Vuodenajat ja uudistuminen

Kolumni Takojassa

 

Kun nuori Anna Cecilia Grünn ratsasti kesällä 2008 hevosella läpi Saksan, hänen näkymättömänä matkaoppaanaan toimi luonnonhenki nimeltään Ellenlang. Erääseen sisäistä kehitystä koskevaan kysymykseen Ellenlang vastasi kuvaamalla vuodenaikojen merkitystä:

- Kevään merkitys on olla avoin ulkoapäin virtaavalle uudelle.

- Kesän merkitys on antaa itsensä tulla inspiroiduksi. Ottaa uudesta jotain vastaan.

- Syksyn merkitys oppia tuntemaan uutta ja omaksua se itselleen.

- Ja talven merkitys: päästää irti vanhasta ja uudistua.

Ellenlangin mukaan nämä neljä vaihetta pätevät paitsi neljään vuodenaikaan myös kuukausiin: jokainen kuukausi on jaettavissa neljään viikkoon.

Koen tämän Ellenlangin jäsennyksen hyvin virkistäväksi. Se on voimakkaasti yhteydessä vapauden kokemukseen. Uskallanko keväällä avautua uudelle? Uskallanko avautua sille mitä ulkoapäin minulle virtaa? Luotanko keskeiseen henkisyyteeni niin, että minun ei tarvitse pitää kiinni siitä mitä jo tiedän, vaan voin antaa uuden voiman, valon, uuden elämänvirran huuhtoa itseäni?

Voinko kesällä vapautua niin, että voin antaa itseni inspiroitua uudella?

Syksyllä – ehkä syksyllä onkin jo helpompi omaksua ja oppia uutta, mutta entä talvella, kykenenkö silloin päästämään irti vanhasta ja uudistumaan?

Helposti tulee mieleen, että tuo on kiintoisa ajatus, mutta jos kerran olen jo omaksunut totuuksia, en kai toki oikeasti päästä niistä irti. Ehkä päästäisin irti vain aivan vähän vanhaa, mutta pitäisin tarkasti kiinni suurimmasta osasta.  – Toki tuokin on jo uudistumista.

* * *

Todellinen uudistuminen vaikuttaa minusta esimerkiksi seuraavalta. Eikö Rudolf Steiner pääsiäisaikaan vuonna 1912 esitellytkin uuden kalenterinsa viikkolauseineen juuri Suomessa? Eikö hän vastannutkin kysymykseen, mikä on paras tapa valmistautua Kristuksen toiseen tulemiseen: eläytymällä viikkolauseisiin!

Toki Viikkolauseissa vuosi on jaettu 52 viikkoon eikä neljään vuodenaikaan, mutta idea on kuitenkin sama. Jos vuodenkierto valmistaa niin viikkoineen kuin vuodenaikoineenkin ihmistä omaksumaan yhteyden Kristuksen toisen tulemisen eetterivoimiin, eikö se oikeastaan tarkoita, että vuoden kierron mukana elämyksellisesti kulkevan minuuden korkeampi minä – se joka on yhteinen jokaiselle päivälle ja kuukaudelle – sijaitsee vuodenkierron keskuksessa.

Kun alamme luoda yhteyttä tuohon vuoden keskipisteen minään, silloin meissä alkaa käsittääkseni kypsyä myös se luottamus, joka antaa mahdollisuuden avautua vuodenkierron eri vaiheisiin aivan uudella tavalla. Kun voin luottaa siihen, että tuo korkeampi minuus tai Kristus-minä itsessäni pitää huolta korkeammasta totuudestani, enkö silloin olekin vapaa antautumaan vuoden jokaiselle jaksolle täysin uutena, vapauttaen vanhan ja olemaan avoin kaikelle sille mitä kohtaan?

Mitä avoimemmin tuon vuoden kierron silloin voin kulkea läpi, sitä suuremman hedelmän voi vuoden keskipisteen korkeampi minä korjata.

* * *

Mielenkiintoista on, että vuoden kristillisten juhlien sarjassa Rudolf Steinerin mukaan kesän alussa on juuri minuuden juhla, helluntai.

Joulu on elämänvoimien uudistumisen ja eetterikehon juhla. Pääsiäinen on tunteiden ylösnousemuksen ja astraalikehon juhla ja helluntai eli pyhän hengen laskeutumisen juhla on minuuden juhla.

Vahvistaako kesän alussa kristillisen juhlien sarja minuuttamme niin, että uskallamme Ellenlangin mukaan avautua tulemaan uuden inspiroimaksi?

Arkkienkelien kannalta kesä on Urielin aikaa. Silloin Uriel kosmisena enkelinä näyttäytyy ihmisille, jotka kesän luonnonvoimien mukana kohoavat kosmisiin korkeuksiin. Uriel näyttää kehityksen voimien suunnan. Tarkoittaako tuo inspiroituminen siis sitä, että uskallamme irrottaa otteemme maasta ja kohota siihen hengen kosmiseen korkeuteen, jossa Uriel meitä kesän kosmisuuden valossa ja lämmössä odottaa.

Jos löydämme Urielin kesällä, silloin meillä on syksyllä Mikaelin aikana jotain uutta esitettävää ja omaksuttavaa. Syyskaudella Mikael kosmisen meteoriraudan tuella auttaa meitä johtamaan kesän aikana uudistuneet voimamme kohti maata, uusiin rohkeuden tekoihin.

 

Matti Kuusela

www.hopeasulka.com

matti@hopeasulka.com

Anna Cecilia Grünn: Ellenlang. Meine Reise mit den Naturgeistern durch Deutschland. Flensburger Hefte Verlag 2009.