoukkoa, joka on kerääntynyt Galileassa hänen luokseen - ja hän nousee vuorelle, istuutuu opetuslastensa keskelle ja alkaa opettaa heitä. Hän kokee syvästi, miten kansa tarvitsee uusia ohjaajia.

Vuorisaarnan lopussa on lause, jossa kerrotaan, miten kansa koki Jeesuksen opetuksen, mutta palataan siihen myöhemmin.

Bock myös korostaa, ettei Vuorisaarna ole moraaliopetusta vaan jotain aivan muuta. Hän ottaa esimerkiksi tuon tuon tunnetun kohdan, jossa Jeesus kehottaa kääntämään toisenkin posken. Ja antamaan takkinsa.

On melkoisen selvää, että fyysisessä maailmassa ei voi elää tuon opetuksen mukaan, ellei joku todellinen pyhimys siihen kykene. Katsotaanpa: vuorelle nousu tarkoittaa kohoamista lähelle henkistä maailmaan. Jeesuksen ympärillä istuvat opetuslapset kohoavat sisäisesti korkeampaan tilaan. He kokevat Kristuksen aurinko-eetteriolemuksen kantavan heidän tietoisuuttaan. He ovat sisäisessä maailmassa, jossa he kokevat luonnollisesti, mitä toisenkin posken kääntäminen tarkoittaa - energiatasolla.

Papit tai healerit

Sisäisessä kuvanomaisessa tietoisuudessa on helppo ymmärtää, mistä on kysymys. Bock näkee siinä sielunhoitajana toimivan papin, ja itselleni tulee enemmän mieleen omat kokemukseni hoitajana tai parantajana: otan vastaan sen mitä minulle annetaan koettavaksi. Se on myös tila, jota mielelläni kutsun henkisen tien kulkijan asenteeksi: luotan siihen, että tulen toimen kaiken sen kanssa, mitä sisäisen voiman tasolla tai eetteritasolla kohtaan.

Mielelläni kutsun tuota asennetta myös henkisen tien kulkijan elämänasenteeksi. Siihen soveltuu täysin myös se, että jos joku vielä minulta takin, voin antaa paidankin - koska tiedän että saan jälleen takaisin lahjoittamani elämänvoimat tai sielulliset voimat.

Maan suola, ihmisten valo

Bock kiteyttää myös kauniisti, miten autuuslauseiden jälkeen tulevat Jeesuksen sanat, te olette maan suola ja te olette ihmisten valo, asettuvat kohdalleen.

Suola on yhteydessä siihen, miten kolmessa ensimmäisessä lauseessa ihminen kehittää ja työstää oman kehollisuutensa kolmea tasoa kirkkaammaksi. Se kirkastaa myös koko maan olemusta kohti sitä tulevaisuuden tilaa, jossa maasta jälleen tulee loistava ja läpinäkyvä, kaukaisessa tulevaisuudessa.

Valo taas on sitä sielullista voimaa, joka alkaa loistaa meidän kehittäessämme sielullisia voimiamme kolmen seuraavan autuuden mukaisesti.

Ja henkinen valo ja suola yhdessä rakentavat sitä kalliolla olevaa taloa, josta Jeesus puhuu Vuorisaarnan loppupuolella. Ja kaikki nämä yhdessä luovat aikanaan sen Uuden Jerusalemin, jossa sekä ihmiskunta että maa ovat yhdessä kirkastuneet loistavaksi hengeksi, jossa jalokivien värit ja henkiset soinnin sädehtivät.

Rakkaudella Matti

- Jos tämä kirjoitus herätti sinussa kysymyksiä, niin olen kirjoittanut Vuorisaarnasta useita blogeja viimeisen neljän kuukauden aikana. Niistä löydät vastauksia moniin kysymyksiin, mutta sarja jatkuu, sillä uusia kysymyksiä ja vastauksia avautuu jatkuvasti!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Jeesus, suola, valo, Kristus, tietoisuus, opetuslapset, vuori

Riemusta rakkauteen

Torstai 26.3.2015 klo 18:05 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Viikonvaihde jo lähenee ja monenlaisia on esillä. Vuorisaarna on edelleen päällimmäisenä ja osa minusta tuntuu työskentelevän sen kanssa koko ajan. Vuorisaarnan idea on kirkastunut ja sen alussa olevat autuus-lauseet selkenevät edelleen. Ne ovat ilmeisesti suurin ja kirkkain ihmiskunnan kehityssuunnitelma, mikä milloinkaan on kirjoitettu.

Missään muualla ei ole kirjoitettu ihmiskehityksen lainalaisuuksista niin selkeästi ja kirkkaasti, noin kymmenellä lauseella.

Vahva vaikutelmani on, että Vuorisaarnan voikin ymmärtää vain käyttämällä korkeinta tämän hetken ymmärrystä. Sitä ei voi ymmärtää katsomalla menneisyyteen, vaan se on jotain sellaista, mikä toimii vain silloin kun ihmisen henkinen minä-olemus loistaa kaikkein kauneimmillaan.

Ja sillä tavoin sen merkitys myös avautuu jokaiselle ajalle omalla tavallaan. Lauseiden selkeä ja kaunis kreikankieli soi aivan kuin vanha Apollon lyyra: jokainen kielenhelähdys kertoo samasta jumalallisesta voimasta, ja silti jokainen ihminen kokee sen omalla tavallaan.

Johannes Kastaja

Yksi Matteuksen evankeliumin alun koskettavia kohtia on se, että miten Johannes Kastajan henkinen voima siirtyy Kristuksen käyttöön. Evankeliumin alussa kerrotaan, miten Johannes kehottaa ihmisiä mielenmuutokseen ja kertoo, että taivaan valtakunta on lähellä.

Ja sitten hyvin lyhyesti kerrotaan, miten Jordanin kasteen jälkeen Johannes vangitaan ja sen jälkeen Jeesus alkaa itse julistaa samaa mielenmuutosta, lähes samoilla sanoilla.

Kun mietin tuota, niin kävi selväksi, että se voi kertoa vain siitä, että Johanneksen tehtävä fyysisessä kehossa tuli Kristuksen kasteen jälkeen valmiiksi ja hänen varsinainen henkinen olemuksensa siirtyikin Jeesuksen ympärille. 

Olihan Jeesus jo opettanut ja parantanut aikaisemminkin, mutta hänen toimintansa varsinainen suuri aika näyttää alkavan tästä Johanneksen mukaantulosta. Ilmeisesti Johannes-olemus on juuri se, joka pystyy liittämään Kristus-opetuksen ja -voiman juutalaisen kansan olemukseen niin, että opetus puhuttelee yhä laajempia joukkoja. Toimihan Johannes Kastaja aikaisemmin tunnetusti Eliaana, juutalaisten kansansielun henkilöitymänä.

Johannes Kastaja sai valmiiksi tehtävänsä Kristuksen airueena fyysisenä henkilönä. Nyt hän siirtyy auttamaan erityisesti opetuslasten ryhmää Jeesuksen ympärillä. Kun hän aikaisemmin toimi juutalaisten kansansieluna, hän nyt toimii Kristuksen apuna opetuslasten kahdentoista piirin yhdistävänä voimana.

Mielen vallankumous

Suomalaisessa Uudessa testamentissa Johanneksen ja sitten Jeesuksen kehotuslause kuuluu: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle."

Sana kääntykää on joskus myös muodossa katukaa. Sen kreikkalainen alkusana on kuitenkin metanoeite. Kun mietin, mistä tässä oikein pitäisi kääntyä ja mitä katua, niin ensiksi kiinnitti huomiota sanan alku meta. Se on sama kuin metafysiikassa - tarkastellaan fyysiikkaa korkeammalta taholta. Nous taas tarkoittanee henkeä. Se siis merkitsee mielen kohottamista hengen korkeampaan tarkasteluun.

Ja se oli tuona aikana täysin uutta ja vallankumouksellista. Satoja ja jopa tuhansia vuosia henkinen opetus oli aina kehottanut kuuliaisuuteen jumalan käskyjä kohtaan. Mitään omaa filosofointia ei tarvittu, sille ei ollut mitään sijaa. Jumalan välittämien käskyjen seuraaminen riitti.

Mutta nyt tulee opettaja, joka kohottaa ihmisiä ottamaan käyttöön oman ymmärryksensä, metahenkisyyden. Se ollut jotain täysin tavatonta. Emmehän me vieläkään ole omaksuneet kuin pieneltä osin tuon kehotuksen siirtyä jumalan käskyjen toteuttamisesta niin omakohtaisen oivaltamiseen.

Kääntyminen ja ilosanoma

Sinänsä verbi kääntykää ei ole aivan väärin, sillä aikaisemmin ihmiskunnan kehitys oli tuohon saakka noudattanut laskevaa linjaa hengestä maan päälle, kohti aineellisuutta ja erillisyyttä. Nyt Jeesus tuli kääntämään tuon suunnan, maasta jälleen kohti henkeä.

Eikä katuminenkaan tässä mielessä ole aivan väärin, jos sen ymmärtää juuri tuon suunnanmuutoksen toisena puolena. Mutta Jeesuksen varsinainen viesti on siis valoisa: kohotkaa sisäisesti uudelle, yksilölliselle tasolle!

Ja pian autuuslauseiden jälkeen Jeesus vielä täydentää tätä viestiä: Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka jonka te taivaissa saatte, on suuri. Jos tästä ilosanomasta ylipäätään on saarnattu, niin se on käsitetty hieman väärin. Kun kärsitte täällä maan päällä, saatte palkinnon taivaassa.

Mutta niin Jeesus ei suinkaan sano, vaan tuo iloitseminen ja riemuitseminen on selkeästi tarkoitettu tapahtuvaksi juuri nyt, juuri tässä hetkessä, maanpäällisessä elämässä. Ja syy tähän iloon on se, että taivasten valtakunta on lähellä.

Sen voimme ymmärtää niin, että Jeesus itse maan päälle tullessaan tuo henkisen maailman ihmisten läheisyyteen niin, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus saavuttaa siihen yhteys. Se on se ilosanoma, jota myös sana evankeliumi tarkoittaa!

Ehkä aina joku jossain on oivaltunut tuon ilosanoman aivan käytännöllisen merkityksen: Kristus kehottaa seuraajiaan - ja koska hän selvästi ilmoittaa tulleensa kaikkia ihmisiä varten - hän kehottaa siis kaikkia maailman ihmisiä omaksumaan henkisen tien läheisyyden ilon ja riemun elämäänsä!

Tuo ohje on ilmoitettu jo kaksituhatta vuotta sitten, joten viimeistään nyt on hyvä hetki alkaa kuunnella sitä, ja aloittaa kääntyminen kohti ilon ja riemuitsemisen perusasennetta.

