Elämä syntymän ja kuoleman voimien vuorovaikutuksena

Syntymän ja kuoleman voimat
 
1.12.2010

Itse asiassa vastakohtia eivät ole elämä ja kuolema, vaan elämä tapahtuu täällä maan päällä syntymisvoimien ja kuolemisvoimien vuorovaikutuksena. Syntyessämme olemme täysin syntymää, ja kuolemassa kuolemaa, mutta siinä välillä tapahtuukin paljon mielenkiintoista. Vauvan ja lapsen fyysinen kasvu on syntymän voimien ilmennystä, mutta kaikki tiedostaminen on kuolemista. Tiedostaminen on mahdollista, kun henkinen voima pysäyttää elämää. Siksi uni on niin tärkeää: unen aikana syntymän voiman korjaavat päivät tietoisuusprosessien aiheuttamia kulumia.

Tällä syntymän ja kuoleman vuorovaikutuksella on tavallisella elämälle ja onnellisuudelle erittäin suuri merkitys, joka jostain syystä on jäänyt aikaisemmin selvästi ilmaisematta tai huomaamatta.

Kun me olemme pieniä lapsia, elämä antaa meille kaiken sen turvan ja ilon ja onnen ja tyytyväisyyden - jota se sitten kullekin antaa. Elämä antaa sen aivan itsestään. Ongelma syntyy, kun me aikuistumme. Me odotamme edelleen, että elämä antaa meille tyytyväisyyttä, iloa, rakkautta, yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Usein meillä on syvä varmuus siitä, että se on elämän, jumalan tai jonkun toisen ihmisen, vaikka oman rakastetun tai puolisen ilmiselvä velvollisuus.

Ja kun niin sitten yhä vähemmän ja vähemmän tapahtuu, meistä tulee pettyneistä vanhuksia, tai masentuneita keski-ikäisiä.

Ja todellisuus onkin sellainen, että mitä vanhemmaksi me tulemme, sitä enemmän meidän on itse tuotettava sitä, minkä me nuorempana saimme itsestään. Lapsena me otamme vastaan, vanhempana me luomme ja tuotamme itse, annamme itsellemme, lähimmäisille ja koko maailmalle. Se on tavallaan myös velanmaksua maailmankaikkeudelle: ensin olemme saaneet, ja sitten annamme sen takaisin ihmisrakkaudella ja -tietoisuudella kehitettynä.

Ideaalinen kuolema on sellainen, että me olemme omaksuneet itseemme kaiken, mitä maailma on antanut meille, ja annamme sen nyt takaisin, vielä hiukan edistyneempänä.

Ajattelu on usein suuri este. Hoitokokemuksista tiedän miten syvästi moni kokee: en voi olla iloinen tai onnellinen, kun se tai se asia on pielessä. Mutta tuo ajatus ei ole todellisuutta, vaan se on ajatus, joka on irtaantunut todellisuudesta ja muuttunut uskomukseksi. Ja koska tuosta ajatuksesta ei voi syyttää ketään yksityistä ihmistä, vaan kollektiivienergiaa, sillä on mahtava voima. Me joudumme todella tekemään työtä ajatellaksemme uudelleen: mitä ikinä tapahtuikin, mitä ikinä nyt koenkin, voin silti valita olla onnellinen, iloinen, voimakas, mitä haluankin.

Emme me aina kykene olemaan kokonaan tyytyväisiä, jos ahdistus painaa, mutta aina meillä on vaikka pienenpieni tila itsessämme, jossa voimme tuntea juuri sitä mitä itse tahdommekin tuntea.  Ja niin tehdessämme me kuljemme eteenpäin luomisen tietä, joka on vahvistavaa ja voimaannuttavaa niin itsellemme kuin kaikille lähimmäisillemmenkin. Ja koko maailmankaikkeudelle.