Henkisen tiedon tielle

Matti Kuusela

 

 

Henkisen kehityksen ja kasvun tielle astuminen lähtee yleensä  tunteesta, että on olemassa jotain korkeampaa ja merkittävämpää kuin se aistimaailma, jonka arkisessa elämässä kohtaamme. Tästä tavanomaisen ja pyhän vuorottelusta lähtee liikkeelle se prosessi, joko johtaa henkiseen kasvuun.

Aikaisemmin uskonnot ovat huolehtineet siitä, että tämä sisäinen näkö- ja kokemuskulman vaihtelu kohtaa meitä ainakin ulkoapäin: pyhä- ja arkipäivien vaihtelussa, sakramenteissa, vuodenaikojen juhlissa ja joissakin kulttuureissa myös vuorokauden sisäisinä rukousaikoina.

Nykyisin tämä ulkoapäin annettu vaihtelu alkaa yhä enemmän kadota. Tuskin kukaan enää nimittää sunnuntaita pyhäpäiväksi, ja yhä useammat kaupatkin ovat sunnuntaisin auki. Sisäinen näkökulma tulee yhä enemmän yksityisen ihmisen omaksi valinnaksi: meditaatioksi ja joidenkin kokemusten henkistymiseksi, pyhittämiseksi.

Meditaatio ja muut sisäiset harjoitukset vapauttavat ihmisen mieltä ja tunteita sidonnaisuudesta aistimaailmaan.

Näin vapautuneet ja itsenäistyneet ajattelu ja tunne näkevät arjen maailman uudella ja vapaammalla, taiteellisemmalla ja lopulta pyhemmällä tavalla. Elämä alkaa saada uusia merkityksiä. Siinä näyttäytyy uusia, henkisempiä mahdollisuuksia, jotka ylittävät aineellisuuden ja ajallisuuden rajat.

Samanlainen dynamiikka toimii ihmisen suhteessa omaan itseen ja toisiin ihmisiin. Tällä alueella havaitsemisemme on usein epämääräistä. Steiner kirjoittaa varhaisessa teoksessaan Totuus ja tiede:

 

"Inhimisajattelun tärkein ongelma on: käsittää ihminen itseensä perustuvana, vapaana persoonallisuutena."

 

Se tarkoittaa, että minun on aluksi ainakin ajatustasolla uskallettava kokea itseni vapaaksi. Se merkitsee samalla, että minun on koettava itseni vastuulliseksi omasta itsestäni ja elämästäni, teoistani ja kohtalostani. En voikaan syytellä toisia siitä mitä minulle tapahtuu, vaan otan (iloisesti!) vastaan sen mitä kohtaan. Pääset eteenpäin ja vapaaksi vasta kun tunnustat olevasi vastuussa siitä mitä koet.

Suopursu

Mutta samalla kun aavistan oman vapauteni, alan oivaltaa myös jokaisen toisen ihmisen vapauden. Me jokainen kuljemme itsestämme vastuullisina kohti omaa kohtaloamme ja omaa yksilöllistä päämääräämme. Minä itse voin vastata vain itsestäni. Ja minun on annettava jokaiselle muulle ihmiselle sama mahdollisuus, vastata itsestään ja kulkea omaa tietään.

Minulla ei ole oikeutta estää häntä eikä kieltää hänen kokemuksiaan, mutta voin tukea häntä löytämään oman tiensä ja oman itsensä.

Kristus sanoo Uudessa testamentissa, että tee toisille sitä mitä haluat itsellesi tehtävän. Tätä kannattaa yhä uudelleen meditoida. Tässäkin toimii dynamiikka: Mitä pidemmälle edistyt hengentieteessä, sitä todemmilta näyttävät Uuden testamentin ilmoitukset. Ja kun syventyy niihin, näkee taas hengentieteen uudessa valossa.

Jos haluat siis itse kulkea kehityksen tietä, näe siis toisissa ihmisissä heidän mahdollisuutensa korkeampaan kehitykseen. Ja jotta ympäristö tukisi sinun kehitystäsi, tue sinä ympäristösi kehitystä.

Meidän jokainen kohtaamisemme toisen ihmisen kanssa on myös voimatapahtuma, heräämisen tapahtuma. Jos henkisen tien kulkijana aiot puuttua toisen ihmisen elämään tai toimintaan, on se tehtävä äärimmäisen kunnioituksen ja rakkauden asenteella. Silloin osanottosi tähän tapahtumaan on muuntava ja parantava. Jos kiellät toisen ihmisen tai hänen tekonsa merkityksen, kiellät samalla osan itseäsi.

