Pekka Ervasta Suomesta ja Kalevalasta

 

Olettakaamme nyt, että Kalevala tässä merkityksessä on pyhä kirja. Mitä Kalevala silloin todistaa?

Se todistaa silloin, että Suomen kansassa on ennen - tai
myöhemminkin - elänyt tietäjiä. Sepekka_ervast.jpg todistaa, että Suomen kansa on - tai on ainakin ollut - henkisesti sivistynyt kansa, koska sen keskuudessa tietäjiä on voinut syntyä. Se todistaa, että Suomen kansalla on menneisyyttä takanaan. Mitättömäksi häipyy olettamus, etteivät Kalevalan sankarit olisi olleet suomalaisia. Kalevalan runollinen muoto on aito suomalainen. Kuinka Suomen kansa on saattanut lahjoittaa muodon vieraille mielikuville ja säilyttää niitä muistissaan? Kansan omassa sydämessä on tiedon kukka puhjennut, ja kansan oma kieli on sen ihanuudesta kertonut, niinkuin Kalevala itse laulaa Väinämöisestä: ...

Madame Blavatsky ei menetellyt ajattelemattomasti eikä umpimähkään, kun hän pääteoksensa "Salaisen opin" ensimmäisen osan motoksi valitsi muutamia säkeitä vanhasta intialaisesta "Rig Veedasta" ja toisen osan motoksi asetti otteita Kalevalan ensimmäisestä runoasta. Eikä hän erehtynyt
sanoessaan: "Kalevalan syvempi ja esoteerisempi merkitys on taistelu valon ja pimeyden, hyvän ja pahan välillä. Kalevalaiset silloin edustavat valoa ja hyviä voimia ja pohjolaiset pahoja voimia. Verrattakoon tätä Ormusdin ja Ahrimanin, arjalaisten ja raksashein, pandujen ja kurujen väliseen taisteluun."

Tämä avain on okkultis-kansallinen. Se merkitsee ensinnäkin, että Väinämöisessä on kuvatu Suomen kansan henki ja sielu, meidän n. s. kansallishenkemme. Hänessä on personoituna, kuten sanoimme äsken, kansamme syvä pyrkimys, syvin usko ja syvin rakkaus. Mutta se merkitsee muutakin. Se merkitsee, että väinämöinen "pakanallisena" jumalolentona ei ole kuollut, vaan elää, että hän edustaen Suomen kansallishenkeä ei ole vain runollinen kuvitelma, vaan elävä ja persoonallinen todellisuus.

Suojelusenkeli (Väinämöinen) ei tietenkään ole yksin, vaan mahtavan
auttajajoukon,kalevalan_avain.jpg alempiasteisten enkelien ja haltiain ympäröimä; mutta kaiken isänmaanrakkauden syvin henkien juuri on siinä, että isanmaan ja kansan takana on tämä suuri, rakastava ja jumalallinen olento, joka herättää rakkautta yksilöissä että vastaa siihen.

Kaukaisia aikoja sitten oli Suomen heimo suuri ja mahtava. Siihen kuuluivat, paitsi nykyisten suomalaisten esi-isät, niinikään lappalaisten y.m. suomensukuisten heimojen esivanhemmat. Suuri osa Eurooppaa oli sen hallussa ja se hallitsi viisauden voimalla enemmän kuin väkivallalla. Sen sivistys oli enemmän henkistä kuin aineellista laatua. Se oli maata viljelevä, metssästystä, kalastusta y.m. elinkeinoja harjoittava ja kauppaa käyvä kansa, mutta samalla herkkätunteinen, uskonnollinen ja soitannollinen; eikä elämä olisi sille minkään arvoinen ollut ilman laulua ja runoutta, ilman syvempää luonnontietoa ja tietäjäin taitoa. Sen tietäjät olivat vihityt korkeaan mysterioviisauteen ja olivat kuuluisat mahtavasta loitsutaidostaan. Se oli Kalevalan kulttuuria, se oli Väinämöisen aikoja.

Pekka Ervasta: Kalevalan avain
Teoksen Alkusana on päivätty Sammatissa elokuussa 1916.