Rudolf Steiner

IHMISEN SUHTEESTA HENKISIIN HIERARKIOIHIN JA KRISTUKSEEN I

 

Esitelmä Dornachissa 26.11.1916

 

 

Yksi moitteista joita tekevät monet teologit ja sellaiset ihmiset jotka luulevat olevansa kristillisellä maaperällä mutteivät ymmärrä kristinuskoa oikein, on se, että hengentieteemme saattaa voimaan totuuksia suurehkosta määrästä hierarkioita, hierarkioista, jotka käsittävät ihmisen yläpuolella olevia olentoja ja jotka ovat henkisessä maailmassa. Mehän puhumme, kuten tiedätte, henkisistä hierarkioista, jotka käsittävät angeloin, arkangeloin, arkain, exusiain jne.; puhumme näistä korkeampien yliaististen maailmojen hengenkunnista aivan samoin kuin puhumme maisessa maailmassa olevista eläinkunnasta, kasvikunnasta, mineraalikunnasta, elementaarikunnasta (Elementarreich) jne. Olemme myös selvillä siitä, että ihmisen elämä jakautuu kahteen osaan. Toinen kulkee syntymän ja kuoleman välillä. Tämän elämän aikana tai tämän elämän myötä ihminen astuu yliaistisesta maailmasta alas luomakuntiin, jotka ovat sitten hänen fyysisessä ympäristössään: ihmiskuntaan, eläinkuntaan, kasvikuntaan, mineraalikuntaan jne. Kun ihminen kulkee kuoleman portista, hänen elämänsä toinen osa alkaa nyt. Hän nousee korkeampiin hengenkuntiin, niihin hengenkuntiin, jotka kohoavat yhtä lailla alhaalta ylöspäin kuin toiset luonnonkunnat laskeutuvat ylhäältä alaspäin; hän nousee angeloin, arkangeloin, arkain jne. hengenkuntiin. Se joka luulee tänään olevansa kristillisellä maaperällä ymmärtämättä asiaa, väittää aivan erityisesti tätä olennoista muodostettua näkemystä vastaan.

Nämä olennot ovat asettuneet ihmisen ja kaukana, kaukana ihmisen yläpuolella olevan, kaukana enkeleiden, arkkienkeleiden jne. yläpuolella olevan varsinaisen jumaluuden välille ja ovat asettuneet tähän yliaistiseen tilaan. Aivan erityisesti se, joka luulee olevansa erityisen edistynyt kristillisessä näkemyksessään, puhuu helposti siitä, että henkisiä hierarkioita ja niihin kuuluvia olentoja käsittelevä tieto on paluuta takaisin vanhaan polyteismiin tai kuten sanotaan, eräänlaiseen pakanuuteen. Sillä, näin sanotaan, nykyihmisen tehtävänä on nimenomaan olla asettamatta mitään itsensä ja jumaluuden välille ja sen sijaan elää maailmassa, suunnata katseensa aisteille tarjoutuvaan ja löytää sitten välittömästi tie jumaluuteen ilman enkelien, arkkienkelien jne. välitystä. Ja moni uskoo, että on erityisen ylevää, kuten hän sanoo, olla näin oman Jumalansa kanssa vastatusten ilman välikättä.

Tämän vastaväitteen voi kuulla nykyään suunnattavan hengentiedettä vastaan monilta tahoilta. Tämä vastaväite osoittaa oikeaksi sen, miten juuri sellaisissa piireissä, joissa se tehdään, ei olla kerta kaikkiaan perillä siitä, mitkä ovat juuri oman aikamme henkiset tarpeet. Sillä ei riipu todellakaan siitä, kuvitteleeko ihminen voivansa löytää tien itsestään Jumalansa luo, vaan siitä pystyykö hän todella tekemään sen. Ei ole todellakaan kyse siitä, kuvitteleeko ihminen luovansa mielikuvan Jumalastaan, vaan kyse on siitä, luoko hän todella tästä mielikuvan. Ja meidän täytyy kysyä meidän näkökulmastamme: Mitä sellaiset itse asiassa ajattelevat, jotka kuvittelevat Jumalansa sanomalla: Emme halua toisten henkien välitystä, vaan haluamme kohota Jumalamme luo välittömästi omasta sielustamme - mitä tällaiset ihmiset ajattelevat? Kuvittelevatko he todella Jumalan ajatellessaan Jumalaa ja puhuessaan hänestä? Kuvittelevatko he sitä, minkä täytyy tarkoittaa Jumalan alapuolella olevaa, silloin kun ihminen puhuu oikeutetusti Jumalastaan?

Sitä he eivät kuvittele, vaan he kuvittelevat aivan jotain muuta. Jos käy sitä mielikuvaa varten läpi kaikki ne käsitteet, joita sellaiset ihmiset luovat Jumalastaan - mitä sellaisilla käsitteillä sitten esitetään? Ei mitään muuta kuin yhden enkelin, yhden angeloksen, olemusta, ja kaikki ne ihmiset, jotka puhuvat siitä, että he katsovat ylös Jumalaan välittömästi omasta sielustaan, katsovat vain ylös enkeliin. Ja etsikääpä kaikki sellaisten ihmisten tekemät kuvaukset - vaikkakin ne kuulostavatkin niin yleviltä - niin tajuatte: ne eivät kuvaa mitään muuta kuin enkeliä, ja se mitä nämä ihmiset sanovat, ei ole mitään muuta kuin sen vaatimista, että Jumalan ei pidä ajatella olevan enkeliä korkeampi. Esim. se, jota kutsutaan nykyään moderniksi protestanttiseksi Jumalaksi ja josta puhutaan niin paljon protestanttisella puolella, on angelos eikä mitään muuta. Sillä kyse ei ole siitä, kuvitteleeko joku löytävänsä tien korkeimpaan Jumalaan, vaan siitä minne tie todella löydetään. Ja tällä tavoin löydetään tie vain oman enkelin luo. Sanon oman enkelin, sillä se on tärkeää. Jos me nimittäin luomme katseemme lähinnä vain alimpien hierarkioiden olentoihin: suurenkeleihin, arkkienkeleihin, enkeleihin, niin sen jälkeen tulee ihminen, sitten eläinkunta, sitten kasvikunta, sitten mineraalikunta.

