Rudolf Steiner

 

Sfäärien musiikki

 

Nykyisin ihmisellä on vanhan selvänäköisyyden sijasta havaintoyhteys aineellisiin kohteisiin. Entisestä selvänäköisyydestä on säilynyt viimeinen jäänne muistikuvissa, ja ihminen kykenee vapautumaan ulkoisesta havainnosta työskentelemällä sisäisesti mielikuviensa parissa.

Toisiin, ulkoisen havainnon ulottumattomissa oleviin planeettamaailmojen olentoihin ihminen saa yhteyden omaksumalla henkisen kehityksen kautta kuvatietoisuuden eli imaginaation, niin ettei hän näe enää vain ulkoisia kohteita, vaan esimerkiksi ihmisen auran virtauksena hänen ympärillään, tai kun hänen silmiensä eteen kohoaa kuvasymboleina se mitä maailmassa elää.

Mutta on olemassa vieläkin korkeampi tietoisuuden laji. Sellainen on esimerkiksi kasveilla, mutta unenomaisessa tilassa.

Kun kohoatte kasvien tietoisuusasteelle, mutta täytätte sen minällänne kirkkaassa valvetietoisuudessa, silloin olette henkisessä kehityksessä kohonneet inspiraation asteelle. Inspiraatiotietoisuus ei ole kuvamaista, vaan se on soivaa tietoisuutta, jossa sisäisen yhteyden virta kulkee olennosta olentoon. Ihminen astuu siinä soivaan henkiseen maailmaan.

28587729_s.jpg

Tätä tietoisuutta nimitti Pythagoras sfäärien harmoniaksi. Koko maailma ilmaisee soiden olemuksensa, ja kun ihminen illalla nukahtaa, hänen astraaliruumiinsa ja minänsä poistuvat fyysisestä ruumiista ja eetterikehosta, ja silloin astraaliruumiin läpi virtaavat maailmanmusiikin harmoniat ja melodiat. Silloin ihminen on varsinaisen henkisen olemassaolon huomassa, ja sfäärien musiikki antaa hänelle kyvyn saada päivän aikana kuluneet voimat takaisin.

Yöllä ihminen sukeltaa sfäärien musiikkiin, ja kun sen sävelet virtaavat hänen lävitseen, hän aamulla tuntee voimistuneensa ja virkistyneensä. Ja kun ihminen tulee tästä tietoiseksi, hän on inspiroitunut, ja silloin hän kykenee havaitsemaan kaiken oman aurinkokuntansa piirissä.

Tavallisissa mielikuvissa ihminen näkee vain ’kiinteitä’ kohteita, imaginaatiossa hän asettuu vuorovaikutukseen planeettakunnan toisten olentojen kanssa. Aurinkokunnan kokonaisrakenteeseen, aurinkoon kiintotähtenä, hän liittyy saavutettuaan inspiraation.

Tästä Goethe puhuu, kun hän Faustin proogissa, joka tapahtuu henkisessä maailmassa, antaa enkelien lausua:

 Die Sonne tönt nach alter Weise in Brudersphären Wettgesang.

Aurinko soi tapaan vanhaan veljespiirein (planeettapiirien) kilpalaulussa.

Siinä huomaamme Goethen tietävän, että aurinkokunnan salaisuudet ilmentävät itseään soiden. Hengenkorvin kuulee selvänäkijä sfäärien harmonian. Sfäärien henkistä musiikkia ovat ne voimat, jotka virtaavat alas kasvien ruumiisiin niiden kasvaessa esiin maasta, juurineen ja lehtineen, päätyen kukkaan, astraaliruumiin virtaillessa niiden ympärillä. Näin kasveihin vaikuttavat Auringon henkiset voimat.

Jokainen kasvi ja kukka ilmentää niitä säveliä, jotka sen muodostavat ja jotka antavat hedelmälle sen luonteen. Kasvi pyydystää auringon sävelet ja ne vallitsevat kasvissa sen henkenä. Siemenessä tämä sävel piilee salaperäisellä tavalla kätkettynä, ja kun kasvi kasvaa siemenestä esiin, silloin sisäistyneenä ollut auringon sävel loihtii esiin kasvin muodon.

Näin selvänäkijän katse näkee maan kukkapeitteessä kaikkialla auringon soinnin kuvajaisen. Auringon musiikin kuvajaiset soivat ulos tilaan kasvien muodoissa.

Inspiroituneessa tietoisuudessa ihminen tuntee olevansa yhtä maaplaneettansa kanssa, sillä kasvien minät ovat maapallon keskipisteessä. Jos ihminen tavoittaa auringon sävelen, hän yhtyy planeetan olemukseen, joka on ruumiillistunut Maan keskipisteeseen. Näin hän yhtyy planeettaansa.

Mutta vielä korkeammalla tasolla, intuitiivisen tietoisuuden tasolla, ihminen voi yhtyä kaikkiin  olentoihin. Silloin hänen kokemuksensa yltävät aurinkokuntamme ulkopuolelle. Hänen katseensa laajenee ja avartuu maailmantietoisuudeksi. Näin intuitio johtaa ihmisen yksityisten aurinkokuntien ulkopuolelle. Tässä ihminen seuraa kivikuntaa, jonka minät sijaitsevat aurinkokuntamme ulkopuolella maailmanavaruudessa.

Näin ihminen kohoaa tavallisesta havainnosta planeettatietoisuuden tasolle imaginaatiossa, eli läpäistyään minävoimallaan eläintietoisuuden tason. Inspiraatiossa, läpäistessään hengellään kasvitietoisuuden, hän kohoaa aurinkokunnan tietoisuuteen, ja aurinkokunnan ulkopuolelle, maailmantietoisuuteen hän kohoaa intuitiossa, läpäistessään minävoimin kivennäistietoisuuden tason.

 

Lähde Rudolf Steinerin esitelmäsarja Maailma, maa ja ihminen, Stuttgart, esitelmä 12.8.1908.