Lemurian ihminen

Katkelmia teoksesta Maailmojen muistista, toimittanut ja muokannut Matti Kuusela.

 

Kun myöhempiä atlantislaisia palveli elämänvoimien hallinta, niin lemurialaisilla oli vallassaan tahto. Lemurialaisia voi kutsua synnynnäisiksi maagigoiksi. Heidän mielikuvillaan oli aivan toisenlainen voima kuin myöhempien aikojen ihmisillä.

Lemurialainen ammensi mielikuviensa voiman välittömästi ympärillään olevista asioista. Se virtasi häneen kasvien kasvusta, eläinten elämänvoimasta. Näin hän ymmärsi kasvien ja eläinten sisäistä elämää, myös elottomien esineiden fysikaalisia ja kemiallisia voimia.

Rakentaessaan hänen ei tarvinnut laskea puunrungon kantokykyä tai kivien painoa: hän näki ne suoraan. Vain tahtoaan ponnistamalla hän saattoi vahvistaa käsivartensa tai pelkästään tahdonvoimaansa kehittämällä hän pystyi esimerkiksi nostamaan suunnattomia kuormia.

Kukkuloista muokattiin niin, että ne tuottivat ihmisille mielihyvää. Oppiminen oli sen laatuista, että luonnonvoimat muuttuivat ihmisessä tahdonvoimiksi. Siten ihminen itse pystyi tekemään sen, minkä luontokin.

Aiwazovski_meri_punainen.jpg

Vihityt olivat ilman muuta vihkimättömien johtajia. Suurin osa ihmiskuntaa oli hyvin alhaisella asteella. Eläinkunta oli kehittynyt varhaisten nisäkkäiden asteelle

Ilma oli vielä tiheämpää kuin Atlantiksen aikoina, mutta vesi ohuempaa, maa pehmeämpää. Kasvit muistuttivat meidän palmujamme, mutta mikä nykyään on pienimuotoista oli silloin jättiläismäistä. Pienet saniaisemme olivat silloin puita ja ne muodostivat mahtavia metsiä.

Kasvatuksessa poikia karaistiin kovasti, mutta tyttöjen kasvatus tähtäsi voimakkaan mielikuvituksen kehittämiseen. Mies näki luonnonvoimat ja käytti niitä, mutta naisesta tuli niiden ensimmäinen tulkitsija. Siitä syntyi uudenlainen tapa mietiskellä, mielikuvien ja muistin kehittyminen.

Miehet luovuttivat ryhmien säätelyn naisille, joille muisti oli antanut kyvyn hyödyntää sitä, mitä oli koettu aikaisemmin. Luontoa tarkkailemalla naisessa syntyivät mielikuvat, joiden avulla hän johti ihmisten toimintaa. Henkiset johtajat olivat järjestäneet niin, että naisen sielu vaikutti nyt jalostavasti ja puhdistavasti miehen tahtoluontoon ja suureen voimakkuuteen.

Naisia johtivat sisäiset äänet tai se, mitä kasvit, eläimet, kivet, tuuli, pilvet tai puiden humina heille kertoi.

Kielen alku oli eräänlaista laulua. Ajattelun voima muuttui kuultavaksi ääneksi. Viisaiden vaimojen huulilta soi luonnon sisäinen rytmi, jossa koettiin korkeampien voimien mukanaolo. Tämän kuullun voima sulautui suoraan ihmissieluun.

Maailmojen muistissa eli akasha-kronikassa on tämänlaisia kauniita kohtauksia. Olemme metsässä mahtavan puun juurella. Aurinko on juuri noussut idässä. Palmumainen puu, jonka ympäriltä muut puut on poistettu, luo valtavan varjonsa. Papitar istuu kasvot itään päin käännettyinä istuimellaan, joka on valmistettu kasveista ja harvinaisista luonnonesineistä. Hitaasti ja rytmisesti hänen huuliltaan purkautuu ihmeellisiä äänteitä, jotka toistuivat yhä uudelleen. Piireissä hänen ympärillään istuvat kuulijat ammensivat häneltä sisäisen elåmän salaisuuksia uneksivin kasvoin.

Papitar saattoi myös "laulaa", ja silloin hänen sanoillaan oli vielä mahtavampi voima, koska silloin vielä korkeampi "sielu" liittyi ihmisiin. Luonnon salaperäisiä rytmejä jäljiteltiin oman kehon liikkein. Ihmiset tunsivat olevan yhtä luonnon ja sen voimien kanssa.

Vasta kun maapallon kiviaines ja metallit kovettuivat ihmisen fyysisen kehon ohella, sai myös ajattelu kiinteän muodon. Nykyaikaan verrattuna ihmisen vaikutus luontoon oli noina aikoina suunnattoman suuri. Naissielullisuuden hallinta oli erityisen voimakast Lemurian loppuaikoina ja paikoittain sitä kesti vielä yli Atlantiksen ajan puolenvälin.