Suurenkelit

Arkkienkelit

Enkelit

Ihminen

Eläin

Kasvi

Mineraali


Jos luomme katseen näihin suhteellisesti alimpiin olentoihin, meidän tarvitsee vain muistella monia jo aiemmin esittämiämme asioita tullaksemme tietämään, että suurenkelit ovat myös ajanhenkiä. He ovat koko aikakausia ohjaavia voimia; se joka elää henkenä koko aikakaudessa. Elämme tänään toisessa henkisessä yhteydessä kuin antiikin kreikkalaiset tai muinaiset roomalaiset, koska meitä ohjaa toinen ajanhenki. Sellainen ajanhenki on jo hyvin ylevä olento. Sitten meillä on olentoja, joita kutsumme arkkienkeleiksi. Heidän tehtävänsä on luoda harmoniaa maanpäällisten ihmisten keskuuteen. Siksi he ovat myös tietyssä suhteessa kansanheimojen johtajia ja ohjaajia. Enkelit, välittömästi ihmisen yläpuolella olevat olennot, johtavat ihmisen kuoleman portin läpi, joten ihmisellä on tavallaan enkelinsä rinnallaan kuolemasta uuteen syntymään, ja enkelit johtavat hänet jälleen uuteen elämään. Enkeli-olentojen tehtävänä on ohjata yksittäinen ihmisyksilöllisyys toistuvien maanelämien läpi.

Sitten tulemme alaspäin ihmiseen itseensä saakka. Ihminen muistaa, sellaisena kuin hän on nykyään maan päällä, vain maanelämänsä ollessaan täällä fyysisessä ruumiissaan. Enkelien muisti ulottuu paljon pidemmälle, sillä vain siksi että se ulottuu paljon pidemmälle, enkelit voivat johtaa ja ohjata ihmisten toistuvia maanelämiä. Mutta moderni teologi ei edes kuvittele enkeliä oikein, koska moderni teologi jättää enkelistä pois sen ominaisuuden, että enkeli johtaa ihmisyksilöllisyyttä toistuvien maanelämien läpi. Jos otamme huomioon sen, että arkkienkeleitä koskien, vasta arkkienkeleiden kohdalla ollaan tekemisissä olentojen kanssa, jotka ohjaavat ihmisten välisiä yhteyksiä, ja ajanhenkien kohdalla olentojen kanssa, jotka ohjaavat ihmisten välisiä yhteyksiä pitkien ajanjaksojen kuluessa, ja että olemme enkelien kohdalla tekemisissä olentojen kanssa, jotka ohjaavat pääasiassa yksittäisen ihmisen elämää, niin silloin kun pidämme tämän mielessämme, emme käsitä väärin sitä, että halu kohota välittömästi Jumalan luo on ihmisen piilevää egoismia, sillä ihmiset haluavat - joskaan he eivät myönnä sitä - kohota todellisuudessa vain heidän Jumalansa luo, heidän oman enkelinsä luo.

Sillä on suuri käytännön merkitys, se on valtavan tärkeää, sillä se pitää sisällään tietyn siemenen. Se pitää sisällään sen siemenen, että ihmiset puhuvat yhdestä Jumalasta, mutta se että he puhuvat vain yhdestä Jumalasta, on vain mielikuvitusta. Sillä todellisuudessa, ihmisten antautuessa tämän mielikuvituksen valtaan, jokainen puhuu omasta Jumalastaan, nimittäin enkelistään. Ja siitä täytyy seurata sen, että ajan kuluessa jokainen ihminen palvelee omaa Jumalaansa, nimittäin omaa enkeliään. Ja me näemme jo, miten vahva veto ihmisillä on siihen, että jokainen palvelee omaa Jumalaansa. Ihmisten kokoontuminen yhteen niiden jumalten nimissä, jotka ovat kaikille yhteisiä, on käynyt perin harvinaiseksi uudemmalla ajalla. Se että jokainen vaatii vaatimalla omaa Jumalaansa, on osoittautunut aivan erityisen silmiinpistäväksi. Ihmissuku atomisoituu. Tavallaan jäljelle jää vain sana "Jumala", joka kuulostaa tiettyä kieltä puhuvista ihmisistä yhteiseltä, mutta jokainen ajattelee tällä yhdellä sanalla jotain muuta, nimittäin omaa enkeliään. Eikä ihminen pääse kohoamaan edes arkkienkeleiden luo, jotka johtavat ihmisyhteisöjä.

Tämän pohjalla on tiettyä piilevää egoismia, jota ihmiset eivät halua myöntää. On kuitenkin sanottu jotain painokasta, jos pidämme tämän mielessä, sillä ihminen elää oikeastaan epätotuudessa, ellei hän tunnusta itselleen: katson enkeliäni kohden - vaan jos hän sanoo itselleen: katson kaikkinaisesti yhtenäiseen Jumalaan. - Hän elää utuisessa mielikuvassa, ts. sisäisessä harhassa, sisäisessä mayassa. Ja tällä on tärkeitä seurauksia, sillä ihmisen antautuessa siis tämän sisäisen harhan valtaan tapahtuu aivan jotain tiettyä. Sillä antautumalla mielikuvituksellisiin ajatuksiin emme muuta henkisiä todellisuuksia, jotka myös toteutuvat todella sen mukaan mitä ajattelemme oikein tai väärin. Kun ihminen katsoo oikeastaan vain enkeliinsä päin, mitä hän ei kuitenkaan tunnusta itselleen vaan uskoo katsovansa Jumalaan päin - kun taas hän ei katso edes arkkienkeliinkään päin - hän huumaa tietyssä mielessä sielunsa tällä epätodella mielikuvalla. Ja sieluahan huumataan nykyään yleisesti. Mutta sielun huumaaminen on tavattoman kohtalokasta meidän nykyisessä ihmiskunnankehityksessämme. Sillä sielun huumaaminen heikentää, sumentaa minää ja silloin sieluun ujuttautuvat toiset mahdit, joiden ei tule vaikuttaa sielussa. Toisin sanoen enkelin tilalle, jota lähinnä haluttiin palvella mutta joka on ristitty uudelleen "Jumalaksi", ujuttautuu lusiferinen enkeli, ja vähitellen päädytään palvelemaan, ei enkeliä vaan lusiferista enkeliä. Silloin kalteva pinta, joka viettää ihmistä alas, on hyvin lähellä; silloin hän on vähällä ylipäätään kieltää Jumalan, ts. kieltää enkelinsä - mikä liittyy aina yhteen toden inhimillisen minän kieltämisen kanssa.

