Kelttiläinen henkisyys
ja Pyhän Patrickin päivä

Viesti torstaina 10.3.2011

 


pyha_patrick.jpg

Jokaisen sisimmässä, jolla on pisarakin irlantilaista verta, loistaa erityinen henkinen liekki. Seon liekki, joka palaa syvällä sielussamme ja liittää meidät syviin henkisiin juuriimme.

Olen puhunut muualla Kansojen enkeleistä – jotka ovat hyvin erityisiä ja voimakkaita, jumalan asettamia vartioimaan tiettyä maata. He vartioivat tuon maan rajoja ja suojelusenkeleiden tapaan he eivät koskaan jätä kansaa, jota he vartioivat. Irlannin kansanenkeli on kertonut minulle, että irlantilaiset on tarkoitettu kulkemaan muualle, että vain pienen osan on tarkoitus jäädä tälle saarelle. Enemmän kuin mitään muuta kansaa irlantilaisia on lähetetty toisiin maihin suurin joukoin. Kaikkialla, minne he ovat siirtyneet, he ovat näyttäneet menestyvän ja saaneen paljon aikaan. Jumala on antanut irlantilaisille ja kaikille, joilla on irlantilaista verta, armon olla oman tyyppisiään henkisiä sotureita, jotka uskollaan voivat siirtää vuoria. Irlannin kansanenkeli on kertonut minulle, että ihmiskunnan henkisessä tehtävässä Irlannille kuuluu lähettää nuoriaan ja myös vähemmän nuoria ulkomaille näyttelemään osaansa ihmiskunnan tulevaisuuden kehityksessä.

Näen erilaisen energian irlantilaisilla ja niillä, joilla on irlantilaista verta. Heistä näyttää säteilevän tulipunaista energiaa. Useimmilla ihmisillä se tulee esiin sykähdyksinä, mutta toisilla paljon vahvempana ja jatkuvana. Tämän tulipunaisen energian voima ei riipu siitä, miten paljon irlantilaisverta kullakin on, vaan paremminkin siitä miten henkisesti kehittyneitä he ovat ja miten voimakas heidän uskonsa on. Tässä tulipunaenergiassa on jotakin, mikä saa ihmiset rakastamaan – ja tarkoitan, että rakastamaan – irlantilaisia. Vuosien ajan irlantilaiset ovat saaneet erityisen armon pitää tämä liekki palavana. Munkit, joista kerrotaan Thomas Cahillin kirjassa ”How the Irish saved civilization” – Miten irlantilaiset pelastivat sivistyksen – suojelivat tätä henkisen valon liekkiä ja pitivät sen turvassa Euroopan pimeinä aikoina, jolloin niin paljon henkisyyttä tuhoutui. En usko, että on sattumaa, että minä synnyin irlantilaiseksi.

Pyhä Patrick on hyvin tärkeä – paljon tärkeämpi kuin useimmat tajuavat. Hän on tärkeä sen perusteella mitä hän teki Irlannille ja sen perusteella mitä hän symboloi. Pyhän Patrickin päivä on suurenmoinen juhlapäivä kaikkialla maailmassa. Se tarkoitus on sytyttää valon liekki niissä ihmisissä, joissa on pisarakin irlantilaista verta, auttamaan heitä muistamaan tai löytämään uudelleen juurensa.

Pyhä Patrick tuli orjana maahan, joka oli henkinen, mutta jonka henkisyydeltä puuttuivat juuret. Kelttiläinen henkisyys oli etsimisen henkisyyttä – elämän tarkoituksen etsimistä. Pyhä Patrick herätti Irlannin kansan henkisyyden ja antoi sille tarkoituksen. Pyhän Patrickin kristillisyys ja vanhat kelttiläiset uskomukset liittyivät yhteen luomaan hyvin voimakkaan henkisyyden – ja se on se valon liekki, jota kaikki kansat, joilla on irlantilaisverta, kantavat tänään.