Ilosta rakkauteen

Evankeliumien loppupuolella Jeesus tiivistää kaiken rakastamisen ohjeeseen. 

Uskon että muutkin kuin minä ovat huomanneet, että vaikka rakkauden pystyisi vielä aatteena hyväksymään, se on käytännössä aikamoisen vaikeaa, ainakin suhteessa todellisiin tai kuviteltuihin vihamiehiin.

Mutta kun me alammekin henkisen tien tai Kristus-tien tai ihmisyyden tien harjoituksen ilosta, niin siihen onkin paljon helpompi liittää myös rakkaus.

Näyttää siltä, että Uusi testamentti kuvaa ihmiskehitystä huomattavasti tarkemmin kuin olemme yleensä kuvitelleet.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, Jeesus, Johannes, Kastaja, Matteuksen evankeliumi

Isän ja Äidin rakkaus

Perjantai 13.3.2015 klo 14:00 - Matti Kuusela

Olemme päässeet Vuorisaarnan tarkastelussamme siihen saakka, missä Jeesus muuttaa vanhan rakastamisen ja vihaamisen ohjeen uudeksi. Hän huomauttaa, miten on opetettu rakastamaan lähimmäisiä ja vihaamaan vihamiehiä. 

Sitten tulee jälleen tuo uusi opetus. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta. Tuon sananmukaisesti ennenkuulemattoman ajatuksen on täytynyt olla todella hämmästyttävä. Kaksituhatta vuotta on kulunut. Asumme periaatteessa kristillisessä maassa, ja esimerkiksi lehdistö, ulkoministeriö ja puolustusministeriö ovat antaneet ymmärtää, että nyt naapurivaltion päämiehen vihaaminen on hieno juttu.

Ihmiskunta on hämmästyttävän hidas oppimaan. Uusi testamentti on ollut periaatteessa kaikkien ulottuvilla jo satoja vuosia ja edelleen se vanhatestamentillinen opetus, jonka Kristus korvasi uudella, saattaa olla voimassa julkisessa elämässä.

Kysymys on siitä, että rakkauden todellisuus on suurempi kuin vihan todellisuus.

Jeesus jatkaa Matteuksen mukaan: Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? 

Isän rakkaus

Ja Kristus painottaa edelleen: Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen isänne on täydellinen.

Tällä kohtaa tajusin, että Kristus tuo esiin aivan uuden nimityksen jumalalle. Hän todellakin puhuu nyt Isästä, kreikaksi pater, eikä käytä vanhoja jumal- tai enkelihierarkisia nimityksiä, kuten Vanhassa testamentissa käytettiin.

Kun ajattelee tuota kreikkalaista pater auton o ouranios, niin siitä nousee esiin, että hän todellakin puhuu teidän isästänne. Se ei ole kovin kaukana ajatuksesta isä itsessänne. Hän todellakin tuo henkisen isyyden aivan ihmisten lähelle ja eikö hän jossain puhukin itsensä ja ihmisten yhteisestä isästä, tai ehkä vielä paremmin isällisyydestä, isällisyydestä olemassaolon perustan kautta läpi kaikkien enkelihierarkioiden.

Sana, jota Kristus tässä tässä käyttää, ei siis ole jumala, vaan se on todellakin isä, sana joka ei käsittääkseni esiinny Vanhassa testamentissa lainkaan. Tämä isänne taivaissa on jotain, mikä ei vanhatestamentilliseen tapaan katso vain ylhäältä alas, vaan hän toimii yhteistyössä ihmiskunnan kanssa: palkitsee, tietää, vastaa ihmiskunnan tekoihin.

Äidin rakkaus

Kun me puhumme Isän rakkaudesta, meidän aikamme ihminen ajattelee väistämättä myös Äidin rakkautta. Uuden testamentin valtavassa kudonnassa Äiti ei kuitenkaan tule esiin vielä Vuorisaarnassa, vaan hän on mukana salaperäisellä tavalla vasta Golgatan ristillä, jossa Kristus lausuu vaikeasti ymmärrettävät sanansa; Äiti, katso poikaasi, ja Poika, katso Äitiäsi. 

Vaikka emme noita sanoja täysin ymmärtäisikään, niin selväksi kuitenkin tulee, että Isän ja Pojan ohella on nyt myös Äiti, vaikka hänen todellinen palaamisensa kestää vielä kauan. Sen kuitenkin voimme huomata, että Äidin saapuminen henkiseen kokemusmaailmaamme edellyttää jälleen avautumista tunteille.

Sisäinen ääni sanoo, että ne henkiset opit, joissa ei ole tilaa ensin äidille ja sitten myös tyttärelle, kovettuvat ja vanhenevat väistämättä. Henkisten ajatusten ja kokemusten on uudistuttava, ja siinä me tarvitsemme Isän ja Pojan lisäksi myös Äitiä ja Tytärtä.

Siitä taivaallisesta kolminaisuudesta, johon Äiti ja Tytär kuuluvat, voit lukea lisää suomentamastani Robert Powellin kirjasta Pyhä Sofia -kolminaisuus.

Niinkuin jo aikaisemmin olemme maininneet, moni uusi henkinen Kristus-opetus on tullut tietoisuuteemme jo 1900-luvulla new age -opetusten kautta. Muistan miten silloin tuntui tehdä meditaatioita, joissa oli mukana sekä miehiset että naisiset olumusosat.

On sanottu, että kun Jeesus opetti meitä löytämään Isän rakkauden ensimmäisen tulemisensa aikaan, niin nyt hänen toisen tulemisensa suuri opetus on sisäisen Äidin rakkauden löytäminen.

1 kommentti . Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, Jeesus

Rakasta vihollistasi

Torstai 12.3.2015 klo 14:00 - Matti Kuusela

Vuorisaarnan yksi keskeisimpiä ohjeita on: rakasta vihollisiasi!

Muistamme että tämä sama toisten ihmisten ja samalla toisten ihmisten rakastaminen tulee esiin viimeisellä tai oikeastaan ensimmäisellä uudenmuotoisella ehtoollisella muodossa "Rakastakaa toisianne niinkuin minä olen teitä rakastanut.

Tuo on se yksi käsky, johon Jeesus keskittää kaiken opetuksensa.

Kun katsomme vielä uudelleen tuon kohdan Matteuksen evankeliumin Vuorisaarnasta, ohje kuuluu: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.

Isän lapset

Isän lapsista puhuttiin myös autuusjulistusten seitsemännessä kohdassa, jossa lausutaan, että autuaita ovat rauhantekijät, sillä he saavat jumalan lapsen nimen. 

Seitsemäs autuusjulistus ei vielä koske meidän aikaamme täydellä painollaan, sillä meidän seitsemännen olemuspuolemme, henki-itsen varsinainen kehitysaika koittaa vasta seuraavan kulttuurikauden aikana, jonka alkuun on vielä parituhatta vuotta.

Rauhantekemistä edellinen kehitysvaihe oli puhdassydämisyys, meidän aikamme kehitystehtävä. On helppo ymmärtää, että todellinen rauhantekemisen kyky kehittyy vasta sen pohjalta, että sydämemme ovat täysin puhtaat. Sydänten puhtaus antaa vasta täyden mahdollisuus rakastaa myös vihamiehiämme tai yleensä sellaisia ihmisiä, joista emme niin kovin pidä.

Kun sydämemme on täysin puhdas, me voimme sillä samalla puhtaudella rakastaa jokaista ihmistä, hänen teoistaan ja hyvistä ja huonoista puolistaan riippumatta. Alamme myös ymmärtää, miten maailmassa olevaa pahaa ei voi poistaa vihaamalla sitä. Vain rakkaudella on voima asettaa kaikki paikalleen.

Seitsemännessä eli seuraavassa ihmiskunnan kehitysvaiheessa, jota nimitetään myös Vesimiehen ajaksi, sydämen puhtauden pohjalta kehittyy aktiivinen voima rauhan työhön. Sen toteuttajia siis nimittää Matteuksen evankeliumi Jumalan lapsiksi.

Sen täytyy tarkoittaa, että kun ihminen neljännessä kulttuurivaiheessa tajuaa omien tekojensa merkityksen maailmassa (armahtavaiset) ja sen pohjalta seuraavassa kulttuurivaiheessa puhdistaa sydämensä, niin hän Kristuksen mukaan saa nähdä Jumalan. Hänen sisäiset aistinsa avautuvat henkisen maailman havaintoon.

On varmaan turvallista kuvitella, että henkisen maailman ja sen olentojen havaitsemisen luo ihmisessä halun osallistua maailman toimintaan yhdessä henkisen maailman kanssa.

Pyhä henki

Kun kuudes autuuksien vaihe on sisäisen elämän puhdistuminen ja henkisen maailman avautuminen, niin on aika luonnollista, että seuraavassa vaiheessa ihmisessä kasvaa halua toimia tuon uuden puolueettomuuden pohjalta. Ihminen oppii rakastamaan kaikkia olentoja ja sen pohjalta hän saa myös rauhan tekemisen kyvyn. Todellista rauhaa voi luoda, kun ymmärtää täysin jokaisen osapuolen olemuksen ja sisimmät tarpeet, eikä itselle ole salaisia tarkoituksia.

Toimiva rakkaus, puolueettomuus, henkisen maailman näkeminen... se kaikki on myös samaa kuin se mitä me kutsumme viisaudeksi. Kosminen viisaus eli Sofia koskettaa meitä, ja se on käytännössä hyvin samaa kuin Pyhän hengen toiminta, Pyhän hengen virtaaminen ihmiseen.

Huomaamme, että tähän seitsemänteen vaiheeseen keskittyy valtavan paljon eri henkisiä käsitteitä: rakkaus, rauhantyö, jumalan tai henkisen maailman lapsena oleminen, myös läheinen ja toimiva, tietoinen suhde omaan enkeliin. Kaikkea sitä voimme nimittää myös Pyhän hengen toiminnaksi.

Tämä seuraavan vaiheen vaikeus muistuttaa mielestäni siitä, että me todella menemme eteenpäin. Muistan miten kansakoulun toisella luokalla katselin ovelta kolmannen luokan taululla olevia laskutehtäviä. Miten mahdottomilta ne tuntuivat!

Nyt meillä on vielä noin kaksituhatta vuotta aikaa sydäntemme puhdistamiseen tai mikä on sitä hyvin lähellä, aidon hartauden tunteen kehittämiseen tässä maailmassa.

Mariat ja tunteet

Älyä meillä toki on, ja sen myötä tunteet tuntuvat niin usein vanhanaikaisilta ja joskus jopa vastenmielisiltä. 