Niinpä meidän täytyy täysin oivaltaa, että vastaus, joka täytyy antaa kysymykseen "Kuka on syyllinen aikamme materialismiin?" kuuluu monessa suhteessa: Uskonnot ovat syyllisiä, uskonnolliset tunnustukset, koska ne sumentavat ihmisten tietoisuuden ja asettavat Jumalan tilalle enkelin, jonka tätä vastaava lusiferinen enkeli sitten korvaa. Ja lusiferinen enkeli johtaa ihmisen tuota pikaa materialismiin. Tämä salaperäinen asiayhteys on ylimielisissä, egoistisissa uskontojen tunnustuksissa, joissa ei haluta kuulla puhuttavankaan siitä, mitä enkelin yläpuolella on vaan joissa sanotaan määrättömän ylimielisesti puhuttavan "Jumalasta", kun taas niissä puhutaan vain enkelistä eikä hänestäkään edes täydellisesti. Määrättömän ylimielisyyden, joka ilmaistaan vielä usein nöyryydeksi, on täytynyt viime kädessä aiheuttaa materialismi. Jos mietimme tätä, näemme yhden merkittävän yhteyden: Enkelin uudelleen tulkitseminen virheellisesti Jumalaksi synnyttää ihmissielussa vetovoiman materialismiin. Ja pohjalla on tiedostamatonta egoismia, joka ilmenee siinä, että ihminen kieltäytyy kohoamasta tiedostamaan henkistä maailmaa ja joka ilmenee myös siinä, että ihminen on sitä mieltä että hän löytää niin sanotusti vain itsestään käsin välittömästi  yhteyden Jumalaan. Ymmärrätte monia nykyisin tapahtuvia asioita, jos kiinnitätte huomiota siihen, mihin olen tällä viitannut teille. On olemassa vain yksi ainoa keino Jumalan väärin tulkitsemista vastaan: henkisten hierarkioiden olemassaolon tunnustaminen. Sillä silloin myös tietää, että nykyiset uskonnot eivät kohoa tunnustuksissaan angeloin hierarkiaa korkeammalle.

Kun tarkastelemme tätä, olemme enemmän tai vähemmän siinä, mitä ihminen kehittää tietoisena elämänä; mutta ihmisessä elää paljon tiedostamatontakin tai epäselvästi tiedostettua. Ja nyt voimme sanoa: Ihmisen yhteys hänen enkeliinsä on todellinen, mutta myös ihmisen yhteys arkkienkelihierarkiaan on todellinen. - Enkelin väärin tulkitseminen, mikä tapahtuu enemmän tai vähemmän tietoisesti, johtaa myös materialistiseen maailmankatsomukseen enemmän tai vähemmän tietoisesti: ei yksittäisellä ihmisellä, vaan se johtaa tähän vähitellen aikakaudella. Tässä olemme vielä kokonaan niin sanotusti sellaisessa, mikä tapahtuu sielussa tietoisesti. Mutta ihmisen suhteessa arkkienkelihierarkiaan emme ole enää ollenkaan sellaisessa, mistä ihminen tietää paljon; mistä hän nyt tosin puhuu paljon silloin tällöin mutta mistä hän tietää vain vähän. Meillähän on kyllä nykyään olemassa tunnustuksia, jotka eivät koske arkkienkelten hierarkiaa vaan hyvin usein yhtä arkkienkeliä, ei selvästi lausuttuja tunnustuksia vaan suuntautumista, tunteenomaista suuntautumista yhteen tai toiseen arkkienkeliin. Tämä kantoi aivan erityisen runsaasti hedelmää 1800-luvulla ainakin yhdellä alueella: kansallisuusajatusten syntymisessä. Nämä ajatukset perustuvat tiedostamattomasti siihen, että arkkienkelten yhteistoiminta sivuutettiin ja suuntauduttiin aina vain yhteen arkkienkeliin. Tämä pohjautuu jotenkin samanlaiseen egoismiin, joka on vain jotenkin sosiaalisesti egoistista, kuin suuntautuminen yhteen enkeliin.

Nyt voisi myös haluta kuvata sitä, mitä liittyy tähän suuntautumiseen, tähän sosiaalisesti egoistiseen suuntautumiseen arkkienkeliä kohden, samalla tavoin kuin sitä, miten materialismi liittyy tietoisesti enkelin väärin tulkitsemiseen. Mutta silloin astutaan nykyisin jo heikoille jäille eikä tästä ole juuri mahdollista puhua meidän aikanamme.

Vielä hämärämpiä ovat ihmisten suhteet arkaihin, ajanhenkiin. Ne ovat tavallaan jo hyvin, hyvin syvillä perustoilla. Enkeleihin ihmiset ovat ainakin jossain yhteydessä, joskaan he eivät tunnusta sitä, sillä sanoessaan: Minä uskon Jumalaan - he myöntävät sen kuvatulla tavalla väärin. Ihmiset haluavat ainakin asettua suhteeseen enkeleiden kanssa. Arkkienkeleihin he ovat tänä päivänä väärässä yhteydessä tunteissaan ja tunnoissaan tunnustaessaan yhden tai toisen yhteyden olevan olemassa verensä tai senkaltaisen mukana. Tämä johtaa harhateille, joita, kuten sanottu, en halua kuvata tänään, en voi kuvata. Samanlaisille harhateille joudutaan ajanhenkien kanssa. Mutta tässäkin ihmiset pitäytyvät yleensä yhteen ajanhenkeen, joka edustaa heille juuri heidän aikakautensa henkeä. Ajatelkaa vain, miten me yritämme hengentieteessä vaikuttaa näitä egoistisia, näitä ajallisesti egoistisia esityksiä vastaan kuvailemalla toinen toistaan seuraavia kulttuurikausia niiden erityispiirteineen ja antamalla niiden vaikuttaa itseemme, jotta ikään kuin avartaisimme sydämemme ja sielumme kattamaan koko maankehityksen, niin, koko kosmisen kehityksen päästäksemme siten, ainakin lähinnä ajatuksissa, yhteyteen erilaisten ajanhenkien kanssa. Mutta tätähän ihmiset eivät halua tänä päivänä. Ja täytyisi kuvata paljon sitä, mihin eilen viitattiin, jos haluaisi kuvata harhateitä, joille ihmiset joutuvat ajanhenkeen kohdistuvan egoismin takia. Saatoin esittää teille erään runoilijan teoksesta (Albert Steffen: Der rechte Liebhaber des Schicksals.) välittömästi nykyaikaa esittävän samean kuvan, joka on kuvailtu aivan mainiosti (ks. liite). Harhatiet, niin kuin niitä on siinä kuvattu, liittyvät siihen, että ollaan väärässä suhteessa ajanhengen kanssa. Tullessamme ajanhenkeä koskeviin harhateihin saavumme jo hyvin merkittäville alueille. Kun ihminen päätyy enkelistään lusiferiseen enkeliin ristimällä enkelinsä uudelleen "Jumalaksi", kysymyksessä on uskoa, tunnustusta, maailmankatsomusta koskeva erehdys; erehdys, joka on tavallaan yksilöllinen. Seuraava voi olla koko kansoja koskeva erehdys; se jää kuitenkin aina tavallaan ihmisten keskeiseksi erehdykseksi ja siitä koituvat seuraukset ovat ihmisten keskuudessa tapahtuneen erehdyksen seurauksia. Mutta kun työnnymme eteenpäin ajanhenkeen ja kun erehdymme hänen suhteensa, törmäämme silloin jo kosmokseen erehtymisellämme. Ja on olemassa salaperäinen yhteys sen välillä, että erehtyy ajanhengen suhteen, ja sen välillä, millaisen taakan alkua ihminen tavallaan kasaa itselleen kosmisesti. Tätä yhteyttä ei näe, jos torjuu ylipäätään jokaisen angeloksen yläpuolelle ulottuvan katseen. Suhtautukoon jokainen siihen, mitä nyt sanon, ihan niin kuin hän voi siihen suhtautua. Hengentieteessä puhutaan syvälle luotaavista tutkimuksista käsin, mutta minun täytyisi puhua kuukausikaupalla, jos haluaisin esittää kaikki nämä tutkimukset yksityiskohtaisesti.

