Kysymyksiä henkimaailman mestareille 30.5.-7.6.2011


 
Henkimaailman mestareita kanavoinut Toni Ann Winninger www.mastersofthespiritworld.com
31.5. - 7.6.2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine, pieniä hiontoja Matti


Kysymys:
Mestarit, suurimman osan elämästäni olen tuntenut tarkastelevani tapahtumia ulkopuolelta tai yläpuolelta sen sijaan, että olisin suoraan osallisena niissä. Se alkoi lapsena ja jatkuu nyt aikuisena. Tunnen usein irrallisuutta ja vasta äskettäin, maadoittavan reiki-session jälkeen aloin tuntea olevani ikään kuin läsnä kehossani enkä missään toisessa ulottuvuudessa, joka on "todellisempi" kuin tämä. Onko tämä jotain, mitä minun on tarkoitus kokea tässä elämässä, vai onko se epäterve olotila, joka minun pitäisi yrittää korjata? Yritän olla mukana, aktiivinen ja ystävällinen ihmisille, mutta usein minusta on vaikeaa olla täysin yhteydessä ihmisiin ja tilanteisiin. Tunnen voivani yhdistyä heidän energioihinsa mutten heidän persoonaansa. - Daniel, Sveitsi
 
Vastaus:
Sieluja tulee maan päälle monista syistä ja saamaan hyvin vaihtelevia kokemuksia. Olit epäröivä tämän elämän suhteen, joten et sitoutunut täysin kaksinaisuuteen perustuviin oppitunteihin. Aistimukset leijumisesta ovat tulosta siitä - kuten olet todennut - ettet ole konkreettisesti maadoittunut ihmistasolle. Olotilassasi ei ole mitään väärää, ellet halua fyysisempää kokemusta - jolloin sinun täytyy maadoittua lisää.
 
Maadoittuminen on tietoisuustila, joka sanelee tietoisuutesi värähtelytason. Jos haluat jakaa ihmiskehosi värähtelyn, olet "läsnä" jokaisen solun kolmannen ulottuvuuden raskaudessa. Silloin kun haluat olla yhteydessä ei-fyysisten henkien kanssa tai fyysisyyteen rajoittamaton, leijut eri tasolla. On mahdollista muunnella tätä tilaa, mutta se voi johtaa hämmennykseen.
 
Reiki-sessio toi maan ja universaalin energian siihen astiaan, mikä on kehosi. Se antoi sinulle tunteen täydellisestä ihmiselämästä. Jos haluat jatkaa tämäntyyppisen palautteen saamista kaksinaisuuden tyylisestä elämisestä, tuo sisään fyysisiä energioita säännöllisesti ja ne sallivat sinulle tuon fokuksen.
 
Pystyt yhdistymään ihmisten energioihin paremmin kuin heidän fyysisiin ominaisuuksiinsa, koska leijuessasi sekoitut niihin energioihin, jotka yhdistyvät heidät ei-fyysiseen puoleensa. Persoona edustaa sielun maallista puolta ja vaatii kaksinaisen energian havaitsemista.
 
Kumpaakaan elämäntapaa ei vaadita sielun matkalta. Oppiminen voi tapahtua vain maadoittuneessa tapahtumapaikassa. Sinulla on vapaus valita paikkasi.

Matin huomioita:

Tämä oli mestareilta jälleen erinomainen vastaus. Olen jo saattanut kirjoittaa blogiini siitä, miten jokin aika sitten sain tehdessäni eräälle taiteilijaystävälleni hoitoa, voimakkaann vaikutelman siitä, että hänen ei tulekaan yrittää maadoittua fyysiseen kehoonsa, vaan nimenomaan pysyä lujasti tuossa epäpersoonallisemmassa eetterisessä tasossa, tai kehon ulkopuolella.

Koin että jos hän juurtuu kunnolla ja rohkeasti tuohon korkeampaan tasoon, silloin hänen fyysisen kehonsa paineet vähenevät ja keho alkaa jälleen täyttyä alhaalta ylöspäin maan elämänvoimilla.

