Rudolf Steiner Suomesta ja Kalevalasta

 

Seuraavissa otteissa olen käyttänyt vanhoja suomennoksia joissain kohdin hieman kehitettyinä. Tarkoituseni on vielä parantaa suomennoksia niin, että niiden todellinen sanoma ja merkitys tulee vielä paremmin esille. - Matti

 

Esitelmä Dornachissa 1914

Voi kysyä, mikä merkitys on ollut kanssalla, jolla on ollut maisessa kehityksessä niin tärkeä, vielä myöhempiin aikoihin ulottuva tehtävä, kuin muinaisella Suomen kanslla, tehtävä, joka säilyy vielä tuleviin aikoihin.

...täytyy myös varhaisempien kansojen säilyä kuin omanatuntona, kuin elävästi jatkuvana muistina myöhempien aikojen tapahtumissa.

Voisi sanoa, että se, mitä Suomen kansa on säilyttänyt, tulee itäisen Euroopan omaksitunnoksi.

On tultava ajan, jolloin kehityksen tehtävävien ymmärtäminen valtaa sydämet, jolloin Suomen kansan keskuudesta alkaa Kalevalan ajatusten elpyminen. Silloin modernin hengentieteen ajatukset henkistävät ja läpäisevät tämän ihmeellisen Kalevala-eepoksen ja se saatetaan jälleen kaikessa syvyydessään koko Euroopan tietoisuuteen.

Euroopan kansat kunnioittavat Homeroksen eepoksia, mutta Kalevala on virrannut sielunelämän vielä syvemmistä perustoista.

Kalevalan kaltaista eeposta ei voi säilyttää muuten kuin elävässä elämässä, sellaisten sielujen avulla, joiden ruumiillisuudet ovat sukua Kalevalan luomisvoimille.

Kalevala säilyy elävänä omatuntona. Sen vaikutus voi jatkua, ei sanojen avulla, vaan kun se, mikä siinä on elänyt, elää edelleen, kun se muodostaa, keskuksen, josta se voi edelleen säteillä.

- Rudolf Steiner, Suomi ja Kalevala. Esitelmä Dornachissa 15.11.1914

 

steiner2.jpg

Uudella ylioppilastalolla 1912

...on se (suomalainen kulttuuri) luettava niihin kulttuurimuotoihin, jotka tulevat vaikuttamaan hyvin paljon Euroopan yleiseen kehitykseen. Kaikki se, mikä tässä kansassa on omaperäistä, on sellaista, minkä ei pidä puuttua maailman tulevasta kulttuurista. Olen vakuuttunut siitä, että suomalaisessa kulttuurissa piilee voimia, jotka alkavat vähitellen tulla esiin, ja että siinä piilee jotain hyvin merkittävää. Paljon sellaista, mikä vielä on piilevää, tulee ajan myötä esille.

Kalevalan suurenmoisten kuvien takana on vanhoja mysteerisalaisuuksia, jotka koskevat ihmiskunnan tärkeimpiä salaisuuksia.

En ole nähnyt Kalevalan sankareissa ainoastaan tavallisia sankareita, niin kuin muissa kansalliseepoksissa, vaan suuria henkisiä voimia ja valtoja.

(Kalevalan) sankarien kolminaisuus kuvasi ihmissielun kolminaisuutta, josta olen teoksissani puhunut sekä vanhimpien eurrooppalaisten mysteerien että myös rosenkreuzilaisten opetusten mukaan.

Minun nähdäkseni on aivan selvää, että nämä suurenmoiset Kalevalan kuvaukset ovat lähteneet mitä syvimmistä ja vanhimmista eurooppalaisista lähteistä, etenkin pohjoismaisista.

Ei siis ole vähintäkään epäilystä siitä, että Kalevala sisällykseltään on peräisin näistä vanhoista pohjoismaisista mysteereistä.