Erehdykset, joihin ihmiset joutuvat suhteessa ajanhenkeen, törmäävät kosmisiin tapahtumiin, ja kosmiset tapahtumat iskevät takaisin. Ja siitä, että ihmiselämään sisällytetään kosmisia tapahtumia, lähinnä kosmisten tapahtumien alkuja, seuraa rappeutumista, joka vie fyysisen ruumiin rappeutumiseen asti, toisin sanoen: sairautta ja kuolleisuutta ja kaikkea siihen liittyvää. Ja ihmiskunta tulee, ei niinkään kaukaisessa tulevaisuudessa, ehkä vakuuttuneeksi siitä, että se manaa epäilemättä maan kehitykseen tuhoavia voimia, jotka vaikuttavat sairauteen ja kuolemaan asti, jos se suorittaa fyysisellä tasolla monia sellaisia asioita, jotka  ovat omiaan työntymään aina ajanhenkeen saakka. Kun sitten kysytte saamienne oivallusten pohjalta, voiko moni asia, joka tapahtuu juuri nykyhetkellä, olla ehkä erehdystä ajanhengen suhteen, pystytte antamaan itse itsellenne vastauksen koskien niitä syvälle luotaavia yhteyksiä, jotka ulottuvat sairauteen ja kuolemaan asti - näillä luodaan tasapainoa monenlaisen asian kanssa - ja joilla ihminen tekee syntiä ajanhenkeä kohtaan.

Voi tietää erittäin hyvin sen, että älykkäät nykyihmiset tietenkin vain nauravat, kun sanotaan jotain tällaista kuin olen juuri esittänyt. Sillä he tietävät luonnontieteellisestä maailmankatsomuksestaan, että on toki, kuten he sanovat, mieletöntä uskoa, että se, mitä joku ihminen tekee, mitä ihmiset tekevät suhteissaan, voisi saada aikaan alkuvoimaisia tapahtumia. Mutta se aika ei ole kaukana, jolloin ihmiset uskovat tämän siitä yksinkertaisesta syystä, että he näkevät tämän silloin.

Nykyajaltamme puuttuu vakavuutta päästä todelliseen maailmankatsomukseen, joka olisi omiaan kantamaan ihmiselämää. Siksi yksi ensimmäisistä vaatimuksista, joka koskee hengentieteen pariin tulevaa, on kehittää vakavuutta maailmankatsomukseen ja todella syventyä vähän inhimillisen kehityksen kulkuun. Olemme usein tähdentäneet sitä, että maan kehitys on oikeastaan saanut tarkoituksen vasta Golgatan mysteeristä, ja olemme jo nyt tähän mennessä esittäneet monenlaista, mikä osoittaa Golgatan mysteerin olevan tärkeässä asemassa. Mutta Golgatan mysteeriä täytyy luonnehtia yhä tarkemmin ja tarkemmin, jos haluaa oivaltaa sen koko merkityksen. Joku voi kysyä tänään: Niin, miten ihmissielu oikeastaan pääsee Kristuksen luo? - Ja siihen voi sanoa, koska Kristus on luonnollisesti kaikkia arkaita korkeampi olento, että Kristuksen luo täytyy löytää tie. Sillä Kristusta ei löydetä niiltä teiltä, joita tavalliset uskontojen tunnustukset kulkevat tänään, vaan enintään angelos, niin kuin olemme nähneet. Eri angeloin nimissä, suorastaan vielä monien arkangeloinkin nimissä, voi suhtautua siten kuin ihmiset suhtautuvat nykyään, kun lusiferiset enkelit ovat asettuneet heidän sieluihinsa normaalisti kehittyvien enkelten tilalle, mutta Kristuksen nimessä sitä ei voi tehdä. Sillä se, että kaksi toisiinsa vihamielisesti suhtautuvaa ihmistä tunnustaa kumpikin Kristuksen, on absoluuttinen mahdottomuus, todellinen mahdottomuus. Tarkoitan: Tämän oivaltaminen ei ole vaikeaa, sillä se on niin sanotusti itsestäänselvyys. Sen voi tehdä sillä edellytyksellä, että lausuttaessa nimi: "Kristus, Kristus" tai "Herra, Herra" - mihinkä jo Kristus itse viittasi - tarkoitetaan kuitenkin vain omaa enkeliä; mutta sitä ei voi tehdä, jos puhutaan todella Kristuksesta. Voi siis syntyä kysymys: Niin, miten sielu sitten ylipäänsä pääsee Kristuksen luo vievälle tielle? - Jotta tästä asiasta saataisiin selkoa, voidaan lähteä kulkemaan eri teitä. Lähdemme kulkemaan tänään yhtä tietä, joka avautuu meille luontevasti monenlaisista tarkasteluista.

Ihmisethän tietävät nykyään varsin vähän menneisyydestä. Ennen kaikkea ihmiset eivät tiedä, miksi tiettyjä asioita on siirtynyt polvesta polveen. Joka tapauksessa he tietävät vielä, että niitä on siirtynyt polvesta polveen, mutta ihmiset tuskin tietävät nykyään, miksi niitä on siirretty. On esim. säilynyt - ja senhän voi tänään lukea kaikista mahdollisista eksoteerisista kirjoista, nimenomaan vapaamuurareiden kirjoista - se, että muinoin on ollut mysteerejä, että mysteerit olivat niin sanotusti salainen järjestely ja että mysteereissä on ollut - tämä liittyy jo sanaan - salaisuuksia, jotka olivat todella salaisuuksia ulkoisessakin mielessä. Toisin sanoen: Sille joka oli päässyt sisään mysteereihin, siirrettiin tiettyjä asioita, joita hän oli sitoutunut ilmoittamaan vain niille ihmisille jotka olivat yhdessä hänen kanssaan näissä mysteereissä, ja näinä muinaisina aikoina oli olemassa ankara sääntö olla kavaltamatta näitä mysteeri-ilmoituksia. Tämä sääntö on ilmaistu niin, että on mitä suurimmin rangaistava teko, sanottiin, jos joku lausuu mysteerisalaisuuden ääneen vihkimättömälle korvalle; mutta samoin on mitä rangaistavin teko, jos asiaankuulumaton saa kuulla mysteerisalaisuuden. Ja tästä mysteereissä vaalitusta näkemyksestä pidettiin kiinni ankarimmassa mielessä silloin, kun mysteerit olivat olemassa muinaisessa mielessä. Miksi sitten oli näin? Miksi näin tapahtui?