Jos kuitenkin ajattele, miten meidän sisäinen elämämme voi kehittyä sydämen puhdistumiseen ja henkisen maailman aitoon näkemiseen, niin ymmärtää, että tunteiden osuus on väistämätön. Pelkän älyn avulla enkeliolentojen ymmärtäminen ei ole mahdollista. Äly vain herättäisi kysymyksen toisensa perään, mutta ei yksi osaisi antaa vastauksia.

Vasta kun meillä älyn lisäksi tunne ja tahto syventyvät niin, että minuutemme voi ne todella kokea, silloin meissä kehittyvät ne sisäiset kyvyt, joiden avulla henkisen maailman ymmärtäminen on mahdollista.

Uusi testamentti kertoo meille kolmen sielunalueemme tunnekehityksestä Marioiden kautta. Vanhinta sieluntasoa eli tuntosielua edusti Kristuksen ristin äärellä Maria Magdaleena. Hän oli se, joka kykeni tukemaan Kristusta nimenomaan inhimillisellä rakkaudella.

Toista sielunlaatua, äly- ja tunnesielua, edusti Maria Kleopaan vaimo, josta Uusi testamentti ei kerro paljoakaan.

Kolmannen ja meidän aikamme sielunlaadun edustaja Kristuksen elämässä oli Neitsyt Maria. Häntä voimme pitää tietoisuussielun Mariana, puhtaan sydämen edustajana.

Olennaista on se, että Kristuksen opetusten ja teon juurtuminen meidän sisäiseen todellisuuteemme tarvitsee näitä kolmea Mariaa: Maria Magdaleenan syvää ihmistunnetta, Kleopaan vaimon sanokaamme uskonnollista tunnetta ja Neitsyt Marian puhdistunutta kaikkiallista sydäntunnetta.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, rakastaminen

Minän puhetta Vuorisaarnassa

Keskiviikko 11.3.2015 klo 14:00 - Matti Kuusela

Tiedämme useistakin lähteistä, että Jeesus oli merkittävä henkilö jo aikaisemminkin, mutta Jordanin kasteessa hänen olemukseensa liittyy jotain uutta. Tuo uusi joutuu nyt kohtaamaan maisen todellisuuden ensimmäisen kerran ja läpäisemään myös maisen elämän suuret peruskoetukset. Niitä nimitämme kiusauksiksi.

Sen jälkeen hänen edelläkävijänsä Johannes Kastaja vangitaan, mutta voimme ymmärtää vangituksi tulemisen merkitsevän myös sitä, että Johannes menettää henkisen voimansa fyysisessä kehossaan ja Jeesus itse alkaa julistaa, että henkinen maailma on nyt lähellä ihmisiä.

Pian sen jälkeen alkaa Galileassa vuorella hänen ensimmäinen suuri opetuksensa, jossa Jeesus ilmoittaa ihmiskunnan uuden tulevaisuuden tien kaikkien yhdeksän olemuspuolen kannalta. Tuo autuus-osa päättyy siihen, että Jeesus ilmoittaa: Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri.

Ja hän lisää, että te olette maan suola, ja te olette maailman valo. Jos elämä joskus tuntuu merkityksettömältä, näitä sanoja on hyvä muistella ja meditoida. Niissä on ihmeellinen voima.

Laeista yksilölliseen tietoon

Sen jälkeen Jeesus ilmoittaa ettei tullut kumoamaan lakeja vaan täyttämään ne. Ja hämmästyttävästi hän antaa ymmärtää, että lain täyttymys tapahtuu minän sanojen kautta. Aikaisemmin oli olennaista ollut jumalan sana ja sen noudattaminen. Nyt sen tilalle tulevat "Minä sanon teille..." lauseet.

Jumalan sanojen pyhyys ja luomisvoima on tulossa ihmissanojen ulottuville!

Myös pääsy taivasten valtakunnan tai henkisen maailman yhteyteen avautuu nyt kaikille ihmisille, ei enää vain erikseen vihityille, sillä Kristus itse on se vihkimys, joka ihmiskunnalle nyt annetaan.

On kuitenkin yksi ehto, ensimmäinen: teidän on noudatettava jumalan tahtoa paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset. On mahtavaa, miten Jeesus tässä kääntää vanhan auktoriteettisuhteen päälaelleen. Kuka tahansa voi oman sisäisen henkisen tajunsa pohjalla päästä henkiseen maailmaan, paremmin kuin ennen fariseukset ja lainopettajat.

Sovi veljesi kanssa

Nyt "minä sanon teille" -opetus jatkuu ja Jeesus todellakin selittää henkisiä lakeja ihmisille. Ennen ne oli julistettu ja poltettu lain tauluihin, nyt Jeesus vetoaa suoraan ihmisten omaan ymmärrykseen. Siinä on jotain samaa kuin puoli vuosituhatta aiemmin Buddhan opetuksissa.

Jeesus kehottaa sopimaan veljen tai vastapuolen kanssa. Hän kehottaa olemaan himoamatta naista hänet nähdessään, hän kehottaa olemaan vannomatta lainkaan.

Tässä tulee ihmeellinen tunne, että siinä missä Jeesus esiintyi kuin kuninkaana ja kaikkivoipana autuuksia julistaessaan, hän nyt näyttää kuin esimerkkinä, miten minäolento itse voi arvioida samoja asioita, jotka aikaisemmin esiintyivät kymmenessä käskyssä.

Näiden lauseilla saattaa olla jokin sisäinen järjestys, joka avautuu myöhemmin, mutta näin ensimmäisellä tarkastelulla sitä on vaikea havaita. Jeesus esimerkiksi kehottaa puhumaan selkeästi ja rehellisesti, joka kyllä tai ei. Enempi on pahasta.

Kun luen näitä lauseita, minulla on koko ajan sisäinen visio siitä, miten Jeesus nyt katselee maailmaa ja ihmiskuntaa vuorelta vielä täydessä aurinkotietoisuudessa. Vähitellen tuo valtava henkisyys on supistuva kohti Golgatan mysteeriä, mutta hän vielä katselee ihmisten elämää maanpäällisen hengen korkeuksista.

Siksi ohjeissa tulee myös asioita, jotka voivat käytännössä olla mahdollisia vasta tulevaisuudessa: Älä tee pahalle vastarintaa.

Hämmästyttävää kyllä, jos jälleen kysymme, missä tätä ohjetta parhaiten nykyaikana noudetaan, niin jälleen vastaus on, new age -piireissä. Uuden ajan tietoisuudelle on ominaista, että jokainen, joka siihen kykenee, saa vapaasti esittää omaa opetustaan. Päästäkseen esiin hänen ei tarvitse kiistää toisia opetuksia, vaan hän mittansa on yksi siinä, miten hän tuo oman opetuksensa esiin.

Tämän oivaltaminen oli suuri kokemus, toteuttamisesta puhumattakaan. Olen itse kasvanut ja kokenut vielä niin voimakkaasti aikakauden, jolloin totuuden aksioomana oli: jos minä olen oikeassa, niin muiden on oltava väärässä. Tai, jos meidän yhteisömme on oikeassa, muiden yhteisöjen on oltava väärässä.

Tämä maailmankokemus on kuitenkin selvästi muuttumassa. Hyväksymisestä, myötätunnosta ja rakkaudesta on tulossa yhä tärkeämpiä. Myös dualismista eli vastakkainasettelusta vapautuminen on new agen keskeisiä ihanteita.

Puolustautumisen ja hyökkäämisen sijaan itse koetun totuuden esittämiseen pääseminen on omankin kokemukseni mukaan joskus uskomattoman vaikeaa. 

Fyysinen ja henkiset maailmat

Kuten autuus-lauseista opimme, ihmisellä tulee olemaan yhdeksän olemuspuolta, joista hän tällä hetkellä kehittää aktiivisesti vasta kuudetta. Sen hyvettä nimitimme puhdassydämisyydeksi.

Jeesus itse osoitti, että viimeistein hetkien lähestyessä hänen oli mahdollista olla puolustautumatta ja hyökkäämättä. Mutta hänelle se oli mahdollista, koska hänessä oli valmiina ne korkeammat olemuspuolet, joita me ihmiset olemme vasta kehittämässä. Siksi näyttää siltä, että näiden Minä sanon teille -lauseiden arvioinnissa ihmisen on itse käytettävä parasta ihmisarviointiaan löytääkseen sen tien, joka hänelle sopii juuri siinä tilanteessa.

Minä sanon teille -lauseet eivät enää ole lakeja, vaan ne ovat Kristuksen puhetta ihmisymmärrykselle. Siksi ymmärtääksemme niitä meidän on käytettävä parasta ymmärrystämme. Ja se on sallittua. Jos yritämme ymmärtää niitä toteltavina lakeina, ne kääntyvät heti vastakohdikseen. Tarkoitus on että ihmisen yhä vapaampi ja yhä rakastavampi minä arvioi nyt itse mitä hän sanoo, mitä minä sanoo.

Korkeammilla tasoilla ja energiatasoilla voimme jo hyvin alkaa ymmärtää pahan vastustamattomuuden merkityksen. Fyysisellä tasolla se voi tulla täysin mahdolliseksi vasta kaukaisessa tulevaisuudessa. Toki voimme pyrkiä siihen jo nyt.

Rakasta vihamiehiäsi

Seuraava opetus on puhdasta henkistä loistoa: rakasta vihamiehiäsi ja rukoile vainoojiesi puolesta!

Tällä kohden voi miettiä, rakastanko minä todella kaikkia läheisiäni. Keitä muita minä mahdollisesti rakastan, keiden puolesta olen aidosti rukoillut?

Nyt on huomattava, että rukoileminen vihamiesten puolesta ei tarkoita, että rukoilen että hän muuttuisi sellaiseksi, kuin minä haluan tai minun mielestäni olisi oikein. Ei, vaan se tarkoittaa, että sydämeni on todella puhdas. Rukoilen tämän ihmisen puolesta, jopa viholliseni puolesta ilman mitään omia vaateita!

1 kommentti . Avainsanat: Vuorisaarna, Jeesus, Kristus, Minä sanon teille,

Minä sanon teille... Vuorisaarnan uusi opetus

Tiistai 10.3.2015 klo 13:58 - Matti Kuusela

"Noihin aikoihin Johannes Kastaja tuli ja alkoi julistaa Juudean autiomaassa: 'Kääntykää, sillä taivaan valtakunta on tullut lähelle!'"