Suomalainen taiteilija ja henkinen opettaja Aleksandra Ionowa käsittelee näitä perustavia kysymyksiä hyvin kauniisti monissa runoissaan. Yksi hänen pienistä mietelmistään kuuluu:

 

Minkä ihminen oppii toisesta

se hänessä itsessään on.

 

Tai toinen:

 

Oman ystävän kieltäjä

on kieltäjä oman Jumalan.

 

Aivan samalla tavalla kuin kehittyäksesi eteenpäin henkisellä tiellä sinun on rakastettava sekä arkipäivääsi että henkistä elämääsi, sinun on rakastettava omaa itseäsi ja naapuriasi, jopa omaa henkistä liikettäsi niin kuin toisia liikkeitä, sillä vasta rakkaudellisuus avaa silmät näkemään sen mikä missäkin on hyvää, kehittyvää ja eteenpäin vievää.

Yhteisön merkitys on siinä, että me voimme avautua yhteiseen turvalliseen tilaan, jossa jo pelkkä kohtaamisemme auttaa meitä jokaista löytämään ja vahvistamaan itsessämme parhaita ja tosinta.

Rudolf Steinerin sanoin:

 

"Kun perustetaan yhdistyksiä ja seuroja viidennen kulttuurikauden tarkoitusten mukaisesti, niiden tulisi olla sellaisia, että näiden ihmisten yhdessäolosta olisi tuloksena se, mikä on mahdollista saavuttaa. Jos tähän kiinnitettäisiin huomiota, syntyisi hyvin yksilöllisiä asioita."

 

On valtavaa huomata miten oikea yhteisöllisyys vapauttaa yksilöllisyyden. Kun Steiner sanoo, että antroposofisen seuran tarkoituksena on yhdenmukaistaa ihmisten astraalikehoja, aivan kuin löytää niille yhteinen sävel, niin juuri tämä tasoittuminen nostaa jokaisen ihmisen korkeimpaan yksilöllisyyteensä, aivan kuin konsertissa, jossa jokainen osallistuja on samalla solisti.

Tämä tasaantuminen ei merkitse tasapäistymistä, vaan se on valtava keskinäisen tukemisen ja huomioonottamisen jatkuva luottamuksellinen tapahtuma, jossa jokainen löytää itsensä.

Steiner on ilmaissut tämän vuorovaikutuksen välttämättömyyden myös seuraavalla käsittääkseni ikiaikaisella henkisen koulutuksen säännöllä:

 

Jos tahdot oppia tuntemaan itseäsi,

katso maailmaa.

Jos tahdot oppia tuntemaan maailmaa,

katso itseäsi.

 

Nämä lauseet eivät ole vain jokin runollinen vertauskuva, vaan hengen tien kulkijalle täyttä todellisuutta. Ellet (rakastavasti) perehdy siihen, mitä naapurisi tekevät - ovat he sitten yksilöitä tai yhteisöjä - et voi (rakastavasti) ymmärtää mitä itse olet tekemässä. Ellet itse todella pyri johonkin, et voi ymmärtää mihin naapurisi pyrkivät.

Yhteisössä on silmämäärämme, kuten Aleksis Kivi saattaisi sanoa, nähdä toinen toisemme alituisesti korkeimpana mahdollisuutenaan.

Kun yhteisö on tällä tavalla turvallinen, se antaa jokaiselle mahdollisuuden käsitellä omia kehittymättömiä sielunalueitaan, muuntaa ne uudeksi. New Age kirjoissa se sanottaisiin: meissä olevat heikkoudet ja esteet ovat alueita, jotka eivät ole vielä saaneet osakseen riittävästi huomiotamme, rakkauttamme.

Vielä radikaalimmin Steiner ilmaisee hengen oppilaan vastuun tai oikeastaan jatkuvan tehtävän sanomalla, että hänen on kaikesta (pahastakin) etsittävä sellaisia puolia, joiden avulla hän voi muuttaa sen (pahan) hyväksi.

Ehkä voisit tässä vaiheessa tehdä pienen harjoituksen:

Istu hiljaa, sulje halutessasi silmäsi, ja anna itsesi tuntea kiitollisuutta. Tunnustele kaikessa rauhassa millä tavoin tämän kiitollisuuden koet. Koetko sen jossain kohdassa kehoa, vai ulottuuko tunne koko kehoosi, keskittyykö se sydämesi ympärille? Voitko tuntea kiitollisuutta elämääsi kohtaan, läheisiäsi kohtaan, kaikkia sitä hyvää kohtaan jota saat ottaa vastaan joka päivä? Huomaatko miten suhteesi toiseen ihmiseen tai johonkin asiaan tosiasiassa muuttuu, kun tunnet kiitollisuutta?