Näettekö, tänään puhutaan paljon mysteereistä, erityisesti ihmiset, jotka haluavat vähäisen loistaa sillä mitä he sanovat mysteereistä ja jotka haluavat sanoa kaikenlaisia kauniita sanoja. Erityisesti siellä missä näistä asioista puhutaan sanoilla - niin kuin vapaamuurariuden laita on nykyisin monessa mielessä - ilman että olisi tahtoakaan ymmärtää siitä paljon, tehdään varsin paljon ilkivaltaa, koska näistä asioista puhutaan ulkoisesti tuntematta niitä paljoakaan. Ei huomata lainkaan, puhutaanko näistä asioista oikein asiasta käsin vai puhutaanko vain sanoja. Näistä asioistahan voi saada mitä merkillisimpiä kokemuksia, joita en halua ollenkaan kritisoida, en ollenkaan moittia; mutta asia on silti liian vakava, joten siihen tulisi ainakin viitata. Näettekö, nykyään voi esim. kokea: Joku on jäsenenä jossain sellaisessa yhteisössä, jotka kutsuvat itseään nykyään kaikenlaisilla nimillä "veljeskunniksi", mysteerien säilyttäjiksi; tällainen ihminen - kerron tosiasioita - tulee jonkun luo, tiedustelee juuri siitä, mikä häntä kiinnostaa näennäisesti, ts. kiinnostaa sanojen mukaan; mutta hän ei voi ymmärtää siitä paljoakaan. Jonkin ajan kuluttua sitten kuullaan, että hän on puhunut asioista vähän siellä ja täällä ja että hän on puhunut melkoisen arvotonta asiaa. Juuri niille, joita tietyt okkultit veljeskunnat vievät harhaan, turmelevat, on tavallaan lähestulkoon kaikkein hyödyttömintä puhua; sillä he eivät kuitenkaan tajua, mistä todella on kysymys. Niinpä saattoi vain käydä niin, että esim. eräältä usein mainitulta vapaa-ajattelijoihin kuuluvalta puhujalta ja kirjailijalta ilmestyi viime aikoina kirja vapaamuurariuden salaisuuksista, kirja, joka ei luonnollisestikaan sisällä muuta kuin latteuksia, ja että ihmiset, jotka ovat jopa mukana okkulteissa veljeskunnissa, ottavat nämä latteudet vakavasti.

Haluamme nyt tuoda tänään sielun silmien eteen todellisen ominaisuuden, joka kävi mysteeritavoissa selville ihmiskunnan evoluutiosta. Olenhan tähdentänyt teille usein: Ihmiskunta on muuttunut maan kehityksen kuluessa, ja kehityksessä oli tärkeä leikkauskohta aikana, jolloin Kristus kulki Golgatan mysteerin läpi. Jos tästä kehityksestä haluaa osoittaa hyvin tärkeän merkkipaalun niiden muiden ohella, joita olemme jo osoittaneet, täytyy sanoa: Jos palaisimme taaksepäin kreikkalais-latinalaiseen aikaan, jos nimittäin tulisimme 300-luvun eKr. ohi 400-, 500-, 600-luvuille - voimme siis suorastaan pysytellä kreikkalais-latinalaisessa ajassa, mutta havaitsisimme vieläkin enemmän, jos siirtyisimme egyptiläis-kaldealaiseen aikaan tai peräti persialaiseen aikaan - niin havaitsisimme kaikkialla, että sillä mitä ihmiset puhuvat, oli muille ihmisille aivan toinen merkitys kuin myöhemmin, esim. jo 600-, 700-luvuilla Golgatan mysteerin jälkeen. Toisen toiselle puhumalla sanalla oli aivan toinen merkitys aikana, jolloin sielussa oli vielä vanhoja atavistisia ominaisuuksia, jotka veivät vielä suorastaan atavistiseen selvänäköön, kuin myöhemmin, kuin nykyään. Silloin sanalla oli, jos saan sanoa, eräänlainen suggestiivinen arvo sen oman sisäisen voiman takia, sillä sanassa oli paljon perittyä jumalallishenkistä voimaa. Kun ihminen puhui, hänen sanoissaan ikään kuin puhui aina mukana enkeli korkeammista hierarkioista käsin.

Voitte kuvitella tästä, että sanojen kautta tulevat ilmoitukset olivat noina muinaisina aikoina aivan jotain muuta kuin nykyään. Meillähän ei ole mitään mahdollisuutta puhua sanoilla niin kuin muinoin puhuttiin, vaikka tunnemme kaikki nämä salaisuudet, koska meidän täytyy puhua sanoilla sen mukaan, miksi puhe on kehittänyt sanat. Meillehän sanat ovat tavanmukaisia merkkejä. Emme voi mennä enää jonkun ihmisen luo ja puhua samalla voimalla kuin vielä 200-, 300-, 400-luvuilla eKr. voitiin puhua, johtaa sanoilla "Enkelisi rakastaa sinua" sielun läpi heikkoa väristystä, joka oli parantava voima. Tätä ei voi tehdä enää tänä päivänä, sanoilta on otettu pois niiden muinainen suggestiivinen arvo, niiden voima. Muinoin ihmisten yhteisöllinen voima virtasi sielusta sieluun ihmisten puhuessa keskenään. Samoin kuin me hengitämme yhteistä ilmaa ollessamme yhdessä jossain salissa, samoin siinä, mitä ihmiset puhuivat keskenään, oli muinoin yhdessäolon henkinen voima. Se on joutunut kadoksiin ihmiskunnan eteenpäin menevässä evoluutiossa. Sana on tyhjentynyt yhä enemmän jumalista.