Tämä on tietysti harvinainen tilanne eikä sovi kaikille. En siis rohkaise irrottautumaan kehosta epäterveeseen haihatteluun, mutta nyt saan uutta informaatiota. On kaksi tapaa olla irti fyysisestä kehosta. Toinen on tuo epätietoinen, joka irrottaa ja hajottaa, mutta toinen tapa on juuri terve tapa, jossa ihminen "maadoittuukin" fyysisen kehonsa sijasta eetterikehoon, hyvällä tavalla.

On mahdollista, että tästä tulee paljon isompi asia kuin aluksi aavistinkaan, sillä voi olla että monissa meissä henkisen tien kulkijoissa on juuri voimakas tarve elää lujasti eetterikehossa, ja kun me sitten yritämme juurtua fyysiseen kehoon muiden tavoin, se tekee meidät sairaaksi. On mahdollista, että juuri tämä on monien herkkien, taiteellisten ja henkisten sielujen suurten kärsimysten taustalla.

Tuntuu nyt, että tämä on aivan uskomattoman tärkeä teema, jota mietin eteenpäin.

 


Kysymys:
Mestarit, kiistän usein itseni ja tekemäni päätöksen, vaikka päätinkin tehdä jotain. Tunnen, että menetän vilpittömyyteni eikä kukaan usko minua enää. Olenko oikealla polulla? Mitä minun pitäisi tehdä seuraavaksi? - June, Singapore
 
Vastaus:
Milloin viimeksi havaitsit olevasi täysin ilman pelkoa? Milloin saatoit totuudellisesti myötää, että sinulla oli luottamusta itseesi ja omiin päätöksiisi? Milloin viimeksi kuuntelit intuitiotasi ja luotit siihen? Oletko koskaan tuntenut tietäväsi, kuka olet? Vaihtelusi edestakaisin johtuu siitä, ettet tunne tarvitsevasi ottaa vastuuta päätöksistäsi.
 
Ensimmäiseksi sinun täytyy herätä ja olla läsnä hetkessä. Silloin kun huomiosi on vain siinä, mitä teet juuri nyt, et edes ajattele menneisyyttä tai tulevaisuutta. Se sallii sinun päästä tunteisiisi ja katsoa, mitä sisäinen itsesi, korkeampi itsesi, kertoo sinulle oikeaksi tuolla hetkellä. Sivuuta se, mikä on ehkä ollut oikein tai väärin sinulle menneisyydessä.
 
Jos "sanasi" siitä, mitä aiot tehdä tai mitä ajattelet, eivät koskaan pysy samana, ihmiset sivuuttavat sinut epäluotettavana. Luottaisitko ihmiseen, jonka halukkuus sinun auttamiseesi muuttuu? Jos et tiedä, mitä uskot, et voi kertoa sitä kenellekään muulle, ja vaikutat esittävän eri näkemyksiä eri ihmisille, mikä useimmista vaikuttaa siltä, että pyrit olemaan epärehellinen.
 
Polkusi on oppia tuntemaan itsesi ja kykysi. Yhdisty sieluusi, tuohon tunteeseen ehdottomasta rakkaudesta sisälläsi. Kysy aina, mitä tunnet jostain tilanteesta - älä, mitä ajattelet siitä. Anna päätöstesi tulla tuntemuksistasi. Älä anna yhteiskunnasta virtaavan ristiriitaisen informaation vaikuttaa itseesi. Aina kun on useampi ihminen, on monia ajatuksia siitä, mitä sinun pitäisi tehdä. Ota vastuu elämästäsi ja siitä tavasta, millä aiot elää sitä - se on sinun polkusi.