- Rudolf Steinerin vastauksia hänelle esitettyihin kysymyksiin Ylioppilastalolla 1912. Lähde Tietäjä 5/6 1912. Teoksessa Rudolf Steiner: Suomi ja Kalevala.

Helsingin yliopiston juhlasalissa 1912

Saanen sanoa, että mielestäni missään ei ole niin herkkää, niin ihmeellistä yleispätevää kuvausta kristinuskosta kuin Kalevalan lopussa. Kristillisyys on siinä vapautunut kaikesta paikalllisuudesta.

Huomaamme tässä miten ihmiskunnan jaloimmat kulttuurihelmet ulottuvat Suomen kulttuuriin kaikkein sisimpänä sydämen asiana.

Näemme sammon taonnassa ihmissuvun synnyn, näemme Kalevalan perustalla muinaisen selvänäköisyyden syvät salaisuudet ja saamme sillä tavoin katsoa ihmiskunnan muinaisuuteen.

Niin tapahtui silloin, kun ihmisille puhuivat voimat, jotka eivät puhu vain yhdelle kansalle, vaan koko ihmiskunnalle, voimat, joihin Kalevalan lopussa viitataan niin yleispätevästi, niin herkästi ja hienosti kerrottaessa Kristuksen syntymisestä Marjatasta. Kun hänet kastetaan ja Väinämöinen lähtee maasta, tapahtuu sellaista, mikä liittää yksityisen kansallisuuden yleisinhimillisyyteen.

Juuri tässä, tämän kaikkein merkittävimpiin, ytimekkäimpiin ja suurenmoisimpiin kuuluvan kansaneepoksen päättyessä niin täysin yleispätevään, niin epäpalestiinalaiseen Kristuksen kuvaukseen Kalevala tulee erityisen merkittäväksi. Se johtaa meidät oivaltamaan mitä voi kokea siinä, miten sammon tuoman hyvän ja onnen koetaan jatkuvan elävästi koko ihmiskehityksessä  ja yhdessä Kristuksen voiman kanssa. Se juuri on niin äärettömän herkkää Kalevalan lopussa.

Mutta niin totta kuin on, että yleinen ihmisyys säilyy vain niin kauan kuin se on yksilöllistä, niin myös yksittäiset kansankulttuurit, jotka olemuksiltaan johtuvat vanhoista selvänäkösistä ajoista, tulevat elämään edelleen yleisinhimillisyydessä. Yhtä varmasti myös kaikki se, mikä Kalevalan lopussa on yhteydessä kristillisyyteen, kulkee aina yhdessä sen ikuisesti vaikuttavan voiman kanssa, josta inspiraatiot Väinämöisestä kertovat. Sillä Väinämöisellä tarkoitetaan sellaista, joka kuuluu ihmisen syntymän ja kuoleman yläpuolella olevaan osaan ja joka kulkee ihmisen mukana kaikissa hänen kehityksensä vaiheissa.

Kalevalan kaltaiset eepokset esittävät siis sellaista, mikä on katoamatonta, mikä voi täyttyä Kristuksen voimalla, mutta on kuitenkin yksilöllistä ja on aina osoituksena siitä, että yleisinhimillisyys elää edelleen kansankulttuureissa kuten valkea auringonvalo jakautuu eri väreihin.

Koska kansaneepoksissa yleisinhimillisyys täyttää sen yksityisyyden, joka loistaa jokaiseen yksityiseen ihmiseen, puhuu jokaiselle ihmiselle, esiintyvät kansojen yksilölliset piirteet niin selvinä kansaneeposten olemuksessa... Näin on laita kaikissa kansaneepoksissa. Mutta voimme oppia tuntemaan sen aivan ihmeellisellä tavalla päästessämme Suomen kansassa elävien mahdollisuuksien välityksellä tutustumaan ihmiskunnan sisimpään.

- Rudolf Steiner, esitelmä Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa 9.4.1912 "Das Wesen nationalen Epen mit speziellem Hinweis auf Kalewala". Teoksessa Kalevalan olemus.