Jos tuotte tämän silmien, sielun silmien eteen, voitte myös sanoa itsellenne, että silloinhan saattoi olla olemassa aivan tiettyjä sanoja ja sanayhdistelmiä, sanamuotoja; joilla oli suurempi vaikutus kuin toisilla, yleisesti puhutuilla sanoilla. Ja sellaisia sanamuotoja, joilla oli tavallista kauemmas ulottuva vaikutus, siirrettiin mysteereissä polvesta polveen. Nyt voitte ymmärtää sen, että niitä ei saanut kavaltaa, koska siksi että ihminen tunsi näitä muotoja, hänelle oli annettu suuri valta muihin ihmisiin, valta, jota ei saanut käyttää väärin. On absoluuttisesti tosi totuus, että kun muinainen hebrealainen temppelipappi lausui sen, mitä kutsutaan tavallisessa elämässä vain "sanaksi" mutta missä oli kuitenkin juuri tietty äänneyhdistelmä, kun hän lausui sen oikealla tavalla sillä tuossa äänneyhdistelmässä oli voimaa noina muinaisina aikoina - ihmisten keskuudessa, joille hän puhui, tapahtui todellakin niin, että heidän ympärillään oli toinen maailma, henkisesti, mutta henkisyys oli todellista.

Ja niinpä voitte ymmärtää, ettei ollut vain rangaistavaa lausua mysteerisanamuotoja sille, jolle niitä ei saanut lausua, koska sen takia häneen käytettiin valtaa, mikä oli epäoikeutettua, vaan että oli rangaistuksen uhalla kiellettyä kuunnella, sillä silloin antautui siihen vaaraan, että alistui kokonaan toisen valtaan. Asiat eivät ole niin abstrakteja kuin tietyt ihmiset haluavat esittää nykyään, vaan asiat ovat konkreettisia ja todellisia, ja ajat ovat muuttuneet, ja tätä aikojen muuttumista täytyy kuulostella. Golgatan mysteeristä lähtien sanoilla ei ole enää tätä merkitystä, sillä ymmärrättehän: ihmisten parissa ei olisi voinut syntyä todellista vapautta, jos sanat olisivat säilyttäneet tämän merkityksen, sillä ihmiset olisivat olleet aina tavallaan vain puheen tulosta sielullisessa suhteessa. Sanojen täytyi menettää tämä sisäinen voima. Mutta maankehitykseen tuli toinen voima, joka, löydettyään oikean yhteyden ihmiskuntaan, saattoi vähitellen korvata ihmisille sen mikä oli aiemmin lähtöisin sanoista. Muinaiset ihmiset oppivat ajattelemaan sanoistaan käsin eikä muinoin ollut muita ajatuksia kuin niitä, jotka syntyivät sanoista. Sanoista saattoi kuitenkin syntyä ajatusten voima vain silloin, kun sanat olivat sellaisia kuin kuvasin. Myöhemmin tätä voimaa ei enää ollut olemassa. Mutta silloin tuli olento, joka saattoi antaa ajatuksille uudelleen tämän voiman, jos ajatukset täyttyvät hänellä, olento, joka pystyi sanomaan: "Minä olen sana" - Kristus. Ihmisten täytyy vain ensin löytää tapa, jolla he voivat tehdä Kristuksen eläväksi sieluissaan. Kristus on siellä. Tiedämme, että hän on todellinen voima Golgatan mysteeristä lähtien. Ja nyt kun puhumme karmasta, haluamme myös osoittaa sen, miten hänellä on suhteensa karmaan, miten angelos tulee suhteeseen vain yhden ihmisen kanssa mutta miten Kristuksella voi olla paljon suurempi merkitys kuin arkkienkeleillä, koska hän ei liitä vain täällä maan päällä olevia ihmisiä ajanhenkeen, vaan koska hän yhdistää elävät ja kuolleet, ne sielut, jotka ovat organisoituneet täällä ruumiiseen, ja ne, jotka ovat kulkeneet kuoleman portista. Mutta sen lisäksi meidän täytyy oppia ymmärtämään vielä vähän paremmin, miten Kristuksen voi löytää aikamme hengestä tai miten voi löytää tien Kristuksen luo. Sillä lähdimme juuri tästä kysymyksestä: Miten nykyihminen voi löytää tien Kristuksen luo?

 

Ennen kaikkea on välttämätöntä, että ihminen pääsee ulos egoistisesta vain omassa-sielussaan-elämisestä. Sillä evankeliumeissa on todellisia sanoja - voi, evankeliumeissa on niin monia sanoja, joita ei omaksuta niiden sisältämän totuuden mukaan, koska se ei sovi ihmiselle! - todellisia sanoja (Matt. 18:20): "Siellä missä kaksi on liittynyt yhteen minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskuudessaan." - Omahyväisen mystiikan henki, joka sanoo: Synnytän sielussani Kristuksen - ei ole kristillisyyden henki, vaan kristillisyyden henki sanoo: "Siellä missä kaksi on liittynyt yhteen minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskuudessaan." - Mutta selvittääkseni teille tämän lauseen koko hengen, myös sen yhteyden toistuviin maanelämiin, kuten tahdomme tehdä tämänhetkisissä tarkasteluissa, ja luonnehtiakseni aikaamme koskien sen yhteyttä koko siihen elämään, johon ihminen asettuu nykyään ammatissaan, minun täytyy tuoda esiin jotain juuri omalle ajallemme ominaista; sillä on välttämätöntä, että opitaan tuntemaan, miten päästään ulos ihmisen egoistisesta rajoittuneisuudesta. Oman aikamme mielessä täytyy jo päästä kokonaan ulos itsestä siten, että opitaan taas tuntemaan kosmosta, johonka ihminen on yhteydessä ja josta ihminen syntyy, että opitaan että kosmoksen voidaan ajatella olevan yhteydessä ihmiseen.

Uskotteko, että luonnontiede voi ajatella nykyään kosmoksen olevan yhteydessä ihmiseen? Muistelkaa Hermann Grimmin lausumaa, jonka olen siteerannut julkisessa esitelmässäkin: Luonnontiede ajattelee eräänlaista mekanismia, jossa ihminen ei voi mitenkään olla. - Luonnontieteellinen maailmankatsomus ei voi ajatella tänä päivänä ihmisen olevan kosmoksen yhteydessä, sillä jotta tähän pystyttäisiin, asioita täytyy katsoa ensin konkreettisesti. Tänään joku rakentaa jonkin koneen; hän tekee sen ja uskoo konetta rakentaessaan, ettei silloin tapahdu tosiasiassa muuta kuin se, että hän rakentaa tämän koneen, tai vain se, mitä tämän koneen avulla tapahtuu. Mutta antautumalla sellaiseen uskoon perustettaisiin sitä, mikä on nykyään niin yleisesti levinnyttä ja mitä voi kutsua negatiiviseksi taikauskoksi. Taikauskoa on usko henkiin, silloin kun niitä ei ole olemassa; mutta voi myös olla uskomatta henkiin, silloin kun niitä on olemassa: negatiivista taikauskoa. Ihmiskunta antautuu tänään tälle negatiiviselle taikauskolle luita ja ytimiä myöten olematta siitä lähinnä tietoinenkaan, koska ei olla vielä totuttu ajattelemaan asioita, joita esiintyy ihmiskunnan kehityksessä ja joita ajatellaan nykyään vain mekaniikan kannalta, ei olla totuttu ajattelemaan asioita moraaliselta kannalta niiden ollessa yhteydessä koko maailmaan.