 
Kysymys:
Mestarit, voitteko antaa jotain esimerkkejä siitä, mitä oppitunteja on tarkoitus oppia köyhyydestä, syövästä, hyökkäyksen kohteeksi joutumisesta, raajojen menettämisestä, henkisestä vammasta, maanjäristyksistä? Niissä ei ole selviä oppitunteja, vaan ne näyttävät olevan jotain, minkä sielu vain haluaa kokea. Ymmärrän, että sielu ehkä haluaa kokea, miltä tuntuu kuolla syöpään, mutta mitä siitä on tarkoitus oppia? Vai onko pointtina vain kokeminen? Jos sieluni on päättänyt, että kuolen syöpään, niin minulla ei ole aineen maailmassa vaihtoehtoa enkä voi välttää sitä edes positiivisella ajattelulla - niinkö? Se saa meidät näyttämään osallistumattomilta pelinappuloilta, joilla ei-fyysiset sielut pelaavat. Tiedän, että olemme oma sielumme, mutta siitä on vähän lohtua ollessamme täällä. Voimmeko muuttaa tai luoda todellisuuttamme ja miten? Käyttäen Abrahamin periaatteita? - Tanudja, Australia
 
Vastaus:
On oltava ihmisen tai sielun sisällä voidakseen kokea, mitä hän tuntee. Voimme älyllisesti tietää, mitä toinen tietää, mutta älyllisesti emme voi koskaan saada aistimusta hänen sisäisistä tuntemuksistaan ja siitä, mitä hän oppii elämäntilanteistaan.
 
Tapahtumissa, joista olet maininnut yllä, on satoja tilanteita, joita kehittyy kustakin juuriaiheesta. Sanotaan, että olet maanjäristyksessä. Saatat menettää fyysisen elämäsi ja siirtymässä voit testata itsesi hyväksyntää, pelkojasi, epäilyksiäsi ja tietoasi. Siirtymä voi olla rauhallinen, pelokas, nopea tai ahdistavan hidas. Saatat palata henkiseen kotiin välittömästi, luoda väliaseman itsellesi tai päättää pysyä maisemissa inkarnoitumattomana sieluna saattaaksesi loppuun jonkun tehtävän tai etsiäksesi kostoa havaitulle vääryydelle.
 
Oppituntiin voi liittyä myös syyllisyyttä selviytymiskysymyksistä ja "olisi pitänyt" -ajatuksia, jotka voivat luoda sinulle sisäisen helvetin siihen saakka, kunnes pystyt selvittämään tunneoppitunnit. Työsi saattaa liittyä selviytyjien auttamiseen henkisesti ja fyysisesti. Tai mahdollisesti sinun täytyy kokea kaikkien rakkaittesi hylkäämäksi tuleminen. Kuten voit nähdä, mikään ei ole ehdotonta tai yksinkertaista ja yksi ihminen voi kokea useita esimerkkejäsi yhdessä elämässä maan päällä.
 
Sielulla on kyllä valinnanvapaus siinä tavassa, millä se elää elämänsä. Se voi valita olla aktiivinen osallistuja, oppia ja käyttää tietoa siirtyäkseen eteenpäin tai se voi valita olla ajopuu, johin aallot iskevät. Abraham ja muut ovat antaneet polkuja mahdollisten muutosten luomiseen.


 
Kysymys:
Mestarit, olen nyt vuosia kommunikoinut päivittäin hyvin rakastavan ja kauniin hengen kanssa henkimaailmasta. Tunnen, että välillämme on syvä ja voimakas rakkausside. Aivan alusta saakka kohtaaminen on ollut hyvin positiivista ja valontäyteistä. Kommunikoimme kosketuksen kautta, mutta haluaisin kovasti pystyä kommunikoimaan enemmän hänen kanssaan, mutten tiedä miten. En näytä edistyvän kovasti ja alan miettiä, estänkö sen kenties joillain tiedostamattomilla peloilla tai epäilyksillä. Haluaisin myös kovasti tietää, miksi tämä henki on lähestynyt minua ja mikä tämän kaiken tarkoitus on? Voisimmeko olla kaksoissieluja? Kaikkia neuvojanne ja opastustanne arvostetaan kovasti. -Anita, Suomi
 
Vastaus:
Henget (sielut valosta tai Kotoa) tulevat sen  ehdottoman rakkausenergian kera, jossa ne ovat olemassa. Kaikki sielut, myös sinä, tulevat samasta Lähteestä ja sisältävät samaa perusenergiaa. Silloin kun kontakti otetaan, pystytte tuntemaan tuon ykseyden. Jos pääsee fyysisen ulkonäön yli, tuo ykseys on mahdollista aistia ja tuntea myös kahden ihmisen välillä.
 