Autiomaa tarkoittaa henkisesti tilaa, jossa tosin on runsaasti sisältöä, mutta se on elottomassa muodossa. Johanneksen kehoitus kääntyä tarkoittaa syvää mielenmuutosta ja havahtumista. Ja jos ajattelemme tarkemmin, mistä juutalaiset voisivat kääntyä. Heidän koko olemassaolonsa päätehtävä on ollut fyysisen kehon valmistaminen Kristukselle. Sitä he ovat kansana valmistelleen jo parintuhannen vuoden ajan Aabrahamista lähtien, ja jos lähdemme Zarathustrasta, niin omistautui tuolle työlle jo tuhansia vuosia aikaisemmin.

Ja kun oletamme, että Johannes tiesi mistä puhui - hänhän oli aikaisemmin Elia, juutalaisten kansallisprofeetta tai myös kansansielu - niin voimme oivaltaa, miten Elia-sielu nyt Johanneksena, Kristuksen edelläkävijänä, tietää henkisesti että Kristus on jo läsnä, ja siksi mielensuunta on muutettava Kristuksen odotuksesta hänen läsnäolonsa kokemiseen.

Taivaitten valtakunta viittaa tietysti Kristuksen tuloon, mutta myös paljon enempään kuin vain hänen henkiseen läsnäoloonsa. Se viittaa siis siihen, että taivaitten valtakunta on tullut lähelle. On aivan kuin suuri esirippuolisi auennut: taivaitten valtakunta ei ole enää vain harvojen valittujen saavutettavissa vihkimyksen kautta, vaan maan päälle tulleen Kristuksen henkisen voiman avulla jokaiselle ihmiselle on avautunut mahdollisuus päästä yhteyteen henkisen maailman kanssa.,

Jeesuksen julistus

Hämmästyttävää on, että kun Jeesus kiusaustensa jälkeen sai kuulla, että Johannes oli vangittu, hän siirtyi Galileaan ja alkoi siellä julistaa täsmälleen samaa opetusta kuin Johannes: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!"

Alkutekstin kreikkalainen sana kääntymiselle tai katumiselle on metanoeite. Sitä on erikielisissä raamatuissa käännetty katukaa, muuttakaa mielenne, kääntykää. Jos katsoo itse kreikan sanaa, niin sen alku meta tarkoittaa ylempää tai kattavampaa näkökulmaa tai siihen kohoamista. Näin ollen Jeesuksen kehoitus siis tarkoittaa meidän kielellämme lähinnä: Kohottakaa tietoisuutenne, sillä henkinen todellisuus on tullut lähelle."

Kun nyt kaksituhatta vuotta myöhemmin kuulostelemme tuota opetusta, ja kysymme, miksi se kuulostaa niin tutulta, missä me olemme sen kuulleet, niin vastaus on: new age -tietoisuuden piirissä on puhuttu ja opetettu juuri tuota, jopa aivan samoilla sanoilla.

Kakstuhatta vuotta on kulunut valmisteluun, ja huomaamme, että Jeesuksen kehotus lopultakin soi maailmassa, uuden ajan henkisyydessä.

Emme tässä nyt kuitenkaan keskustele enempää uuden ja esimerkiksi kristillisten kirkkokuntien suhteista, vaan palaamme kappaleemme alkuun. Jostain englanninkielisestä tekstistä sattui silmiini lause, että Jeesus tuossa lauseessa toistaa Johannes Kastajan sanoman.

Toki, mutta se ei ole mitenkään tapahtuman idea, vaan se, että nyt kun Johannes on jo suorittanut oman tehtävänsä, hän on kastanut Jeesuksen Jordanilla ja hänet on vangittu, toisin sanoen hänen tehtävänsä fyysisessä ruumiissa on suoritettu, hänen valtava henkisyytensä siirtyy Jeesuksen käyttöön.

Joskus kauan sitten olemme jo puhuneet siitä, miten Jeesus syntyperänsä puolesta oli sekä juutalaisten kuningas (Matteus) että ylipappi (Luukas). Nyt hänen henkiseen olemukseen liittyy mukaan myös juutalaisten kansansielun ja korkeimman profeetan olemus Johannekselta.

Vasta sen jälkeen Jeesus voi sanoa, että hän on tullut toteuttamaan lain. Hänellä on omassa olemuksessaan lain kuninkaallinen, papillinen ja profeetallinen perusta.

Sitäkin ihmeellisemmältä tuntuu, kun hän tuon lain toteuttamisen lupauksen jälkeen jatkaa välittömästi: "Minä sanon teille..."

Hän ei siis perustakaan noille auktoriteeteille sitä mitä puhuu, vaan hän tuo puheensa lähteeksi aivan jotain uutta: Minä, minuus.

Ensimmäinen näistä suurista Minä sanon teille -lauseista kuuluu kokonaisuudessaan: "Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan."

Tie hengen maailmaan

Tällä yhdellä lauseella Jeesus kumoaa kaikki vanhat auktoriteetit. Lainopettajien ja fariseusten opetuksilla ei päästä lähemmäksi tulleen henkisen maailman yhteyteen, vaan jokaisen henkisen todellisuuden yhteyttä kaipaavan ihmisen on toteuttava jumalan tahtoa paremmin kuin he.

Ja samalla tuohon yhteen ainoaan lauseeseen sisältyy toteumus, että jokaisella ihmisellä on nyt mahdollisuus päästä yhteyteen henkisen todellisuuden kanssa. Ei kuuntelemmalla vanhoja auktoriteetteja, vaan sen avulla, mikä on uusi henkinen voima maailmassa, minä. Minä sanon teille. Se minä on myös jokaisessa ihmisessä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, Jeesus, Johannas Kastaja

Vuorisaarnan ohjelista: sydämen puhtaus

Sunnuntai 8.3.2015 klo 19:08 - Matti Kuusela

Olemme saaneet Vuorisaarnan autuuksien ohjeita avatuksi jo huomattavan pitkälle. Autuudet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, mitä me normaalisti autuudella tarkoitamme, vaan "Autuaita ovat" -lauseet on pikemmin ymmärrettävä siten, että niillä menee hyvin, jotka tekevät niin ja niin. Onko sen pohjalta iloinen, onnellinen, autuas tai tyytyväinen, jää jokaisen omaan varaan.

Varmaa myös on, että meille ihmisille kehittyy tulevaisuudessa vielä uusi tunteita.

On myös selvää, että autuuslista noudattaa ihmisen kehitystä. Olemme kehityksemme mukaisesti edenneet autuusautuudelta. Jokainen autuusvaihe kuvaa noin 2300 vuoden kehitystä, eli Rudolf Steinerin tarkoittamaa kulttuurikautta.

Nykyisin keskeinen autuus, jota harjoittelemme, on puhdassydämisyys. Se on Vuorisaarnassa se, mitä meidän kulttuurikaudeltamme odotetaan. Kristuksen maanpäällisen elämän aikana elimme edellisessä vaiheessa, jolloin hyveenä oli anteeksintamus.

Kalevala ja Vuorisaarna

Kalevalaisittain katsottuna me elämme nyt Lemminkäisaikaa, mikä tarkoittaa, että me ohjaudumme kukin omasta sisäisyydestämme käsin. Voimme tosin omaksua erilaisia uskomuksia läheisiltämme tai meitä lähellä olevilta yhteisöiltä, jopa yleisestä ilmapiiristä, mutta silti meidän jokainen vallassa on valita oman sisäisyytemme mukaan, mitä uskomuksia tahdomme toteuttaa.

Se merkitsee myös, että me jokainen olemme nyt täysin vastuullisia siitä mitä teemme. Jumala tai puolue tai esi-isät eivät enää määrää mitä ajattelemme tai teemme, vaan siinä mielessä me jokainen olemme vastuussa suoraan itsellemme tai jumalalle, tai enkelillemme. Siinäkään emme enää voi nimetä vain yhtä vastuullisuuden kohdetta. ja jos niin tahdomme tehdä, voimme ehkä lausua, että me olemme vastuullisia sen edessä, minkä koemme korkeimmaksi.

Ilmarisaika

Ennen nykyistä tietoisuussielun sydämen puuhtauden aikaa me elimme Ilmarisvaihetta. Se oli aikaa, jolloin me olimme vapautumassa jumalan ohjaamasta tietoisuudesta täysi-ikäiseen ihmisyyteen. Se oli vaihe, jolloin Kristus saattoi astua keskuuteemme, ja se oli myös aikaa, jolloin tuo sisäinen vastuu, jonka nykyaikana on siis pohjauduttava yhä enemmän sydämen puhtauteen, oli vasta kehittymässä.

Ilmarisajan lause oli: armahda toisia, niin sinut armahdetaan. Ihmisen oli alettava oivaltaa, että hänen omat tekonsa vaikuttavat hänen tulevaisuuteensa. Edellisenä Väinämöisaikakautena häneltä odotettiin vain jumalan kuuntelua. Se lupasi hänelle sisäisen ravinnon, jopa ulkoisenkin.

Nyt tuona aikana, joka alkoi suunnilleen kreikkalaisen kulttuurin kukoistuksen myötä, ihmisen oli opittava katsomaan itse, mitä tehdä. Kaikki ei kuitenkaan ollut pelkästään omien kokeilujen varassa, vaan tuona aikana ihmiskunnalle opetettiin yhä uudelleen ja uudelleen hyveiden merkitystä.

Hyveet olivat niitä toimintatapoja, jotka lupasivat maailmalta suotuisia vastauksia. Tuo aika kesti suunnilleen keskiajan loppuun. Nyt lemminkäismieli kapinoi hyveitä vastaan ja kokee ne usein vanhanaikaisiksi.

Silti hyveet toimivat edelleen elämämme perustana, samoin kuin väinömöisvaiheen vielä vanhempi vanhurskauden ja jumalan kuuntelun periaate, jonka Vuorisaarnan mukaan tulisi tuntua meissä yhtä luonnollisena kuin me koemme nälän ja janon fyysisessä ruumiissamme.

Suuri oivallus on se, että vaikka me kuljemme eteenpäin ja kehitämme jokaisena suurena kulttuurikautena yhtä uutta suurta askelta, meidän on "autuaiksi" tullaksemme jatkuvavasti päivitettävä ja pidettävä yllä myös vanhoja hyveitä.

Hyvin menee -ohjeet

Katsokamme vielä uudelleen mitä nuo onnellisuuden ja menestyksen ohjeet olivat:

1. Ole koko ajan avoin uudelle tiedolle niin, että voit koko ajan unohtaa vanhan: olet aina köydä tiedon kerjäläinen jokaisessa uudessa tilanteessa, jonka maailma sinulle antaa.

2. Ota avoimesti vastaan kaikki tunteesi ja kokemuksesi ja elä ne, myös hyvät tunteet. Sitä merkitsee "murehtiminen". Tunteet sinänsä eivät ole pahoja, mutta niiden vastustus tekee usein todella kipeää. Kun avaudet hankalille tunteille, hyvät tunteet nousevat luonnollisina esiin.