Otetaan esiin jotain, mikä on lähinnä kuvaavaa ajallemme ja mikä on samankaltainen kuin moni muu asia joka hallitsee nykyään ulkoista elämäämme monessa suhteessa: höyrykone. Miten tärkeä höyrykone onkaan nykyään! Mitä kaikkea höyrykone hallitseekaan elämässämme! Ajatelkaahan vain, mitä kaikkea ei olisi olemassa, ellei olisi höyrykonetta. En halua sanoa, että kaiken mitä ihmisellä on nykyään, täytyisi olla höyrykoneen aikaansaannosta, mutta höyrykone saa juuri nykyään paljon aikaan oikean ajanhengen mielessä.

Varsinaisesti höyrykone on keksitty kuitenkin oikeastaan vasta 1700-luvulla, sillä aiemmin olemassa olleet eivät olleet vielä perimmiltään käyttökelpoisia yrityksiä. Siis se, mikä on tänään aivan yleinen ja millä on tänään suunnaton merkitys, on höyrykone, josta tuli, voi sanoa, käyttökelpoinen - aiemmat yritykset saatiin ensin käyttökelpoisiksi - 1719 Newcomenin ansiosta ja sitten myöhemmin 1752 Wattin ansiosta. Oikeastaan vasta molemmista voi puhua höyrykoneen keksijöinä, ainakin siinä laajuudessa kuin nykyään puhutaan höyrykoneesta ja kaikesta siihen liittyvästä.

No, mihin ylipäätään perustuu se, että höyrykoneet ovat mahdollisia, mikä ei ole vielä niinkään vanha asia? Mihin tämä sitten oikeastaan perustuu? Näettekö, 1769 - sanon nyt jotain kauhean omituista jokaiselle luonnontieteellisesti ajattelevalle - kun Watt sai höyrykoneen niin sanotusti vasta oikealle tasolle, kyseessä on vuosi, joka ei ole ollenkaan kaukana Goethen "Faustin" syntymisestä. Ehkä meidän tarkasteluihimme voi vielä kehkeytyä erikoisia yhteyksiä höyrykoneen ja Goethen "Faustin" syntymän välille, vaikka nämä asiat ovat hyvin kaukana toisistaan. Mutta sitä varten meidän täytyy tuoda ensin sielun silmien eteen monenmoista, mikä liittyy höyrykoneen tulemiseen inhimilliseen evoluutioon. Mihin höyrykone sitten itse asiassa perustuu? Höyrykone perustuu itse asiassa siihen, että voidaan saada aikaan ilmaton tila tai tila, jonka sisältämä ilma on ohennettu. Koko mahdollisuus rakentaa höyrykone perustuu siihen, että saadaan aikaan ilmaton tila ja että tätä käytetään hyödyllisesti. Muinaisina aikoina, jotka ovat ja nyt menneet ohi hyvin kauan aikaa sitten, puhuttiin horroi vacuista, tyhjyyden pelosta. Sillä tarkoitettiin jotain objektiivista. Sillä tarkoitettiin sitä, että tila pyrkii olemaan aina jonkin täyttämää, että mitään tyhjää ei voi oikeastaan saada aikaan, että luonnolla on eräänlaista kauhua tyhjyyttä kohtaan. Ihmiskunnasta täytyi ensin hävitä usko horroi vacuihin, ja täytyi ensin saada mahdolliseksi tuottaa tila, jonka sisältämä ilma on ohennettu ja joka lähestyy ilmatonta tilaa, ennen kuin päästiin höyrykoneeseen. Ilma täytyi saada pois tietyistä tiloista. Mekaanisella tarkastelulla ei päädytä saamaan ikään kuin uutta kosmista, moraalista mielikuvaa vanhaan kosmiseen, horroi vacuista luotuun moraaliseen mielikuvaan nähden. Mutta mitä oikeastaan tapahtuu silloin, kun saamme aikaan ilmattoman tilan tai tilan, jonka sisältämä ilma on ohennettu, sillä tarkoituksella, että asetamme sen myötä tapahtuvan inhimillisen maankehityksen palvelukseen?

Raamatun asiakirja kertoo, että Jahve puhalsi ihmiseen elävän hengen, ilman, ja ihmisestä tuli sen tähden elävä sielu. Ihmisen sisään täytyi saada luoduksi ilmaa, jotta ihmisestä voisi tulla sitä, mitä hänestä pitää tulla maanihmisenä. Monien satojen vuosien, niin, tuhansien vuosien, ajan ihminen on käyttänyt hyväksi ilman ohentumisessa ja ilman tihentymisessä vain sitä, mikä syntyi itsestään kosmisessa yhteydessä. Sitten tuli uudempi aika. Silloin ihminen rupesi itse ohentamaan ilmaa, saamaan pois sitä, minkä Jahve oli luonut, vaikuttamaan vastakkaisesti siihen, miten Jahve voi vaikuttaa asetettuaan ihmisen maan päälle. Mitä sitten siis oikeastaan tapahtuu, kun ihminen käyttää hyväksi tilaa, jonka sisältämä ilma on ohennettu, ts. tilasta on poistettu ilma? Syntyi oppositio Jahvea kohtaan. Nyt voitte ajatella vaivatta: Kun Jahve virtaa ihmiseen ilman mukana, ihminen puolestaan ajaa Jahven pois, silloin kun hän tuottaa tilan, jonka sisältämä ilma on ohennettu! Ahriman saa mahdollisuuden asettua demonina fyysisyyteen asti, kun rakennetaan höyrykone tällä tavoin. Rakennettaessa höyrykone, demoneille annetaan mahdollisuus ruumistua. Heihinhän ei tarvitse uskoa ellei halua; se on negatiivista taikauskoa. Positiivista taikauskoa on nähdä henkiä siellä missä niitä ei ole; mutta on negatiivista taikauskoa kieltää henkien olemassaolo siellä missä niitä on. Höyrykoneissa ahrimaniset demonit on kuitenkin saatettu todella jopa fyysiseen kappaleeseen asti. Tämä tarkoittaa: Kun kosmos on laskeutunut henkisyydessään alas sen myötä, mitä inhimilliseen evoluutioon on valautunut, kosmoksen henki ajetaan sitä vastoin pois sen myötä, mitä luodaan demoneina. Toisin sanoen: Uudempi suuri, ihailtava edistys ei ole ainoastaan tuottanut demonologiaa vaan demonomagiaa, ja moderni tekniikka on moneen otteeseen demonomagiaa.