Pyhä Patrickin päivän aikaan alan nähdä erikoisenkeleitä, joita minua on pyydetty kutsumaan Pyhän Patrickin kelttiläisenkeleiksi. He ovat kookkaita ja voimakkaita ja he näyttäytyvät minulle vihreinä. Heidän viitoissaan voin nähdä kelttiläisiä symboleita – siinä, jonka näen kaikkein useimmin, on kolme yhteen kietoutunutta ympyrää. Yleensä en näe enkeleiden kantavat esineitä, mutta näiden Pyhän Patrickin kelttiläisenkeleiden näen usein kantavan joko sauvaa, jossa on apilanmuotoinen yläosa, tai kilpeä jossa on kelttiläinen symboli.

Nämä enkelit juhlivat kanssamme Pyhän Patrickin päivää – he auttavat meitä pitämään yllä sisäistä liekkiämme.

Lapsena minut tuotiin Pyhän Patrickin päivän paraatiin Dubliniin ja näin siellä paljon näitä enkeleitä. Muistan aina vuoden, jolloin paraatissa oli mukana valtava kelttiläinen risti kuorma-auton lavalla. Kelttiläisristit ovat henkisyyden ja voima symboleita ja ne antavat meille kaikille rohkaisua. Tuona päivänä mukana oli valtavia Pyhän Patrickin kelttiläisenkeleitä, jotka kuin sotilaina kulkivat kelttiristin rinnalla. He olivat hyvin ylpeitä ja hyvin vakavia – heille se oli hyvin tärkeä tapahtuma.

Kaksi vuotta sitten menin Dublinin paraatiin Meganin kanssa. Irlantilaistanssijat tanssivat meitä kohti ja ykköstanssijoiden kummallakin puolella oli tällaiset vakavat vihreät enkelit kelttiläiset symbolit viitoissaan. Nämä enkelit eivät tanssineet, mutta siellä oli joitakin muita vihreää loistavia enkeleitä, jotka olivat valoisia ja iloisia ja joiden siivet saatoin juuri ja juuri nähdä, ja he tanssivat tanssiryhmästä ulos ja sisään kutoen kelttiläistä muotoa.

Samassa paraatissa oli pataljoona irlantilaissotilaita, joiden johtajalla oli valtava Irlannin lippu. Hänen ympärillään oli kuusi Pyhän Patrickin kelttiläisenkeliä, jotka auttoivat häntä lipun kantamisessa. Hetkittäin näytti kuin jokainen näistä enkeleistä olisi kantanut omaa lippuaan – joissa kaikissa oli kelttiläissymboleita ja sain vaikutelman myös kolmiulotteisesti yhteen kietoutuneista seitsemästä lipusta. Tässä juuri kelttiläistä kolmoissymbolia kantava lippu oli voimakkain, voimakkaampi kuin Irlannin lippu.

Ellei irlantilaisilla olisi tätä ainutlaatuista kelttiläisen perinteen ja Pyhän Patrickin liittymää, me emme olisi se kansa, joka me olemme nykyään. Emme olisi laajentuneet yli maapallon eikä maailmassa olisi 83 miljoonaa ihmistä, joilla on irlantilaisverta. Myös ihmisen henkinen kehitys olisi erilainen.

Maa, johon on muuttanut enemmän irlantilaisia kuin mihinkään muualle, on luonnollisesti Amerikka. Siksi minusta on hyvin jännittävää olla tänä vuonna New Yorkissa Pyhän Patrickin päivänä. Todella odotan mitä minulle näytetään.

Minulla on New Yorkissa puhetilaisuus maanantaina 14.3. Toivotan sinulle, perheellesi ja rakkaillesi Pyhän Patrickin päivän siunausta.  Riippumatta siitä, onko sinussa itsessäsi yhtään irlantilaisverta, 17. maaliskuuta (torstai) on päivä, jolloin me kaikki avaudumme henkisesti ja saamme Pyhän Patrickin ja hänen kelttiläisten enkeleittensä siunauksen.

Lorna