3. Opettele hallitsemaan mielenliikkeitäsi, tekojasi, edelliset kohdat muistaen. Silloin kuljet elämässäsi eteenpäin. Tälläkin kohtaa "hallitseminen" on ymmärrettävä avoimesti ja laajasti. Se on maltillisuutta, pitkämielisyyttä, sitä että olet valmis pohtimaan tekojasi niin kauan kuin se on tarpeen, kuukausia, vuosia, vaikka koko elämäsi. Et usko tai ole uskomatta vain vanhojen käsitystesi pohjalta, vaan työstät jokaista asiaa niin että sisäinen työsi lopulta lahjoittaa sinulle ymmärryksen.

4. Neljättä kohtaa on todella vaikea oivaltaa. Se tarkoittaa, että se jumalmaailman luova rikkaus, joka on aikaisemmin meitä elävöittänyt, on meidän nyt alettava löytää omasta sisäisyydestämme. Me kohtaamme tuon asenteen Vanhan testamentin patriarkoilta, kuten Aabrahamilta. Me kohtaamme sen Kalevalasta Väinämöiseltä. Tuota sielua elävöittävää asennetta kutsutaan vanhurskudeks, hurskaudeksi, oikeamielisyydeksi, oikeudenmukaisuudeksi, jumalan kuunteluksi, uskonnollisuudeksi... mutta nyt meidän on löydettävä tuo sielun henkinen perusvire omasta itsestämme, korkeimpa mitä voimme itsestämme tavoittaa. Silloin me tulemme sisäisesti ravituiksi.

5. Viides vaihe on oivaltaa, että minä olen maailmassa tasaveroisena olentona muiden kanssa. Se miten minä kohtelen mitä tahansa muista olentoja ja myös itseäni, määrittää elämäni. Se määrittää sen, miten maailma minulle vastaa. Ja se on prosessi, joka toimii yli maallisten elämien. Yhden elämän sisäisten asenteiden seuraukset voivat lopullisesti tulla esiin vasta useiden inkarnaatioiden kuluttua. Voidakseni todella ymmärtää syvästi tämän viidennen vaiheen minun on omaksuttava ensin neljäs.

6. Kuudennessa vaiheessa alan tajuta, että on vain yksi tie saavuttaa tasapaino maailman ja itsen välillä. Se on puhdassydämisyys. Se on sitä, mitä monet meidän aikamme kuvaavat edosta luopumisena, itsekkyydestä luopumisena. Mutta puhdassydämisyys ei ole vain jostain luopumista, vaan se on myös avatumista ottamaan vastaan kaikkea mitä elämä ja maailmankaikkeus meille ohjaavat. Kun sydän tulee puhtaaksi, maailmankaikkeuden rikkaus, kauneus, henkisyys ja viisaus solisevat vapaasti ja luovasti meidän kauttamme. Me emme pidä niitä itsellämme, vaan lähetämme ne jälleen eteenpäin oman rakkautemme ja luovuutemme kehittäminä ja sävyttäminä.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuorisaarna, elämänohjeet

Kohti puhdassydämisyyttä

Perjantai 27.2.2015 klo 18:53 - Matti Kuusela

Vuorisaarnan kuvaus päättyy Matteuksen evankeliumissa sanoihin, joissa kerrotaan että kansanjoukot olivat hämmästyksissään Jeesuksen opetuksista. He kokivat, että Jeesus puhui asioista, jotka hän tunsi. Se ei ollut vain selostusta, vaan ”hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta.” Kansa koki, että Jeesus puhui asioista, jotka hän tunsi henkilökohtaisesti.

Matteuksen ”vallaksi” suomennettu kreikan sana on eksousias, joka on myös enkelihierarkian nimi. Sanalla Vallat tarkoitetaan niitä samoja enkeleitä tai jumalia , jotka Ensimmäisen Mooseksenkirjan alussa päättävät luoda ihmisen ja joista yksi on Jehova. Heitä kuvataan myös nimellä elohim.

Lause siis tarkoittaa, että kansa koki Jeesuksen puhuvan ensin ”autuuksista” ja sitten vanhojen käskyjen merkityksestä samalla vallalla ja voimalla kuin Jehova oli puhunut niistä Moosekselle noin tuhat vuotta aikaisemmin. Sen on täytynyt olla valtava kokemus.

Kristus ja Jehova

Yksi syy, minkä tähden monet raamatunkohdat ovat meidän aikanamme vaikeita ymmärtää, on se, että henkiset olennot esiintyvät niissä erilaisissa yhteyksissä toisiinsa. Nykyään me odotamme, että sama yksilöllisyys esiintyy aina samalla tavalla ja samoissa yhteyksissä. Raamatussa niin ei kuitenkaan ole, vaan esimerkiksi Jeesus tai Kristus, tai Jeesus Kristus, esiintyi useilta erilaisilta näkökannoilta.

Ajatelkaamme Vuorisaarnan yhteyttä siihen, miten Mooses otti Siinain vuorella vastaan Jumalan kymmenen käskyä. Näillä kahdella tapahtumalla on yhteistä jo se, että kumpikin tapahtuu vuorella, lähellä jumalaa tai henkistä maailmaa. Ja kummassakin annetaan juutalaisille tai ihmiskunnalle uusi ajanmukainen henkinen opetus.

Aikaisemmin kuvittelin, että Siinain jumala oli yksiselitteisesti Jehova, mutta myöhemmin aloin oivaltaa, että Jehovan taustalla oli Kristuksen opetus. Kun nyt luin jälleen Vuorisaarnaa, jossa Jeesus autuuksien jälkeen palaa Kymmenen käskyn opetuksiin ja esittää ne uudella tavalla, ei enää käskyinä vaan selostaen niiden merkitystä, niin asia käy selväksi. Jo kymmenen käskyä olivat lähtöisin Kristukselta itseltään, mutta hänen on esitettävä ne Jehovan kautta.

Vuorisaarnan aikaan Kristus on tullut maan päälle, ihmisten keskuuteen, ja nyt hän kykenee esittämään käskyt uudella tavalla, ihmisten tasolla. Ja silloin ihmiset kokevat, että hänessä on sama elohim- eli luojajumalien tai Jehovan voima kuin siinä tapahtumassa, jossa käskyt aikanaan annettiin.

Mielenkiintoista on sitten se, että juutalaiset tunnistivat tämän saman henkisen voiman runsaan tuhannen vuoden takaa.

Vallat – elohim - muodonhenget

Rudolf Steiner käytti Valloista tai elohim-olennoista nimitystä muodonhenget. Yksi heistä, joka siirtyi vaikuttamaan auringosta kuuhun, oli Jehova.

Muodonhenget ovat niitä, jotka ovat luonnon taustalla olevia voimia. He muotoavat luonnon ja kaikki olennot, ja Raamatussa he ovat aina läsnä silloin, kun luonnonvoimat järkkyvät, kun myrskyää, salamoi tai maa järisee. Silloin ukkosti ja salamoi, kun käskyt annettiin ensimmäisen kerran.

Mooseksen saadessa käskynsä vuorella oli juuri tällainen suuri luonnonmyrsky, mutta ihmeellistä on, että Vuorisaarnan aikana mitään myrskyä ei ole, vaan luonto tuntuu esiintyvän ihmeellisessä rauhassa. Kristuksen aurinko-olemus loistaa rauhaa maan päälle. Nyt hän on itse paikalla. Nyt hän ei enää ilmesty Jehovan kautta. Hän kertoo tulleensa täyttämään lain, ei kumoamaan sitä.

Ihmiskehityksen uusi suunnitelma

Palatkaamme jälleen Vuorisaarnan alkuun, jossa Kristus kertoo ihmiskehityksen uudesta suunnitelmasta yhdeksäntasoisena kokonaisuutena. Siinä jokainen taso vastaa yhtä ihmisolemuksen tasoa. Näistä yhdeksästä vaiheesta me olemme hengentieteen mukaan kulkemassa nyt vasta kuudetta, joten puuhaa meillä riittää tulevaisuudessakin.

Ohjelman kuudes lause kuuluu Uuden testamentin suomennoksessamme: ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä jumalan.”

Tämä on siis meitä varten: kun puhdistamme sydämemme, niin henkinen katseemme avautuu!

Tästä henkisestä puhdistumisesta on varmaan monella sisäinen kokemus. Tärkeää siinä on kuitenkin oivaltaa, että puhdistumisen merkitys on vanhatestamentillisissa ja uusitestementillisissa uskonnoissa hyvin erilainen. Vanhoissa uskonnoissa todella puhdistettiin itseä niin erilaisin henkisin menetelmin kuin rituaalisilla pesuilla ja puhdistusmenoilla.

Nyt puhdistuminen tarkoittaa Kristuksen avulla koettua sisäistä voimaa. Puhtaus on ennen kaikkea sitä, miten me toimimme. Se sisäinen asenne, se on henkilökohtaista elämää ja toimintaa. Sen pohjalta lauseen voi kirjoittaa esimerkiksi:

Puhdistakaa sydämenne oman henkenne voimasta, Kristusta etsiessänne, niin sisäiset silmänne avautuvat.

Vuorisaarnan opastukset

Koko sarjan ensimmäinen ohje kuuluu, että ne joilla on hengen nälkä, saavat nyt oman itsensä kautta tyydytyksen. Hengen kerjäläinen ilmentää vastapainoa sille rikkaalle miehelle, joka ei kyennyt kulkemaan neulansilmän kautta tai astumaan taivasten valtakuntaan.

Saadakseen todellista tietoa on ihmisen kyettävä ensin vapautumaan vanhasta.

Toinen ohje kuuluu, että meidän on kuunneltava tunteitamme, meidän on hyväksyttävä niin murheemme kuin ilommekin. Meidän on tunnettava tunteemme, jotta me niiden kautta kulkea siihen täyttymykseen, jota evankeliumissa kuvataan lohdutukseksi.

Ensimmäinen kohta oli fyysistä tasoa varten, toinen eetterikehoa eli elämänvoimakeholle. Kolmas lause kertoo astraaliruumiin kehityksestä: maltilliset perivät maan. Se tarkoittaa, että ihmisen on opittava itse hallitsemaan omia sisäisiä voimiaan kyetäkseen suorittamaan loppuun maan antaman koulutuksen, toteuttaakseen maan kehitystarkoituksen.