Steiner Henkisen tiedon tie kirjan mukaan kiitollisuus on yksi  henkisen koulutuksen edellytyksiä. Kun olet avoin ja kiitollinen, voivat maailmankaikkeuden luovat voimat lähettää sinulle sitä voimaa ja tukea, joka johtaa henkiseen kasvuun.

 

Henkisen koulutuksen edellytyksiä

 

Henkisen tiedon tiessä Steiner esittää seitsemän henkisen koulutuksen edellytystä. Vasta kun ihmisellä on vakava pyrkimys näiden edellytysten täyttämiseen, voi varsinainen henkinen koulutus Steinerin mukaan alkaa.

 

1.   Edistää ruumiillista ja henkistä terveyttä. Tässä suhteessa ihmisen on tultava mahdollisimman itsenäiseksi, opittava kuuntelemaan mitä juuri minun kehoni ja minun tunteeni tarvitsevat eheytymisekseen. Opin yhä enemmän itse ymmärtämään mikä juuri minulle itselleni on hyväksi.

2.   Tuntea itsensä elämän kokonaisuuden jäseneksi. Alat lähestyä ajatusta, että olet koko ihmiskunnan jäsen ja myötävastuullinen kaikesta mitä ihmiskunnassa ja maailmassa tapahtuu. Juuri tällä kohden edellä käsitelty kiitollisuus tulee niin tärkeäksi.

3.   Saavuttaa selvä näkemys siitä, että ajatuksilla ja tunteilla on yhtä suuri vaikutus maailmaan kuin ulkoisilla teoilla. Silloin vasta minulla on tosi luottamus sisäisen elämän merkitykseen, kun työskentelen sisäisen elämäni kehittämiseksi niin kuin se olisi ainakin yhtä todellista kuin ulkoinen toiminta. Tässä tulee ymmärrettäväksi myös se, miksi kaikki kritisoiminen on haitallista henkiselle kasvulle, kuin Steiner kuvaa. Jos me voimme auttaa ja tukea toinen toisiamme kehittymään eteenpäin ja yhä eheämmiksi olennoiksi, ei millekään kritisoinnille jää tarvetta.

4.   Omaksua näkökanta, että ihmisen varsinainen olemus ei ole ulkoinen vaan sisäinen. Hänen löytämänsä totuudet voi hyväksyä ainoastaan hänen itselleen rehellisen, tietoon pyrkivän sielunsa tunto, mutta hänen tulee oppia ympäristöltään niin paljon kuin mahdollista, jotta hän pääsisi selville siitä mikä sitä, hänen sieluaan auttaa ja hyödyttää. Se merkitsee, että kaikessa mitä kohtaamme, on meille jotain opittavaa. Heti jos jään siihen itsetyytyväisyyteen, että juuri minä tai minun ryhmäni on ainoa oikea, itselleen riittävä, eikä tarvitse oppia mitään ympäristöstä, kehitys lakkaa. - Muistelen että Ibsenin Peer Gyntissä tuo "olla itse itselleen riittävä" on juuri ihmisiä inhoavien vuorenpeikkojen tunnuslause.

5.   Kestää kerran tehdyn päätöksen toteuttamisessa. Kun ihminen toimii rakkaudesta tekoon ja toteuttaa päätöstään yhä uudestaan ja uudestaan, hän saavuttaa sen asenteen, ettei jää odottamaan tekonsa ulkoisia tuloksia, vaan häntä tyydyttää itse työ.

6.   Kehittää kiitollisuuden tunnetta kaikesta mitä on saanut. Kun tiedämme että olemassaolomme on kaikkeuden lahja, kehitämme kaikkiallista rakkautta, joka on välttämätöntä henkisen tiedon saavuttamiseksi. Steiner todella käyttää itse ilmaisua kaikkiallinen rakkaus.

7.   Elämän jatkuva käsittäminen kaikkien edellä mainittujen edellytysten mielessä. Jos ihmisellä on vakaa ja rehellinen tahto täyttää nämä edellytykset, hän voi aloittaa henkisen koulutuksen.

 

Selviytyminen

 

Joskus kohtaat itsessäsi hämmentäviä tunteita tai kipua tai tunnet itsesi riittämättömäksi. Ehkä tunnet ettet vielä hallitse kaikkia edellä esitettyjä vaatimuksia. Kaikille näille tunteille, ahdistuksille ja kivuille on yhteistä se, että niillä on sinulle jotain saottavaa. Siksi näitä hämmentäviä tunteita, olivat ne sitten periaatteessa myönteisiä tai kielteisiä, vihaa tai kiintymystä, ei kannata yrittää sulkea pois tai työntää syrjään, vaan paras on kohdata ne. Niillä kaikilla on sinulle jokin viesti.