Silloin kun suunnittelit matkaa maan päälle, joku ryhmäystävistäsi sanoi, että hän pysyisi kosketuksissa, yrittäisi auttaa sinua muistamaan vähän kyvyistäsi ja "kuiskaisi" sinulle tarvittaessa. Yksi vahvuuksistasi on ollut kyky ottaa yhteys ulottuvuuksien läpi fyysisestä ei-fyysiseen. Tämä on alku. Ystäväsi ei ole kaksoisliekkisi, vaan sieluryhmäsi jäsen - tai sielunkumppani - joka auttaa sinua koulutuksessasi.
 
Sinulla on mielessäsi, että kommunikointi merkitsee sanoja, mutta siihen sisältyy myös ajatuksia ja tunteita. Kokeile ystäväsi kanssa näitä muita kommunikointimuotoja. Esitä kysymyksiä ja tunne vastaukset. Estät pääsyn lisäyhteyteen, koska sinulla on näitä ennakkoajatuksia verbalisoinnista. Hengillä ei ole äänihuulia, mutta hyvin voimakkaita ajatusheijastuksia. Selkeytä mielesi ajatuksista ja käsitteistä ja "puhu".


 
Kysymys:
Mestarit, olin ei-fyysisessä kaukosuhteessa vuosikymmeniä erään miehen kanssa, joka veti minua lähelle ja piti minua kaukana samanaikaisesti. Olin täysin tietoinen, ettei suhde ollut ehjä, mutta minut kasvatettiin tuntemaan syyllisyyttä ja arvottomuutta ja meillä oli valtavan voimakas mielen yhteys. En ollut varma, voisinko odottaa enemmän rakkaudelta tuskallisessa elämässäni. Katkaisin suhteen vuosia sitten, mutta hän ei lakkaa väijymästä minua. Hän sanoi minulle, ettei koskaan lakkaa tunkeutumasta elämääni eikä anna minun unohtaa itseään. Myönnän avanneeni itse oven lähettämällä suruvalitteluni hänen vanhempiensa kuolemasta jne., mutta minulla ei ollut mitään aikomusta palata puolittaiseen olemiseen odottamaan miestä, joka näyttää rakastavan minua, mutta on varastanut vuosia minulta. Olen "hullu potilas" luonteeltani, mutta lopulta käsitin, että kadotin itseni, ja keräsin rohkeuteni ja siirryin eteenpäin. Mutta hän jatkaa minun moukaroimistani syyllisyydellä siitä, että meillä on keskeneräisiä asioita, ja hän käyttäytyy, kuin hän olisi vihaisen ja epäreilun käyttäytymiseni loukattu uhri. Kieltäydynkö oppimasta jotain oppituntia? Kertokaa minulle, olenko erehtynyt halussani toivoa hänelle hyvää ja jatkaa eteenpäin ilman lisäkontakteja, kuten minusta tuntuu parhaimmalta, vai onko kohtalonani jatkaa hänen kanssaan koko elämän ajan karman tai jonkin vuoksi, kuten hän näyttää toivovan? - Junie, Kanada
 
Vastaus:
Olemisesi on täydellinen esimerkki elämänoppituntien selvittämisestä. Valitettavasti sinun kannaltasi olet sekoittanut ne kaikki yhteen saadaksesi massiivisen, samanaikaisen kokemuksen sen sijaan, että tekisit niitä yksi kerrallaan. Lähtökohta josta työskentelet, on se, mitä ajattelet itsestäsi. Miten hyväksyt sen, kuka olet? Kunnioitatko omia kykyjäsi vai myönnytkö aina toisen ihmisen tahtoon? Ja silloin kun uusi esimerkki samasta oppitunnista ilmestyy, tunnistatko sen vai täytyykö sinun aloittaa taas alusta?
 
Sinulla on tarve olla tarvittu. Se kumpuaa niiden vahvuuksien hyväksymättömyydestä, joita on sisälläsi. Olet vartioinut tarkasti lapsuutesi uskomusjärjestelmiä ja säilyttänyt ne. On aika tutkia niitä ja poistaa ne, jotka eivät enää palvele sinua. Et voi siirtyä eteenpäin, kun roikut kiinni menneisyydessä.
 