Vanhurskauden arvoitus

Neljännessä lauseessa etenemme varsinaiselle sielulliselle tasolle. Ensimmäistä sielun kehitysvaihetta nimitetään aistimus- tai tuntosieluksi. Se on vielä hyvin kosminen sielunalue. Sitä kehittivät varsinaisesti muinaiset egyptiläiset, jotka rakensivat pyramidinsa ja temppelinsä kosmisten mittasuhteiden ja tähtivoimien mukaan. He kokivat ne vielä suoraan sielussaan. Kalevalassa tätä kehitysvaihetta edustaa Väinämöinen.

Meidän Raamatussamme neljännen lauseen keskeinen käsite on vanhurskaus, erikoinen sana, josta ainakin minulle tulee mieleen Aabrahamin suhde jumalaan, mutta siihenpä se jääkin. Lause kuitenkin lupaa, että ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, tulevat ravituiksi.

Edessäni olevassa englantilaisessa käännöksessä sana on kuitenkin oikeamielisyys tai oikeudenmukaisuus. Kun muuttaa vanhurskauden tilalle oikeudenmukaisuuden, niin lause selvenee välittömästi: ne joilla on oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano, he saavat... niin, mitä he saavat? Heidät ravitaan, he saavat täyttymyksen.

Käsittääkseni se tarkoittaa, että ne joilla on syvä kosminen oikeudenmukaisuuden taju ja tarve, he myös täyttyvät kosmisille jumalvoimilla.

Vanha vanhurskaus tai jumalmielisyys tarkoitti sitä, että jumala palkitsi ihmisen. Nyt Kristuksen aikana meidän on tunnusteltava tätä ajatusta vielä hieman pidemmälle. Kristuksen kautta maailmanviisaus on muuttunut. Se on kehittynyt eteenpäin niin, että emme voi enää henkisessä tiedossamme tyytyä siihen mitä on ollut, vaan nyt maan piirissä läsnäolevan Kristuksen kautta myös maanviisaus on jatkuvassa kehitystilassa. Siksi uusi ja sisäisesti ravitseva henkisyys meissä voi olla vain sellaista, jossa me koemme maailman kaikkein korkeimman oivaltamamme viisauden mukaisesti.

Armahtaminen

Viidennessä lauseessa me tulemme yhä lähemmäksi nykyajan henkistä opetusta: ne, jotka armahtavat, ne armahdetaan.

Se tarkoittaa, että katseemme suuntautuu jumalmaailmasta yhä enemmän toisiin ihmisiin ja maailmaan ympärillemme. Aivan kuin me vasta tällä kohden tulisimme todella läsnäoleviksi tässä maailmassa. Tulemme nyt ensi kertaa täysikasvuiseksi siinä mielessä, että voimme tehdä itsenäisiä päätöksiä. Armahtaessamme me otamme vastuun itsellemme, teemme jotain mikä aikaisemmin kuului vain jumalalle. Ja se on mahdollista juuri Kristuksen kautta. Kristus minussa antaa minulla todellisen mahdollisuuden antaa anteeksi.

Rudolf Steinerin mukaan tämä merkitsee, että ihminen nyt saa mahdollisuuden oppia, että maailma vastaa hänelle samalla tavalla kuin hän suhtautuu maailmaan. Sen mitä teet maailmalle tai toisille ihmisille, se palaa sinulle takaisin. Tässä huomaa myös, että tämä omien tekojen ja maailman tekojen vastaavuus ei toimi mekaanisena fyysisen maailman lakina, vaan se on maailman sisäisemmän tason lainomaisuus, jonka oikea ymmärtäminen edellyttää myös oikeaa mielenlaatua.

Tässä armahtamisen ja anteeksiannon rinnalle kuuluvat myös hyveet. Ne kertovat asenteista, jotka ovat sopusointuisessa suhteessa maailman kanssa.

Puhdassydämisyys

Näin olemme tulleet kuudennen lauseen puhdassydämisyyteen ja nykyaikaan saakka. Kuudes lause lupaa, että sydämeltään puhtaat saavat nähdä jumalan.

Käytännössä puhdassydämisyys on sitä, että kielteiset värähtelyt eivät jää kiinni sydämiimme. Se ei Kristuksen mielessä ole sitä, että me suljemme ulkopuolelle kaikki epämieluisat tuntemukset, vaan puhdassydämisyys on sitä, että me otamme vastaan kaiken mitä maailma meille tarjoaa, ja sydämme säilyvät puhtaina siitä huolimatta.

Rakkaudella

Matti



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, Rudolf Steiner, vallat, elohim, Jehova, nykyaika, oikeamielisyys, vanhurskaus

Vuorisaarnan opetusohjelma

Maanantai 23.2.2015 klo 21:23 - Matti Kuusela

Hei ystävät, Vuorisaarnan alkua voi pitää evankeliumien sisällysluettelona. Vuorisaarna kertoo siitä, miten ihmisen olemuksen yhdeksän tasoa tulevat kehittymään meidän uutena aikanamme Kristuksen vaikutuksesta.

Aivan olennaisen tärkeää on myös ymmärtää, että vanha kiista siitä, kumman teot vaikuttavat enemmän, Kristuksen vain ihmisen, on täysin vanhanaikainen. Vanhan testamentin uskonnollisuudessa tuollaista olisi voinut kysyä, mutta meidän aikanamme kysymys on yhteisroiminnasta. Kristus tekee kaiken sen minkä voi, ja loppu jää meidän huoleksemme. Se on niin yksinkertaista.

Mutta meidän kannaltamme se loppu, on aina alku. Meidän on oltava aktiivisia: meidän on todellakin pelastettava itse itsemme, koska kukaan muu ei sitä tee. Kristus on tehnyt ja tekee koko ajan oman osuutensa.

kristus_s.jpg

Kristuksen tietoisuus

Voi olla hyvä koettaa asettua hetkeksi Kristuksen asemaan. Siinä missä meillä on maallinen tietoisuus, hänen tietoisuutensa on kosmista. Hän on esimerkiksi täysin tietoinen siitä, miten meidän elämämme kullakin on sujunut eri inkarnaatioissa tähän saakka. Hän näkee selvästi, miten meidän kunkin on tehtävä tulevissa elämissämme saavuttaaksemme tasapainon omissa kehitysvoimissamme.

Hän näkee miten maanvoimat ja planeettavoimat ja kiintotähtivoimat vaikuttavat. Ja hän elää meidän kosmisena veljenämme, ja tämä on mielenkiintoista: hän on tavallaan itse samassa minäkehityksen vaiheessa kuin me ihmiset, mutta kosmisessa mittakaavassa.

Kuvitellaan, että me olemme kansakoulussa käymässä läpi tiettyä kehitysohjelmaa. Kristus käy läpi samaa kehitystä, mutta yliopisto- tai jatko-opiskelijatasolla.

Hän ei määrää meitä, vaan hän kulkee meidän edellämme, tai toisella tavalla katsottuna yhtä jalkaa meidän kanssamme.

Koska Kristus siis kulkee samassa tahdissa meidän kanssamme, mutta valtavasti korkeammalla tasolla, hän kykenee kertomaan meille jo ennalta kaikista tulevista opintovuosistamme, mikä on niiden jokaisen olennainen kehitystehtävä.

Vuorisaarnan opetusohjelma

Se on Vuorisaarnan alku. Sitä tarkoittavat autuudet. Te suoriudutte hienosti fyysisen kehon tasosta, kun olette avoimia kaikille uudelle tiedolle. Sillä tavoin te saatte perusymmärryksen siitä, miten kaikki toimii.

Toisen opetuksen idea on, että kun te hyväksytte ja käytte rauhassa läpi kaikki tunteenne ja tuntemuksenne, silloin ne kaikki tulevat työstetyiksi ja voitte olla onnellisia ja tyytyväisiä.

Kolmanneksi teidän on oltava maltillisia. Oppikaa ohjaamaan omia sisäisiä voimianne, niin saatte käytyä koulunne loppuun ja saatte hyvän todistuksen.

Tämä oli kaikki tavallaan ulkoista. Nyt katsomme sisäisiä voimianne. Etsikää itsestänne aina sellainen sisäinen asenne, että olette innostuneita ja avoimia kaikelle mitä kohtaatte. Silloin teidän voimamme pysyvät vireessä ja kykenette oppimaan kaiken mitä ikinä tarvitsette. Kun te olette tällä tavoin avoimia ja innostuneita ja kiinnostuneita, niin mitä te opiskeletta ja kohtaatte, ravitsee teitä.

Huomatkaa, että niin tärkeitä kuin aidot lapsenomaiset ihmisyyden voimat ovatkin teidän kasvussanne, niin te olette myös osaltanne aikuisia: teidän on ymmärrettävä vastuunne maailmanhenkisyyden suhteen. Se merkitsee, että aikuisina te ja maailma toimitte vuorovaikutuksessa keskenänne. Olette kuulleet esimerkiksi anteeksiannosta. Maailma toimii jokaiselle ikäänkuin hänen omana henkisenä peilikuvanaan. Kun esimerkiksi annat anteeksi lähimmäisillesi, kuten olen opettanut, maailma antaa anteeksi ja vapauttaa sinut. Sama pätee kaikkiin niin ominaisuuksiin, joita on kutsuttu hyveiksi. Jokainen hyve, jota noudatat on suora enkelivoima, joka virtaa sinulle takaisin. Kun sinä armahdat, sinut armahdetaan. Se toimii kaikilla elämänalueilla.

Kaikki nämä ovat valmistusta siihen, että voit elää elämääsi puhtain sydämin. Kun olet työstänyt ja vapauttanut sisäisesti kaikki vanhat jännitykset, sinua lähestyy aika, jossa aivankuin valmistut ylioppilaskirjoituksiin. Alat nähdä millä tavoin asiat sulautuvat yhteen, millä tavoin se mitä olet opiskellut, liittyy siihen mitä maailmassa tapahtuu. Se tarkoittaa, että kun olet oppinut läksysi niin, että alat nähdä näiden opetusten taakse, kaikki avautuu sinulle uudessa valossa, alat nähdä Jumalan, kuten Vuorisaarna sanoo. Tämä on se taso, jolla me nyt työskentelemme, ja siksi sen merkitys, mitä Jumalan näkeminen todellisuudessa on, on vielä useimmille verhottu.

Silloin kun ihminen saavuttaa puhdassydämisyyden, vasta silloin hänestä voi alkaa kehittyä maailmassa todellinen rauhantekijä. Jo nyt te voitte harjoitella tuota seuraavan luokan tehtävää, valmistautua ja pyrkiä siihen, mutta ymmärrätte, että todellinen rauhatekijä voi olla vasta silloin, kun kaikissa asioissa kykenee luottamaan täydellisesti oman sydämensä puhtauteen ja puolueettomuuteen.