Monia asioita tulee esiin - sanon nyt taas jotain paradoksaalista - kun osaa lukea oikein sitä, mitä ihmiset pitävät enimmäkseen perin mitättömänä. Loppujen lopuksi, näettekö (taululle piirretään i), vaikka tämä (i ilman pistettä) onkin pääasiassa materiaa, pieni piste tekee siitä kuitenkin vasta i:n. Ja verratkaa, miten paljon vähemmän tämä i:n piste sisältää kuin muu osa, ja kuitenkin tuo pieni piste tekee siitä vasta i:n. Se joka pitää kiinni ihmiskunnan evoluutiossa vain aineellisesta, näkee myös aineellisessa monesti vain sen, mikä sisältää tietenkin sata kertaa enemmän kuin i:n piste, muttei näe ollenkaan i:n pistettä. Mutta intiimi tarkkailija, joka ei tuijota vain ilmiöitä vaan osaa lukea niitä, oppii tulkitsemaan juuri oikealla tavalla monia asioita, jotka osoittautuvat välistä jotenkin intiimeiksi. Merkillinen tosiasia: Lukekaapa joskus jokin James Wattin elämäkerta, niin havaitsette viitatun tähän tosiseikkaan, johon viittaan nyt jokaiselle modernille, älykkäälle ihmiselle suorastaan hullulla tavalla, mutta teidän täytyy luonnollisesti ymmärtää selitys ensin itse. Watt ei voinut heti tehdä sitä mitä aikoi keksinnöllään, höyrykoneellaan. Näettehän: asia tapahtuu 1712-1769. Kun joku keksii kerran jotain, monet jäljittelevät sitä yhä uudelleen ja uudelleen, eikö totta. Näiden vuosien välillä rakennettiin paljon. Ja kun Watt oli rakentanut koneensa käyttökelpoiseksi muiden ominaisuuksien ansiosta, hänellä oli siinä eräs koje, jolle joku toinen oli jo saanut patentin, eikä hän voinut valmistaa sitä, koska jollain toisella oli jo siihen patentti, ja hänen täytyi miettiä jotain muuta. Ja silloin hän keksi sitten merkillisesti sen, mitä hänen oli nyt mietittävä. Hänhän eli aikakaudella, jolloin Kopernikuksen maailmankatsomus, jota olen luonnehtinut teille sellaiseksi mikä myös vastaa vain ajanhenkeämme, oli ollut jo kauan olemassa. Ja todellakin, hän päätyi rakentamaan liikuntamekanismin, joka oli koko toiminnaltaan sellainen, että hän saattoi nimittää tätä kokonaistoimintaa auringon ja planeettojen liikkeiksi. Auringon ja planeettojen liikkeiksi hän nimitti sen siksi, että se oli todella johdettu siitä, millaisiksi planeettojen auringon ympäri tekemät kierrokset kuvitellaan Kopernikuksen järjestelmässä. Hän on todella tuonut alas sen, mikä on tunnustettu uudemmalla ajalla taivaalla tapahtuviksi liikkeiksi, ja kätkenyt sen höyrykoneeseen!

Ajatelkaa nyt sitä, minkä esitin teille äskettäin; mikä tulee tapahtumaan mutta mikä on vasta alullaan: hienot värähtelyt summautuvat ja saavat aikaan suuria vaikutuksia. Maan päällä sitä ei ole vielä saavutettu, Luojan kiitos! Mutta alku on olemassa: auringon ja planeettojen liikkeitä jäljitellään. Uskotteko, että, nyt kun auringon ja planeettojen liikkeillä on suuri merkitys maapallollemme, kun nämä liikkeet säteilevät tänne, niin se että jäljittelemme niitä täällä pienessä mittakaavassa ja annamme näiden taas säteillä avaruuteen, ei merkitse mitään? Sillä, mitä silloin tapahtuu, on suuri merkitys kosmokselle. Tästä näette suoraan, miten demonille annetaan lisäksi heilahduksetkin, joiden kautta hän voi kehittää toimintaansa kosmisessa tilassa.

Tietenkään kukaan ei saa nyt luulla, että sellaisen, mitä äsken sanoin, tulee tarkoittaa sitä, että höyrykone pitää saada pois. Täytyisi poistaa monia asioita, sillä höyrykoneet eivät ole edes kaikkein demonisinta. Kaikkialla siellä, missä käytetään sähköä ja vielä paljon muuta, on paljon enemmän demonomagiaa, koska silloin valjastetaan aivan toisia voimia, joilla on vielä toinen merkitys kosmokselle. Hengentiedettä ymmärtävä on itsestään selvästi perillä siitä, ettei näitä asioita pidä poistaa, että emme voi olla taantumuksellisia tai konservatiiveja siinä mielessä että kapinoisimme edistystä vastaan. Voi, demonomagia tarkoittaa edistystä, ja maa kehittyy yhä enemmän ja enemmän sillä tavoin! Päädytään vielä siihen, että maailmankaikkeuteen saadaan aikaan suuria, suuria vaikutuksia. Näiden asioiden poistamisesta ei ole kyse eikä niiden kritisoimisesta, sillä ilmiselvästikin ne ovat oikeutettuja. Mutta kyse on siitä, että kun näiden asioiden täytyy toisaalta tulla ihmiskunnan edistymiseen, toiselta puolen täytyy luoda vastavoimia, jatka saavat jälleen aikaan tasapainon. Vastavoimia täytyy luoda. Näitä tasapainoa aikaansaavia vastavoimia voidaan luoda vain silloin, kun ihmiskunta ymmärtää taas Kristus-prinsiipin, kun ihmiskunta löytää tien Kristuksen luo. Ihmiskunta on johdettu hetkeksi pois Kristuksen luota. Jopa nekin, jotka kutsuvat itseään Kristuksen virallisiksi edustajiksi, etsivät Kristuksen asemesta angelosta. Mutta tien, jonka sielun täytyy kulkea Kristuksen luo, täytyy löytyä. Sillä aivan samoin kuin vaikutamme kosmoksessa oleviin fyysisiin tähtiin koneiden demoneilla, samoin meidän täytyy löytää henkisesti tie maailmoihin, joissa ihminen on kuoleman ja uuden syntymän välillä ja joissa korkeampien hierarkioiden olennot ovat.

Näistä asioista puhumme lisää sitten huomenna.

 

Suomennos Sirkka Tausta, sanastoa uudistanut Matti Kuusela