Tämä mies ei rakasta sinua. Hän ei ole koskaan rakastanut sinua minkään muun vuoksi kuin sen mielihyvän, mitä hän saa siitä, että toteutat hänen pienimmänkin toiveensa. Hän saa tyydytystä kontrolloinnista ja pelosta. Hän voi aistia, kun sinulla on epäilyksiä tai pelkoja ja se sytyttää hänet. Hän rakastaa nukketeatterin esittämistä. Otit hänen kommunikointinsa rakkautena ja huolena. Tämä tyydytti huomiontarvettasi. Mutta sait vain vahvistusta sisään rakennetulle syyllisyydellesi ja arvottomuudellesi. Hän ei ole koskaan ollut uhri - sinä olet.
 
Uudista se vahvuus, mikä teki suhteen katkaisemisen mahdolliseksi aiemmin. Sinulla ei ole mitään opittavaa häneltä, paitsi miten etäännyttää itsesi hänen vaatimuksistaan. Ala olla piittaamatta hänestä ja kaikista hänen kontaktiyrityksistään. Poista se syyllisyys, mitä hän yrittää tarjota sinulle. Näe hänen tekonsa siksi, mitä ne ovat - epätoivoinen vetoomus sallia hänen edelleen kontrolloida elämääsi. Jos haluat uuden olemisen, katkaise hänet kylmästi irti - EI mitään kontaktia, ei mitään tunnustamista, että häntä edes on olemassa. Lopulta viesti menee hänelle perille. Auttaa, jos estät hänen sähköpostinsa ja puhelunsa ja palautat kaiken kirjoitetun kommunikoinnin. Mutta kyse on edelleen sinun valinnastasi.


 
Kysymys:
Mestarit, minulla on usein unikävelytyyppisiä painajaisia, joissa herään ja ajattelen, että ihmisiä on makuuhuoneessani jonkin aikaa, ennen kuin palaan tajuihini (yleensä noustuani ylös sängystä ja sytytettyäni valon tutkiakseni huoneen). Hiljattain kyse on ollut hahmosta sänkyni yläpuolella ja kehosta patjassani, mikä oli kamalaa. Toisilla kerroilla se on vähemmän äärimmäistä, mutta tunkeutumista makuuhuoneeseeni silti. Tätä on jatkunut jonkin aikaa. Voisitteko antaa selityksen? Onko kyse vain stressistä? Kiitos! - Louisa, USA
 
Vastaus:
Sinä ehkä kutsut sitä unikävelyksi, me kutsumme sitä matkustamiseksi, kun kehosi nukkuu. Sielu kyllästyy, jos sen täytyy pysyä täysin fyysisessä kehossa, silloin kun se  käy läpi välttämätöntä uudistumisprosessia (uni). Sielusi ratkaisu on säilyttää minimaalinen kontakti kehoon sen pitämiseksi elossa ja toimivana ja lähteä tutkimaan toisia oppitunteja ja käymään ystävien luona.
 
Jos olet tietoinen tämän prosessin aikana, sitä kutsutaan kehostairtautumiskokemukseksi. Sinulla on harvoin tällaisia. Useimmiten aistimuksesi johtuvat siitä, että tietoisuutesi kehossasi herää ennen kuin sielusi on täysin integroitunut taas kehoosi. Säilytät varjon hengistä, joiden luona olet juuri käynyt, kuin jälkeenjääneenä verkkokalvokuvana fyysisessä osassasi.
 
Tämä on vähän kuin kerros siitä, missä olet ollut, sen päällä, missä olet nyt. Ajattele astuvasi projektorin eteen, joka näyttää lomavideota kehollasi, kun tiskaat tai teet jotain muuta läsnä olevassa hetkessä. Jos keskityt toimintaasi, olet keittiössä. Jos keskityt videoon, olet rannalla.
 
Ainoa aiheutettu stressi on reaktiosi tähän tapahtumaan. Nämä tapahtumat eivät voi vahingoittaa sinua fyysisesti. Rentoudu, nauti videoista ja katso, voitko muistaa, kenestä saat viime vilahduksen, kun hän häviää pois.