Tämän jälkeen on vielä kaksi luokkaa, mutta niitä ei todellisuudessa voi vielä ymmärtää. Niistä voi saada jonkinlaisen aavistuksen niin, että niissä rauhantekijän viisaus muuttuu ensin elämäksi ja sitten todellisuudeksi. Siksi näissä kahdessa viimeisessä Vuorisaarnan ohjeessa sanotaan, että ihminen tulee vainotuksi: hän siirtyy omasta yksilöllisestä elämästään koko ihmiskunnan ja maan elämään, ja pääsee kohtaamaan ne kaikkine hyvine ja raskaine puolineen.

Kristuksen kuva

Jotta me voimme todella ymmärtää edellisen, tajusin että meidän on muutetteva sisäistä Kristus-kuvaamme niin, että se vastaa tätä opetusta. Yllä oleva kuvasta Steiner sanoi, että juuri tuollaisena hän näki Kristuksen. Se on selkeästi hyvin moderni kuva, siinä ei ole vanhan ajan painolastia.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Vuorisaanen merkitys, Rudolf Steiner, Kristus

Puhdassydämisyys

Sunnuntai 22.2.2015 klo 10:23 - Matti Kuusela

Minulla on kauan ollut Jehovan todistajien interlineaarinen Uusi testamentti, jossa on teksti alkukielellä kreikaksi, sitten sana sanalta käännös englanniksi ja vielä varsinainen käännös. Siinä Vuorisaarnan ensimmäinen lause on suomennettuna "Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia henkisestä tarpeestaan, sillä taivaitten valtakunta kuuluu heille."

Mutta jos katsoo sana sanalta käännöstä, niin silloin loppu kuuluu paremminkin "...sillä heistä on taivaitten valtakunta".

Kun nyt jälleen katsomme Vuorisaarnan kokonaistilannetta Matteuksen evankeliumin mukaan, niin asiathan ovat edenneet seuraavasti. Jeesus on jo Jordanin kasteen jälkeen kokenut kiusaukset, mikä merkitsee, että hänen Kristus-olemuksensa on kohdannut maan viettelevät ja harhaanjohtavat voimat, mutta hän on kulkenut voittajana niiden läpi.

Kun hän kuuli, että Johannes Kastaja oli vangittu, hän ei jäänyt enää vanhaan kotikyläänsä Nasaretiin, vaan siirtyi Kapernaumiin Genetsaretin järven rannalle, elämän veden äärelle, voimme sanoa. Ja hyvin yksinkertaisesti kerrotaan, että hän alkoi julistaa "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle."

Suomenkielisessä käännöksessä on hyvä tuo kääntykää-sana, sillä siinä on käytetty myös katukaa-ilmaisua. Kreikaksi sana on metanoia, joka ymmärtääkseni merkitsee mielenmuutosta. Siis aivan ensimmäinen Jeesuksen opetuslause, se mistä kaikki muu Uudessa testamentissa lähtee liikkeelle, on kehotus suureen ja kokonaisvaltaiseen tietoisuuden muutokseen.

Ja miksi tietoisuuden muutosta tarvitaan? Siksi että taivasten valtakunta eli henkinen maailma on nyt hänen kauttaan tullut ihmisiä lähemmäksi. Jeesus tietää mistä opettaa, koska hän itse on se muutos.

Kaikessa mitä Jeesus opettaa ja puhuu, on juuri tuo elementti: hän tietää, mitä opettaa, koska tuo muutos, josta hän puhuu, on hän itse. Siksi keskeistä Jeesuksen toiminnassa on se, mitä hän tekee. Opetus on sitä, että hän kertoo mitä tekee. Se ei siis ole varsinaisesti mitään oppia, vaan syvimmiltään kuvausta siitä, mitä on tapahtumassa.

Rannalta vuorelle

Sitten Jeesus vaeltaa Galileanmeren rannalla, toisin sanoen maan ja veden raja-alueella. Siellä hän kutsuu ensimmäiset opetuslapsensa ja kulkee sitten joka puolella Galileaa. Nyt kerrotaan, miten hän opetti seudun synagogissa, julisti ilosanomaa eli evankeliumia ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat.

Evankeliumi siis tarkoittaa ilosanomaa, ja samasta lähteestä, josta tuo iloinen sanoma virtasi, virtasivat myös parantavat voimat ihmisille niin, että kaikki taudit ja vaivat paranivat.

Paraneminen oli täysin konkreettista ja samalla viesti koko ihmiskunnan tulevaisuudesta. 

Ja on hyvä muistaa tuo ilon sanoma, sillä me otamme henkiset asiat sielullisesti hieman liian vakavasti. Suuria ja tärkeitä ja keskeisiä ne ovat, mutta jos Jeesus puhuu niistä ilosanomana, niin kelvatkoon se niin meillekin.

Mutta iloon liittyy myös toinen puoli. Kun tuon jälkeen suuret kansanjoukot kokoontuivat ja seurasivat Jeesusta vuorelle, niin kuulemme siis jatkoa tuolle aivan kuin otsikkona mainitulle ensimmäiselle lauseelle, että teidän on muutettava koko tietoisuutenne, sillä henkinen maailma on nyt aivan lähellänne.

Ja niin Vuorisaarnan ensimmäinen lause kertoo, että yhteyden tuohon henkiseen maailmaan voi saavuttaa oman itsensä kautta jokainen, joka siihen pyrkii. Kysymys ei siis ole mistään romanttisesta köyhyyden ihannoimisesta, vaan siitä, että ihmisessä herää hengen etsimisen sisäinen toiminta.

Ilon ja murheen sanoma

Mutta heti kun tässä ilosanomassa eli evankeliumissa etenemmä toiseen lauseeseen, se antaa ymmärtää, että "lohdutus" maan päällä eläville ihmisille ei tule pelkästään hengentiedosta, vaan ihmisen on pystyttävä elämään myös tunteissaan. Olivat nuo tunteet sitten iloa tai surua, nyt niiden voittamiseen ei enää tarvits ulkopuolista apua, vaan ihminen löytää (Kristuksen avulla) itsestään ne voimat, jotka muuntavat surun ja murheen lohdutukseksi.

Näin onnellisuus syntyy siitä, että kohtaa kaikki tunteensa ja aidosti sallii itsensä tuntea ne. Tai vielä enemmän, en ainoastaan salli tunteitteni tulla luokseni, vaan aivan "murehdin", kuljen niiden kanssa ja niiden läpi ja siitä siis syntyy eetteriruumiin tasolla se tila, jota evankeliumi kuvaa kreikan sanalla makarios.

Tiivistettynä ilosanoma on siis tällä kohden se, että kaikki murheeni nyt Kristuksen tuotua uusia kosmisia voimia maan päälle voivat muuttua onneksi, kun vain yhdessä tuon Kristus-voiman kanssa kaikessa rauhassa tunnen nuo tunteeni.

Sillä tavoin "murehtiminen" muuttuu aivan joksikin muuksi kuin surun tai apatian valtaan joutuminen tai voimattomuus.

Ilon ja murheen vuorovaikutus

Vanha kansa tiesi hyvin, että mäki velkansa maksaa. Toisien sanoen, että ilo ja murhe vuorottelevat tässä maailmassa eläessämme. Se olennainen muutos, joka on tapahtunut nykyiseen moderniin elämään siirryttäemme on se, että meidän sielullinen elämämme on ohentunut niin, että meidän sisäinen tunteitten kokemisen voimamme on heikentynyt.

Tunteet täyttävät tehtävänsä elämässä vain kun me tunnemme ne. Mutta yhä enemmän ja enemmän on käynyt niin, että siirrämme tunteita syrjään aina kun niitä ilmenee. Tahdomme torjua niitä.

Yhä syvemmin ja syvemmin olen vakuuttunut siitä, että aikuisina useimmat meistä voivat kokea todellista iloa, kun suostumme kokemaan myös aallokon toisen puolen, surun.

Kun suruja miettii, huomaa myös, että itse suru ei olekaan niin paha. Sen saavat meille ikäväksi ennen kaikkea ne tunteet, jotka syntyvät surun vastustamisesta. Se tekee kipeää. Ilosanoma siis kertoo: tunne surusi, niin myös ilosi vahvistuu. 

Ja sama toimii myös päinvastoin: mitä enemmän iloa, sitä helpompi meidän on kulkea kaikkien tunteittemme kautta. Ja oppia niistä.

Surusta oppiminen

Steiner jopa sanoo niin voimakkaasti, että kaikki meidän viisautemme on peräisin aikaisemmissa elämissämme kokemistamme suruista.

Tästä toisesta eli tuntemisen lauseesta eteenpäin opimme käyttämään pyhää minävoimaamme maltillisena olemiseen, sitten siirrymme sielulliselle alueelle, jossa meitä kehotetaan sielunperustoilla etsimään alue, jossa voimme kokea "vanhurskauden" tarvetta aivan kuin fyysinen keho tahtoo ravintoa. Tämän vanhurskauden - mitä ikinä se tarkoittaakin - janoaminen on siis sielua ravitseva perusvoima.

Voi kuvitella, että ilman tätä vanhurskauden tunnetta sielunvoimamme todellakin kuivuvat ja kuihtuvat tai köyhtyvät. Masennus, eikö se ole juuri sitä, mikään sielussani ei enää tunnu elävältä ja kiinnostavalta.

Seuraavassa lauseessa siirrymme ensi kertaa siihen, että meidän on itse tehtävä jotain maailman suhteen. Aikaisemmat lauseet ovat kertoneet siitä, miten suhtautua elämään. Nyt ensimmäinen henkisen tien aktiivisen toiminnan ohje on antaa anteeksi. Tässä olemme tulleet henkiseen aikuisuuteen: emme enää ano jumalalta, vaan toimimme itse maailmassa vastuullisina olentoina. Siksi ymmärrämme, että se mitä minä teen maailmalle, samalla tavoin maailma vastaa minulle.

Puhdassydämisyys

Anteeksianto ja muut hyveet kuuluvat tämän opetukset mukaan jo varsinaisesti ihmisen sielunkehityksen varhaisempaan vaiheeseen, joka loppui uuden ajan alkaessa, jo satoja vuosia sitten.

Siitä johtuu, että kulttuurisesti me usein koemme anteeksiannon ja hyveellisyyden opetukset vanhanaikaisina. Sehän on aivan oikea tunne, mutta tosiasiassa hyveiden ja anteeksiannon opetusten kuuluisi meidän aikanamme jo olla asioita, joiden noudattaminen on itsestään selvää. Se on jo historiallisesti vanha opetusta, joka meidän tuli hallita, mutta onneksi niitä jälleen opetaan: jokaisessa elämässämme meidän on kohotettava Vuorisaarnan kaikki ohjeet itsessämme uudelle tasolle!