Kun yrität olla sisäisesti hyvin hiljaa, on helpointa olla samaistumatta näihin ahdistaviin vaikutuksiin. Ja sitten jossain vaiheessa olet antanut näille tunteille niin paljon rakkautta, valoa, ymmärtämystä, huomiota, hyväksyntää, että ne vapauttavat sinut. Tai oikeastaan: ottamalla vastaan niiden sanoman sinä vapautat nämä tunteet, eivätkä ne silloin ole enää sidottuja sinuun.

Kun luottamus omaan kykyyn kohdata ja vapauttaa vaikeita tuntemuksia kehittyy, tulee myös yhä helpommaksi kohdata vaikeita asioita, toisenlaisia ihmisiä, eikä minun enää tarvitse sulkea mitään kokemuksia pois, vaan voin kohdata ne ja kulkea kaiken kokemani kanssa kiitollisena yhteisen kehityksen tietä.

 

Pääsiäisharjoituksia

 

Nyt pääsiäisaikaan, kun luonto jälleen avautuu ympärillämme, voit kokeilla seuraavaa, hyvinkin voimakkaasti tunnealuetta puhdistavaa harjoitusta:

Katso mieluiten ulkona valitsemaasi näkymää tai maisemaa. Noin kymmenen sekuntia riittää. Koe tunne joka tähän näkymään liittyy.

Sulje sitten silmäsi ja yritä kokea tämä näkymä ja sen tunne uudelleen itsessäsi.

Anna tunteen säilyä sisäisyydessäsi, avaa jälleen silmäsi, katso samaa näkymää ja anna tunteesi jälleen muokkaantua ulkoisen näkymän mukaiseksi.

Vaihtele tätä muutamia kertoja.

Tee tätä harjoitusta itsellesi hyvin myötätuntoisesti ja hyväksy ne tunteet, joita sisäisyydestäsi nousee esiin. Ne ovat sinun omia tunteitasi, anna niiden muuntua lempeästi.

Jos harjoituksen esiin nostamat tunteet ovat hyvin voimakkaita, käytä omaa arviointikykyäsi. Tee vain niin paljon kuin koet sillä erää itsellesi hyväksi. Ole kohtuullinen itseäsi kohtaan. Älä yritä enempää kuin mitä suosittelisit parhaalle ystävällesi.

Tiedät että sinulla on vielä paljon tehtävää, mutta onnittele itseäsi siitä että olet päässyt näin pitkälle. Olet tehnyt hyvää työtä, ja mitä useammin harjoittelet myönteisellä mielellä, sitä nopeammin kehityt.

Ellet tunne mitään, suhtaudu siihenkin lempeästi, sillä silloin sinulla saattaa olla sisäisyydessäsi torjuttuja tunteita, joita et vielä uskalla päästää esille. Jatka silloin tätä harjoitusta jonain toisena päivänä. Luota siihen, että löydät itsellesi oikean tavan.

Lopuksi voit tehdä seuraavan, erittäin syvällisen harjoituksen. Eläydy seuraaviin Rudolf Steinerin Peruskiven sanojen loppusäkeisiin. Huomaa etenkin valon eri laadut ja paimen- ja kuningastietoisuuksien tunnelmat.

 

Aikain käännekohdassa

Astui maailmanhengen valo

Maisen kehityksen virtaan.

Yön pimeän aika päättyi,

Päivänkirkas valo loisti ihmissieluun,

Lämmittäen

Köyhät paimensydämet,

Valaisten

Viisaat kuningaspäät.

 

Jumalvalo,

Kristus-aurinko,

Lämmitä

Meidän sydämemme,

Valaise

Meidän päämme,

Jotta hyväksi muodostuu,

Minkä sydämestä perustamme,

Minkä päämme tarkoituksin

Tahdomme rakentaa.

 

Voit kehittää tämän sisäisen joulun, pään ja sydämen yhteyden harjoituksen pääsiäisharjoitukseksi antamalla näiden säkeitten jälkikaiun vielä eläessä itsessäsi pääsiäistapahtuman, Golgatan tapahtuman, kasvien keväisen heräämisen mielikuvien tulla sisäisesti eteesi. Millä tavoin nämä Peruskiven sanojen säkeet puhdistavat ja syventävät kevätkokemustasi, siihen sisältyvää muuntumista? Kiinnitä huomiota näihin hienonhienoihin tunne- ja valonsävyjen muutoksiin.