Sofia - taivaallinen viisaus

 

Ikuisen naiseuden viisauden aspekti Sofia on lähestymässä meitä jälleen. Sofia on sama olento, joka esiintyy filosofia-sanan sofiana sekä monissa muissa sofioissa. Filosofia merkitsi alkujaan henkilökohtaista rakkautta Sofiaa eli maailmanviisautta kohtaan. Se oli aikaa, jolloin ajattelu oli vielä elävää ja ihminen saattoi kokea miten taivaallinen Sofia auttoi häntä muodostamaan oikeat ajatukset.

Kuningas Salomo lähes tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua oli yksi suuria Sofian ystäviä tai rakastajia. Lähes hämmentävää on se, miten läheisellä tavalla Salomo kuvaa Sofian puhetta Laulujen laulussa.

 

Suudelkoon hän minua, antakoon suudelmiaan!

Ihanampaa kuin viini on sinun rakkautesi,

ihana on voiteittesi tuoksu!

Sinun nimesikin tiukkuu parhainta öljyä,

siksi neidot sinua rakastavat.

Ota minua kädestä, juostaan!

Vie minut taloosi, kuningas,

vie minut huoneeseesi!

 

Nykyisin me ajattelemme viisautta vanhuuden ominaisuutena – vaikka emme siihenkään enää juuri usko. Salomo saa ajattelemaan, että on ollut olemassa myös nuoruuden viisaus, jossa elämänvoimien kukoistuksen taustalla olevat voimat antautuvat ajattelulle.

Salomon Sananlaskuissa esiintyy paljon kypsempi, keski-ikäinen viisaus:

 

Herra loi minut töittensä esikoiseksi,

ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua...

Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä...

silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin,

ihastuksissani olin päivästä päivään

ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;

leikitsin hänen maanpiirinsä päällä,

ja ihastukseni olivat ihmislapset.

 

Ja seuraavassa Sofia esiintyy vielä arkisemman tietoisuuden kantajana:

 

Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus,

minä olen ymmärrys, minun on voima.

Minun avullani kuninkaat hallitsevat...

Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat.

 

Elävä Sofia kuitenkin haihtui pois ihmisten tietoisuudesta yli kahdeksituhanneksi vuodeksi. Ymmärrän syyksi saman, miksi Paavalin mukaan naisten ei tullut puhua seurakunnassa: Koska naisellinen keho kantaa synnyttämiseen kykenevien elämänvoimiensa myötä niin syvää maailmankaikkeuden tietoa, että se yksityisen minän syntyminen, johon uusi kristinusko tähtäsi, ei olisi mitenkään voinut syntyä. Se olisi yksinkertaisesti hukkunut naisviisauden syvyyteen.

Mikaelin tultua ajanhengenksi 1879 Sofia alkoi jälleen lähestyä ihmiskuntaa. Venäläinen filosofi Vladimir Solovjov kuvaa taas Sofian kohtaamisiaan lähes samalla voimalla kuin Salomo melkein 3000 vuotta aikaisemmin:

 

Äkkiä kaiken täytti kultainen taivaansini

 ja siinä Sinä olit taivaallisessa säteilyssä;

 silloin näin kasvosi, vain Sinun kasvosi!

 

Ja toisessa kohtaamisessa Egyptin hiekka-aavikolla, jonne Sofia oli hänet ohjannut:

 

Tänään kuningattareni ilmestyi minulle taivaansinessä;

sydämeni sykki suloisessa hurmiossa.

 

Ja meidän aikanamme irlantilainen Lorna Byrnekertoo enkelten kuningattaresta Sofiasta kirjassaan Enkeleitä hiuksissani: Enkelin kasvot hehkuivat elämää. Hän oli täydellinen. Hänen siniset silmänsä hohtivat kuin aurinko mutta paljon säteilevämmin. Hänen silmissään oli valtavasti hellyyttä, myötätuntoa, rauhaa ja rakkautta. Tiesin että tämä edessäni seisova ylivertainen enkeli näki kaiken. Oli kuin hän olisi ollut selvillä maailmankaikkeuden jokaisesta hiukkasesta...

Sofia esiintyy myös meidän Kalevalassamme monissa hahmoissa, mutta kauneimmin Marjattana. Hieman Solovjovin jälkeen esimerkiksi Rudolf Steiner pyrki luomaan henkistä liikettä, joka olisi suorassa yhteydessä todelliseen Sofiaan inspiraation ja tiedon lähteenä. Mainitsen tässä nimenomaan Steinerin, koska tiedän varmasti että tuo oli hänen nimenomainen tarkoituksensa. Mutta se oli selvästi liian varhaista: Sofia ei alkanut vielä elää ihmisten sieluissa.

Uskon että tämän vuosisadan ja vuosituhannen alussa Sofia aika koittaa. Suomentamassani englantilaisen matemaatikon ja henkisen tutkijan Robert A. Powellin teoksessa Pyhä Sofia-kolminaisuus hän esittää vakuuttavasti mm. sideerisen astrologian pohjalta, miten Sofian aika on nyt.

Olen itse kokenut saman Sofian elävöitymisen kirjoittaessani nyt täydellisesti uudistuvaa enkelikirjaani Enkelit kanssamme. Mielestäni juuri Sofian tuki on nyt ilmeinen.

Juutalaisen esoteriikan mukaan Sofia oli ensimmäinen luotu olento, joka kantoi itsessään maailman suunnitelmaa. Sofia luomisen jälkeen jumalallinen Poika-prinsiippi loi hänen kanssaan enkelihierarkiat ja universumit ja täydellisimmillään Sofia inkarnoitui Mariaan helluntain tapahtumassa, jossa ennakoivasti annettiin kahdelletoista apostolille yksilöllisen hengen vihkimys.

Naiseus eli Sofia tai Mariat meissä ovat meissä se sielunalue, joka tekee Kristuksen syvemmän ymmärtämisen mahdolliseksi.

 

Matti Kuusela