Nyt keskiajan jälkeen me elämme tietoisuussielun aikaa, joka lupaa meille Vuorisaarnan mukaan jumalan näkemistä, vaikkapa seuraavasti ilmaistuna:

"Onnellisiksi ja tyytyväisiksi tulevat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä jumalan."

Tätä siis meiltä nykyaikana odotetaan, pyrkimystä puhdassydämisyyteen ja jumalan näkemiseen. Aluksi se voi tuntua kovin suurelta, mutta voimme muistaa myös sen, että Rudolf Steiner koki tehtäväkseen valmistaa ihmiskuntaa Kristuksen näkemiseen 1930-luvulla.

Mehän kuljimme siitä ohi 30-luvun hyrskeissä ja ryhdyimme sitten sotimaan maailmanlaajuisesti. Onhan myös Kristus jumala, ja voimme siis varmasti tietää, että ainakin henkisessä maailmassa tätä "jumalan näkemistä" jo valmisteltiin. Ihmiskuntana me päätimme siivuuttaa sen ja voimme vapaasti taas luoda itsellemme uuden kuvan siitä, mitä jumalan näkeminen on.

Rudolf Steiner kirjoittaa tästä ajasta Matteuksen evankeliumi -esitelmäsarjassa näin:

"Nyt elämme ajassa, jolloin tietoisuussielun tulisi herätä ja ihmisen kohota jälleen henkiseen maailmaan. Tullessaan ensi tietoiseksi omassa itsessään, leimahtaessaan tietoiseksi älysielussaan, ihminen kehittää tietoisuussielussaan minänsä täyteen voimaan ja se kohoaa silloin takaisin henkisen maailman yhteyteen.
Ihminen, joka Kristuksen voiman vastaanottaen vuodattaa minuutensa tietoisuussieluun ja siellä kokee sen puhtaana, löytää näin jumalansa. Kokiessaan Kristuksen minässään aina tietoisuussielua myöten ihminen tapaa siellä jumalansa."

Tietoisuussielun ongelma

Noiden upeiden lauseiden ymmärtämisessä on yksi suuri ongelma, jonka koen tuossa nimityksessä tietoisuussielu. Muistan itse vierastaneeni koko asiaa tosi kauan, koska sisäisesti liitän tietoisuussielu-sanaan jotain vähän kapeaa, määräävää, ehkä ahdistavaakin, rajoittavaa.

Vasta nyt olen alkanut tajuta, että tietoisuussielu on aivan muuta. Kun siihen liittyvät esimerkiksi käsitteet hartaus ja puhdassydämisyys, kun se on tie Marian kohtaamiseen, niin tietoisuussielun on oltava jotain aivan muuta kuin se, mitä itse sanan perusteella olen niin kuvitellut.

Siksi saattaisi olla hyvä jopa vaihtaa koko sana, sillä jos minä olen kokenut sen harhaanjohtavana, on varmasti joku muukin joka on kokenut sen samalla tavoin. 

Kun minuus syttyy älysielussa, niin tässä nykyajan sielunlaadussa se kokee itsensä ja yhteytensä maailmaan tasapainoisesti, laajasti ja avarasti. Hänelle avautuu jälleen tie henkiseen maailmaan. Siksi rajoittumisen sijasta tämä sielullisuus antaa uutta runsautta ja täyteyttä, kokonaisvaltaisuutta. Runsaussielu, kokonaissielu... sitä voi vielä miettiä.

Ja harjoituksena miettikää, mieten sielun perusvoimien elävöittämisen sekä hyveiden mukaisen elämän jälkeen tulee puhdassydämisyyden kehityksen vuoro!

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna

Maltti ja kärsivällisyys

Lauantai 21.2.2015 klo 10:00 - Matti Kuusela

Mitä enemmän Vuorisaarnan autuuslauseisiin syventyy, sitä merkittävämmiltä ne vaikuttavat. Viimeksi puhuimme kolmannesta lauseesta, joka lupaa: autuaita kärsivälliset: he perivät maan.

Tämä lause kertoo, miten ihmisen astraaliruumis eli sieluruumis kehittyy uudella ajalla, jolloin Kristus on läsnä vaikuttamassa: kärsivällisyys tai maltillisuus on minävoimaa, joka pitää ihmisen sielullisuuden kohdallaan niin, että hän kykenee täyttämään maan kehitystarkoituksen. Sillä tavoin ihminen perii maan, kulkemalla kehitystietään yhdessä sen kanssa.

Maltti tässä tarkoittaa myös sitä voimaa, jolla ihminen omassa itsessään toteuttaa ja elää sen henkisen tiedon mukaan, jota hän ensimmäisen lauseen mukaan voi itsessään saavuttaa. Ja se on samaa tietoa - ja enemmänkin - mitä aikaisemmin saavutettiin mysteereissä.

Kaikki tämä saa ihmettelemään, että Kristuksella on aikamoinen ohjelma.

Tuntosielu

Seuraavaksi siirrymme tuntosieluun. Se on ihmisen vanhin sielullinen olemus, se joka on vielä läheisessä yhteydessä luontoon, tähtitaivaaseen, henkisiin olentoihin. Se on sielullisuutta, jossa ihmisellä ei vielä ole varsinaista selvää ja kirkasta yksilöllistä minuutta, vaan hän elää sielullisten ja henkisten vaikutteiden aallokossa - ja toisinaan myös selkeydessä, kuten vanha egyptiläinen kulttuuri osoittaa.

Egypti oli aistimussielun aikaa. Silloin ihmisen sielullisuus ulottui tähtimaailmaan saakka niin eksaktisti, että vieläkin ihmetellään, mistä Khufun pyramidin mitat oikein tulivat. Ihminen havaitsi nämä jumalajatukset.

Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, sillä heidät ravitaan. Sen voinemme ymmärtää niin, että että meidän ei tulekaan olla kaikilla sielunalueillamme pelkästään modernin fiksuja, vaan meidän on sallittava itsellämme uusimuotoisena tuo nälän ja janon kaltainen maailman henkisyyden kaipuu ja kokemus.

Kun löydämme oikean sisäisen suhteen tähtitaivaaseen tai meren aallokkoon, samoin kuin toisten ihmisten läheisyyteenkin, niin tuo yhteys ravitsee hyvin syvällä tavalla. Tähtitaivaalta ja luonnosta ja yhteisöllisyydestä virtaa meille täysin todellisia ravitsevia voimia, jotka eivät vaikuta pelkästään tähän elämään vaan myös seuraavaankin.

Ihmisen täytyy voida janota sielussaan samoin kuin fyysinen ruumis vaatii ruokaa ja juomaa, sanoo Rudolf Steiner. Se mitä ihminen hänessä asuvan Kristus-voiman ansiosta voi saavuttaa, on sitä, mitä ennen kutsuttiin laajemmassa mielessä vanhurskaudeksi.

Ajatelkaamme vaikkapa vanhaa Aabrahamia. Hän istuu Mamren tammikossa ja näkee kolmen enkelin lähestyvän tietä pitkin. Voimme hyvin kuvitella, että juuri tämä oli Aabrahamilla ajnakin osa sitä, mitä Raamatussa on kutsuttu vanhurskaudeksi. 

Mikä meillä on vastaavaa sisäistä sielunasennetta, jonka voimme saavuttaa kun Kristus asuu sielussamme?

Sekin on jotain sellaista, mitä on tunnusteltava ja etsittävä.

Älysielu

Älysielu tai tarkemmin sanottuna äly- ja tunnesielu on seuraava sielullisuuden taso, joka jo heräsi kreikkalaisessa ja roomalaisessa kulttuurissa. Siinä äly ja tunne eroavat toisistaan ja sen aiheuttama erillisyys antaa ihmiselle ensimmäistä kertaa mahdollisuuden kokea itsensä maailmassa todelliseksi, itsenäiseksi minäksi.

Silloin ihminen tulee myös ensimmäistä kertaa todella vastuulliseksi omista teoistaan, niin sisäisesti kuin ulkoisesti.

Aikaisemmissa vaiheissa ihmisen kehityshyveet olivat kuin lainassa jumalilta. Ihminen sai niitä käyttöönsä, mutta ne palasivat takaisin jumalille. Nyt älysielun aikaan ihmisen sisäinen suhde maailmaan kehittyy sellaiseksi, että hänen tekojensa vaikutukset palaavat maailmasta takaisin suoraan hänelle itselleen. Ja siitä, mitä ihminen nyt älysielussaan kehittää, siitä täytyy tulla erityisesti inhimillinen ominaisuus, lausuu Steiner.

Se merkitsee, että nyt ihminen ensimmäistä kertaa voi noudattaa hyveitä, joista hän ei pyydä palkkaa taivaalta, vaan hänen tekojensa palkka palaa hänelle itselleen.

Siksi voidaan sanoa, että autuaita ovat ne, jotka toisia armahtavat (tai tekevät jotain muuta hyveellistä), sillä heidät armahdetaan. Jotain virtaa ihmisestä ulos maailmaan, ja virtaa jälleen takaisin. Se on äly- ja tunnesielun kehitysperiaate.

Kolme sielunvoimaa

Seuraavaksi tulee tietoisuussielun vuoro, mutta siitä jatkamme ensi kerralla. Mikä on se sisäinen prosessi, joka Kristuksen myötä alkaa vaikuttaa meidän tietoisuussielussamme, siinä sielunosassa, jota me juuri nyt kehitämme?

Tuntosielussa meidän tuli kehittää vanhurskautta, mitä ikinä se tarkoittaakaan, jotain mikä pitää kosmisen sielunperustamme elävänä, sellaisena voi tuntea sielullista nälkää ja janoa. Sen kautta me voimme tulla sisäisesti ravituiksi. Mutta tosiasiassa tuo ravitsemus voi virrata aina fyysiseen kehoon saakka.

Älysielussa meidän on ymmärrettävä, että maailma vastaa nyt suoraan meille meidän teoistamme. On aika huumaavan suuri ajatus äkkiä oivaltaa, että me olemme tulleet täysi-ikäisiksi. 

Jumala ei olekaan enää se, joka ensisijaisesti palkitsee meitä hyvistä teoistamme, vaan nyt me saammekin palkkamme suoraan maailmalta. Se on aivan kuin siirtyminen kotoa omaan työpaikkaan.

Ja sitten tämä kolmas, nykyajan sielunvoima: autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä jumalan!

Mutta olen aika varma siitä, että nämä Vuorisaarnan ohjeet ovat koulutusjärjestälmä, jossa meidän on jokaisessa maallisessa inkarnaatiossa tarkistettava, että myös aikaisemmat vaiheet ovat kunnossa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »